Kaverini sanoi: "Eihän kukaan nyt toisten lapsista tykkää!"

Vierailija kirjoitti:

Kammottavia "äitejä" naiset jotka ei välitä muista lapsista kuin omistaan. Äidinrakkaus joka ulottuu vain omiin jälkeläisiin ei ole rakkautta ollenkaan. Lapset on ihan eri asia kuin se pitääkö jostain aikuisesta vai ei. Lapset on lapsia, oli keitä tahansa, ja normaalissa naisessa, varsinkin äidissä ne herättää äidilliset tunteet. Omat lapset tietenkin kaikista tärkeimmät ja niitä rakastaa vielä enemmän, se on selvää. Mutta jos ei pysty välittämään vieraista lapsista niin tuskin "rakkaus" omiin lapsiinkaan on oikeaa, epäitsekästä rakkautta vaan pelkkää itsekkyyttä. :( Tuollaisten äitienkö takia lasteni kaverit viihtyy niin hyvin meillä, kun meillä heistä välitetään.

Itselläni ei ole lapsia, mutta onhan tuo nyt selvä, että omiin lapsiin ihmisillä on tunneside. Täysin tuntemattomiin taas ei. Miksi ihmeessä kaikista lapsista pitäisi erityisesti pitää tai välittää sen kummemmin? Ihan yhtälailla kaikista aikuisistakaan ei tarvitse pitää, kunhan käyttäytyy asiallisesti ja ystävällisesti, eli tullaan toimeen. Musta on ihan kummallista, että juuri lapsista pitäisi kaikkien välittää niin kovasti. Totuushan nyt on vaan se, että sekä aikuisista, että lapsista löytyy niitä kivoja tyyppejä sekä niitä todella ärsyttäviä, ei pelkkä ikä ole syy siihen, että ihmisestä pitäisi tykätä.

Osa ystävien ja sukulaisten lapsista ihan ok. Mutta en minä heistä nyt sen kummemmin tykkää tai ole tykkäämättä.

itsellä 2 lasta. Ja toivon että saamme joskus lapsenlapsia.

Lapset ovat kuin pieruja; omat on ihan kivoja:)

Pidän useimmista lapsista ja kaikkia kohtelen tietenkin tasapuolisesti, jos ovat esim. kylässä lasten kavereina. Miksi ihmeessä en tykkäisi siinä missä aikuisistakin?

Vierailija kirjoitti:

Viivissä & Wagnerissa oli joskus käsittelyssä tämä kysymys, että pidätkö lapsista. Muistaakseni Wagner vastasi, että se on ihan sama kuin jos kysyisi, että pidätkö aikuisista. Minulla on aika lailla tämä sama suhtautuminen. Lapsi tai aikuinen, joko pidän tai en.

Mä miellän lapsista pitämisen vähän eri tavalla, kuin ihmisistä pitämisen yksilöinä. Että pidätkö yleisesti ottaen näistä keskenkasvuisista, haavoittuvista, suojelua ja opastusta tarvitsevista ihmisenaluista ja siedätkö sen, että ne ovat välillä myös rasittavia/äänekkäitä/peräänkatsottavia ja haluatko sellaisia olentoja ympärillesi.

Lapset ovat ihmisiä. Vain pieni osa ihmisistä on siedettäviä noin ylipäätään enkä tosiaankaan pidä kaikista ihmisistä. En siis pidä erityisesti kaikista lapsistakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei voisi käyttäytyä sivistyneesti niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. 

Kyllä mä tykkään muiden lapsista. Ystävien lapsiin kiinnyn yleensä tosi syvästi jos vietetään paljon aikaa yhdessä. Toki omat lapset on aina etusijalla mutta se nyt on luonnollista.

Kyllähän mä sisarusteni lapsista tykkään ja näistä, joiden kanssa päivittäin olen tekemisissä. Sitten on yksi mukula, jota en voi sietää. Aivan liian nenäkäs ja monella tapaa hankala. Onneksi tytär on vähentänyt hänen kanssaan leikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa että noin moni äiti ei tykkää toisten lapsista. Minä olen vela ja tykkään kuitenkin lähes kaikista lapsista.

Sama. Laittaa miettimään, että onko tässä jokin biologinen systeemi? Alkaa inhota toisten lapsia omien jälkeläisten saamisen jälkeen?

No enpä tiedä... Itse suorastaan inhosin kaikkia lapsia, ennekuin sain oman (vihasin niiden aiheuttamaa meteliä, riehumista yms). Oma poikani on aina ollut minulle todella rakas tietenkin, eikä ole yhtään ärsyttänyt, vaikka oli etenkin lapsena hyvin vilkas luonne. Minulle kävi niin, että poikani ollessa pieni, aloin jopa pitää hänen samanikäisistä kavereistaankin, vaikka olivatkin äänekästä sakkia. Pidin heitä jopa ihan mainioina ja hauskoina. Nyt poikani on jo teini ja olen huomannut, että minua on alkanut uudestaan ärsyttämään pienemmät lapset mölyämisineen ja riehumisineen, mutta teinit taas ovat ihan mukavia, myös muut eikä vaan poikani... Mutta se sanonta "omat lapset, muiden kakarat" kyllä pitää paikkaansa.

Omat lapset ykkösiä, mutta pidän myös muiden lapsista jos ovat hyväkäytöksisiä. Lapset jotka tulevat vaikka kylään eivätkä tervehdi tai kiitä pöydästä lähtiessä, saavat ärsyyntymään ja heistä en pidä. Myöskään ylipainoisista lapsista en osaa pitää, vaikka tiedän että se ei ole lapsen omaa syytä. Pidän eniten lapsista jotka muistuttavat omiani.

Pientä se on sellaisen äidin äidinrakkaus, joka omiin lapsiin rajoittuu.

Minä tykkään, tykkään melkein kaikista, jopa melkein kaikista av-mammoista ja joistain uleistakin vähän. :)

En tykkää lapsista. Ja hyvin harvoista aikuisistakaan. Voisi kai sanoa että en erityisemmin tykkää ihmisistä.

Eläimiä ja luontoa rakastan.

Vierailija kirjoitti:

Pientä se on sellaisen äidin äidinrakkaus, joka omiin lapsiin rajoittuu.

Perustele.

Omia lapsia rakastan ja pitkäaikaisista hoitolapsista sekä vaikkapa kummilapsistani pidän kovasti. Kun omat ja toisten lapset ovat kanssani, teen parhaani että kohtelu on kaikille tasapuolista riippumatta kenen ovat. - suurperheen äiti ja perhepäivähoitaja -

No en kyllä varsinaisesti tykkää. Olen heille kiva ja kiinnitän heihin huomiota ja just neulon kaverini lapselle kesäksi bambupuuvillamekkoa, mutta en voi sanoa, että varsinaisesti pidän hänestä. Ihan mukava tyyppi, mutta en jaksa kuin pari tuntia kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Pientä se on sellaisen äidin äidinrakkaus, joka omiin lapsiin rajoittuu.

Ei se ole äidinrakkautta jos rakastat jonkun toisen äidin lasta. Et ole äiti hänelle. Äidinrakkaus kohdistuu vain omiin lapsiin, biologisiin ja ei-biologisiin, sellaisiin joille olet ollut elämässä äidin roolissa pidemmän ajanjakson. Itse termissäkin se määritelmä jo on.

Ja se ettei tunne rakkautta naapurin lasta kohtaan ei vähennä omien lasten rakastamista. Mutta totta kai riittävän empaattinen toinen äiti pystyy hetken mentalisoimaan toista äitiä, ja ymmärtämään tämän rakkauden omaa lastaan kohtaan. Esim. kun olen itse äiti ja päiväkodissa töissä, niin ymmärrän ja näen päivittäin äitien rakkautta lapsiaan kohtaan, vaikka nämä tekisivät mitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että minä ulottaisin omaa äidinrakkauttani näihin lapsiin, vaan sitä että kykenen ymmärtämään toisten tunteita ja arvoihini myös kuuluu, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita. Kyllä äidinrakkaus on vain äidiltä lapselleen, mutta se ei tarkoita että ihminen olisi kylmä.

Jos kuvittelet itse rakastavasi toisten lapsia yhtä paljon kuin heidän äiti rakastaa, niin olet väärässä ja mielestäni jopa vähättelet "normaalien" äitien sidettä lapsiinsa. Lainausmerkit siksi, että totta kai on äitejä sellaisiakin, jotka eivät äidin titteliä ansaitsisi.

Minusta lapset ovat "tavallisia  ihmisiä" kivempia, koska he ovat aitoja ja rehellisiä ja monesti aika hauskojakin.