Kaverini sanoi: "Eihän kukaan nyt toisten lapsista tykkää!"

Niiden, jotka vieraat lapset jättävät aivan kylmäksi tai eivät pidä niistä, ei olisi pitänyt hankkia omiakaan. Äidillisyyden puutetta.

Kun meillä oli kissa. Tykkäsin siitä aina enemmän kuin naapurin kissasta. Jokainen tykkää omistaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Niiden, jotka vieraat lapset jättävät aivan kylmäksi tai eivät pidä niistä, ei olisi pitänyt hankkia omiakaan. Äidillisyyden puutetta.

Ei ole siitä kysymys. Kysymys on biologiasta , kiintymyksestä

Rakastan omia lapsiani, pidän siskoni lapsista ja muista lähipiirin lapsista. Muihin suhtaudun neutraalisti. Mutta myönnän että on olemassa ihmisiä, joista en lainkaan pidä ja joiden olemuksessa jokin nostaa niskavillat välittömästi pystyyn. Näitä on sekä lapsissa että aikuisissa, usein ovat suulaita ja epäkohteliaita säheltäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiden, jotka vieraat lapset jättävät aivan kylmäksi tai eivät pidä niistä, ei olisi pitänyt hankkia omiakaan. Äidillisyyden puutetta.

Ei ole siitä kysymys. Kysymys on biologiasta , kiintymyksestä

Kysymys on persoonallisuudesta.

En vielä itse ole äiti, mutta haluaisin olla tulevaisuudessa. Tykkään vaan lähisukulaisten lapsista, muut on ärsyttäviä eivätkä ole söpöjä. Kai tuo jonkinlaista biologiaa on? Siis että tykkään lapsista, joissa näen tuttuja piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oma lapsi tai lapsenlapsi kuuluu mennä aina naapurin, sukulaisen tai tutun lapsen edelle.

Ei tietenkään silloin jos on kyse vääryydestä.

Mutta jollei oma lapsi ole tärkeintä, niin mikä on. Tai isovanhemmille tärkeitä oman lapsen lapset eivät muut.

Kaikki lapset ansaitsevat omat vanhempansa jotka välittävät juuri heistä eniten.

Uusioperheillä on ihan omat haasteet.

Totta kai omat lapset ovat ykkösiä, sitä ei tässä ihmetelty. Vaan sitä, että jotkut jopa inhoavat vieraita lapsia. Se on hyvin outoa ja kylmää.

En ole koskaan ajatellut, etten voisi pitää muidenkin lapsista. Kaikki lasten ystävät ja kaverit ovat aina olleet meille tervetulleita ja yhtä arvokkaita kuin omamme. Heitä on ruokittu samalla kuin omiakin, jos heillä on ollut nälkä ja annettu läheisyyttä ohimennen halaten.

Lapseni ovat jo aikuisia ja heillä omia lapsia, mutta heillä tuntuu olevan sama tyyli kuin lapsuudenkodissaan: jaetaan rakkautta ja ruokaa, jos tarvetta on. Olen tyytyväinen lapsiini ja heidän puolisoisiinsa.

Mun mielestä kaikki pikkulapset on ihania ja söpöjä palleroita. Tietysti omiin lapsiin on se tunneside, mutta kyllä kaikki pienokaiset on hellyyttäviä ja rakastettavia.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kaikki pikkulapset on ihania ja söpöjä palleroita. Tietysti omiin lapsiin on se tunneside, mutta kyllä kaikki pienokaiset on hellyyttäviä ja rakastettavia.

Sinulla onkin normaali hoivavietti. Ne, joiden mielestä vieraat vauvat tai pikkulapset eivät ole yhtään söpöjä tai hellyyttäviä ovat luonnottomia.

Hmmm... Omituista ajatella, etten pitäisi jostain ihmisryhmästä kategorisesti. Enhän sano, etten pidä keski-ikäisistä naisista tai vanhoista miehistä tai vaikka sairaanhoitajaopiskelijoista. Jokainen on yksilö, myös lapset. On mukavia lapsia, on ärsyttäviä lapsia ja kaikkea siltä väliltä.

Mulla ei ole omia lapsia, enkä niitä halua, mutta pääsääntöisesti kyllä pidän (toisten) lapsista. Poikkeuksia toki on ja kaikkien kanssa ei kemiat natsaa, ihan kuten aikuistenkin kanssa. Työskentelen myös lasten parissa, ja pidän asiakaslapsistani aidosti.

Olen huomannut, että tuntemattomat lapset ärsyttävät enemmän. Esim. naapurin muksut raastoivat hermojani kunnes tutustuin perheeseen paremmin. Sama toistuu kun aloittaa uudessa lapsiryhmässä, niin ensimmäinen kuukausi tuntuu että onpa yhdentekeviä tyyppejä. Kun lapset oppii tuntemaan, heitä saattaa ajatella toisinaan vielä usean vuoden päästä.

Ehkä mulla on kyky muodostaa tunneside isoon kasaan lapsia kun ei ole omia?

Mitä söpömpi lapsi, sitä helpommin siedän häntä. Ja toisinpäin.

Omia tietysti rakastaa yli kaiken.

Minä taas en tykkää ihmisistä jotka ei pidä lapsista. Minusta sellaisissa ihmisissä on jotain todella epämiellyttävää ja luotaantyöntävää.. sama koskee ihmisiä jotka ei pidä eläimistä. 

Itse pidän yleisesti lapsista ja usein kiinnynkin muiden lapsiin; olen lastenhoitaja ja paljon tekemisissä lasten kanssa. Omat on luonnollisesti rakkaimpia. 

En noteeraa muiden lapsia. Eivät aiheuta minussa mitään tuntemuksia. Ehkä enemmän ärsytystä jos kiukuttelevat ja itkevät kaupoissa ym.

Joskus huomaan esim kaupoissa äidit puhuvat lapsilleen huomiota herättävästi ja yrittävät että muutkin huomaisivat kuinka ihana lapsi minulla on. Mutta ei kiinnosta.

Omat lapset <3

Lapset käyttäytyvät huonosti vieraita ihmisiä kohtaan. Tuijottavat, arvostelevat ääneen tai kaivavat nenää tai muuta ällöä. Isommat lapset voivat olla todella pirullisia. Tietysti sellaiset ovat ärsyttäviä. Varsinkin kun samalla äiti vaan hymyilee vieressä ja ihastelee eikä käy mielessäkään että opettaisi ihmisten tavoille.

Tuollaisen komentin jälkeen.. aiotko kutsua ystäväsi kotiisi lastesi ollrssa paikalla?

Itse etsisin uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Outoa että noin moni äiti ei tykkää toisten lapsista. Minä olen vela ja tykkään kuitenkin lähes kaikista lapsista.

Tämä, usein ihmettelen miten maailmassa juuri ne fiksuimmat ja parhaiten vanhemmiksi sopivat eivät halua lisääntyä.

Jotain narsistista ihmisissä, jotka pitävät vain omista lapsistaan. Nähdäänkö heidät vähän niinkuin jonain oman itsen jatkeena, omaisuutena ja saavutuksena.

Vierailija kirjoitti:

Lapset käyttäytyvät huonosti vieraita ihmisiä kohtaan. Tuijottavat, arvostelevat ääneen tai kaivavat nenää tai muuta ällöä. Isommat lapset voivat olla todella pirullisia. Tietysti sellaiset ovat ärsyttäviä. Varsinkin kun samalla äiti vaan hymyilee vieressä ja ihastelee eikä käy mielessäkään että opettaisi ihmisten tavoille.

Heikkopa on itsetuntosi kun et pienen lapsen totuutta kestä ja se että lapsi on kasvattamaton on sinun mielestäsi lapsen vika?