Entinen bestikseni alkoi yhtäkkiä kontrolloida ja kiusata. Mikä voisi olla syynä?
Joskus kauan sitten huomasin vastaavasta merkkejä, mutta lähinnä siten, että isommassa porukassa hän kääntyikin minua vastaan ja alkoi pilkata muiden kanssa minua tai naureskella minulle tai ominaisuuksilleni. Kahden kesken hän oli hyvä ja läheinen ystävä.
Olen siis työssäkäyvä, eronnut, keskipalkkainen pienten lasten äiti; hän on vapaaehtoisesti lapseton, eikä ole koskaan tehnyt päivääkään palkkatöitä. Olemme vähän päälle kolmekymppisiä. Hän hieman halveksii työtäni ja koulutustani (kuitenkin mulla on akateeminen koulutus; hän itse ei ole suorittanut mitään tutkintoa, vaikka on älykäs). Lisäksi hän pitää mua hieman "lampaana", kun menin hankkimaan lapsia. Hän myös pitää mua jotenkin hieman tyhmänä/yksinkertaisena bimbona ja naureskelee siitä selkäni takana (olen sosiaalisissa tilanteissa kömpelö, eikä mulla ole ollut juurikaan muita ystäviä aikuisena hänen lisäkseen).
Mikä voisi olla syy siihen, että hän katkaisi välit minuun sekä rupesi sitä ennen kontrolloimaan ja haukkumaan mua jatkuvasti? Ilmeisesti en voi myöskään muuttua sellaiseksi, että hän vielä hyväksyisi minut. Olisiko ideoita, miten pääsisin eteenpäin?
Kommentit (25)
Ikävää, että hän käyttäytyy noin huonosti. Jospa sitä löytyisi joku taho, josta löytyisi muuta seuraa, joka olisi enemmän itsensä kaltaista, kilttiä, tasapainoista ym.? Esim. Facebook (ja some yleensä), seurakunta, järjestö, joku tapahtuma tms. Sosiaalisia taitoja voi ehkä yrittää kehittääkin, mutta on kai niitä muitakin samantyyppisiä ihmisiä, ja sellaisia, jotka hyväksyvät sut sellaisena kuin olet.
Voisihan sitä myös tähän ystävään yrittää saada uudenlaista (rakentavaa) keskusteluyhteyttä, mutta en tiedä, onko hän vastaanottavainen ja kykenevä siihen. Kommunikointitaidot ovat siis myös tärkeitä ihmissuhteissa (ei pelkästään sosiaaliset taidot), ja ilmeisesti ainakin olet hänen kanssaan yrittänyt parhaasi?
Vierailija kirjoitti:
Jäi vähän omituinen vaikutelma siitä, että katsoit tarpeelliseksi kertoa että (ex) ystävälläsi ei ole tutkintoa, työtä eikä lapsia, ja korostit, että sinulla on kaikki nämä.
Täysin tarpeellisia tietojahan nuo olivat, koska ne ovat olleet aiheita joista ap:n kaveri on kuittaillut.
Ap:lle: Ystäväsi on todennäköisesti masentunut/ahdistunut, jolloin joillakin tulevat esille kaikki negatiivisimmat piirteet ja ajattelumallit/suhtautumiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäi vähän omituinen vaikutelma siitä, että katsoit tarpeelliseksi kertoa että (ex) ystävälläsi ei ole tutkintoa, työtä eikä lapsia, ja korostit, että sinulla on kaikki nämä.
Täysin tarpeellisia tietojahan nuo olivat, koska ne ovat olleet aiheita joista ap:n kaveri on kuittaillut.
Ap:lle: Ystäväsi on todennäköisesti masentunut/ahdistunut, jolloin joillakin tulevat esille kaikki negatiivisimmat piirteet ja ajattelumallit/suhtautumiset.
Tuo on kyllä lohdullinen ajatus, jos siis ne hänen tietyt vaikeutensa voisivat olla osittain syynä, ts. vika ei olisikaan täysin minun joissain puutteissani. Tuli paljon rennompi olo. Olen nimittäin hieman allapäin tämän asian vuoksi itse.
Hän joskus sanoi, että ei saa irti minusta mitään, ts. minulla ei ole mitään annettavaa hänelle. Ihmettelin sitä jotenkin, kun en tavallaan halua muista ihmisistä mitään "irti" tai jotain hyötyä siis. Ehkä jotenkin luin/käsitin häntä väärin ja hän minua. Sen huomasin, että hän monesti tulkitsi juttuni/toimintatapani aivan väärin tai siis jotenkin huonossa mielessä, vaikka en tarkoittanut mitään huonoa/pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäi vähän omituinen vaikutelma siitä, että katsoit tarpeelliseksi kertoa että (ex) ystävälläsi ei ole tutkintoa, työtä eikä lapsia, ja korostit, että sinulla on kaikki nämä.
Täysin tarpeellisia tietojahan nuo olivat, koska ne ovat olleet aiheita joista ap:n kaveri on kuittaillut.
Ap:lle: Ystäväsi on todennäköisesti masentunut/ahdistunut, jolloin joillakin tulevat esille kaikki negatiivisimmat piirteet ja ajattelumallit/suhtautumiset.
Niin, ja/tai sitten kadehtii kuitenkin, vaikka ei myönnä ehkä sitä itselleenkään tai saattaa hänkin välillä kokea epäonnistumisen tunteita, kun ei ole sitä tutkintoa, työpaikkaa, omaa perhettä/lapsia, kun kuitenkin aika moni pitää yhteiskunnassa noita asioita tärkeinä. Eli näitä negat. tunteita sitten purkaa juurikin johonkin kohteeseen, joka tässä tapauksessa on ap. (ja hänellä on ilmeisesti joku tarve jotakuta yrittää alistaa, että saa olotilansa tuntumaan paremmalta, että itse ei kokisi olevansa huonommassa asemassa kuin muut?)
Vaikka parempihan se olisi, että ihmiset riittäisivät sellaisina kuin ovat ja jokaisessa on ne hyvät ja huonot puolet, joten miksi kaikkea tarvitsisikaan laittaa ns. paremmuusjärjestykseen. Kaikkien ei myöskään tarvitse olla samanlaisia ja jokaisen pitäisi voida elää sellaista elämää kuin haluaa, jos siitä ei ole vahinkoa muille.
Siis aina mietin, että hän pitää minua huonona siksi, kun ne minulla eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, mutta hänellä ei ole niitä lainkaan. En todellakaan usko, että mistään kateudestakaan olisi kyse kuitenkaan, sillä tietääkseni hän ei edes halua niitä juttuja, joita mulla tavallaan on. Hän ei ole koskaan kertonut myöskään kadehtivansa, vaan olen siinä käsityksessä, että hän pitää minua keskinkertaisena luuserina. Mietin vain, avaisiko nuo seikat jotenkin dynamiikkaamme kuitenkin.
T. Ap