Lue keskustelun säännöt.
Entinen bestikseni alkoi yhtäkkiä kontrolloida ja kiusata. Mikä voisi olla syynä?
10.05.2019 |
Joskus kauan sitten huomasin vastaavasta merkkejä, mutta lähinnä siten, että isommassa porukassa hän kääntyikin minua vastaan ja alkoi pilkata muiden kanssa minua tai naureskella minulle tai ominaisuuksilleni. Kahden kesken hän oli hyvä ja läheinen ystävä.
Olen siis työssäkäyvä, eronnut, keskipalkkainen pienten lasten äiti; hän on vapaaehtoisesti lapseton, eikä ole koskaan tehnyt päivääkään palkkatöitä. Olemme vähän päälle kolmekymppisiä. Hän hieman halveksii työtäni ja koulutustani (kuitenkin mulla on akateeminen koulutus; hän itse ei ole suorittanut mitään tutkintoa, vaikka on älykäs). Lisäksi hän pitää mua hieman "lampaana", kun menin hankkimaan lapsia. Hän myös pitää mua jotenkin hieman tyhmänä/yksinkertaisena bimbona ja naureskelee siitä selkäni takana (olen sosiaalisissa tilanteissa kömpelö, eikä mulla ole ollut juurikaan muita ystäviä aikuisena hänen lisäkseen).
Mikä voisi olla syy siihen, että hän katkaisi välit minuun sekä rupesi sitä ennen kontrolloimaan ja haukkumaan mua jatkuvasti? Ilmeisesti en voi myöskään muuttua sellaiseksi, että hän vielä hyväksyisi minut. Olisiko ideoita, miten pääsisin eteenpäin?
Kommentit (25)
Mulle jäi siis hieman paha maku suuhun siitä jutusta ja vielä kirjoitin meilin, jossa kerroin ikävöiväni häntä, mutta hän ei ole vastannut enää mitään moneen viikkoon. Hän on saanut aika usein mulle raivareita vuosien varrella, kun en ole riittävästi osannut kuulemma tukea häntä. Aina pyysin anteeksi ja sanoin, että yritän muuttua, mutta lopulta tajusin, että hån vaatii minulta sellaista, etten enää saisi olla oma itseni lainkaan.
Mun pitäisi vain ja ainoastaan myötäillä hänen oikkujaan ja kehua häntä kuin äiti lastaan. Hänen juttunsa pyörivät pääosin psyykenlääkkeiden, erilaisten diagnoosien ja terapioiden ympärillä ja mulla kuitenkin on arjessa paljon muitakin velvoitteita, vaikka häntä yritinkin ymmärtää parhaani mukaan. Hän alkoi syyttää minua siitä, että olen liian negatiivinen ja häiritsen hänen paranemisprosessiaan muistuttamalla häntä hänen menneisyydestään.
Tekisi mieli itse mennä shrinkille ihan vain tämän ystävyyssuhteen katkeamisen vuoksi, kun en voi kenellekään siitä puhua, kun siis ei ole enää ketään läheistä ystävää (muut ovat hyvänpäivän tuttuja), enkä esim. äidilleni kehtaa sanoa, että välimme ovat katkenneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän kuuli, että halveksut häntä selän takana? Eli olet jonkun ystäväsi kanssa keskustellut, kuinka tällä ei ole koulutusta, eikä hän käy töissä, jne...
Mulla ei ole muita läheisiä ystäviä, enkä tutuille juoruile. Itse en ole koskaan ajatellut, että se työn tai koulutuksen puute olisi mikään ongelma ja olen ainoastaan puolustellut häntä muille. Sen sijaan hän on naureskellut mun työstäni ja koulutuksestani muille (hänellä on paljon ystäviä/kavereita).
Vierailija kirjoitti:
Hän kuuli, että halveksut häntä selän takana? Eli olet jonkun ystäväsi kanssa keskustellut, kuinka tällä ei ole koulutusta, eikä hän käy töissä, jne...
Lisäksi mulla on ollut aina käsitys, ettei hän edes halua mitä tahansa tavisten työtä, joten olen siinä mielessä alemmalla tasolla, kun alistun tavalliseen asiantuntija-/toimistotyöhön. Lisäksi hän ei sinänsä arvosta koulutustakaan, vaan yksilön todellista älykkyyttä. Hänen mielestä on parempi olla ilman koulutusta kuin hommata joku tavistutkinto yliopistosta.
Ja siis tuo työ-/opiskelu-/perhetilanneasia ei edes ole pääasiallinen, vaan kiinnostaisi tietää, mikä mussa on vikana ja syynä siihen, miksi hän kohtelee siten ja miksi hylkäsi. Itse asiassa mun oli sitten pakko itse ottaa etäisyyttä myöskin, sillä hän käyttäytyi todella ahdistavan epävakaasti ja sai raivareita ihan yllättäen (tai sitten en vain osannut tulkita häntä).
Ja hän piti mua huonona/outona ihmisenä siksikin, kun mulla ei ole ollut muita ystäviä. Ts. hän ajatteli, että olen niin epämiellyttävä ja itsekäs hänen mielestään ja siksi mulla ei ole ystäviä. Oikea syy on se, että olen aika kotonaviihtyvä ujo, alemmuuskompleksinen introvertti, jolla on huonot sosiaaliset taidot. Siis olen kiltti ja yritän parhaani, mutta ainakaan toiset naiset eivät oikein koskaan ole pitäneet minusta.
Hän naureskeli "tyhmyydestäni" (en osannut ollaniin vitsikäs ja verbaalisesti taitava sosiaalisissa tilanteissa). Sekä joskus uhkaili tekevänsä lasun lapsistani, kun olen niin huonoitsetuntoinen. Hän toivoi, että antaisin lapseni kokonaan pois jne.
T. Ap
Huhuu, onko kenelläkään ideoita? Kun siis en voi enää _kenenkään_kanssa jutella tällaisista, kun hän oli ainoa aikuisiän ystäväni. Mun ainoa vaihtoehtoni on mennä terapiaan vain siksi, että voisin jutella edes jonkun ihmisen kanssa mieltä painavista asioistani. 😢 Tai olisiko vinkata joku palsta, josta voisin löytää juttuseuraa?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että omassa käytöksessäsi ei ole ollut mitään, mikä olisi voinut muuttaa ystäväsi suhtautumisen sinuun? Et ole itse esim. loukannut häntä jollain tavalla? Kuulostaa oudolta, jos toinen alkaa yhtäkkiä käyttäytyä tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Huhuu, onko kenelläkään ideoita? Kun siis en voi enää _kenenkään_kanssa jutella tällaisista, kun hän oli ainoa aikuisiän ystäväni. Mun ainoa vaihtoehtoni on mennä terapiaan vain siksi, että voisin jutella edes jonkun ihmisen kanssa mieltä painavista asioistani. 😢 Tai olisiko vinkata joku palsta, josta voisin löytää juttuseuraa?
T. Ap
Eli se sun "ystävä" on ollut sinulle vain jokin esine, jolle voit itkeä joutavaa elämääsi? Etkö ole aikuinen ihminen? Etkö osaa etsiä uusia ihmisiä ympärillesi. Minäkin halveksin sinua, koska tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia ja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että omassa käytöksessäsi ei ole ollut mitään, mikä olisi voinut muuttaa ystäväsi suhtautumisen sinuun? Et ole itse esim. loukannut häntä jollain tavalla? Kuulostaa oudolta, jos toinen alkaa yhtäkkiä käyttäytyä tuolla tavalla.
Kieltämättä olen avautunut omista itsetunto-ongelmistani ja lemmenhuolistani aika paljon, kun siis ei ole ollut muita juttukavereita. Mutta niitä mulle naureskeluja muiden kanssa (erityisesti työni ja opiskelupaikkani) on ollut jo about 5-10 vuotta sitten.
Jännä juttu oli sekin, että nuorempana hän aina ilkkui tiettyjä muita kavereitani (silloin niitä oli enemmän) jotenkin "noloiksi", mutta kun se haukuttu "nolo" kaverini oli paikalla, niin hän esittikin tosi hauskaa tyyppiä sille toiselle ja ikäänkuin musta tulikin heidän seurassaan se, joka jätettiin täysin syrjään (aitä tapahtui jo yli 10 vuotta sitten).
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuu, onko kenelläkään ideoita? Kun siis en voi enää _kenenkään_kanssa jutella tällaisista, kun hän oli ainoa aikuisiän ystäväni. Mun ainoa vaihtoehtoni on mennä terapiaan vain siksi, että voisin jutella edes jonkun ihmisen kanssa mieltä painavista asioistani. 😢 Tai olisiko vinkata joku palsta, josta voisin löytää juttuseuraa?
T. Ap
Eli se sun "ystävä" on ollut sinulle vain jokin esine, jolle voit itkeä joutavaa elämääsi? Etkö ole aikuinen ihminen? Etkö osaa etsiä uusia ihmisiä ympärillesi. Minäkin halveksin sinua, koska tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia ja ihmisiä.
Kyllä olen pitänyt hänestä omana itsenään, mutta tosiaan ei mulla ole ollut ketään muuta, jolle puhua tärkeistä asioista. Olen toki jutellut hänenkin tärkeistä asioista. Eikä mua loukkaa sekään, että hän ei välitä lapsista -- olen vältellyt sitä puheenaihetta hänen seurassaan.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuu, onko kenelläkään ideoita? Kun siis en voi enää _kenenkään_kanssa jutella tällaisista, kun hän oli ainoa aikuisiän ystäväni. Mun ainoa vaihtoehtoni on mennä terapiaan vain siksi, että voisin jutella edes jonkun ihmisen kanssa mieltä painavista asioistani. 😢 Tai olisiko vinkata joku palsta, josta voisin löytää juttuseuraa?
T. Ap
Eli se sun "ystävä" on ollut sinulle vain jokin esine, jolle voit itkeä joutavaa elämääsi? Etkö ole aikuinen ihminen? Etkö osaa etsiä uusia ihmisiä ympärillesi. Minäkin halveksin sinua, koska tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia ja ihmisiä.
Ja siis en oikein osaa etsiä muita ihmisiä; hieman "pelkään" muita ihmisiä ja tunnen alemmuudentunnetta muiden seurassa sekä pelkään heidän halveksivan minua. En tiedä, miten se yatävien etsiminen oikein onnistuu. Naiset varsinkin dissaavat mua. En tarvitse isoa määrää ystäviä, mutta yksikin olisi hyvä asia.
T. Ap
Hah, lyötyä on näköjään helppo lyödä. En ole saanut ainoatakaan symppaavaa/ystävällistä vastausta. :( Voisiko joku kertoa, mikä mussa on niin ärsyttävää?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat olla tuollaisen ihmisen ystävä..?
En jaksa lukea kaikkea, mutta selvästi tämä ystävä ei ole ystäväsi. Et oikein voi tilannetta muuttaa, muuten kuin kasvattamalla itsetunnon ja etsimällä arvoistasi seuraa muista tuttavista, joita sanoit sinulla olevan. Jos haluat keskustella sinua painavista asioista, niin silloin kannattaa käyttää vaikka terkkarin psykologia. Ehkä se auttaisi sinua myös sosiaalisissa taidoissasi ja löytämään uusia ystäviä? Olen itsekin sellainen hieman lapanen, joka keräsi liikaa ilkeitä ystäviä itselleen. Päätin kuitenkin dumpata kaikki noin 3-kymppisenä ja parantaa välejä vain hyviin tyyppeihin. Miksi sinun pitäisi sietää huonoa kohtelua? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa että yrität olla häneen vielä yhteydessä jos on kohdellut sinua noin huonosti. Miksi haluaisit enää hänen seuraansa? Taidat valehdella jostain tekstissäsi. Itse solvasit ja haukuit muille ryhmän jäsenille kun hän ei ollut paikalla? Sai sen selville ja sait samaa kohtelua.
Lisäksi hän oli vuosien varrella kertonut kaikki luottamukselliset asiani juoruina eteenpäin välittömästi. Itse en kerro muiden asioita yhteisille tutuille, ellei se toinen pyydä. Joskus mainitsin hänelle siitä ja kuulemma hänellä on oikeus puhua valitsemallaan tavalla muiden kanssa, eikä mun mielipiteellä ole väliä tietenkään sellaisessa.
T. Ap
Lähinnä tässä nyt ihmetyttää se, miksi niin kovasti haikailet tämän ystäväsi perään. Kirjoituksesi perusteella ystävyytenne ei paljoa anna kummallekaan. On luonnollista, että vuosien myötä ihmiset muuttuvat ja näin kliseisesti sanottuna kasvavat erilleen. Minusta vaikuttaa, että teille on käynyt näin. Silloin kannattaa hyväksyä tosiasia ja ryhtyä aktiivisesti etsimään uutta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että yrität olla häneen vielä yhteydessä jos on kohdellut sinua noin huonosti. Miksi haluaisit enää hänen seuraansa? Taidat valehdella jostain tekstissäsi. Itse solvasit ja haukuit muille ryhmän jäsenille kun hän ei ollut paikalla? Sai sen selville ja sait samaa kohtelua.
Hän on aina ollut jotenkin rohkea ja "jännä" omien polkujensa kulkija, joka ei tunnu välittåvän mistäån sosiaalisista normeista. Salaa ihailen sellaista. Lisäksi hänen kanssaan oli välillä antoisia keskusteluja joistain ideoista.
T. Ap
Huono provo. Ei kai kukaan vuosia tuollaisessa seurassa jaksa olla. Samantekevää mikä syy käytökseen on, ystävyytenne on nyt ohi ja nyt on aika suunnata katse tulevaan.
Jäi vähän omituinen vaikutelma siitä, että katsoit tarpeelliseksi kertoa että (ex) ystävälläsi ei ole tutkintoa, työtä eikä lapsia, ja korostit, että sinulla on kaikki nämä.
Hän kuuli, että halveksut häntä selän takana? Eli olet jonkun ystäväsi kanssa keskustellut, kuinka tällä ei ole koulutusta, eikä hän käy töissä, jne...