Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?
Ensinnäkin, ei ole syntyvyys pelkästään laskussa, vaan laskussa on myös se, kuinka paljon lapsia nuoret haluavat ylipäätään. Nykynuoret haluavat selvästi vähemmän lapsia kuin aikaisemmat sukupolvet. Eli suunniteltu lapsilukukin on pienempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Lisäksi vapaaehtoinen lapsettomuus kasvattaa suosiotaan.
Kerro ihan rehellisesti, minkä tai mitkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuorilla on vähemmän halua hankkia lapsia. Suomessa harjoitettu politiikka? Yhteiskunnan asenteet? Kielteinen ja raskas kuva perhe-elämästä? Raha- ja työllisyystilanne? Kulttuurin ja ajattelutavan muutos? Halu tehdä elämässään muuta? Huoli ilmastosta, luonnonvarojen riittävyydestä ja ylikansoituksesta? Ympäristömyrkyt, ovatko vieneet ihmisiltä lisääntymisvietin?
On tullut nähtyä vaikka minkälaisia väitteitä, kun on netissä keskusteluja lukenut. Muun muassa juuri kaikkia noita, mitä tuossa äsken mainitsin. Kerro sinä oma näkemyksesi, minkä arvelet olevan tähän syynä.
Kommentit (2387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
poliittiset yms ympäristö kysymykset eivät kosketa minun päästöstä lapsettomuuden suhteen, mun mielestä suomalaiset on vaan todella rumia, ja siis vaan surkeat geenit omaava körttiläiskansa. Ei siis vaan ole järkeä,oikeestaan ku mietti paljoa yhtään missään. mut anyway
Suomalaiset ovat italialaisten silmissä varsinaisia herkkupaloja. Sekä naisten, että miesten silmissä.
Meetkö jo jonnekin sen 10cm kanssa?
Ei italialaisilla ole noin isoja.
Tehkää niitä uusia veronmaksajia tai olkaa valittamatta verojenne noususta!
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien suhde, lopulta avioero(onneksi).
Isän kiusanteko äitiä kohtaan kun ei elatusta maksanut kun väitti että menee äidille rahat, ei lapsille...se oli niin hirveän epäreilua ja kun ei sossut/valtion avut tavoittaneet kun äiti teki hoitajan töitä ja ei riittävän köyhiä oltu että muilta apua....paitsi äidin eläkkeellä olleet vanhemmat auttoi aina kun voivat.
Me yritettiin isälle sanoa että ei se niin oo kun tarvittiin kenkiä, vaatteita, harrastuksiinkin rahaa ja kun lukioonkin silloin vielä kirjat ja kurssit...äitin vanhemmat mahdollisti sitten
kun isä teki niin vaikeasti asiat
kiusaamisellaan ja luulotteluillaan.Väkivaltaa kokeneen äidin jääminen yksinhuoltajaksi ja pienipalkkainen kovaa työ veivät äidin ennenaikaiseen sairastumiseen ja varhaiseläkkeelle joutumiseen.
Nyt meistä neljästä 30-40-vuotiaista lapsista kahdella on lapsia 2 ja kaksi olemme puolisoineen päättäneet ettei tarvetta ole.
Olemme korkeakoulutettuja ja jokaisella hyvät työt ja riittävä palkkataso haluamaamme elintasoon ja eloon.
Hoidetaan nuo ihanat isovanhemmat ja suuresti kunnioittamamme äiti, sekä sisarusten lapset hyvin. Siinä on tavoitetta kyllin. Isäämme emme ole tavanneet yli 25 vuoteen. Ihan oma valinta. Vaikka kuulemma sekin on isän mielestä äitin vieroitusta ja syytä.
Jokainen aikuinen ymmärtää, että jos tahtoisimme tavata, sen kyllä osaisimme järjestää.
Mitä kylvää, sitä niittää. Vanhemmatkin.
Perheemme kokemukset eivät yllätykseksekseni mitenkään harvinaisia. Olen monenkin ikäluokkani elämäntarinoita kuullessani kuullut saman: oli niin kovat kokemukset oman vanhemman aiheuttamista väkivallasta ja vaikeuksista perheelle, ettei tahdo kokea mitään vastaavaa ja altistaa viattomia kärsimään millään tavalla.
Perheväkivalta parisuhteessa on kyllä järkyttävä perheitten tuhoaja.
Nythän uhri ei edes saa julkisesti kertoa exän julmuudesta joutumatta itse maksajaksi kun kunnianloukkauksesta exä haastoi.
Miten tämä on mahdollista tässä ajassa? Miten kukaan uskaltaa lapsia parisuhteeseensa jos toisesta paljastuu väkivallan käyttäjä?
Tämä vinoutuma oikeuslaitoksessa kertoo karusti arvojen vääristymistä.
Toivottavasti edellä mainittu käräjäoikeuden tuomio kumotaan hovissa.
Jotta uskallamme vaatia oikeutta turvalliseen elämään ja perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
poliittiset yms ympäristö kysymykset eivät kosketa minun päästöstä lapsettomuuden suhteen, mun mielestä suomalaiset on vaan todella rumia, ja siis vaan surkeat geenit omaava körttiläiskansa. Ei siis vaan ole järkeä,oikeestaan ku mietti paljoa yhtään missään. mut anyway
Jos tämä on tosiaan ainut syy lapsettomuuteesi, niin oletko huomannut että maailmassa on muitakin kuin suomalaisia miehiä?
En arvele, että he haluavat VÄHEMMÄN. Vaan eivät ehkä halua niin PALJON. Naisetkin käy duunissa, woke-VaSu, woke-moraalirappio, SARS ja NATO-kusetus... jne.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen hallitus 🤮
Entä Mauno Koiviston ajat? Mauno canceloi vaalituloksen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen hallitus 🤮
Entä Mauno Koiviston ajat? Mauno canceloi vaalituloksen!!
Niinistö pilaa loputkin.
En halua lapsen kärsiä nykyisessä
koulukulttuurissa eikä tulevaisuuden olot ole helpot, joten mielummin " jätän tekemättä/saamatta".
Se on sama ilmiö ihan joka paikassa. Kun elintaso kohoaa, lapsiluku pienenee. Tietyn pisteen jälkeen väestö alkaa vähetä kun yhä useampi jättää lapset kokonaan hankkimatta. Kun ei ole pakko, ja ainahan ne lapset maksaa ja sitä kautta alentaa elintasoa verrattuna lapsettomiin. Kun taas köyhissä maissa ne lapset luo turvaa vanhemmilleen, kun kasvaessaan menevät pian töihin ja auttavat perheensä elätyksessä.
Lapsiperheellisen elämä on tehty liian vaikeaksi. Ei saisi hoitaa lapsiaan itse (vaikka se on edullisempaa yhteiskunnalle), päiväkodit on ongelmissa. Synnytyslaitoksia on lakkautettu. Vain huimapää uskaltaa raskautua, jos ajomatka laitokselle on yli 15 km.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muttamutta... sama se oli itselläkin nuoruudessa. Miltei 10 vuotta miehen kanssa opiskeltiin ja tehtiin töitä, vapaat kierrettiin Eurooppaa, käytiin elokuvissa, baareissa, kavereilla, fillaroitiin, harrastettiin, rempattiin kämppiä. Sitten tuli olo että jotain muutakin vois olla. Perustettiin perhe. Olihan siinä kiirevuosia mutta se oli myös hauskaa aikaa. Lasten kanssa harrastettiin ja matkustettiin ja huomattiin, että aika samoja juttuja heidänkin kanssaan pystyi tekemään. Ja lisäksi oli kaikki se oma hauska, meidän porukka ja meidän jutut.
Nyt omat lapset on isoja ja heillä alkaa olla omat perheet. Näen että he rakastavat lapsiaan ja nauttivat heidän seurastaan ja meille isovanhemmille nämä pienet on tietenkin kultaa kalliimpia. Hekin aikansa viettivät nuoruutta ja menivät, mutta ajan kanssa mielenkiinto kääntyi perheeseen. Onko se niin, että jos olet kasvanut perheessä rakastettuna, itsekin haluat perheen itsellesi, mutta jos lapsuus on ollut yhtä tappelua, et halua? En tiedä. Vähän kyllä surettaa nähdä lehdistä vaikka nyt tuon yhden naispainnonnostajan kuvia festareilta ja puheita avoimesta liitosta ja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Että joku festareilla käyminen menee perheen edelle... vaikea ymmärtää.
Sama kaava itsellä. Alle kolmekymppisenä ajatus lapsesta lähes kuvotti ja pelkkä synnytyssairaalan kyltin näkeminen aiheutti pakokauhua.
Yli kolmekymppisenä ajatus jotenkin muuttui ja 4 lasta tein. Lasten saannin jälkeen ne asiat jotka muka ennen oli elämää suurempia kutistuivat pieniksi ja sitä sai huomata, ettei mikään ole tärkeämpi, kuin se oma lapsi. Arvomaailma muuttuu täysin. Mutta elämästä ei tule tylsempää, eikä oma elämä mihinkään katoa, päinvastoin, elämään tulee paljon lisää ja positiivisessa mielessä.
Lasten kanssa voi harrastaa, matkustaa ja tehdä kaikkea mitä ennenkin. Reissuista vaan tulee hauskempia, kun on enemmän porukkaa mukana ja ihan sitä omaa porukkaa, oma perhe.
Meilläkin lapset jo nuoria aikuisia ja heillä omat elämät, mutta vaikka monta asiaa elämässäni kadun, lasten saaminen ei niihin asioihin kuulu. Parasta mitä olen tässä elämässä saanut kokea on lapset.
Minulle kuulostaa ehdottomasti kamalalta, että aiemmin itselleni tärkeät ja elämää suuremmat asiat vaan kutistuisivat mitättömiksi ja jostain muusta tulisi kaiken keskipiste. Samoin se, että alkaisin rakastaa ihmistä, jota en edes tunne, enkä voisi asialle mitään. Maksimimäärä ihmisiä missä tahansa tapahtumassa, matkalla, kotona, arkielämässä ja juhlaseurana on minulle kaksi, kolme on jo liikaa. Nämä koko perheen matkat ja lasta kohtaan koetut kaikennielevät rakkauden ja suojelunhalun tunteet eivät todellakaan ole itselleni kannustavia kuvauksia siitä, mitä tapahtuu, kun tulee äidiksi, vaan ihan kauhistuttavia skenaarioita.
Joo, tämäpä. Ja mitä tulee lapsien kanssa matkustamiseen, varmasti mahdollista, jos varaa on.
Itse tienaan ihan mukavasti yhden ihmisen tarpeisiin, jos minulla olisi lapsi, en voisi tehdä töitä näin paljoa ja oltaisiin luultavasti köyhiä.
Lapsi matkustaisi vain koulun ja kodin välillä. Koulussa olisikin mukava kuunnella muiden lasten harrastuksista ja Karibian risteilyistä. En toivo köyhyyttä itselleni, enkä lapselle.
Minun mielestäni olisi myöskin kamalaa katsoa, kun ystävät olisivat festareilla katsomassa minun suosikki bändejä ja itse olisin kotona lapsen kanssa. Katkeroituisin.
Lapset eivät merkitse minulle mitään, musiikki on minulle tärkeää. Osa syy tähän on, että näin jo ala- ja yläasteella kuinka käsittämättömän julmia lapset ja nuoret ovat, myöskin ne näennäisesti hyvin kasvatetut hyvien perheiden lapset. Musiikki oli minulle kantava voima läpi helvetillisten kouluvuosien.
Myöskin itselläni on adhd, jonka takia en jaksa aina edes itseäni. Lapselleni adhd periytyisi todennäköisesti ja en kestäisi elämää haasteellisen lapsen kanssa.
Olisiko raskaaksitulo vaikeutunut, mutta asianomaiset eivät halua sitä myöntää ja toreilla huudella?
Köyhyys, ostovoiman heikkeneminen, koulujen huono taso, huono hallitus, "hyvinvointivaltio" ja kulttuurierot.
Koska homoutta ja lesboutta nostetaan oikein jalustalle ja joka paikassa puhutaan homoudesta. Tuntuu kuin jo lähes pikkulasille opetetaan että vain homous on oikea tapa elää.
Lisäksi vanhemmat eivät välitä lapsistaan, eikä opeta heille, että tyttö on tyttö ja poika on poika.
Hirveintä on, kun ei saisi jaotella, kuka on tyttö ja kuka poika.
Maailma on mennyt mullinmallin. Vanhoa arvoja ei kunnioiteta.
Mulla on lapsi ja rakastan häntä yli kaiken, mutta tosiasia on, että mun ura meni siinä. Kaksikymmentä vuotta, jolloin ei voi käyttää aikaa työn ohessa opiskeluun, ei ottaa vastaan matkatöitä ja iltatöitä, ei muuttaa työn perässä, tai ottaa riskejä, jossa hetken aikaa olisi matalammat tulot. Ja nyt se tarkoittaa, että mun miehen eläke on 3500, kun mulla on 2000. Molemmat päälliköitä, mutta mä saatoin lähteä siihen vasta myöhemmin, vaikka mulla olisi ollut meistä halua ja kykyä korkeammalle.
Lisätään tähän, että en kahteenkymmeneen vuoteen voinut harrastaa mitään oikeasti aikaa vievää, tai matkustaa minnekään mihin ei voi ottaa lapsia.
Kun lapsi muuttaa kotoa, perhettä ei enää ole, mutta ei sitten sitä uraakaan tai harrastuksia.
Lisätään, että synnytys oli kauheaa, minua kohdeltiin kuin hiehoa raskauden ja synnytyksen aikana. Se oli liukuhihnaa, jossa repeämiä ei edes yritetty estää, ja minkä jälkeen ketään ei kiinnostanut niitä huomata tai korjata.
Voi olla että valitsisin nyt toisin.
Kokoomuksen parin vuosikymmenen aikana tekemät heikennykset perheiden ja lasten palveluihin. Neuvolatkin retuperällä, meillä ei ole esim. neuvolalääkäriä ollenkaan vaan pitää mennä palvelusetelillä kauemmas johonkin Mehiläiseen, oudolle lääkärille. Mitä järkeä tässä on? Ei enää veronkevennyksiä ja kiertoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsi ja rakastan häntä yli kaiken, mutta tosiasia on, että mun ura meni siinä. Kaksikymmentä vuotta, jolloin ei voi käyttää aikaa työn ohessa opiskeluun, ei ottaa vastaan matkatöitä ja iltatöitä, ei muuttaa työn perässä, tai ottaa riskejä, jossa hetken aikaa olisi matalammat tulot. Ja nyt se tarkoittaa, että mun miehen eläke on 3500, kun mulla on 2000. Molemmat päälliköitä, mutta mä saatoin lähteä siihen vasta myöhemmin, vaikka mulla olisi ollut meistä halua ja kykyä korkeammalle.
Lisätään tähän, että en kahteenkymmeneen vuoteen voinut harrastaa mitään oikeasti aikaa vievää, tai matkustaa minnekään mihin ei voi ottaa lapsia.
Kun lapsi muuttaa kotoa, perhettä ei enää ole, mutta ei sitten sitä uraakaan tai harrastuksia.
Lisätään, että synnytys oli kauheaa, minua kohdeltiin kuin hiehoa raskauden ja synnytyksen aikana. Se oli liukuhihnaa, jossa repeämiä ei edes yritetty estää, ja minkä jälkeen ketään ei kiinnostanut niitä huomata tai korjata.
Voi olla että valitsisin nyt toisin.
Joo, oman uran kärsiminen harmittaa minuakin. Synnytys ja siihen valmentautuminen on myös liukuhihnamenoa. Pääasia on saada äiti ja vauva äkkiä pois synnytyshuoneesta. Tai oikeastaan sairaalasta., vaikka vointi olisi mikä.
En tajua miten äitini on ylipäätänsä jaksanut synnyttää ja kasvattaa meidät neljä sisarusta. Itse haaveilen vain yhdestä lapsesta ja tiedän että sekin on erittäin vaativaa.
Miehille on sanottu ettei tarvi jäädä Suomeen. Saavat etsiä perinteisiin uskovia naisia. Ei käy. Sekin torpattiin et voisivat ruveta yksinhuoltajiksi.