Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein viesteilette jos olette etäsuhteessa ja tapaatte vain viikonloppuisin?
Onko teillä sopimusta miten usein olette yhteydessä?
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Olet väärässä. Oletus ei ollut tuo.
”The texting in relationship study surveyed people who identified themselves as being in a romantic relationship. 395 students were surveyed (175 male and 220 female). All were over 19 years of age, and the average relationship length was 15 months.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Minä saan silmitöntä mielihyvää aktiivisesta viestittelysuhteesta. Olen sellaisen kokenut, ja parhaina hetkinään se oli myös elämäni parasta aikaa. Todella intensiivistä ja läheistä ajatustenvaihtoa. Toivoisin joskus vielä tavoittavani sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Taas lisää omia oletuksia sinulla. Puhuin ”jatkuvasta pommittamisesta”, jolla siis tietenkin viittasin näihin ketjussa kerrottuihin satoihin viesteihin päivässä. Kyllä, alkaisi ärsyttää. Selkeää takertumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Taas lisää omia oletuksia sinulla. Puhuin ”jatkuvasta pommittamisesta”, jolla siis tietenkin viittasin näihin ketjussa kerrottuihin satoihin viesteihin päivässä. Kyllä, alkaisi ärsyttää. Selkeää takertumista.
Minun rakkaani ja prioriteettini saa toki ”takertua”. Se on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Taas lisää omia oletuksia sinulla. Puhuin ”jatkuvasta pommittamisesta”, jolla siis tietenkin viittasin näihin ketjussa kerrottuihin satoihin viesteihin päivässä. Kyllä, alkaisi ärsyttää. Selkeää takertumista.
Meidän suhteessa ei ole takerruttu, vaikka ollaan yhdessä yleensä tunti/pari päivässä yhteenlaskettuna eri muodoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Taas lisää omia oletuksia sinulla. Puhuin ”jatkuvasta pommittamisesta”, jolla siis tietenkin viittasin näihin ketjussa kerrottuihin satoihin viesteihin päivässä. Kyllä, alkaisi ärsyttää. Selkeää takertumista.
Meidän suhteessa ei ole takerruttu, vaikka ollaan yhdessä yleensä tunti/pari päivässä yhteenlaskettuna eri muodoin.
Vain 1-2 tuntia yhteistä aikaa päivässä ”suhteessa”? Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Taas lisää omia oletuksia sinulla. Puhuin ”jatkuvasta pommittamisesta”, jolla siis tietenkin viittasin näihin ketjussa kerrottuihin satoihin viesteihin päivässä. Kyllä, alkaisi ärsyttää. Selkeää takertumista.
Meidän suhteessa ei ole takerruttu, vaikka ollaan yhdessä yleensä tunti/pari päivässä yhteenlaskettuna eri muodoin.
Takertumisella viitataan nyt siis näihin kiintymyssuhdetyyleihin, joista tässä keskustelun sivupolussa tuli puhe. Ei siis puhekielenomaisesta takertumisesta. Toisen tarvitseminen ja haluaminen on tosi ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Taas lisää omia oletuksia sinulla. Puhuin ”jatkuvasta pommittamisesta”, jolla siis tietenkin viittasin näihin ketjussa kerrottuihin satoihin viesteihin päivässä. Kyllä, alkaisi ärsyttää. Selkeää takertumista.
Joillekin viestipommitus voi tarkoittaa yli yhtä viestiä päivässä, tai vaikka sitä, että joka päivä laitetaan jotain. Ei saisi laittaa kun sitten alkaa ahdistaa, se toinen on niin kamala takertuva roikkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
Samaa mieltä. Vastapuolena tuntisin itseni epätoivotuksi ja kiinostamattomaksi. Jäisi hyvin lyhyeksi suhteeksi, mitä tuollaisella edes tekee. Viestini ”ärsyttävät” ja olen ”takertuva”? Hieno kumppani minulla - kiitos ja hei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Taas lisää omia oletuksia sinulla. Puhuin ”jatkuvasta pommittamisesta”, jolla siis tietenkin viittasin näihin ketjussa kerrottuihin satoihin viesteihin päivässä. Kyllä, alkaisi ärsyttää. Selkeää takertumista.
Joillekin viestipommitus voi tarkoittaa yli yhtä viestiä päivässä, tai vaikka sitä, että joka päivä laitetaan jotain. Ei saisi laittaa kun sitten alkaa ahdistaa, se toinen on niin kamala takertuva roikkuja.
Voit loukkaantua ihan rauhassa, tuo nyt vain oli tutkimuksen johtopäätös. Ne, joilla on turvallinen kiintymyssuhdetyyli, viestittelevät vähiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
Samaa mieltä. Vastapuolena tuntisin itseni epätoivotuksi ja kiinostamattomaksi. Jäisi hyvin lyhyeksi suhteeksi, mitä tuollaisella edes tekee. Viestini ”ärsyttävät” ja olen ”takertuva”? Hieno kumppani minulla - kiitos ja hei!
Kun lukutaitosi on tällä tasolla niin luulen, ettei tosiaan paljon kannata viestittelyyn panostaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Ei tulisi sinusta psykologia, kun asia on tutkitusti just toisinpäin.
”Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, millaisia tekstaajia erilaisiin kiintymyssuhdemalleihin kuuluvat ihmiset ovat.
Tutkimuksessa selvisi, että pariskuntien välinen viestittely vaihteli hyvin paljon: toisilla ei ollut ollenkaan tapana lähettää toisilleen viestejä – toiset taas lähettivät jopa satoja viestejä päivässä.
Tulosten perusteella turvallinen kiintymyssuhde tarkoitti sitä, että tekstareita lähetettiin kaikkein vähiten.
Vastaavasti kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ihmiset lähettivät enemmän viestejä parisuhteessa. Syyt paljastavat hurjan paljon ihmisen luonteesta.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuinka-paljon-tekstailet-puolisosi-…Että näin.
Tuohan ei liity etäsuhteeseen. Siinä on pakko viestiä jotenkin, jos haluaa elää suhteessa.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.
Etäsuhde mielestäni vaatii joissain asioissa vähän enemmän "vaivannäköä", jotta siinä haluaa pysyä. Toisaalta se sama vaivannäkö ei olisi yhtään pahitteeksi monelle lähisuhteellekaan.
Sinun mielestäsi. Mutta kun kysyttiin kiintymyssuhdetyyleistä ja asia on tutkittu näin.
Kyllä, mutta voiko tuota tutkimusta siirtää suoraan etäsuhteeseen, koska suhteen dynamiikka on erilainen etäsuhteessa. Voisi ajatella myös, että turvallisesti kiintynyt sekä antaa jotain elonmerkkiä itsestää tasaisesti ja haluaa myös kuulla toisesta ja antaa aikaansa - jakaa elämäänsä eikä keskity suhteessa ollessaan pysyttelemään etäällä toisesta. Tuossa tutkimuksessa on kuitenkin oletus, että parit elävät yhdessä = näkevät päivittäin.
Missä luki, että tutkimuksen oletus on tuo? Miksi ylipäätään oletus on, että suhde on joko etäsuhde tai avoliitto? En esimerkiksi itse koskaan tule asumaan kenenkään kanssa.
Oma seurustelukumppani asuu viereisellä kadulla, mutta näemme kerran tai pari viikossa ja viesteilemme vain näkemisen yksityiskohdista. Koska meillä on molemmilla turvallinen kiintymyssuhdetyyli, pystymme luottamaan siihen, että toisen kiintymys on ja pysyy ilman jatkuvaa tarkistelua. Mielestäni jatkuva viestipommitus kuulostaa takertumiselta, alkaisi tosi nopeasti ärsyttää.
Kuulostat kyllä välttelevästi kiintyneeltä, jos on noin vahva negatiivinen tunnereaktio tiuhempaan yhteyteen.
No, en ole. Kuten tuossa tutkimuksessakin todettiin, turvallisessa kiintymyssuhteessa ei tarvitse sitä jatkuvaa varmistelua toisen tunteista. Ymmärrän, että sinulle se on vaikeaa käsittää.
No kyllä olisi ihan hirveän vaikea elää ihmisen kanssa, johon ei voi olla päivittäin yhdessä vaan pitäisi opetella siihen, että voi ottaa yhteyttä kahden tai kolmen päivän välein, ettei toisella hajoa pää. Kyseessä ei siis mikään ahdisteluviestittely vaan ihan normaali elämän eläminen yhdessä.
Taas lisää omia oletuksia sinulla. Puhuin ”jatkuvasta pommittamisesta”, jolla siis tietenkin viittasin näihin ketjussa kerrottuihin satoihin viesteihin päivässä. Kyllä, alkaisi ärsyttää. Selkeää takertumista.
Meidän suhteessa ei ole takerruttu, vaikka ollaan yhdessä yleensä tunti/pari päivässä yhteenlaskettuna eri muodoin.
Vain 1-2 tuntia yhteistä aikaa päivässä ”suhteessa”? Oikeasti?
Väitän, ettei kaikilla yhdessäasuvillakaan ole joka ainoa arkipäiväkin paria tuntia yhteistä laatuaikaa, jossa keskittyy toiseen.
Se on viesteilykäytöksestä yleisesti. Eihän tavallisessakaan suhteessa välttämättä nähdä tai kuulla joka päivä koko ajan.