Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein viesteilette jos olette etäsuhteessa ja tapaatte vain viikonloppuisin?
Onko teillä sopimusta miten usein olette yhteydessä?
Kommentit (256)
Huvitti niin paljon tuo yksi kommentti ”5-10viestiä tunnissa :D täällä vissiin on siis sellaisia etusormella näpyttäviä muoreja ja siksi niin vaikea ymmärtää miten voi vaihtaa satoja viestejä päivässä ja silti käydä töissä, harrastuksissa yms. Mulla menee varmaan alle minuutti näpyttää 10 viestiä jos siis se toinen on siinä paikalla koko ajan..taidatte olla aika tylsimyksiä ja tosikkoja jos ette puheenaiheita keksisi että edes muutaman kerran päivässä olisi yhteydessä. Mutta suhteita on erilaisia 🤷🏼♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin ollaan juteltu joka päivä, mutta aika lyhyesti :( mies ei tykkää näprätä puhelinta ja mä haluaisin jutella vaikka koko ajan pelottaa että tää tulee nyt kaatuu tähän.. livenä on aina kivaa ja riittää juttua, mutta sillon kun ei olla yhdessä mulle tulee aina tosi epävarmat fiilikset :(
Juuri tuollaiset läheisriippuvaiset ovat minut aina jättäneet. Ei ollut mitään merkitystä sillä kuinka loistavasti meni kun olimme yhdessä. En ole hyvä viestimään enkä haluakaan olla. Minusta vain sillä tulisi olla merkitystä miten menee livenä.
Jos ollaan etäsuhteessa niin ne viestit ja puhelut nyt on vähän välttämättömiä jos haluaa toisen kanssa ylläpitää läheistä suhdetta.. jos ei ole valmis panostamaan niin minä ainakin sanon heipat, koska tiedän että löydän kyllä ihmisen jolla ei ole ongelmaa vastata mun yhteen viestiin nopeammin kuin neljän tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin ollaan juteltu joka päivä, mutta aika lyhyesti :( mies ei tykkää näprätä puhelinta ja mä haluaisin jutella vaikka koko ajan pelottaa että tää tulee nyt kaatuu tähän.. livenä on aina kivaa ja riittää juttua, mutta sillon kun ei olla yhdessä mulle tulee aina tosi epävarmat fiilikset :(
Juuri tuollaiset läheisriippuvaiset ovat minut aina jättäneet. Ei ollut mitään merkitystä sillä kuinka loistavasti meni kun olimme yhdessä. En ole hyvä viestimään enkä haluakaan olla. Minusta vain sillä tulisi olla merkitystä miten menee livenä.
Jos ollaan etäsuhteessa niin ne viestit ja puhelut nyt on vähän välttämättömiä jos haluaa toisen kanssa ylläpitää läheistä suhdetta.. jos ei ole valmis panostamaan niin minä ainakin sanon heipat, koska tiedän että löydän kyllä ihmisen jolla ei ole ongelmaa vastata mun yhteen viestiin nopeammin kuin neljän tunnin välein.
Tämä. Kyse on juurikin _etäsuhteesta_. Vaisut ja harvenevat viestit kielivät kiinnostuksen puutteesta, jokaiselta rakastavalta ihmiseltä löytyy aikaa prioriteetilleen - etenkin jos sitä on aiemminkin löytynyt.
Miksi alle minuutissa pitää lähettää 10 viestiä? Vaikka se kävisikin kätevästi.
Kyse ei ole siitä, että hmettelen pelkästään miten ja kuinka nopeasti sen teette, vaan että miksi?
Mikä on sen motiivi ja tarve, että pitää tykittää niitä viestejä jatkuvasti ja tauotta kymmenittäin? Tuntuu pakonomaiselta toiminnalta.
Sitä tässä yritän ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi alle minuutissa pitää lähettää 10 viestiä? Vaikka se kävisikin kätevästi.
Kyse ei ole siitä, että hmettelen pelkästään miten ja kuinka nopeasti sen teette, vaan että miksi?
Mikä on sen motiivi ja tarve, että pitää tykittää niitä viestejä jatkuvasti ja tauotta kymmenittäin? Tuntuu pakonomaiselta toiminnalta.
Sitä tässä yritän ymmärtää.
Anxious attachment
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on viestiriippuvuus. Miten päästä yli siitä?
-puhelimeen mahdollisimman vähän latausta niin joudut säästämään akkua
-kotona puhelin ja laturi eri paikkoihin piiloon
-istu käsien päällä
-laita tänne viesti "tekisi mieli lähettää x:lle viesti" mutta älä lähetä hänelleNyt tekisi mieli lukea miehen lähettämä viesti ja vastata heti. Kuinka kauan pitäisi odotella?
Pysy lujana!
Luin viestin vasta monen tunnin päästä illalla. Illalla mies myös aloitti keskustelun johon sitten vastailin ennen nukkumaanmenoa. Päivän saldoni 13 viestiä, mies lähetti useamman sekä valokuvia ja linkkejä. Kokeilen tämän viikon millaiseksi viesteilyn tiheys ja sisältö muodostuu jos minä en tee aloitetta.
En kannata mitään pelejä ihmissuhteissa vaan luonnollista, sisäsyntyistä toimintaa.
Mies on lähettänyt pari tuntia sitten viestejä X 2, en ole vielä lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on viestiriippuvuus. Miten päästä yli siitä?
-puhelimeen mahdollisimman vähän latausta niin joudut säästämään akkua
-kotona puhelin ja laturi eri paikkoihin piiloon
-istu käsien päällä
-laita tänne viesti "tekisi mieli lähettää x:lle viesti" mutta älä lähetä hänelleNyt tekisi mieli lukea miehen lähettämä viesti ja vastata heti. Kuinka kauan pitäisi odotella?
Pysy lujana!
Luin viestin vasta monen tunnin päästä illalla. Illalla mies myös aloitti keskustelun johon sitten vastailin ennen nukkumaanmenoa. Päivän saldoni 13 viestiä, mies lähetti useamman sekä valokuvia ja linkkejä. Kokeilen tämän viikon millaiseksi viesteilyn tiheys ja sisältö muodostuu jos minä en tee aloitetta.
Kerrothan miehelle, että teet tuota kokeilua. Kuten täällä jo aiemmin joku mainitsi, että viestittelytavan muutos voi aiheuttaa huolestumista ym.
Sittenhän toinenkaan ei toimisi sisäsyntyisesti ja luontaisesti vaan alkaisi pantata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan etäsuhteessa, vaikka asutaan lähekkäin, sillä pidämme lastemme elämät erillisinä (eivät tunne toisiaan). Käytännössä tapaamme joka toinen viikonloppu tiiviisti koko viikonlopun ajan ja väliajalla saatamme tavata jossakin kodin ulkopuolella nopeasti kerran arkiviikolla. Emme soittele toisillemme lainkaan. Laitamme yhden viestin toisillemme, jossa kerromme päivän kuulumiset.
Jasså, olen saanut AV:lla diagnoosin Whatsappin käyttööni perustuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?Tämän lisäksi itseäni kiinnostaisi tietää, mikä noiden ihmisten kiintymyssuhdemalli on.
Ehkä teen hätäisiä johtopäätöksiä kommenteista, mutta veikkaan, että on välttelevä.Meillä selvästi niin, että minä ahdistun ja alan hakea kontaktia. Mies ahdistuu ja pakenee kontaktia. Näkyy myös viesteilymme kaavassa.
youtube: school of Life : anxious -. Avoidant löytyy hyvä kuvaus.Minä tajusin että angstin lähde oli yleensä ihan muu kuin suhteemme. Esim. Yksinäisenä päivänä kun ei ollut tekemistä yritin saada enemmän huomiota ja jos ei herunut niin kehitin mielessäni draamaa.
Tämän kun muutkin ymmärtäisivät. Kuinka moni etä- tai lähisuhde on päättynyt pään sisäisten kuvitelmien ja mustasukkaisuuden vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan useammin ja mies joskus jättää vastaamatta ja aloittaa uuden aiheen seuraavana päivänä.
Luepa rivien välistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole sitten vissiin seurustelevaa ihmistyyppiä. Jos se vaatii noin ahkeraa yhteydenpitoa.
Esimerkiksi en jaksaisi illalla olla jossain videopuhelussa tai viesteissä kiinni tuntikausia.
Jos on ensin ollut päivän töissä, hoitanut yleiset ihmisen elämään kuuluvat kotiasiat, harrastukset ja muut sosiaaliset suhteet ja päässyt kotiin niin haluan nauttia siitä omasta kodistanikin välillä olemalla ihan rauhassa ja itsekseni.
Tuntuisi rassittavalta, vaikka kuinka rakastaisinkin jotain ihmistä, että sitten miltei koko loppuaika illasta tai vapaa-ajasta menisi olemalla yhteydessä siihen ihmiseen. Tavalla tai toisella.
Minulle riittää esimerkiksi yksi puhelu tai viesti illassa keskimäärin.
Eivätkö ihmiset osaa olla rauhassa omissa oloissaan yhtään?
Onko ihmisillä nykyään niin, että kun on rakastunut tai ihastunut, niin sen kanssa ollaan sitten ihan kaiken aikaa jossain muodossa "kiinni"?
Miten kovat vieroitusoireet silloin tulee jos suhde katkeaa? Eikö se ole aivan helvetinmoista tuonkaltaisen viestihehkutuksen jälkeen? Eikö ihminen silllon jää kuin tyhjän päälle, millä täyttää sen ajan joka jää nyt tyhjäksi kun ei ole sitä kenelle laittaa viestejä tai videokuvaa?
Vai hankitaanko sitten (tinderistä) taas uusi rakkaus ja sama homma jatkuu?
Jokainen tehköön kuinka tehköön, mutta jonkinlaisesta riippuvaisuudesta tuo suuri yhteydenpidon tarve johtuu.
Tai sitten mustasukkaisuudesta, pettämisen pelosta tai kontrollinhalusta.
Jos toiselta lähtee tai kuolee puoliso niin onko niin avuton, että haluaa etsiä uuden? Ootko ihan realiteeteissa? Etäsuhdekin on ihmissuhde, jossa yleensä halutaan jakaa elämä niin hyvin kuin pystytään.
Mitä "elämän jakaminen" on? En vielä saanut käsitystä viestien sisällöstä, muuta kuin ilmoittaa menemisisistä ja sopia tapaamisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin ollaan juteltu joka päivä, mutta aika lyhyesti :( mies ei tykkää näprätä puhelinta ja mä haluaisin jutella vaikka koko ajan pelottaa että tää tulee nyt kaatuu tähän.. livenä on aina kivaa ja riittää juttua, mutta sillon kun ei olla yhdessä mulle tulee aina tosi epävarmat fiilikset :(
Juuri tuollaiset läheisriippuvaiset ovat minut aina jättäneet. Ei ollut mitään merkitystä sillä kuinka loistavasti meni kun olimme yhdessä. En ole hyvä viestimään enkä haluakaan olla. Minusta vain sillä tulisi olla merkitystä miten menee livenä.
Jos ollaan etäsuhteessa niin ne viestit ja puhelut nyt on vähän välttämättömiä jos haluaa toisen kanssa ylläpitää läheistä suhdetta.. jos ei ole valmis panostamaan niin minä ainakin sanon heipat, koska tiedän että löydän kyllä ihmisen jolla ei ole ongelmaa vastata mun yhteen viestiin nopeammin kuin neljän tunnin välein.
Niin totta tämä. Jos etäsuhteessa viestittely/soittaminen ei kiinnosta, kannattaa unohtaa koko homma. Itsehän olin typeryyttäni suhteessa, jossa toinen laittoi max. yhden viestin päivässä, joskus saattoi kestää useita päiviäkin vastata. Tuolla tyylillä mitään suhdetta ei saa aikaiseksi, se tuli todettua. Enää en vastaavaan lähtisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi alle minuutissa pitää lähettää 10 viestiä? Vaikka se kävisikin kätevästi.
Kyse ei ole siitä, että hmettelen pelkästään miten ja kuinka nopeasti sen teette, vaan että miksi?
Mikä on sen motiivi ja tarve, että pitää tykittää niitä viestejä jatkuvasti ja tauotta kymmenittäin? Tuntuu pakonomaiselta toiminnalta.
Sitä tässä yritän ymmärtää.
Kuinka monta kertaa aiot vielä kysyä tätä asiaa? :D Ihmisiä ja suhteita on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä "elämän jakaminen" on? En vielä saanut käsitystä viestien sisällöstä, muuta kuin ilmoittaa menemisisistä ja sopia tapaamisista?
Koska ei voida olla yhdessä, yritetään jakaa omaa elämää mahdollisimman paljon ja pitää toista mukana. Myös keskusteluissa on niiden normaalijuttujen lisäksi paljon syvällistäkin, ehkä se puoli olisi pysynyt mukana yhdessä asuessakin tai sitten se olisi näivettynyt arjen juttujen alle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä "elämän jakaminen" on? En vielä saanut käsitystä viestien sisällöstä, muuta kuin ilmoittaa menemisisistä ja sopia tapaamisista?
Kyllä viesteissä on kerrottu syvemmistä fiiliksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä "elämän jakaminen" on? En vielä saanut käsitystä viestien sisällöstä, muuta kuin ilmoittaa menemisisistä ja sopia tapaamisista?
Koska ei voida olla yhdessä, yritetään jakaa omaa elämää mahdollisimman paljon ja pitää toista mukana. Myös keskusteluissa on niiden normaalijuttujen lisäksi paljon syvällistäkin, ehkä se puoli olisi pysynyt mukana yhdessä asuessakin tai sitten se olisi näivettynyt arjen juttujen alle.
Mulla ainakin on näivettynyt yhdessä asuessa. Fyysisen etäisyys voimistaa henkistä läheisyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä "elämän jakaminen" on? En vielä saanut käsitystä viestien sisällöstä, muuta kuin ilmoittaa menemisisistä ja sopia tapaamisista?
Koska ei voida olla yhdessä, yritetään jakaa omaa elämää mahdollisimman paljon ja pitää toista mukana. Myös keskusteluissa on niiden normaalijuttujen lisäksi paljon syvällistäkin, ehkä se puoli olisi pysynyt mukana yhdessä asuessakin tai sitten se olisi näivettynyt arjen juttujen alle.
Mulla ainakin on näivettynyt yhdessä asuessa. Fyysisen etäisyys voimistaa henkistä läheisyyttä!
Yhdessä asuessa sen eteen pitäisi tehdä ihan tosissaan töitä.
Ihan arkinen arjen jakaminen etäsuhteessa on sitä, että mies yrittää selittää minulle lätkämatsien tuloksia ja kohokohtia (en itse seuraa lätkää) kun varmaan jos asuttaisiin yhdessä, hän katsoisi lätkää ja minä puuhaisin omiani eikä siitä sen isommin puhuttaisi mitään.
Mutta sitten ihan tietoisesti luetaan samoja kirjoja, keskustellaan uutisista ja ilmiöistä. Laitetaan kuvia ruoka-annoksista tai jostain missä ollaan käymässä tms. Minulla on sellainen olo, että hän on mukana koko elämässäni ja minä hänen. Eksän kanssa asuttiin yhdessä enkä todellakaan aina tiennyt missä hän on tai mitä hän tekee tai mitä hänelle kuuluu.
Minä tajusin että angstin lähde oli yleensä ihan muu kuin suhteemme. Esim. Yksinäisenä päivänä kun ei ollut tekemistä yritin saada enemmän huomiota ja jos ei herunut niin kehitin mielessäni draamaa.