Kuinka usein viesteilette jos olette etäsuhteessa ja tapaatte vain viikonloppuisin?
Onko teillä sopimusta miten usein olette yhteydessä?
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa kai se vähemmän yhteyttä kaipaava määrää tahdin ja muu on riippuvuutta tai ahdistelua.
Kyllä se aktiivisempi (riippuvaisempi) viestijä valitettavasti määrää tahdin ja jos et sopeudu, jäät yksin.
Minusta taas hitaampi. Sehän jättää vastaamatta tai antaa odottaa päiviäkin.
Eri
Siinä vaiheessa nopeampi, kun se tekee uhkavaatimuksen. Jos ei tee, hitaampi määrää.
Saattaisi olla viimeinen *uhkavaatimus* ja edelleen hitaampi määräisi – lopettamalla suhteen.
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa kai se vähemmän yhteyttä kaipaava määrää tahdin ja muu on riippuvuutta tai ahdistelua.
Kyllä se aktiivisempi (riippuvaisempi) viestijä valitettavasti määrää tahdin ja jos et sopeudu, jäät yksin.
Minusta taas hitaampi. Sehän jättää vastaamatta tai antaa odottaa päiviäkin.
Eri
Siinä vaiheessa nopeampi, kun se tekee uhkavaatimuksen. Jos ei tee, hitaampi määrää.
Minkä mielipuolien kanssa sä olet seurustellut? Etsi tervejärkinen kumppani, niin saat myös hyvän parisuhteen ilman mitään uhkailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pian radiohiljaisuus alkaisi ahdistaa tai huolestuttaa?
Ennemmin tuommoinen jatkuva, tunnittainen tai päivittäinen vistittely rupeaa ahdistamaan. Kyllä tarvii välillä olla 2-4 välipäivää.
Miksi olla suhteessa ylipäätään jos on noin itseriittoinen/-keskeinen.
Olen eri, mutta vastaan tähän. Siksi, koska pidämme toisidtamme ja tahdomme että yhdessä vietetty aika olisi mahdollisimman laadukasta. Molemmilla on myös omat elämät ja harrastukset. Meillä on myös yhteinen harrastus, se ja muu yhdessäolo täyttää molempien tarpeet. Näin menty jo useita vuosia ja suhde tuntuu edelleen tuoreelta ja intohimoiselta. Molemmilla on huonoja kokemuksia ns24/7 suhteista, joten tahdoimme kokeilla tämänkaltista jörjestelyä, ja se sopi molemmille erittäin hyvin. Kumpikaan ei kaipaa myöskään omaa aikaa suhteen kustannuksella ja samalla molemmat panostaa ja on todellisesti läsnä kun tavataan. Esitänkin vastakysymykseksi, miksi tavata enemmän kuin on tarpeen? M
Ihmisiä tosiaan on erilaisia, ja jos tuo menetelmä tekee teidät onnellisiksi, niin miksipä ei. En ymmärrä, mikä tarve joillain samalla tavalla toimijoilla oli tulla kauhistelemaan muiden parisuhteita ja syyllistämään riippuvuudesta ja ahdistelusta.
Suurin osa etäsuhteessa olijoista tai etäsuhteella parisuhdettaan kuvailevista on siinä kuitenkin olosuhteiden pakosta, ei omasta halustaan. Käsitin tämän keskustelun olevan sellaisia suhteita varten. -toinen eri
Joo, tuo riippuvuus ja ahdistelu on ihan skeidaa. Olet oikeassa, että tässä on kyse etäsuhteista, mutta halusin tuoda esiin tämänkin näkökulman, että se voi olla myös hyvä asia, enkä edes pahoittele että näin tein. M
Tekstisi oli hyvä asiallinen näkökulma asiaan ja musta on kiva, että joku avaa syitä ja taustoja siihen, miksi haluaa toimia näin.
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?
Pakosta etäsuhde, ei aikomustakaan muuttaa yhteen, vaan samalle paikkakunnalle.
Emme ole asuneet.
7 vuotta.
Hullaannuttiin ja kausittain hullannutaan yhä. Molemmat vuoroviikkovanhempia ja tapaamiset vain ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?
En ole etäsuhteessa, mutta jatkuva viestittely häiritsisi ja siksi vastaan.
En aio koskaan muuttaa yhteen yhtään kenenkään kanssa, olen sitä kokeillut ja olen huomattavasti onnellisempi asuessani yksin. Tämänhetkisessä suhteessa on ihan hullu alkuhuuma meneillään ja oli ihastuminen ensi hetkestä jne. Silti näemme vain kerran tai pari viikossa, koska kummallakin on oma elämä eikä aikaa enemmälle näkemiselle. Toisaalta pysyy myös kipinä kivasti yllä, kun joutuu aina odottamaan sitä toisen näkemistä. Sinänsä etäsuhdekin voisi jopa sopia mulle ihan hyvin.
Ei ollut sopimusta, mutta haluttiin molemmat olla päivittäin yhteydessä ja se tuli luonnostaan. Viestiteltiin pitkin päivää. Myös skypetettiin paljon. Kummallakaan ei hirmu kiireinen elämäntyyli, niin ehti oikein hyvin.
Jos oli kiireinen päivä, niin vähintään hyvät huomenet ja hyvät yöt viestiteltiin tai soitettiin.
Vielä ei ole kukaan vastannut miten pystyvät töissä ollessaan viestittelemään pitkin päivää ja varsinkin jos usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?En ole etäsuhteessa, mutta jatkuva viestittely häiritsisi ja siksi vastaan.
En aio koskaan muuttaa yhteen yhtään kenenkään kanssa, olen sitä kokeillut ja olen huomattavasti onnellisempi asuessani yksin. Tämänhetkisessä suhteessa on ihan hullu alkuhuuma meneillään ja oli ihastuminen ensi hetkestä jne. Silti näemme vain kerran tai pari viikossa, koska kummallakin on oma elämä eikä aikaa enemmälle näkemiselle. Toisaalta pysyy myös kipinä kivasti yllä, kun joutuu aina odottamaan sitä toisen näkemistä. Sinänsä etäsuhdekin voisi jopa sopia mulle ihan hyvin.
Kuinka usein viestittelette? Kiinnostaisi myös tietää, oletteko minkä ikäisiä, oletan että ette enää parikymppisiä?
Vuosi oltu yhdessä, ja hereilläoloaikana harvoin on mennyt yli 2 tuntia, ettei viestiteltäisi.
Videopuheluita ja puheluita aina kummankin halutessa, mutta enempi viesteillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?En ole etäsuhteessa, mutta jatkuva viestittely häiritsisi ja siksi vastaan.
En aio koskaan muuttaa yhteen yhtään kenenkään kanssa, olen sitä kokeillut ja olen huomattavasti onnellisempi asuessani yksin. Tämänhetkisessä suhteessa on ihan hullu alkuhuuma meneillään ja oli ihastuminen ensi hetkestä jne. Silti näemme vain kerran tai pari viikossa, koska kummallakin on oma elämä eikä aikaa enemmälle näkemiselle. Toisaalta pysyy myös kipinä kivasti yllä, kun joutuu aina odottamaan sitä toisen näkemistä. Sinänsä etäsuhdekin voisi jopa sopia mulle ihan hyvin.
Kuinka usein viestittelette? Kiinnostaisi myös tietää, oletteko minkä ikäisiä, oletan että ette enää parikymppisiä?
Viestitellään, kun sovitaan näkemiset. Yleensä viikon alussa siis, ihan konkreettisesti vertaillaan kalenterit ja lyödään suunnitelma lukkoon. Sittemmin vaan nähdään.
Ollaan 30+ molemmat. Mutta samalla lailla meillä entisenkin kanssa toimittiin ja silloin olin 21.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joita ahdistaa ajatus päivittäisestä yhteydenpidosta,
- oletteko omasta tahdosta etäsuhteessa vai onko aikeena muuttaa yhteen?
- Oletteko asuneet yhdessä jo aiemmin ja nyt jostain syystä väliaikaisesti etäsuhteessa?
- Kuinka pitkä suhde on takana?
- Hullannuitteko toisiinne missään vaiheessa vai alkoiko suhde niin että löysitte ihmisen jolla on samat arvot ja päätitte yrittää sen kanssa parisuhdetta? Eli kasvoitteko hiljalleen yhteen vai oliko teillä aluksi ihastuminen joka myöhemmin syveni rakkaudeksi?En ole etäsuhteessa, mutta jatkuva viestittely häiritsisi ja siksi vastaan.
En aio koskaan muuttaa yhteen yhtään kenenkään kanssa, olen sitä kokeillut ja olen huomattavasti onnellisempi asuessani yksin. Tämänhetkisessä suhteessa on ihan hullu alkuhuuma meneillään ja oli ihastuminen ensi hetkestä jne. Silti näemme vain kerran tai pari viikossa, koska kummallakin on oma elämä eikä aikaa enemmälle näkemiselle. Toisaalta pysyy myös kipinä kivasti yllä, kun joutuu aina odottamaan sitä toisen näkemistä. Sinänsä etäsuhdekin voisi jopa sopia mulle ihan hyvin.
Kuinka usein viestittelette? Kiinnostaisi myös tietää, oletteko minkä ikäisiä, oletan että ette enää parikymppisiä?
Viestitellään, kun sovitaan näkemiset. Yleensä viikon alussa siis, ihan konkreettisesti vertaillaan kalenterit ja lyödään suunnitelma lukkoon. Sittemmin vaan nähdään.
Ollaan 30+ molemmat. Mutta samalla lailla meillä entisenkin kanssa toimittiin ja silloin olin 21.
Kuulostaa hyvältä ratkaisulta, kun kerran se toimii noin. Minä en varmaankaan ikävältäni kykenisi tuohon, mutta voin kuvitella kuinka kiva sitten on nähdä toista. Tuo vaatii myös aimo annoksen luottamusta, eikä varmaankaan mustasukkaisuus kuulu suuremmin kummankaan luonteenpiirteisiin. Kiva lukea miten täysin erilaiset parisuhteet toimivat, ja muutenkin virkistävä ja positiivinen ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vuosi oltu yhdessä, ja hereilläoloaikana harvoin on mennyt yli 2 tuntia, ettei viestiteltäisi.
Videopuheluita ja puheluita aina kummankin halutessa, mutta enempi viesteillä mennään.
Ihana suhde ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vielä ei ole kukaan vastannut miten pystyvät töissä ollessaan viestittelemään pitkin päivää ja varsinkin jos usein.
Ehkä olen lukenut vastaukset huolimattomasti, mutta en huomannut kenenkään väittäneen viestivänsä töissä ollessaan. En kylläkään pidä asiaa mahdottomana. Kuuluuhan työpäivään tauot. Lisäksi monessa työssä on välillä hetkiä, jolloin on toimeton. Silloin ehtii lähettää muutaman viestin.
Mulla on itselläni viestiriippuvuus ja laitan tosi impulsiivisesti viestejä. Mies on päinvastainen. Suhteen alussa kun tutustuttiin (Tinderissä), viestejä lenteli miehen puolelta vessastakin. Nyt kun suhde on vakiintunut ja yhteenmuutto samalla paikkakunnalle edessä tänä vuonna, mies on tuudittautunut siihen, että viestejä ei tarvitse enää niin paljoa vaihtaa. :D Eli miehelle oli alussa luontevaa viestiä kun yhteyttä rakennettiin, mutta nyt kun ollaan jo oltu pitkään (vuosi), on sovittu että minä saan tykittää aivoituksiani miehelle, mutta hänen ei tarvitse kommentoida kymmentä whatsappin aivopieruani, vaan kirjoittaa sitten kun on hetki.
Miehelle ei myöskään ole merkityksellisiä aamun huomenta-viestit tai hyvää yötä, mutta koska tietää niiden merkkaavan mulle, niin muistaa ne nykyisin laittaa. Minusta on kivaa, että hän huomioi kuitenkin mulle tärkeet jutut.
Tosin huomenta-viestit saattaa tulla aika myöhään, kun hänellä on tapa aamulla olla näpräämättä luuria, se on ylös sängystä, kahvi termariin ja kahvin valumisen ajan hampaanpesut, eväitten teko ja töihin.
Koska olen nähnyt sen aamumuumion livenä, on kieltämättä itsekästä vaatia sitä zombieta viestimään kenellekään. :D
Eli minusta etäsuhteessa on tärkeintä ymmärtää sitä toista, myös sen paljon viestittelevän ymmärtää sitä, joka ei tykkää räplätä luuria. Mulle kännykkä on kädenjatke ja koitan itsekin päästä riippuvuudesta eroon. Tärkeintä siis mielestäni on, että mies ei vaadi minua lopettamaan viestitulvaani, enkä minä vaadi miestäni vastaamaan.
Odotan kovasti, että etäsuhde muuttuu lähisuhteeksi ja loppuu tää kännykällä roikkuminen itselläkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itselläni viestiriippuvuus ja laitan tosi impulsiivisesti viestejä. Mies on päinvastainen. Suhteen alussa kun tutustuttiin (Tinderissä), viestejä lenteli miehen puolelta vessastakin. Nyt kun suhde on vakiintunut ja yhteenmuutto samalla paikkakunnalle edessä tänä vuonna, mies on tuudittautunut siihen, että viestejä ei tarvitse enää niin paljoa vaihtaa. :D Eli miehelle oli alussa luontevaa viestiä kun yhteyttä rakennettiin, mutta nyt kun ollaan jo oltu pitkään (vuosi), on sovittu että minä saan tykittää aivoituksiani miehelle, mutta hänen ei tarvitse kommentoida kymmentä whatsappin aivopieruani, vaan kirjoittaa sitten kun on hetki.
Miehelle ei myöskään ole merkityksellisiä aamun huomenta-viestit tai hyvää yötä, mutta koska tietää niiden merkkaavan mulle, niin muistaa ne nykyisin laittaa. Minusta on kivaa, että hän huomioi kuitenkin mulle tärkeet jutut.
Tosin huomenta-viestit saattaa tulla aika myöhään, kun hänellä on tapa aamulla olla näpräämättä luuria, se on ylös sängystä, kahvi termariin ja kahvin valumisen ajan hampaanpesut, eväitten teko ja töihin.
Koska olen nähnyt sen aamumuumion livenä, on kieltämättä itsekästä vaatia sitä zombieta viestimään kenellekään. :D
Eli minusta etäsuhteessa on tärkeintä ymmärtää sitä toista, myös sen paljon viestittelevän ymmärtää sitä, joka ei tykkää räplätä luuria. Mulle kännykkä on kädenjatke ja koitan itsekin päästä riippuvuudesta eroon. Tärkeintä siis mielestäni on, että mies ei vaadi minua lopettamaan viestitulvaani, enkä minä vaadi miestäni vastaamaan.
Odotan kovasti, että etäsuhde muuttuu lähisuhteeksi ja loppuu tää kännykällä roikkuminen itselläkin.
Tuo on kypsää. Kun otamme toisen huomioon ja pidämme hänen halujaan ja tarpeitaan yhtä tärkeinä mitä omiamme, silloin suhde voi hyvin. Tärkeää on kertoa ja kuunnella, pohtia yhdessä, sitten toteuttaa, tuossa järjestyksessä. Loppupeleissä yksinkertaista, mutta samaan aikaan niin vaikeaa ja tinkimätöntä. Muissa asioissa voi antaa joskus vähän siimaa ja ottaa rennommin, mutta tuossa ja lasten kasvatuksessa en suosittele. M
Siksi kysyin käyttekö töissä kun jotkut kertoo koko päivän viestivänsä ja jopa satoja viestejä päivässä.
Jos nyt parin tunnin välein tai taajemminkin viestii, niin loppuu päivästä, tunnit jos työaikana noin 8 tuntiin ei viestittelyä tapahdu.
Sittenhän se puhelin laulaa tauotta sen lopun aikaa, jotta saa päivään mahtumaan ne sadat tai monet kymmenet viestit.
Vierailija kirjoitti:
Siksi kysyin käyttekö töissä kun jotkut kertoo koko päivän viestivänsä ja jopa satoja viestejä päivässä.
Jos nyt parin tunnin välein tai taajemminkin viestii, niin loppuu päivästä, tunnit jos työaikana noin 8 tuntiin ei viestittelyä tapahdu.Sittenhän se puhelin laulaa tauotta sen lopun aikaa, jotta saa päivään mahtumaan ne sadat tai monet kymmenet viestit.
Me oltiin molemmat rennossa toimistotyössä, jossa ehtii hyvin tsekata viestit välillä. Ei kyllä lähetelty satoja viestejä, mutta kuitenkin useita päivässä. Ja töiden ja harrastusten jälkeen ehti ihan hyvin chatata tai skypettää vaikka monta tuntia ennen nukkumaanmenoa.
Olette vain kateellisia jos teillä ei jaeta ajatuksia viestein.
Joo, tuo riippuvuus ja ahdistelu on ihan skeidaa. Olet oikeassa, että tässä on kyse etäsuhteista, mutta halusin tuoda esiin tämänkin näkökulman, että se voi olla myös hyvä asia, enkä edes pahoittele että näin tein. M