Kuinka usein viesteilette jos olette etäsuhteessa ja tapaatte vain viikonloppuisin?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen parin joka ei etäisyyden voi nähdä joka viikonloppu, ei lähimainkaan, Joskus menee jopa kuukausia etteivät tapaa (mutta ovat sitten pidempiä jaksoja yhdessä koko ajan).  kyseessä 50+ mies ja noin 40 v nainen. Ei yhteisiä lapsia, mutta naisen lapset miehelle tuttuja. Toki heillä on oma isä elämässä mukana, ihan oikeana huoltajana. 

 Jotenkin alkoi kaverina tuo viestittely ärsyttämään. Joo mut saa haukkua. Kerroin tästä terapiasta.  On  säännölliset "kotiintuloajat" ym ajat viestittelyä varten, aikaero, tiedän eivät voi koska vaan soitella. 

Mutta tämän homman alettua ei voinu esim mennä leffaan, olla myöhempään ulkona , jos olin kylässä puheluaikaan niin ihan pokkana kaveri jätti yksin olkkariin/keittiöön toistuvasti, tai alkoi se hermostuttava kännyn/kellon vilkuilu, tai meidän puhelun katkaiseminen, oharit.  Ja sitten jotain selitystä, oli pakko ottaa tuo, oli sovittu puhelu,  piti sen lapsen hammaslääkäriasoista keskustella. Niin joo, kun et ole huoltaja. Joka päivä väh yksi puhelu ja jotain pientä viestiä päälle. Ne ajoitetut puhelut nyt lähinnä häiritsi ystävyyttä, ei niistä voinut koskaan joustaa. Tai ehkä, enhän nähnyt tyyppiä joka päivä, mutta usein nähtiin, harrastettiin juttuja treenattiin yhdessä. Kaikki tämä loppui. Koska aina kun meidän piti tehdä jotain aika oli rajattu, oharit uhkasivat ja fiilis meni. Kaveri ei viitsinyt panostaa, kun eihän tässä kuitenkaan voi heittäytyä vaikkapa mustista aukoista keskustelemiseen, kun pitää tässä kohta yksi puhelu tehdä.

Ystävyytemme  on pikkasen kärsinyt, oikeastaan menetin hyvän kaverin tämän etäsuhteen takia. Miksi ovat etänä? Koska mies ei toistaiseksi kestäisi muuttaa pysyvästi yhteen lapsiperheessä, ja lasten isä ei halua, että hänen lapsensa muuttavat toiseen maahan. Lapset jotain 10-12 v niin saa odotella aikuistumista ja viestitellä vielä pitkään sitten. 

tässä voi jokainen katsoa peiliin. Olinko minä liian riippuvainen kaveriin vai onko kaveri liian riippuvainen partneristaan, ja laiminlyö ennen toimivat ja mukavat, reippaat kaverisuhteet (treenaaminen jäänyt ja senhän huomaa).

Varmaan jos tapaavat useammin ja samalla aikavyöhykkeellä asuvat, niin etäsuhteisen kaverina ei tällaisia haasteita ole.  

Aika hankalaksi on tosiaan mennyt, jos vain tiettynä aikana päivästä voi olla yhteydessä. Ymmärrän, että ystävänä harmittaa. Toisaalta heillä on todella hankala tilanne. Parisuhde täytyy laittaa edelle, jos meinaa pysyä yhdessä. Ystäväsi voisi ajoittaa ystävien näkemisen silloin kun on aikaa. Ja välillä voisi joustaa. Aika törkeää hylätä toinen yhtäkkiä.

Olen itse myös etäsuhteessa ja meillä on ajat, jolloin jutellaan. Kaikkina päivinä tämä ei toteudu, koska meillä on kummallakin myös muuta elämää. Ymmärretään se varsin hyvin ja yleensä sanotaan etukäteen, että huomenna oon illallisella ystävän kanssa tms. Joskus jos mulla on ystävä yökylässä pitkän kaavan mukaan, kysyn onko ok jos soitan poikaystävälle sillä välin kun hän on suihkussa tai viestittelee jonkun jätkän kanssa. Tämä silloin kun ystävä tulee varhain päivällä ja lähtee vasta seuraavana aamuna. Jos nähdään vain parin tunnin ajan, tottakai panostan silloin ystävään.

Ihan tavallisissakin prisuhteissa moni tuntuu unohtavan etenkin alussa ystävät. Parisuhde tarvitsee tottakai aikaa, mutta ei ystäviä voi hylätä totaalisesti. Kannattaa yrittää puhua tosta ystävällesi tai kirjoita vaikka kirje. Ehkä hän ei ymmärrä, kuinka huono ystävä on.

Tässä meidän viimeinen viestiketju, 12 viestiä. Aamulla viestitteltiin kanssa silloin noin 20 viestiä. Koska sovittiin, että illalla soitellaan niin ei tule ehkä kuin hyvät yöt, muuten tulis helposti se 40-50 viestiä illan aikana laitettua.

Ihan samalla tavalla me käydään viesteinä keskustelua toistemme kanssa kuin yhdessä asuessa juteltaisiin toistemme kanssa. Tämä on meidän tapa olla vuorovaikutuksessa vaikka asumme eri paikkakunnilla. Meille tämä sopii, eikä kummastakaan tunnu että toinen on liian riippuvainen.

"Moi, joko oot kotona?"

"Just matkalla bussissa"

"Ok."

"Oli aika hurja päivä töissä"

"Sama täällä, ihan reporankana sohvalla"

"Käyn vielä kaupan kautta, huomiseksi eväät"

"Mulla illalla pilates kuudelta"

"Ok, soitellaan sen jälkeen?"

"Joo, vois miettiä sitä leffaa viikonlopuksi?"

"Seuraava mun pysäkki"

"OK, moikka"

"Moi"

Meillä aika tuore suhde. Ollaan ihan aikuisia jo ja viestitellään ja enimmäkseen soitellaan joka päivä, koska halutaan kuulla sen toisen ääni. Ollaan rakastuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

No joo, siis poikaystävä lähettää sata viestiä ja tyttöystävä vastaa sataan viestiin päivässä sovitusti? 200 viestiä noin. Plus extrat päälle.

Ei se minun mielestäni tätä toimintaa yhtään sen älyllisemmäksi tee sovitaan sitten se kuinka vaan yhdessä.

Täytyy kyllä olla silloin kaksi samanlaista riippujaa.

Tai olette aika nuoria.

Kertokaa nyt mitä ihmettä te niissä sadoissa viesteissänne kerrotte toisillenne?

Antakaa joku esimerkki.

Me siis käydään ihan keskustelua viesteillä, joten yhden keskustelun aikana tulee nopeasti se 20-30 viestiä. Yksi viesti on yksi puheenvuoro, jos miettii että soitat miehellesi montako "puheenvuoroa" käytät puhelun aikana, se vastaa niitä viestejä.

Ja me ei olla edes nuoria, päälle 40 mutta töiden vuoksi asutaan eri paikkakunnalla.

Eikö olisi jo helpompaa ihan soittaa? Viestit kuitenkin sitovat kiinni puhelimeen. Ja joutuu odottamaan mitä toinen vastaa. Ja joutuu tarkentamaan ja kysymään turhaan. Viestimäärä kasvaa tuhottomasti.

Se, että keskustelette asian ihan puhumalla ja saa hoidettua asian pois ja sitten jatkaa omia juttujaan. Ei jää epäselvää tai tulkinnanvaraa.

Ei kait sitä keskustelemistä koko päiväksi riitä? Mitä asioita täytyy päivästä toiseen keskustella viestitolkulla?

Entä työt? Ja muu elämä?

Ei tietenkään olla sovittu mitään, kuulostaakin ihan älyttömältä. Joka päivä viestitellään jotain, yleensä wa:ssa niin voi vastailla kun on sopiva hetki. Soitellaan vain jos on jotain akuuttia. Kummallakin on kuitenkin omat työt, harrastukset ja velvollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Tässä meidän viimeinen viestiketju, 12 viestiä. Aamulla viestitteltiin kanssa silloin noin 20 viestiä. Koska sovittiin, että illalla soitellaan niin ei tule ehkä kuin hyvät yöt, muuten tulis helposti se 40-50 viestiä illan aikana laitettua.

Ihan samalla tavalla me käydään viesteinä keskustelua toistemme kanssa kuin yhdessä asuessa juteltaisiin toistemme kanssa. Tämä on meidän tapa olla vuorovaikutuksessa vaikka asumme eri paikkakunnilla. Meille tämä sopii, eikä kummastakaan tunnu että toinen on liian riippuvainen.

"Moi, joko oot kotona?"

"Just matkalla bussissa"

"Ok."

"Oli aika hurja päivä töissä"

"Sama täällä, ihan reporankana sohvalla"

"Käyn vielä kaupan kautta, huomiseksi eväät"

"Mulla illalla pilates kuudelta"

"Ok, soitellaan sen jälkeen?"

"Joo, vois miettiä sitä leffaa viikonlopuksi?"

"Seuraava mun pysäkki"

"OK, moikka"

"Moi"

Anteeksi, mutta mikä näistä asioista oli niin tärkeää ettei niitä voinut illalla puhelimessa jutella?

Kumpikin tietää toisen työajat ja jos normipäivä niin miksi siitä pitää "jutella" ennen iltaa?

Ymmärrän työtilanne poikkeukset, mutta jo asutaan erillään niin senkin voi jutella illalla. Myös sen oliko rankka päivä jne.

Kauppaamenoa ja eväiden tekoa ei tarvitse ilmoittaa, pilateksen olisin ehkä ilmoittanut, jos ei ole säännöllinen aikaa, toisaalta kukaan ei ole aina tavoitettavissa, leffaanmenon voi jutella illalla.

Itseasiassa noissa viesteissä ei ollut mitään sellaista tähdellistä asiaa jota olisi ollut tarve viestiä. Tuo 20 viestin ketju oli turha.

Koska kuitenkin illalla juttelette ja osa noista asioista ei silloin edes ole enää ajankohtaista.

Minua juuri ahdistaisi tuo, että aina pitaasi tai olisi tunne raportoida ja kertoa, että nyt pääsin töistä, entä sinä, missä olet, menen kauppaan jne.

Onhan se eräänlaista riippuvuutta, ihan rauhassa voisi kumpikin tehdä omia juttujaan ja sitten rauhassa jutella illalla.

Mutta kun näemmä nykyään on tavallista, että koko ajan tiedetään miltei minuuttitarkkuudella missä toinen on tai tekee tai aikoo tehdä.

Tämä ei nyt ole yksin tälle ihmiselle kenelle kommentoin, vaan ihan yleisesti.

Oletteko koskaan miettineet mistä tulee se tarve ottaa puhelin ja naputella, edes joku viesti?

Miten jos joskus antaisikin sen mennä ohi, voisi hetken päästä huomata kuinka paljon aikaa ja energiaa jää muuhun.

Ei olla edes etäsuhteessa, mutta nähdään silti vain viikonloppuisin, molemmilla arkena omat kiireensä. Muutetaan kyllä tänä vuonna samaan asuntoon tai on suunnitteilla. Miksi pitäisi soitella ja viestitellä joka päivä?

Ollaan molemmat 30+

66: Kylläpäkyllä. Ihmisillä ei ole juuri koskaan tousilleen todellista asiaa, sama olla hiljaa. Turhaa kaikki ihmissuhteetkin, kun yksinkin voi olla. Kuollaan elämän lopussa kaikki, joten miksi edes elää?

Kirjoitamme toisillemme elämän tarkoituksesta ja maailmankaikkeuden salaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä meidän viimeinen viestiketju, 12 viestiä. Aamulla viestitteltiin kanssa silloin noin 20 viestiä. Koska sovittiin, että illalla soitellaan niin ei tule ehkä kuin hyvät yöt, muuten tulis helposti se 40-50 viestiä illan aikana laitettua.

Ihan samalla tavalla me käydään viesteinä keskustelua toistemme kanssa kuin yhdessä asuessa juteltaisiin toistemme kanssa. Tämä on meidän tapa olla vuorovaikutuksessa vaikka asumme eri paikkakunnilla. Meille tämä sopii, eikä kummastakaan tunnu että toinen on liian riippuvainen.

"Moi, joko oot kotona?"

"Just matkalla bussissa"

"Ok."

"Oli aika hurja päivä töissä"

"Sama täällä, ihan reporankana sohvalla"

"Käyn vielä kaupan kautta, huomiseksi eväät"

"Mulla illalla pilates kuudelta"

"Ok, soitellaan sen jälkeen?"

"Joo, vois miettiä sitä leffaa viikonlopuksi?"

"Seuraava mun pysäkki"

"OK, moikka"

"Moi"

Anteeksi, mutta mikä näistä asioista oli niin tärkeää ettei niitä voinut illalla puhelimessa jutella?

Kumpikin tietää toisen työajat ja jos normipäivä niin miksi siitä pitää "jutella" ennen iltaa?

Ymmärrän työtilanne poikkeukset, mutta jo asutaan erillään niin senkin voi jutella illalla. Myös sen oliko rankka päivä jne.

Kauppaamenoa ja eväiden tekoa ei tarvitse ilmoittaa, pilateksen olisin ehkä ilmoittanut, jos ei ole säännöllinen aikaa, toisaalta kukaan ei ole aina tavoitettavissa, leffaanmenon voi jutella illalla.

Itseasiassa noissa viesteissä ei ollut mitään sellaista tähdellistä asiaa jota olisi ollut tarve viestiä. Tuo 20 viestin ketju oli turha.

Koska kuitenkin illalla juttelette ja osa noista asioista ei silloin edes ole enää ajankohtaista.

Minua juuri ahdistaisi tuo, että aina pitaasi tai olisi tunne raportoida ja kertoa, että nyt pääsin töistä, entä sinä, missä olet, menen kauppaan jne.

Onhan se eräänlaista riippuvuutta, ihan rauhassa voisi kumpikin tehdä omia juttujaan ja sitten rauhassa jutella illalla.

Mutta kun näemmä nykyään on tavallista, että koko ajan tiedetään miltei minuuttitarkkuudella missä toinen on tai tekee tai aikoo tehdä.

Tämä ei nyt ole yksin tälle ihmiselle kenelle kommentoin, vaan ihan yleisesti.

Oletteko koskaan miettineet mistä tulee se tarve ottaa puhelin ja naputella, edes joku viesti?

Miten jos joskus antaisikin sen mennä ohi, voisi hetken päästä huomata kuinka paljon aikaa ja energiaa jää muuhun.

No jos nyt pitää sitä ihmissuhdettä tärkeänä ja priorisoi sitä niin tuskin haluaa vaihtaa sitä aikaa ja energiaa muuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on viestiriippuvuus. Miten päästä yli siitä?

-puhelimeen mahdollisimman vähän latausta niin joudut säästämään akkua

-kotona puhelin ja laturi eri paikkoihin piiloon

-istu käsien päällä

-laita tänne viesti "tekisi mieli lähettää x:lle viesti" mutta älä lähetä hänelle

Nyt tekisi mieli lukea miehen lähettämä viesti ja vastata heti. Kuinka kauan pitäisi odotella?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mikä näistä asioista oli niin tärkeää ettei niitä voinut illalla puhelimessa jutella?

Kumpikin tietää toisen työajat ja jos normipäivä niin miksi siitä pitää "jutella" ennen iltaa?

Ymmärrän työtilanne poikkeukset, mutta jo asutaan erillään niin senkin voi jutella illalla. Myös sen oliko rankka päivä jne.

Kauppaamenoa ja eväiden tekoa ei tarvitse ilmoittaa, pilateksen olisin ehkä ilmoittanut, jos ei ole säännöllinen aikaa, toisaalta kukaan ei ole aina tavoitettavissa, leffaanmenon voi jutella illalla.

Itseasiassa noissa viesteissä ei ollut mitään sellaista tähdellistä asiaa jota olisi ollut tarve viestiä. Tuo 20 viestin ketju oli turha.

Koska kuitenkin illalla juttelette ja osa noista asioista ei silloin edes ole enää ajankohtaista.

Minua juuri ahdistaisi tuo, että aina pitaasi tai olisi tunne raportoida ja kertoa, että nyt pääsin töistä, entä sinä, missä olet, menen kauppaan jne.

Onhan se eräänlaista riippuvuutta, ihan rauhassa voisi kumpikin tehdä omia juttujaan ja sitten rauhassa jutella illalla.

Mutta kun näemmä nykyään on tavallista, että koko ajan tiedetään miltei minuuttitarkkuudella missä toinen on tai tekee tai aikoo tehdä.

Tämä ei nyt ole yksin tälle ihmiselle kenelle kommentoin, vaan ihan yleisesti.

Oletteko koskaan miettineet mistä tulee se tarve ottaa puhelin ja naputella, edes joku viesti?

Miten jos joskus antaisikin sen mennä ohi, voisi hetken päästä huomata kuinka paljon aikaa ja energiaa jää muuhun.

Tämä on meidän tapa kommunikoida. Oltaisiin voitu käydä vastaava keskustelu puhelimessa, mutta käydään keskusteluja useasti enemmän whatsapp viesteinä.

Työajat on epäsäännölliset, siksi tuo ensimmäinen viesti "Oletko jo kotona?" Olisin saattanut jo olla, nyt olin vasta matkalla. Jos olisin vastannut että olen, olisimme soittaneet samantien ja sama olisi käyty puhelimessa ja jatkettukin vielä.

En edes uskonut, että joku suhteen ulkopuolinen jaksaa hermostua tästä esimerkistä näin pahasti :)

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä meidän viimeinen viestiketju, 12 viestiä. Aamulla viestitteltiin kanssa silloin noin 20 viestiä. Koska sovittiin, että illalla soitellaan niin ei tule ehkä kuin hyvät yöt, muuten tulis helposti se 40-50 viestiä illan aikana laitettua.

Ihan samalla tavalla me käydään viesteinä keskustelua toistemme kanssa kuin yhdessä asuessa juteltaisiin toistemme kanssa. Tämä on meidän tapa olla vuorovaikutuksessa vaikka asumme eri paikkakunnilla. Meille tämä sopii, eikä kummastakaan tunnu että toinen on liian riippuvainen.

"Moi, joko oot kotona?"

"Just matkalla bussissa"

"Ok."

"Oli aika hurja päivä töissä"

"Sama täällä, ihan reporankana sohvalla"

"Käyn vielä kaupan kautta, huomiseksi eväät"

"Mulla illalla pilates kuudelta"

"Ok, soitellaan sen jälkeen?"

"Joo, vois miettiä sitä leffaa viikonlopuksi?"

"Seuraava mun pysäkki"

"OK, moikka"

"Moi"

Anteeksi, mutta mikä näistä asioista oli niin tärkeää ettei niitä voinut illalla puhelimessa jutella?

Kumpikin tietää toisen työajat ja jos normipäivä niin miksi siitä pitää "jutella" ennen iltaa?

Ymmärrän työtilanne poikkeukset, mutta jo asutaan erillään niin senkin voi jutella illalla. Myös sen oliko rankka päivä jne.

Kauppaamenoa ja eväiden tekoa ei tarvitse ilmoittaa, pilateksen olisin ehkä ilmoittanut, jos ei ole säännöllinen aikaa, toisaalta kukaan ei ole aina tavoitettavissa, leffaanmenon voi jutella illalla.

Itseasiassa noissa viesteissä ei ollut mitään sellaista tähdellistä asiaa jota olisi ollut tarve viestiä. Tuo 20 viestin ketju oli turha.

Koska kuitenkin illalla juttelette ja osa noista asioista ei silloin edes ole enää ajankohtaista.

Minua juuri ahdistaisi tuo, että aina pitaasi tai olisi tunne raportoida ja kertoa, että nyt pääsin töistä, entä sinä, missä olet, menen kauppaan jne.

Onhan se eräänlaista riippuvuutta, ihan rauhassa voisi kumpikin tehdä omia juttujaan ja sitten rauhassa jutella illalla.

Mutta kun näemmä nykyään on tavallista, että koko ajan tiedetään miltei minuuttitarkkuudella missä toinen on tai tekee tai aikoo tehdä.

Tämä ei nyt ole yksin tälle ihmiselle kenelle kommentoin, vaan ihan yleisesti.

Oletteko koskaan miettineet mistä tulee se tarve ottaa puhelin ja naputella, edes joku viesti?

Miten jos joskus antaisikin sen mennä ohi, voisi hetken päästä huomata kuinka paljon aikaa ja energiaa jää muuhun.

No jos nyt pitää sitä ihmissuhdettä tärkeänä ja priorisoi sitä niin tuskin haluaa vaihtaa sitä aikaa ja energiaa muuhun. 

Juuri tämä. Minulle rakkaussuhde ja rakkaani on prioriteetti. Ei työ tai muu elämä. Miksi en silloin panostaisi häneen täysillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on huono matikkapää, mutta jos vuorokaudessa on 24 tuntia niin miten siinä pystyy edes 100 viestiä lähettämään saati lukemaan vastaukset?

Ja mitä älyllistä asiaa voi edes olla? Ja miten älyllistä puuhaa tuo toiminta edes on?

Ettekö yhtään mieti mitä se vastapuoli tuosta pommittamisesta ajattelee? Ja teistä.

Mitä järkeä ylipäätään?

Itse lopettaisin heti tuonkaltaisen tuttavuuden ja lähtisin karkuun. Minulla on ollut muutama tuollainen mies, tosin ei edes noin innokas viestijä ja soittaja ja hälytyskellot alkoivat soida. Ja ärtymystä aiheutti, vaikka sanoin muutaman kerran ystävällisesti, niin ei vaikutusta.

T. Nainen

Uskoisin, että näissä vastaajien tapauksissa on yhdessä päätetty pitää yhteyttä paljon. Parisuhteessa päätökset tehdään yleensä yhdessä ja kumpikin panostaa suhteeseen. Miksi tarvitsee aina epäillä, että hullu muija pakottaa miesparan siihen sun tähän? Meidän tapauksessamme poikaystävä on innokkaampi ja aloitteellisempi pitämään yhteyttä, eikä se mua haittaa. Etäsuhteessa on panostettava enemmän.

No joo, siis poikaystävä lähettää sata viestiä ja tyttöystävä vastaa sataan viestiin päivässä sovitusti? 200 viestiä noin. Plus extrat päälle.

Ei se minun mielestäni tätä toimintaa yhtään sen älyllisemmäksi tee sovitaan sitten se kuinka vaan yhdessä.

Täytyy kyllä olla silloin kaksi samanlaista riippujaa.

Tai olette aika nuoria.

Kertokaa nyt mitä ihmettä te niissä sadoissa viesteissänne kerrotte toisillenne?

Antakaa joku esimerkki.

Tiedätkö, että nuoremmat (alle 45 v.?) ihmiset ovat tottuneet erilaisiin viestipalveluihin? Se viestin laittaminen ja lukeminen ei vaadi mitään erikoista, se on kuin rentoa jutustelua. Sitä voi tehdä kenen tahansa kanssa, ei vain oma kumppanin. Ihmiset juttelevat niissä mistä vain, ihan samalla tavalla kuin ihmiset jutustelevat face2face eri asioista.

Minusta on outoa ja huonoa käytöstä "tuomita" toisten tapa olla parisuhteessa tyhmänä tai riippuvuutena, kuten täällä on kirjoitettu. Ihmiset ovat erilaisia, suhteet ovat erilaisia. Olkaa onnellisia, jos olette omasta mielestänne "oikein toteutetussa suhteessa" mutta älkää pitäkö sitä normina ja olettako, että muut haluavat samaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitamme toisillemme elämän tarkoituksesta ja maailmankaikkeuden salaisuuksista.

Olen kade ❤️

Pari kertaa kuukaudessa. Joskus useammin jos esimerkiksi lapsista on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä meidän viimeinen viestiketju, 12 viestiä. Aamulla viestitteltiin kanssa silloin noin 20 viestiä. Koska sovittiin, että illalla soitellaan niin ei tule ehkä kuin hyvät yöt, muuten tulis helposti se 40-50 viestiä illan aikana laitettua.

Ihan samalla tavalla me käydään viesteinä keskustelua toistemme kanssa kuin yhdessä asuessa juteltaisiin toistemme kanssa. Tämä on meidän tapa olla vuorovaikutuksessa vaikka asumme eri paikkakunnilla. Meille tämä sopii, eikä kummastakaan tunnu että toinen on liian riippuvainen.

"Moi, joko oot kotona?"

"Just matkalla bussissa"

"Ok."

"Oli aika hurja päivä töissä"

"Sama täällä, ihan reporankana sohvalla"

"Käyn vielä kaupan kautta, huomiseksi eväät"

"Mulla illalla pilates kuudelta"

"Ok, soitellaan sen jälkeen?"

"Joo, vois miettiä sitä leffaa viikonlopuksi?"

"Seuraava mun pysäkki"

"OK, moikka"

"Moi"

Anteeksi, mutta mikä näistä asioista oli niin tärkeää ettei niitä voinut illalla puhelimessa jutella?

Kumpikin tietää toisen työajat ja jos normipäivä niin miksi siitä pitää "jutella" ennen iltaa?

Ymmärrän työtilanne poikkeukset, mutta jo asutaan erillään niin senkin voi jutella illalla. Myös sen oliko rankka päivä jne.

Kauppaamenoa ja eväiden tekoa ei tarvitse ilmoittaa, pilateksen olisin ehkä ilmoittanut, jos ei ole säännöllinen aikaa, toisaalta kukaan ei ole aina tavoitettavissa, leffaanmenon voi jutella illalla.

Itseasiassa noissa viesteissä ei ollut mitään sellaista tähdellistä asiaa jota olisi ollut tarve viestiä. Tuo 20 viestin ketju oli turha.

Koska kuitenkin illalla juttelette ja osa noista asioista ei silloin edes ole enää ajankohtaista.

Minua juuri ahdistaisi tuo, että aina pitaasi tai olisi tunne raportoida ja kertoa, että nyt pääsin töistä, entä sinä, missä olet, menen kauppaan jne.

Onhan se eräänlaista riippuvuutta, ihan rauhassa voisi kumpikin tehdä omia juttujaan ja sitten rauhassa jutella illalla.

Mutta kun näemmä nykyään on tavallista, että koko ajan tiedetään miltei minuuttitarkkuudella missä toinen on tai tekee tai aikoo tehdä.

Tämä ei nyt ole yksin tälle ihmiselle kenelle kommentoin, vaan ihan yleisesti.

Oletteko koskaan miettineet mistä tulee se tarve ottaa puhelin ja naputella, edes joku viesti?

Miten jos joskus antaisikin sen mennä ohi, voisi hetken päästä huomata kuinka paljon aikaa ja energiaa jää muuhun.

No, toivottavasti sinulla on kumppani, joka haluaa samantyylisen kommunikaation kuin sinä ja tajuaa olla häiritsemättä sinua. Tai sitten olet huomannut haluavasi olla yksin, mutta eivät kaikki muut halua. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan miettineet mistä tulee se tarve ottaa puhelin ja naputella, edes joku viesti?

Miten jos joskus antaisikin sen mennä ohi, voisi hetken päästä huomata kuinka paljon aikaa ja energiaa jää muuhun.

Jatkan vielä, että mä oon tässä viimeset 1,5h naputellut viestejä tänne aihevapaalle. Enemmän tämä nyt on vienyt aikaa multa kuin puolison kanssa viestittely koko päivänä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä meidän viimeinen viestiketju, 12 viestiä. Aamulla viestitteltiin kanssa silloin noin 20 viestiä. Koska sovittiin, että illalla soitellaan niin ei tule ehkä kuin hyvät yöt, muuten tulis helposti se 40-50 viestiä illan aikana laitettua.

Ihan samalla tavalla me käydään viesteinä keskustelua toistemme kanssa kuin yhdessä asuessa juteltaisiin toistemme kanssa. Tämä on meidän tapa olla vuorovaikutuksessa vaikka asumme eri paikkakunnilla. Meille tämä sopii, eikä kummastakaan tunnu että toinen on liian riippuvainen.

"Moi, joko oot kotona?"

"Just matkalla bussissa"

"Ok."

"Oli aika hurja päivä töissä"

"Sama täällä, ihan reporankana sohvalla"

"Käyn vielä kaupan kautta, huomiseksi eväät"

"Mulla illalla pilates kuudelta"

"Ok, soitellaan sen jälkeen?"

"Joo, vois miettiä sitä leffaa viikonlopuksi?"

"Seuraava mun pysäkki"

"OK, moikka"

"Moi"

Anteeksi, mutta mikä näistä asioista oli niin tärkeää ettei niitä voinut illalla puhelimessa jutella?

Kumpikin tietää toisen työajat ja jos normipäivä niin miksi siitä pitää "jutella" ennen iltaa?

Ymmärrän työtilanne poikkeukset, mutta jo asutaan erillään niin senkin voi jutella illalla. Myös sen oliko rankka päivä jne.

Kauppaamenoa ja eväiden tekoa ei tarvitse ilmoittaa, pilateksen olisin ehkä ilmoittanut, jos ei ole säännöllinen aikaa, toisaalta kukaan ei ole aina tavoitettavissa, leffaanmenon voi jutella illalla.

Itseasiassa noissa viesteissä ei ollut mitään sellaista tähdellistä asiaa jota olisi ollut tarve viestiä. Tuo 20 viestin ketju oli turha.

Koska kuitenkin illalla juttelette ja osa noista asioista ei silloin edes ole enää ajankohtaista.

Minua juuri ahdistaisi tuo, että aina pitaasi tai olisi tunne raportoida ja kertoa, että nyt pääsin töistä, entä sinä, missä olet, menen kauppaan jne.

Onhan se eräänlaista riippuvuutta, ihan rauhassa voisi kumpikin tehdä omia juttujaan ja sitten rauhassa jutella illalla.

Mutta kun näemmä nykyään on tavallista, että koko ajan tiedetään miltei minuuttitarkkuudella missä toinen on tai tekee tai aikoo tehdä.

Tämä ei nyt ole yksin tälle ihmiselle kenelle kommentoin, vaan ihan yleisesti.

Oletteko koskaan miettineet mistä tulee se tarve ottaa puhelin ja naputella, edes joku viesti?

Miten jos joskus antaisikin sen mennä ohi, voisi hetken päästä huomata kuinka paljon aikaa ja energiaa jää muuhun.

Onpa törkeä ja tuomitseva viesti. Jos on sopiva hetki bussissa, miksi ei käyttäisi sitä viestittelyyn? Toisille eri asiat on tärkeämpiä kuin toisille. Esim itse olisin voinut käydä mieheni kanssa täysin samanlaisen keskustelun. Tulevan viikonlopun leffaillan suunnittelu olisi itsestänikin tosi kivaa. Enkä pidä jumpastani kertomista raportoimisena. Mielestäni normaalia kuulumistenvaihtoa ja kiinnostusta toisen elämää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mikä näistä asioista oli niin tärkeää ettei niitä voinut illalla puhelimessa jutella?

Kumpikin tietää toisen työajat ja jos normipäivä niin miksi siitä pitää "jutella" ennen iltaa?

Ymmärrän työtilanne poikkeukset, mutta jo asutaan erillään niin senkin voi jutella illalla. Myös sen oliko rankka päivä jne.

Kauppaamenoa ja eväiden tekoa ei tarvitse ilmoittaa, pilateksen olisin ehkä ilmoittanut, jos ei ole säännöllinen aikaa, toisaalta kukaan ei ole aina tavoitettavissa, leffaanmenon voi jutella illalla.

Itseasiassa noissa viesteissä ei ollut mitään sellaista tähdellistä asiaa jota olisi ollut tarve viestiä. Tuo 20 viestin ketju oli turha.

Koska kuitenkin illalla juttelette ja osa noista asioista ei silloin edes ole enää ajankohtaista.

Minua juuri ahdistaisi tuo, että aina pitaasi tai olisi tunne raportoida ja kertoa, että nyt pääsin töistä, entä sinä, missä olet, menen kauppaan jne.

Onhan se eräänlaista riippuvuutta, ihan rauhassa voisi kumpikin tehdä omia juttujaan ja sitten rauhassa jutella illalla.

Mutta kun näemmä nykyään on tavallista, että koko ajan tiedetään miltei minuuttitarkkuudella missä toinen on tai tekee tai aikoo tehdä.

Tämä ei nyt ole yksin tälle ihmiselle kenelle kommentoin, vaan ihan yleisesti.

Oletteko koskaan miettineet mistä tulee se tarve ottaa puhelin ja naputella, edes joku viesti?

Miten jos joskus antaisikin sen mennä ohi, voisi hetken päästä huomata kuinka paljon aikaa ja energiaa jää muuhun.

 

Tämä on meidän tapa kommunikoida. Oltaisiin voitu käydä vastaava keskustelu puhelimessa, mutta käydään keskusteluja useasti enemmän whatsapp viesteinä.

Työajat on epäsäännölliset, siksi tuo ensimmäinen viesti "Oletko jo kotona?" Olisin saattanut jo olla, nyt olin vasta matkalla. Jos olisin vastannut että olen, olisimme soittaneet samantien ja sama olisi käyty puhelimessa ja jatkettukin vielä.

En edes uskonut, että joku suhteen ulkopuolinen jaksaa hermostua tästä esimerkistä näin pahasti :)

 

Joo, minustakin yllättävää :). Ehkä lisähermostumista voisi aiheuttaa, jos kertoisin, että itse saatan viestitellä joskus pelkillä hymiöillä rakkaani kanssa. Ihan kauhean epä-älyllistä!