Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein viesteilette jos olette etäsuhteessa ja tapaatte vain viikonloppuisin?
Onko teillä sopimusta miten usein olette yhteydessä?
Kommentit (256)
Kun mies harvensi viestittelyä ja pidensi vastausvälejä, lopetin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mekin ollaan juteltu joka päivä, mutta aika lyhyesti :( mies ei tykkää näprätä puhelinta ja mä haluaisin jutella vaikka koko ajan pelottaa että tää tulee nyt kaatuu tähän.. livenä on aina kivaa ja riittää juttua, mutta sillon kun ei olla yhdessä mulle tulee aina tosi epävarmat fiilikset :(
Juuri tuollaiset läheisriippuvaiset ovat minut aina jättäneet. Ei ollut mitään merkitystä sillä kuinka loistavasti meni kun olimme yhdessä. En ole hyvä viestimään enkä haluakaan olla. Minusta vain sillä tulisi olla merkitystä miten menee livenä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä asiaa teillä on monta kertaa päivässä?
Jos asut puolisosi kanssa yhdessä, puhutteko toisillenne vain kerran päivässä??
Vierailija kirjoitti:
Minä en kestäisi satoja tai kymmeniä viestejä päivässä tai jotain videopuheluja useita päivässä. Mulle tulisi kontrolloitu luo ja joutuisi koko ajan keskeyttämään mitä olin tekemässä tai vaikka olematta tekemättä. Samoin jos toinen vaatisi tai odottaisi miltei kokoaikaista yhteydenpitoa, niin en jaksaisi.
Miten teillä on tähän jatkuvaan rimputtamiseen aikaa? Käyttekö lainkaan töissä?
Minulla on ollut etäsuhteita, yhteydenpito hiukan vaihteli.
Erään kanssa tavattiin viikonloppuisin ja keskiviikkona joskus, jos ei tavattu niin soitettiin juuri keskiviikkona. Sitten ehkä ennen viikonloppua vielä juteltiin ja varmistettiin että pääsee tulemaan.
Jos oli asiaa, niin silloin sitten jompikumpi soitti.Sitten erään toisen kanssa oltiin tosi rakastuneita ja joka ilta joko juteltiin tai sitten ainakin hyvän yön toivotukset tekstattiin.
Silloin joskus myös soitettiin tai viestiteltiin päivällä jos tuli ikävä. Mutta ei nyt satoja tai kymmeniä, pari, kolme ehkä.
Asiaa jos oli niin soitettiin silloin kun asia oli ajankohtaista.
Videopuhelun ei tarvitse kestää kahta tuntia. Kymmenen minuuttia riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asiaa teillä on monta kertaa päivässä?
Kun olet valmis suhteelle niin saat vastauksen tähän.
Mitä milloinkin. Ei ole yleispätevää vastausta joka toimii kaikissa suhteissa.
Mut jos sun täytyy miettiä mitä sä puhut sun kumppanille niin kumppanisi ei ole oikea sinulle.
No olipa typerästi sanottu. Ihmiset ovat erilaisia.
Me emme viestittele juuri lainkaan. Ehkä muutama viesti viikossa. Se on meille molemmille vaikeaa eikä meillä ole siihen tarvetta. Oma tila on kullan arvoista.
Mutta kun olemme yhdessä, ripuloimme puhetta valtavat määrät ja olemme muutenkin symbioosissa. Hulluksi tulisi, jos heikko viestittelymme aiheuttaisi epävarmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on huono matikkapää, mutta jos vuorokaudessa on 24 tuntia niin miten siinä pystyy edes 100 viestiä lähettämään saati lukemaan vastaukset?
Ja mitä älyllistä asiaa voi edes olla? Ja miten älyllistä puuhaa tuo toiminta edes on?
Ettekö yhtään mieti mitä se vastapuoli tuosta pommittamisesta ajattelee? Ja teistä.
Mitä järkeä ylipäätään?Itse lopettaisin heti tuonkaltaisen tuttavuuden ja lähtisin karkuun. Minulla on ollut muutama tuollainen mies, tosin ei edes noin innokas viestijä ja soittaja ja hälytyskellot alkoivat soida. Ja ärtymystä aiheutti, vaikka sanoin muutaman kerran ystävällisesti, niin ei vaikutusta.
T. Nainen
Uskoisin, että näissä vastaajien tapauksissa on yhdessä päätetty pitää yhteyttä paljon. Parisuhteessa päätökset tehdään yleensä yhdessä ja kumpikin panostaa suhteeseen. Miksi tarvitsee aina epäillä, että hullu muija pakottaa miesparan siihen sun tähän? Meidän tapauksessamme poikaystävä on innokkaampi ja aloitteellisempi pitämään yhteyttä, eikä se mua haittaa. Etäsuhteessa on panostettava enemmän.
Yleensä ollaan videoyhteydessä, kun molemmat kotona eli puhutaan tunteja päivässä. Toki siinä samalla puuhataan omiammekin siinä samalla, katsotaan samaa leffaa, treenataan, mennään nukkumaan "yhdessä" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on kova ikävä, voi tulla sata Whatsapp-viestiä päivässä. Ja se sana on viestiä tai viestittää, ei viesteillä.
Miten ihmeessä voi noin paljon viestitellä, sehän on 5-10 viestiä tunnissa, eihän silloin kummankaan työnteosta, tai muustakaan tekemisestä tule yhtään mitään
Juttelemme puhelimessa kerran päivässä töiden jälkeen. Yleensä illalla vielä yksi viesti. Huolestuisin, jos miestä ei saisi puhelimella kiinni. En siis heti, mutta jos ei soittaisi takaisin illan aikana. Pitäisi varmaan mennä paikan päälle katsomaan, onko jotain tapahtunut (olemme viisikymppisiä). Näemme yleensä joka viikonloppu, myös lomat vietämme yhdessä. Yhdessä olemme olleet jo yli 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 7 vuotta seurustelleena en ymmärrä, miten tässä voisi sopimus olla. Mutta anyway, varsin tiheään sitä viestit vaihtuu. Emme asu yhdessä ja tuo arjen viestittely tuo sen tunteen, että eipä se kaukana ole se yhteen muutto. Vaivannäöstä kyse...
Vierailija kirjoitti:
Kun mies harvensi viestittelyä ja pidensi vastausvälejä, lopetin suhteen.
Kuinka harvoin oli liian harvoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en naisena ymmärrä jatkuvaa viestittelyä. Ahdistaisi.
En ole ollut etäsuhteessa koskaan, mutta ihan näissä tavallisissakin on nähty kerran tai kahdesti viikossa ja viesteitse sovittu vain näkemisen yksityiskohdista. Mulla on vilkas elämä, paljon töitä ja harrastuksia ja kavereita, joten aikaa ei vain ole enempään. Olisi kauheaa, jos mies pommittaisi viestillä koko ajan ja odottaisi jotakin reaktiota, tulee mieleen ihan jokin eroahdistunut koira.
Näin me ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies harvensi viestittelyä ja pidensi vastausvälejä, lopetin suhteen.
Kuinka harvoin oli liian harvoin?
Verrattuna aiempaan. Harvenevat viestit ja pidentyvät vastausvälit kertovat tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen parin joka ei etäisyyden voi nähdä joka viikonloppu, ei lähimainkaan, Joskus menee jopa kuukausia etteivät tapaa (mutta ovat sitten pidempiä jaksoja yhdessä koko ajan). kyseessä 50+ mies ja noin 40 v nainen. Ei yhteisiä lapsia, mutta naisen lapset miehelle tuttuja. Toki heillä on oma isä elämässä mukana, ihan oikeana huoltajana.
Jotenkin alkoi kaverina tuo viestittely ärsyttämään. Joo mut saa haukkua. Kerroin tästä terapiasta. On säännölliset "kotiintuloajat" ym ajat viestittelyä varten, aikaero, tiedän eivät voi koska vaan soitella.
Mutta tämän homman alettua ei voinu esim mennä leffaan, olla myöhempään ulkona , jos olin kylässä puheluaikaan niin ihan pokkana kaveri jätti yksin olkkariin/keittiöön toistuvasti, tai alkoi se hermostuttava kännyn/kellon vilkuilu, tai meidän puhelun katkaiseminen, oharit. Ja sitten jotain selitystä, oli pakko ottaa tuo, oli sovittu puhelu, piti sen lapsen hammaslääkäriasoista keskustella. Niin joo, kun et ole huoltaja. Joka päivä väh yksi puhelu ja jotain pientä viestiä päälle. Ne ajoitetut puhelut nyt lähinnä häiritsi ystävyyttä, ei niistä voinut koskaan joustaa. Tai ehkä, enhän nähnyt tyyppiä joka päivä, mutta usein nähtiin, harrastettiin juttuja treenattiin yhdessä. Kaikki tämä loppui. Koska aina kun meidän piti tehdä jotain aika oli rajattu, oharit uhkasivat ja fiilis meni. Kaveri ei viitsinyt panostaa, kun eihän tässä kuitenkaan voi heittäytyä vaikkapa mustista aukoista keskustelemiseen, kun pitää tässä kohta yksi puhelu tehdä.
Ystävyytemme on pikkasen kärsinyt, oikeastaan menetin hyvän kaverin tämän etäsuhteen takia. Miksi ovat etänä? Koska mies ei toistaiseksi kestäisi muuttaa pysyvästi yhteen lapsiperheessä, ja lasten isä ei halua, että hänen lapsensa muuttavat toiseen maahan. Lapset jotain 10-12 v niin saa odotella aikuistumista ja viestitellä vielä pitkään sitten.
tässä voi jokainen katsoa peiliin. Olinko minä liian riippuvainen kaveriin vai onko kaveri liian riippuvainen partneristaan, ja laiminlyö ennen toimivat ja mukavat, reippaat kaverisuhteet (treenaaminen jäänyt ja senhän huomaa).
Varmaan jos tapaavat useammin ja samalla aikavyöhykkeellä asuvat, niin etäsuhteisen kaverina ei tällaisia haasteita ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asiaa teillä on monta kertaa päivässä?
Jos asut puolisosi kanssa yhdessä, puhutteko toisillenne vain kerran päivässä??
Emme puhu päivisin juuri lainkaan, koska olemme töissä. Ainoastaan silloin kun jotain asiaa ja sitä ei ole joka päivä ja silllonkin voi laittaa myös viestin.
Kunnioitamme toistemme työrauhaa.
Illalla juttelemme, mutta ei koko aikaa, pysymme myös olemaan itsekseen omissa puuhissamme.
Sen ihan eri asia kun asutaan saman katon alla ja näkee, ettei toisella ole mikään kesken niin voi sanoa asiansa luontevasti. Ilman, että toinen joutuu esimerkiksi keskeyttämään jonkun asian.
Toisen senhetkisrä tilannettahan ei silllon tiedä kun ollaan eri paikassa, jatkuvat soitot tai viestit saattavat kiusallisesti keskeyttää tai häiritä. Muutenkin pikkuasiat tulee helpommi sanottaa naamatusten kuin etäsuhteessa.
On siis ihan eri asia kun jutellaan luontevasti samassa huushollissa, siinähän tulee kommentoitavaakin ihan eri lailla kuin jatkuvasti olla yhteydessä etäsuhteita ollessa. Siinähän on juuri se, että kuka nyt alkaa laittaa viestiä tai soittaa, että kylläpäs onkin nyt lintuja paljon katselemassa onko ruokaa. Täytyypä viedä lisää.
Tai laitetaanko sauna päälle, menen sillä aikaa lenkille.
Jne.
Ymmärrätkö? Etäsuhteessa kumpikin tekee asioita itsenäisesti omissa oloissaan, kommentointia ja pientä juttelua ei silloin synny kuten yhdessä asuessa. Tai sen luonteista ainakaan, että aina joka pienikin asia tulee sille toiselle ilmoittaa.
Jotkut vissiin ilmoittavat joka vessaanmenonkin etäsuhteessa toisilleen, senverran tiuhaa tuntuu joidenkin yhteydenpito olevan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena ymmärrä jatkuvaa viestittelyä. Ahdistaisi.
En ole ollut etäsuhteessa koskaan, mutta ihan näissä tavallisissakin on nähty kerran tai kahdesti viikossa ja viesteitse sovittu vain näkemisen yksityiskohdista. Mulla on vilkas elämä, paljon töitä ja harrastuksia ja kavereita, joten aikaa ei vain ole enempään. Olisi kauheaa, jos mies pommittaisi viestillä koko ajan ja odottaisi jotakin reaktiota, tulee mieleen ihan jokin eroahdistunut koira.
Näin me ollaan erilaisia.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on huono matikkapää, mutta jos vuorokaudessa on 24 tuntia niin miten siinä pystyy edes 100 viestiä lähettämään saati lukemaan vastaukset?
Ja mitä älyllistä asiaa voi edes olla? Ja miten älyllistä puuhaa tuo toiminta edes on?
Ettekö yhtään mieti mitä se vastapuoli tuosta pommittamisesta ajattelee? Ja teistä.
Mitä järkeä ylipäätään?Itse lopettaisin heti tuonkaltaisen tuttavuuden ja lähtisin karkuun. Minulla on ollut muutama tuollainen mies, tosin ei edes noin innokas viestijä ja soittaja ja hälytyskellot alkoivat soida. Ja ärtymystä aiheutti, vaikka sanoin muutaman kerran ystävällisesti, niin ei vaikutusta.
T. NainenUskoisin, että näissä vastaajien tapauksissa on yhdessä päätetty pitää yhteyttä paljon. Parisuhteessa päätökset tehdään yleensä yhdessä ja kumpikin panostaa suhteeseen. Miksi tarvitsee aina epäillä, että hullu muija pakottaa miesparan siihen sun tähän? Meidän tapauksessamme poikaystävä on innokkaampi ja aloitteellisempi pitämään yhteyttä, eikä se mua haittaa. Etäsuhteessa on panostettava enemmän.
No joo, siis poikaystävä lähettää sata viestiä ja tyttöystävä vastaa sataan viestiin päivässä sovitusti? 200 viestiä noin. Plus extrat päälle.
Ei se minun mielestäni tätä toimintaa yhtään sen älyllisemmäksi tee sovitaan sitten se kuinka vaan yhdessä.
Täytyy kyllä olla silloin kaksi samanlaista riippujaa.
Tai olette aika nuoria.
Kertokaa nyt mitä ihmettä te niissä sadoissa viesteissänne kerrotte toisillenne?
Antakaa joku esimerkki.
Ei ole mitään sopimusta, yleensä laitetaan joka päivä jotain kuulumisia mutta joskus voi mennä päivä tai kaksi ilmankin. Joskus taas tulee laitettua monta kertaa päivässä viestiä, jos on jotain hektistä meneillään jommalla kummalla. Soitellaan tosi harvoin, koska kumpikin tekee vuorotyötä, ollaan harvioin samaan aikaan vapaana. Viestejä luetaan ja niihin vastaillaan esim kahvitauolla tai sitten vasta työ ajan päätyttyä.
Vierailija kirjoitti:
No joo, siis poikaystävä lähettää sata viestiä ja tyttöystävä vastaa sataan viestiin päivässä sovitusti? 200 viestiä noin. Plus extrat päälle.
Ei se minun mielestäni tätä toimintaa yhtään sen älyllisemmäksi tee sovitaan sitten se kuinka vaan yhdessä.
Täytyy kyllä olla silloin kaksi samanlaista riippujaa.
Tai olette aika nuoria.
Kertokaa nyt mitä ihmettä te niissä sadoissa viesteissänne kerrotte toisillenne?
Antakaa joku esimerkki.
Me siis käydään ihan keskustelua viesteillä, joten yhden keskustelun aikana tulee nopeasti se 20-30 viestiä. Yksi viesti on yksi puheenvuoro, jos miettii että soitat miehellesi montako "puheenvuoroa" käytät puhelun aikana, se vastaa niitä viestejä.
Ja me ei olla edes nuoria, päälle 40 mutta töiden vuoksi asutaan eri paikkakunnalla.
Mulla on huono matikkapää, mutta jos vuorokaudessa on 24 tuntia niin miten siinä pystyy edes 100 viestiä lähettämään saati lukemaan vastaukset?
Ja mitä älyllistä asiaa voi edes olla? Ja miten älyllistä puuhaa tuo toiminta edes on?
Ettekö yhtään mieti mitä se vastapuoli tuosta pommittamisesta ajattelee? Ja teistä.
Mitä järkeä ylipäätään?
Itse lopettaisin heti tuonkaltaisen tuttavuuden ja lähtisin karkuun. Minulla on ollut muutama tuollainen mies, tosin ei edes noin innokas viestijä ja soittaja ja hälytyskellot alkoivat soida. Ja ärtymystä aiheutti, vaikka sanoin muutaman kerran ystävällisesti, niin ei vaikutusta.
T. Nainen