Onko tämä normaalia väsymystä? (Vauvavuosi ja hoitovapaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vielä, että kyllä sun pitäisi nyt mennä nukkumaan ennen tuota kello 23:a. Sun pitää luoda sellaiset rutiinit, että pääset itse sänkyyn klo 21-22.

Menenkin. Mutta en saa unta. Olen aina ollut todella iltavirkku ja ilmeisesti tämä väsymys on jo kuukausia sitten mennyt niin "yli" että en osaa enää nukahtaa. 

Sun pitää nyt yrittää kehittää sellaiset rutiinit ja tavat, että nukahtaminen onnistuu aiemmin. Jos termi unihygienia ei ole tuttu, googlaa. Pähkinänkuoressa se on sitä, että vältät sellaisia asioita, jotka heikentävät kykyäsi nukahtaa ja suosit sellaisia, jotka auttavat nukahtamista. Esim. vältät kahvin, teen, kaakaon, energiajuomien ja alkoholin juomista, älylaitteiden käyttöä ja proteiinin syömistä. Syö illalla hiilihydraatteja (ja tarpeeksi ennen nukkumaanmenoa) ja tee jotain rauhoittavaa.

Mä oon kärsinyt kausiluontoisesta unettomuudesta parikymppisestä asti. Oon syönyt siihen lääkkeitä, mutta viime vuosina olen opetellut hallitsemaan sitä muulla keinoilla, esim. unihygienialla ja hengitysharjoituksilla. Hengitysharjoitusten tarkoituksena on rentouttaa kehoa, kun se käy ylikierroksilla (mikä on tuttua mullekin). Paras hengitysharjoitus, josta saan melko nopeaakin apua, on se, että makaan sängyssä selällään ja vedän hitaasti nenän kautta keuhkot täyteen ilmaa. Sitten pidätän hetken, ja annan ilman kulkea suusta niin, että hampaiden välistä kuuluu sihinä. Tämä toistetaan 4-10 kertaa. Mä tiedän, että monet vierastavat näitä, mutta kun se ylivireystila on myös ihan fyysinen ilmiö, ja siihen pystyy vaikuttamaan itse.

Olen lukenut unihygieniaohjeet ja toteuttanut niitä jo vuoden. Erilaisia hengitysharjoituksiakin olen kokeillut monta kertaa. Ylivireystilaan varmasti voi vaikuttaa itse, mutta en osaa vaikka millä ohjeilla olen yrittänyt. Ap

Mulla oli paha unettomuus ja ylivireys, säpsähtelin ja olin ylivalpas - ja kävi ilmi että mulla oli PTSD eli post-traumaattinen stressi. Johtui hirveästä väkivaltalapsuudesta joka alkoi todella vaivaamaan ja kaihertaan mieltä kun lapseni syntyi. Kaikki lapsuuden pelko ja kaihu, paska kohtelu ja vääryys nousi pintaan. Sain unilääkkeet ja lyhytterapian jonka avulla pystyin alkaa parantamaan itseäni.

Onlo ap sulla lapsuudessa jotain joka ehkä vaivaa? Joskushan sitä ei itse tajua tai varsinkaan halua myöntää kun se on liian tuskallista. Lapsen syntymä läväyttää paskan kohtelun silmille ihan kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vielä, että kyllä sun pitäisi nyt mennä nukkumaan ennen tuota kello 23:a. Sun pitää luoda sellaiset rutiinit, että pääset itse sänkyyn klo 21-22.

Menenkin. Mutta en saa unta. Olen aina ollut todella iltavirkku ja ilmeisesti tämä väsymys on jo kuukausia sitten mennyt niin "yli" että en osaa enää nukahtaa. 

Sun pitää nyt yrittää kehittää sellaiset rutiinit ja tavat, että nukahtaminen onnistuu aiemmin. Jos termi unihygienia ei ole tuttu, googlaa. Pähkinänkuoressa se on sitä, että vältät sellaisia asioita, jotka heikentävät kykyäsi nukahtaa ja suosit sellaisia, jotka auttavat nukahtamista. Esim. vältät kahvin, teen, kaakaon, energiajuomien ja alkoholin juomista, älylaitteiden käyttöä ja proteiinin syömistä. Syö illalla hiilihydraatteja (ja tarpeeksi ennen nukkumaanmenoa) ja tee jotain rauhoittavaa.

Mä oon kärsinyt kausiluontoisesta unettomuudesta parikymppisestä asti. Oon syönyt siihen lääkkeitä, mutta viime vuosina olen opetellut hallitsemaan sitä muulla keinoilla, esim. unihygienialla ja hengitysharjoituksilla. Hengitysharjoitusten tarkoituksena on rentouttaa kehoa, kun se käy ylikierroksilla (mikä on tuttua mullekin). Paras hengitysharjoitus, josta saan melko nopeaakin apua, on se, että makaan sängyssä selällään ja vedän hitaasti nenän kautta keuhkot täyteen ilmaa. Sitten pidätän hetken, ja annan ilman kulkea suusta niin, että hampaiden välistä kuuluu sihinä. Tämä toistetaan 4-10 kertaa. Mä tiedän, että monet vierastavat näitä, mutta kun se ylivireystila on myös ihan fyysinen ilmiö, ja siihen pystyy vaikuttamaan itse.

Olen lukenut unihygieniaohjeet ja toteuttanut niitä jo vuoden. Erilaisia hengitysharjoituksiakin olen kokeillut monta kertaa. Ylivireystilaan varmasti voi vaikuttaa itse, mutta en osaa vaikka millä ohjeilla olen yrittänyt. Ap

Mulla oli paha unettomuus ja ylivireys, säpsähtelin ja olin ylivalpas - ja kävi ilmi että mulla oli PTSD eli post-traumaattinen stressi. Johtui hirveästä väkivaltalapsuudesta joka alkoi todella vaivaamaan ja kaihertaan mieltä kun lapseni syntyi. Kaikki lapsuuden pelko ja kaihu, paska kohtelu ja vääryys nousi pintaan. Sain unilääkkeet ja lyhytterapian jonka avulla pystyin alkaa parantamaan itseäni.

Onlo ap sulla lapsuudessa jotain joka ehkä vaivaa? Joskushan sitä ei itse tajua tai varsinkaan halua myöntää kun se on liian tuskallista. Lapsen syntymä läväyttää paskan kohtelun silmille ihan kunnolla.

Pitää miettiä tätä. Ihan hyvä vinkki.

Tosin en kyllä ymmärrä miten pääsen terapiaan kun rahaa ei ole. Onkohan kunnallista terapiaa?

Saako nukkua unilääkkeillä jos on yksin vastuussa yöllä pari kertaa heräävästä pienestä lapsesta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vielä, että kyllä sun pitäisi nyt mennä nukkumaan ennen tuota kello 23:a. Sun pitää luoda sellaiset rutiinit, että pääset itse sänkyyn klo 21-22.

Menenkin. Mutta en saa unta. Olen aina ollut todella iltavirkku ja ilmeisesti tämä väsymys on jo kuukausia sitten mennyt niin "yli" että en osaa enää nukahtaa. 

Sun pitää nyt yrittää kehittää sellaiset rutiinit ja tavat, että nukahtaminen onnistuu aiemmin. Jos termi unihygienia ei ole tuttu, googlaa. Pähkinänkuoressa se on sitä, että vältät sellaisia asioita, jotka heikentävät kykyäsi nukahtaa ja suosit sellaisia, jotka auttavat nukahtamista. Esim. vältät kahvin, teen, kaakaon, energiajuomien ja alkoholin juomista, älylaitteiden käyttöä ja proteiinin syömistä. Syö illalla hiilihydraatteja (ja tarpeeksi ennen nukkumaanmenoa) ja tee jotain rauhoittavaa.

Mä oon kärsinyt kausiluontoisesta unettomuudesta parikymppisestä asti. Oon syönyt siihen lääkkeitä, mutta viime vuosina olen opetellut hallitsemaan sitä muulla keinoilla, esim. unihygienialla ja hengitysharjoituksilla. Hengitysharjoitusten tarkoituksena on rentouttaa kehoa, kun se käy ylikierroksilla (mikä on tuttua mullekin). Paras hengitysharjoitus, josta saan melko nopeaakin apua, on se, että makaan sängyssä selällään ja vedän hitaasti nenän kautta keuhkot täyteen ilmaa. Sitten pidätän hetken, ja annan ilman kulkea suusta niin, että hampaiden välistä kuuluu sihinä. Tämä toistetaan 4-10 kertaa. Mä tiedän, että monet vierastavat näitä, mutta kun se ylivireystila on myös ihan fyysinen ilmiö, ja siihen pystyy vaikuttamaan itse.

Olen lukenut unihygieniaohjeet ja toteuttanut niitä jo vuoden. Erilaisia hengitysharjoituksiakin olen kokeillut monta kertaa. Ylivireystilaan varmasti voi vaikuttaa itse, mutta en osaa vaikka millä ohjeilla olen yrittänyt. Ap

Mulla oli paha unettomuus ja ylivireys, säpsähtelin ja olin ylivalpas - ja kävi ilmi että mulla oli PTSD eli post-traumaattinen stressi. Johtui hirveästä väkivaltalapsuudesta joka alkoi todella vaivaamaan ja kaihertaan mieltä kun lapseni syntyi. Kaikki lapsuuden pelko ja kaihu, paska kohtelu ja vääryys nousi pintaan. Sain unilääkkeet ja lyhytterapian jonka avulla pystyin alkaa parantamaan itseäni.

Onlo ap sulla lapsuudessa jotain joka ehkä vaivaa? Joskushan sitä ei itse tajua tai varsinkaan halua myöntää kun se on liian tuskallista. Lapsen syntymä läväyttää paskan kohtelun silmille ihan kunnolla.

Pitää miettiä tätä. Ihan hyvä vinkki.

Tosin en kyllä ymmärrä miten pääsen terapiaan kun rahaa ei ole. Onkohan kunnallista terapiaa?

Saako nukkua unilääkkeillä jos on yksin vastuussa yöllä pari kertaa heräävästä pienestä lapsesta?

Ap

Neuvolan kautta sa psykologin 5-6 kert ilmaiseksi ja mt-palveluiden avopuolelta tuon lyhytterapian 8-10 krt jollain pienellä poliklinikkamaksulla tms (vaihtelee kunnittain).

Sit ”oikee” pitkä terapia on kallusts ja kestää 1-2 v eikä sitä suositella pikkuvauvavaiheessa vaan vasta kun on palsnnut töihin. Sieltä kun paska nousee muistoista nykypäivään olisi vaara uupua ja olla huono hoitaja vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vielä, että kyllä sun pitäisi nyt mennä nukkumaan ennen tuota kello 23:a. Sun pitää luoda sellaiset rutiinit, että pääset itse sänkyyn klo 21-22.

Menenkin. Mutta en saa unta. Olen aina ollut todella iltavirkku ja ilmeisesti tämä väsymys on jo kuukausia sitten mennyt niin "yli" että en osaa enää nukahtaa. 

Sun pitää nyt yrittää kehittää sellaiset rutiinit ja tavat, että nukahtaminen onnistuu aiemmin. Jos termi unihygienia ei ole tuttu, googlaa. Pähkinänkuoressa se on sitä, että vältät sellaisia asioita, jotka heikentävät kykyäsi nukahtaa ja suosit sellaisia, jotka auttavat nukahtamista. Esim. vältät kahvin, teen, kaakaon, energiajuomien ja alkoholin juomista, älylaitteiden käyttöä ja proteiinin syömistä. Syö illalla hiilihydraatteja (ja tarpeeksi ennen nukkumaanmenoa) ja tee jotain rauhoittavaa.

Mä oon kärsinyt kausiluontoisesta unettomuudesta parikymppisestä asti. Oon syönyt siihen lääkkeitä, mutta viime vuosina olen opetellut hallitsemaan sitä muulla keinoilla, esim. unihygienialla ja hengitysharjoituksilla. Hengitysharjoitusten tarkoituksena on rentouttaa kehoa, kun se käy ylikierroksilla (mikä on tuttua mullekin). Paras hengitysharjoitus, josta saan melko nopeaakin apua, on se, että makaan sängyssä selällään ja vedän hitaasti nenän kautta keuhkot täyteen ilmaa. Sitten pidätän hetken, ja annan ilman kulkea suusta niin, että hampaiden välistä kuuluu sihinä. Tämä toistetaan 4-10 kertaa. Mä tiedän, että monet vierastavat näitä, mutta kun se ylivireystila on myös ihan fyysinen ilmiö, ja siihen pystyy vaikuttamaan itse.

Olen lukenut unihygieniaohjeet ja toteuttanut niitä jo vuoden. Erilaisia hengitysharjoituksiakin olen kokeillut monta kertaa. Ylivireystilaan varmasti voi vaikuttaa itse, mutta en osaa vaikka millä ohjeilla olen yrittänyt. Ap

Mulla oli paha unettomuus ja ylivireys, säpsähtelin ja olin ylivalpas - ja kävi ilmi että mulla oli PTSD eli post-traumaattinen stressi. Johtui hirveästä väkivaltalapsuudesta joka alkoi todella vaivaamaan ja kaihertaan mieltä kun lapseni syntyi. Kaikki lapsuuden pelko ja kaihu, paska kohtelu ja vääryys nousi pintaan. Sain unilääkkeet ja lyhytterapian jonka avulla pystyin alkaa parantamaan itseäni.

Onlo ap sulla lapsuudessa jotain joka ehkä vaivaa? Joskushan sitä ei itse tajua tai varsinkaan halua myöntää kun se on liian tuskallista. Lapsen syntymä läväyttää paskan kohtelun silmille ihan kunnolla.

Pitää miettiä tätä. Ihan hyvä vinkki.

Tosin en kyllä ymmärrä miten pääsen terapiaan kun rahaa ei ole. Onkohan kunnallista terapiaa?

Saako nukkua unilääkkeillä jos on yksin vastuussa yöllä pari kertaa heräävästä pienestä lapsesta?

Ap

Neuvolan kautta sa psykologin 5-6 kert ilmaiseksi ja mt-palveluiden avopuolelta tuon lyhytterapian 8-10 krt jollain pienellä poliklinikkamaksulla tms (vaihtelee kunnittain).

Sit ”oikee” pitkä terapia on kallusts ja kestää 1-2 v eikä sitä suositella pikkuvauvavaiheessa vaan vasta kun on palsnnut töihin. Sieltä kun paska nousee muistoista nykypäivään olisi vaara uupua ja olla huono hoitaja vauvalle.

Kysyin neuvolasta psykologia ihan jaksamisjutteluun mutta ilmeisesti täällä ei ole sellaista edes terveyskeskuksessa. Kuulemma on perheneuvolassa jos on pahoja ongelmia lapsen kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se vielä, että kyllä sun pitäisi nyt mennä nukkumaan ennen tuota kello 23:a. Sun pitää luoda sellaiset rutiinit, että pääset itse sänkyyn klo 21-22.

Menenkin. Mutta en saa unta. Olen aina ollut todella iltavirkku ja ilmeisesti tämä väsymys on jo kuukausia sitten mennyt niin "yli" että en osaa enää nukahtaa. 

Sun pitää nyt yrittää kehittää sellaiset rutiinit ja tavat, että nukahtaminen onnistuu aiemmin. Jos termi unihygienia ei ole tuttu, googlaa. Pähkinänkuoressa se on sitä, että vältät sellaisia asioita, jotka heikentävät kykyäsi nukahtaa ja suosit sellaisia, jotka auttavat nukahtamista. Esim. vältät kahvin, teen, kaakaon, energiajuomien ja alkoholin juomista, älylaitteiden käyttöä ja proteiinin syömistä. Syö illalla hiilihydraatteja (ja tarpeeksi ennen nukkumaanmenoa) ja tee jotain rauhoittavaa.

Mä oon kärsinyt kausiluontoisesta unettomuudesta parikymppisestä asti. Oon syönyt siihen lääkkeitä, mutta viime vuosina olen opetellut hallitsemaan sitä muulla keinoilla, esim. unihygienialla ja hengitysharjoituksilla. Hengitysharjoitusten tarkoituksena on rentouttaa kehoa, kun se käy ylikierroksilla (mikä on tuttua mullekin). Paras hengitysharjoitus, josta saan melko nopeaakin apua, on se, että makaan sängyssä selällään ja vedän hitaasti nenän kautta keuhkot täyteen ilmaa. Sitten pidätän hetken, ja annan ilman kulkea suusta niin, että hampaiden välistä kuuluu sihinä. Tämä toistetaan 4-10 kertaa. Mä tiedän, että monet vierastavat näitä, mutta kun se ylivireystila on myös ihan fyysinen ilmiö, ja siihen pystyy vaikuttamaan itse.

Olen lukenut unihygieniaohjeet ja toteuttanut niitä jo vuoden. Erilaisia hengitysharjoituksiakin olen kokeillut monta kertaa. Ylivireystilaan varmasti voi vaikuttaa itse, mutta en osaa vaikka millä ohjeilla olen yrittänyt. Ap

Mulla oli paha unettomuus ja ylivireys, säpsähtelin ja olin ylivalpas - ja kävi ilmi että mulla oli PTSD eli post-traumaattinen stressi. Johtui hirveästä väkivaltalapsuudesta joka alkoi todella vaivaamaan ja kaihertaan mieltä kun lapseni syntyi. Kaikki lapsuuden pelko ja kaihu, paska kohtelu ja vääryys nousi pintaan. Sain unilääkkeet ja lyhytterapian jonka avulla pystyin alkaa parantamaan itseäni.

Onlo ap sulla lapsuudessa jotain joka ehkä vaivaa? Joskushan sitä ei itse tajua tai varsinkaan halua myöntää kun se on liian tuskallista. Lapsen syntymä läväyttää paskan kohtelun silmille ihan kunnolla.

Pitää miettiä tätä. Ihan hyvä vinkki.

Tosin en kyllä ymmärrä miten pääsen terapiaan kun rahaa ei ole. Onkohan kunnallista terapiaa?

Saako nukkua unilääkkeillä jos on yksin vastuussa yöllä pari kertaa heräävästä pienestä lapsesta?

Ap

Neuvolan kautta sa psykologin 5-6 kert ilmaiseksi ja mt-palveluiden avopuolelta tuon lyhytterapian 8-10 krt jollain pienellä poliklinikkamaksulla tms (vaihtelee kunnittain).

Sit ”oikee” pitkä terapia on kallusts ja kestää 1-2 v eikä sitä suositella pikkuvauvavaiheessa vaan vasta kun on palsnnut töihin. Sieltä kun paska nousee muistoista nykypäivään olisi vaara uupua ja olla huono hoitaja vauvalle.

Kysyin neuvolasta psykologia ihan jaksamisjutteluun mutta ilmeisesti täällä ei ole sellaista edes terveyskeskuksessa. Kuulemma on perheneuvolassa jos on pahoja ongelmia lapsen kanssa. Ap

Kokeile soittaa sairaalan mt-avopalveluin, siellä on päivystysnumero ja sieltä pääsee kyllä nopeasti keskustelemaan kerran pari. Sieltä osaavat attaa eteenpäon. Heti ei kalliiseen terapiaan ole sua kukaan työntämässä sillä sen alitus ylipäätään vaatii 4-6kk hoitosuhteen julkiselle puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis on se normaalia siihen nähden, että tuollaisen rupeaman jälkeen on ihan normaalia, että on noin väsynyt, mutta nyt pitäisi löytää keinoja, joiden avulla saisit nukkua. Jos et perhepiiristä apua saa, niin ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä kotiapua.

Tuolla kuviolla ei kotiapua saa, en minä ainakaan saanut. T. Nro4

Riippuu kunnasta. Minä sain ihan vain sillä, että vauva välillä valvotti öitä ja esikoinen uhmasi päivät. Esikoinen tarvitsi enemmän huomiotani kuin pystyin antamaan ja siihen kotiapu auttoi, pystyin keskittymään lapsiin aina tarvittaessa ja kotiapu hoito sen akuutin kotityön siinä ja katsoi toisen lapsen perään. Kotiapu voi käsittääkseni olla myös ihan lastenhoitoapua, jolloin äiti voi nukkua. Itse koin tärkeämmäksi tuolloin saada mahdollisuuden huomioida täysin kumpaakin lasta vuorollaan, AP hyötyisi unista.

En tiedä minä vuonna olet hakenut, mutta kotiapu on nykyään matalan kynnyksen apua, jota ei ole tarkoitus hakea vasta kun äiti on aivan uupunut, vaan nimenomaan silloin kun äiti kokee tarvitsevansa käsiparia kun hoitaa kotona lapsia. Se ei ole lastensuojelun alla, niin kuin ehkä(?) ennen oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis on se normaalia siihen nähden, että tuollaisen rupeaman jälkeen on ihan normaalia, että on noin väsynyt, mutta nyt pitäisi löytää keinoja, joiden avulla saisit nukkua. Jos et perhepiiristä apua saa, niin ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä kotiapua.

Niin siis tuota tarkoitin, että onko tämä tässä tilanteessa normaalia vai pitääkö minun pelätä, että olen jotenkin sairas ja tällainen väsymys onkin jonkun sairauden oire.

Olen kyllä puhunut tästä väsymyksestä ja tilanteestani neuvolassa monta kertaa. Ja siitä että ei ole tukiverkostoja auttamassa jne. Sieltä saa myötätuntoa ja kannustusta ja käskyn pakottaa mies hoitamaan lasta yksi tai kaksi yötä viikossa (mutta ei neuvoja miten se tehdään, jos mies kieltäytyy oman työväsymyksensä vuoksi ja toisaalta ymmärrän miehenkin väsymystä). Kotiapua saa meidän kunnassa sellaista, että joku kotiaputyöntekijä tulee kotiin juttelemaan arjen asioista (ei, en jaksa, se väsyttäisi minua enemmän vain) tai hoitamaan lasta siten, että teen sillä aikaa kotitöitä, siivousta, käyn lääkärissä tms. En minä siivousta tai ruoanlaittoa varten tarvi lapsenhoitajaa tänne kotiin, siivoan yhdessä lapseni kanssa sen minkä ylipäätään jaksan fyysisesti siivota. Ap

1. Mies ei voi luistaa lapsenhoidosta minkään tekosyyn varjolla. Siellä töissä ei ole niin raskasta, ettei voisi joskus ottaa koppia öistä. Tuo on vastuunpakoilua. Samalla tavalla joutuisit hoitamaan yöt vaikka kävisit töissä.

2. Vapaat - koska mies pitää vapaata vai mitä töitä hän tekee? Sellainen kun tulee, niin ei auta itku ja kiistely, vaan mies ottaa vastuun että pääset nukkumaan pääsi selväksi tuosta unihumalasta. 

3. Osa-aikainen päivähoito - saisit päivät ladata akkuja. Päivähoito siihen asti, että toivut ja mies tajuaa isyytensä. Väsynyt ihminen on ympäristölleen vaarallinen etkä pysty väsyneenä järjestämään ikätasoista aktiviteettia pienelle ihmiselle. 

4. Lue jokainen kohta uudelleen ja toteuta ne. 

5. Muussa tapauksessa mene hotelliin ja sulje puhelin. 

1. Olen samaa mieltä että mies pakoilee vastuuta. Asiasta on riideltykin monta kertaa. Miten pakotetaan ihminen, joka ei suostu?

2. Mies nukkuu vapaansa koska on niin väsynyt. Hän ei ota vastuuta minun väsymyksestä vaikka pyydän, vaadin tai yritän pakottaa tai huudan tai selitän rauhallisesti miksi pitää. Vetoaa aina väsymykseensä että ei vain pysty vaikka haluaisi.

3. Miten lapsen saa osa-aikaiseen päivähoitoon? Täällä on vaikea saada päiväkotipaikkaa edes työssäkäynnin vuoksi, vaikka siihen pitäisi olla oikeus (Helsinki).

Ap

Ei ole vaikeaa saada hoitopaikkaa lapselle Helsingistä. Laita hakemus ja se on siinä! Äläkä uhriudu

Meillä 1v 1kk lapsi ja sama juttu. Aamulla herätään viimeistään klo 6. Päiväunia ei enää oikeastaan lapsi nuku ollenkaan, mikä johtaa itkuisuuteen illansuussa. Kiva siinä rättiväsyneenä yrittää laittaa ruokaa, kun toinen karjuu lattialla väsymystään ja kinuaa syliin (jossa ei oikeasti edes halua olla, vaan rimpuilee heti pois). Menisin takaisin töihin, mutta lapselle ei löydy hoitopaikkaa muualta kuin kaupungin toiselta laidalta.

Eli on tuo näin periaatteessa valitettavasti normaalia, muttei silti ole liikaa vaadittu, että sinäkin saisit joskus levätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis on se normaalia siihen nähden, että tuollaisen rupeaman jälkeen on ihan normaalia, että on noin väsynyt, mutta nyt pitäisi löytää keinoja, joiden avulla saisit nukkua. Jos et perhepiiristä apua saa, niin ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä kotiapua.

Niin siis tuota tarkoitin, että onko tämä tässä tilanteessa normaalia vai pitääkö minun pelätä, että olen jotenkin sairas ja tällainen väsymys onkin jonkun sairauden oire.

Olen kyllä puhunut tästä väsymyksestä ja tilanteestani neuvolassa monta kertaa. Ja siitä että ei ole tukiverkostoja auttamassa jne. Sieltä saa myötätuntoa ja kannustusta ja käskyn pakottaa mies hoitamaan lasta yksi tai kaksi yötä viikossa (mutta ei neuvoja miten se tehdään, jos mies kieltäytyy oman työväsymyksensä vuoksi ja toisaalta ymmärrän miehenkin väsymystä). Kotiapua saa meidän kunnassa sellaista, että joku kotiaputyöntekijä tulee kotiin juttelemaan arjen asioista (ei, en jaksa, se väsyttäisi minua enemmän vain) tai hoitamaan lasta siten, että teen sillä aikaa kotitöitä, siivousta, käyn lääkärissä tms. En minä siivousta tai ruoanlaittoa varten tarvi lapsenhoitajaa tänne kotiin, siivoan yhdessä lapseni kanssa sen minkä ylipäätään jaksan fyysisesti siivota. Ap

Se kotipalvelun tyyppi voi viedä lapsen pariksi tunniksi puistoon eikä sille kuulu mitä sinä sen ajan teet, ihan hyvin voit levätä vain ei ole pakko siivota.

Ensinnäkin unikoulu lapselle. Laitat päiväunille pinnasänkyyn ja laulat unilaulun ja sanot nuku hyvin ja poistut huoneesta. Jossain vaiheessa lapsi nukahtaa, ei välttämättä ilman itkua mutta nukahtaa, jossain vaiheessa. Ja tämä helpottuu ajan myötä. Jätä aluksi ovi raolleen ja touhuile jotain, että lapsi kuulee. Lapsen päiväunien aikaan saat itse levättyä.

Mulla auttoi Triptyl. Siihen tottumiseen menee viikko jolloin saatat olla vähän tokkurainen ja nukahdat helposti samoihin aikoihin kuin lapsi. Sitten kun olet tottunut säätelee lääkkeen ottamisaikaa sen mukaan koska haluat nukahtaa. Esim. jos otan Triptyl 25 Mg klo 18 niin pystyn nukahtamaan klo 21. Jos unohdan ottaa lääkkeen niin heräilen tavallista enemmän yöllä mutta mitään sen kummempia vieroitusoireita ei ole tullut. Meillä herätään monta kertaa yössä mutta tuon lääkkeen ansiosta nukahdan heti uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis on se normaalia siihen nähden, että tuollaisen rupeaman jälkeen on ihan normaalia, että on noin väsynyt, mutta nyt pitäisi löytää keinoja, joiden avulla saisit nukkua. Jos et perhepiiristä apua saa, niin ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä kotiapua.

Niin siis tuota tarkoitin, että onko tämä tässä tilanteessa normaalia vai pitääkö minun pelätä, että olen jotenkin sairas ja tällainen väsymys onkin jonkun sairauden oire.

Olen kyllä puhunut tästä väsymyksestä ja tilanteestani neuvolassa monta kertaa. Ja siitä että ei ole tukiverkostoja auttamassa jne. Sieltä saa myötätuntoa ja kannustusta ja käskyn pakottaa mies hoitamaan lasta yksi tai kaksi yötä viikossa (mutta ei neuvoja miten se tehdään, jos mies kieltäytyy oman työväsymyksensä vuoksi ja toisaalta ymmärrän miehenkin väsymystä). Kotiapua saa meidän kunnassa sellaista, että joku kotiaputyöntekijä tulee kotiin juttelemaan arjen asioista (ei, en jaksa, se väsyttäisi minua enemmän vain) tai hoitamaan lasta siten, että teen sillä aikaa kotitöitä, siivousta, käyn lääkärissä tms. En minä siivousta tai ruoanlaittoa varten tarvi lapsenhoitajaa tänne kotiin, siivoan yhdessä lapseni kanssa sen minkä ylipäätään jaksan fyysisesti siivota. Ap

1. Mies ei voi luistaa lapsenhoidosta minkään tekosyyn varjolla. Siellä töissä ei ole niin raskasta, ettei voisi joskus ottaa koppia öistä. Tuo on vastuunpakoilua. Samalla tavalla joutuisit hoitamaan yöt vaikka kävisit töissä.

2. Vapaat - koska mies pitää vapaata vai mitä töitä hän tekee? Sellainen kun tulee, niin ei auta itku ja kiistely, vaan mies ottaa vastuun että pääset nukkumaan pääsi selväksi tuosta unihumalasta. 

3. Osa-aikainen päivähoito - saisit päivät ladata akkuja. Päivähoito siihen asti, että toivut ja mies tajuaa isyytensä. Väsynyt ihminen on ympäristölleen vaarallinen etkä pysty väsyneenä järjestämään ikätasoista aktiviteettia pienelle ihmiselle. 

4. Lue jokainen kohta uudelleen ja toteuta ne. 

5. Muussa tapauksessa mene hotelliin ja sulje puhelin. 

1. Olen samaa mieltä että mies pakoilee vastuuta. Asiasta on riideltykin monta kertaa. Miten pakotetaan ihminen, joka ei suostu?

2. Mies nukkuu vapaansa koska on niin väsynyt. Hän ei ota vastuuta minun väsymyksestä vaikka pyydän, vaadin tai yritän pakottaa tai huudan tai selitän rauhallisesti miksi pitää. Vetoaa aina väsymykseensä että ei vain pysty vaikka haluaisi.

3. Miten lapsen saa osa-aikaiseen päivähoitoon? Täällä on vaikea saada päiväkotipaikkaa edes työssäkäynnin vuoksi, vaikka siihen pitäisi olla oikeus (Helsinki).

Ap

Ei ole vaikeaa saada hoitopaikkaa lapselle Helsingistä. Laita hakemus ja se on siinä! Äläkä uhriudu

Ap menettää kotihoidontuen jos laittaa lapsensa osapäivähoitoon siksi, että saa levätä. Ja joutuu tietenkin maksamaan päiväkotimaksun. Auttaako se väsynyttä äitiä, että hän ei saa enää mistään rahaa vaan joutuu sen sijaan maksamaan vielä hoitomaksutkin. Ap:n mies ilmeisesti joutuu tekemään kahta työtä siksi, että perhe saisi elantoa. Kyllä se kotihoidontuki on iso raha perheessä eikä sitä ole varaa menettää. 

Ja toisekseen. Me haettiin osapäivähoitopaikkaa osapäiväisen työn takia. Saatiin kyllä, mutta ihan toiselta puolelta kaupunkia, jonne on hankalat yhteydet.