Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison sanavarasto ja sivistystaso
09.05.2019 |
Eräs asia on noussut pinnalle viime aikoina, joka todella rassaa. Meillä on pitkän parisuhteen jälkeen ollut vakava kriisi noin vuoden ajan, josta viimeinen reilu puoli vuotta on niska limassa tehty raakaa työtä suhteen korjaamiseksi tai ylipäänsä tilanteen ratkaisemiseksi. Kommunikaatio monella tapaa ollut ja on edelleen pulmista suurimpia.
Nyt eniten on alkanut hiertää, että emme puhu oikein samaa kieltä. Puolisoni ei ymmärrä käyttämiäni sanoja, eikä pysy perässä virkkeissäni. Puhun virkkein ja kappalein, puoliso taas ydinlausein. Kovin kummallisista sivistyssanoistakaan ei aina ole kyse. Esimerkiksi tänään riideltiin jostain simppelistä arkisesta asiasta, mutta riidan yhteydessä vetosin siihen, että jokin puolison syyttely minua kohtaan on epäoikeudenmukaista. Tässä kohtaa riita muuttui sen selvittämiseksi, mitä tarkoittaa epäoikeudenmukaisuus. Jouduin selittämään kuin omille lapsilleni, mitä sana tarkoittaa. Luulisi nelikymppiselle jo aiemmin tulleen vastaan. Mutta kyseessä ei ole poikkeus vaan päivittäin toistuva ilmiö.
Me emme saa kriisejämme ratkottua ehkä monistakin syistä, mutta alkaa tuntua, että suurin este on puolison erittäin rajallinen kielellinen kyky ilmaista ja ymmärtää. Viesti ei vain välity, kumpaankaan suuntaan. Kaikeksi lohduttomuudekseni uskon, ettei tätä ole edes helppo korjata kovinkaan nopeasti. En voi alkaa puhua selkokielellä enkä ryhtyä opettamaan äidinkieltä (odotellen itse paikoillani) jotta hän kuroisi ehkä kymmenien vuosien kaulan umpeen taaperosta.
Muilla kokemuksia vastaavasta? Onko tässä toivoakaan enää?
Kommentit (30)
Hahahaha ap on ihan kuin yksi naapurini. Hän on erittäin särmikäs ihminen, joka ei ymmärrä yhtään kenenkään näkökulmaa, jos se eroaa hänen omastaan. On myös aika opillisesti rajoittunut ihminen, joka ei seuraa uutisia tai kulttuuria yhtään.
Olemme asuneet samassa taloyhteisössä parikymmentä vuotta, ja olen valitettavasti joutunut kuuntelemaan monen monituisia kertoja hänen melttoavan muista naapureista, kuinka "tyhmiä ja sivustymättömiä" nämä ovat, kun eivät ymmärrä hänen erittäin hämärästi muotoilemiaan kommentteja tai - herra paratkoon - ovat hänen kanssaan eri mieltä. Vaikka hänelle kuinka perustelisi tutkimustiedolla yms. hänen itsensä olevan väärässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä - akateemisen ylemmän tutkinnon suorittanut toimittaja - kysyn aika useinkin, mitä joku tarkoittaa jollakin sanalla.
Ja ei, en kysy silloin sanakirjamerkitystä.
Hyvin usein ihmisillä on aivan erilaiset tulkinnat perusasioistakin.
Minun ex-mieheni ei koskaan osannut keskustella kuin häntä kiinnostavista asioista, (rekat, kuorma-autot, isä, äiti, sisko...), riitatilanteissa joko huusi pää punaisena jostain täysin off topic-aiheesta, tai sitten aloitti mykkäkoulun. Ammatiltaan on valtion virkamies, mitä kyllä ihmettelen, kun suullisen ulosannin lisäksi myös kirjallinen anti oli tyyliä "enään, huommena, linjaauto, tieto kone..."
Ymmärrys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrys kirjoitti:
Epäoikeudenmukaisuus on varmaan sanana kaikille ymmärrettävä. Oikea jatkokysymys olisi ollut: "Miten olen mielestäsi ollut epäoikeudenmukainen?" Tätä taas ei aloittaja ymmärtänyt, joten kommunikaatiovaikeudet lienevät molempien syytä.
Kuinka niin en ymmärtänyt?
Ap
Kysymykseen: "Mitä on epäoikeudenmukaisuus?" sinun olisi pitänyt antaa esimerkkejä siitä, miten mies on ollut epäoikeudenmukainen. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Tottahan toki annoinkin. En nyt alkanut romaania kirjoittamaan avausviestiin jokaista riitelyn yksityiskohtaa myöten, koska ei se ole enää oleellista asian kannalta. Pointtini on nyt se, että keskusteleminen muodostuu todella hankalaksi, jos en voi vain sanoa, että "se mitä teit, on epäoikeudenmukaista", koska sen lisäksi minun pitää vielä selittää, mitä tarkoittaa sana "epäoikeudenmukainen". Keskustelu siis harhautuu ihan eri urille ja varsinainen asia jää käsittelemättä tai ei ainakaan löydy sitä kuuluisaa yhteisymmärrystä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Minä menin aikanaan yhteen tuollaisen miehen kanssa. Päättyi niin, että mues hermostuessaan huusi ja lopulta löi; aivan kuten 2-vuotias lapsikin, joka ei osannut asiaansa selittää sanoilla ja sitten turhautui. Hän on entinen, nykyinen osaa puhua.
Puolisoni huutaa usein ja on pari kertaa lyönytkin.
Surullista on, että minä alan olla itsekin niin turhautunut, että sorrun huutamiseen. En pidä siitä, siksi tämä alkaa tuntua umpikujalta. En voi enää kohta arvostaa itseäni.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä - akateemisen ylemmän tutkinnon suorittanut toimittaja - kysyn aika useinkin, mitä joku tarkoittaa jollakin sanalla.
Ja ei, en kysy silloin sanakirjamerkitystä.
Hyvin usein ihmisillä on aivan erilaiset tulkinnat perusasioistakin.
Tuo on ymmärrettävä ja validi pointti. Niin toimin itsekin. Siitä ei näissä tapauksissa kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että puoliso ei tunnista sanaa eikä osaa määritellä sille mitään merkitystä.
Ap.
Minä ja mieheni syömme joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa, johon laitamme voisilmän ja ripottelemme päälle hieman ruokosokeria.
Meillä on ollut hyvä sopu jo yksitoista vuotta. Emme riitele, puhumattakaan että olisimme tuolla tavalla jankanneet sanojen merkityksestä.
Syökää hyvät ihmiset kunnon aamiainen, niin elämä muuttuu heti valoisammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen pieni untuvakerä kirjoitti:
Minä ja mieheni syömme joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa, johon laitamme voisilmän ja ripottelemme päälle hieman ruokosokeria.
Meillä on ollut hyvä sopu jo yksitoista vuotta. Emme riitele, puhumattakaan että olisimme tuolla tavalla jankanneet sanojen merkityksestä.
Syökää hyvät ihmiset kunnon aamiainen, niin elämä muuttuu heti valoisammaksi.
Hyvän aterian jälkeen keskustelu on tosiaan asiallisempaa ja rakentavampaa kuin nälkäisenä.
En oikein ymmärrä tätä keskustelua. Eikö kumpikin parisuhteen osapuoli voisi syödä aamiaiseksi ihan mitä haluaa ?
Alue: Aihe vapaa
Minä menin aikanaan yhteen tuollaisen miehen kanssa. Päättyi niin, että mues hermostuessaan huusi ja lopulta löi; aivan kuten 2-vuotias lapsikin, joka ei osannut asiaansa selittää sanoilla ja sitten turhautui. Hän on entinen, nykyinen osaa puhua.