Lue keskustelun säännöt.
Oliko tämä oikeasti pahasti tehty? (astiaston myynti)
09.05.2019 |
Homma on siis niin, että tätini on saanut häälahjaksi joskus 90-luvun alkupuolella erään kahviastiaston. Erottuaan tuosta puolisostaan ja muutettuaan hän antoi astiaston äidilleni, joka säilytti astiastoa vuosia käyttämättä sitä koskaan. Kun muutin omilleni, sain astiaston äidiltäni. Astiasto sisälsi muistaakseni 8 teekuppisettiä, 8 kahvikuppisettiä ja 12 pullalautasta, eikä opiskelijalla ole sellaiselle mitään käyttöä. Säilöttyäni sitä vuoden verran myin molemmat kuppisetit, pullalautaset ovat minulla edelleen.
Nyt äitini kysyi, voisinko tuoda kyseisiä astioita veljeni ylioppilasjuhliin, sillä heidän omat astiansa eivät ehkä riitä. Kerroin, ettei minulla ole ollut ko. astiastoa enää vuosiin, ja siitäkös äitini suuttui. Hänen mielestään en olisi missään tapauksessa saanut myydä astiastoa kysymättä häneltä ja on kuulemma pettynyt minuun, koska oletti minun arvostavan suvussa kiertäneitä vanhoja esineitä. En osannut muuta sanoa tuohon vuodatukseen kuin sen, että jos se oli niin tärkeä astiasto, niin varmaan hänen olisi sitten itse pitänyt säilyttää sitä.
Mitä mieltä, av-raati?
Kommentit (66)
Minulla on mummun minulle tekemä ryijy ja on omaa omaisuuttani. En kuitenkaan myisi tai hävittäisi sitä kertomatta ensin asiasta äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat astiastot ovat arvokkaita, esim. juuri Arabian. Joissakin perheissä vaan
halutaan pitää vanhoja, kauniita astioita ja esineitä ns. perintökaluja suvussa.
Ja kerääväthän nyky perheetkin astiastoja, on isot omakotitalot ja keittiöt siis tilaa
säilyttää, ja ruoka-astiastoja myös käytetään juhlaruokailuissa useita kertoja vuodessa.
Jos joku haluaa olla arkinen juhlapäivinäkin, se on ok.
Mutta on myös perheitä joissa juhlia halutaan todella juhlistaa. Kristilliset viinilasit
sopivat hyvin kauniin vanhan ruokakaluston kanssa.
Kaikki vanha on nyt ns. muotia, kummallista etteivät sitä ole kauniit astiastot,
hyllyistä kyllä muuten löytyy kaikenlaistakiina krääsää.
En olisi edes ottanut astiastoa vastaan. Äitisikin yritti vain hänen haitoiltaan siirtää sulle "ikilainaan" astiat joita hän voisi ehkä vielä käyttää, mutta ei halua omaa kotiaan täyttää turhalla.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat astiastot ovat arvokkaita, esim. juuri Arabian. Joissakin perheissä vaan
halutaan pitää vanhoja, kauniita astioita ja esineitä ns. perintökaluja suvussa.Ja kerääväthän nyky perheetkin astiastoja, on isot omakotitalot ja keittiöt siis tilaa
säilyttää, ja ruoka-astiastoja myös käytetään juhlaruokailuissa useita kertoja vuodessa.Jos joku haluaa olla arkinen juhlapäivinäkin, se on ok.
Mutta on myös perheitä joissa juhlia halutaan todella juhlistaa. Kristilliset viinilasit
sopivat hyvin kauniin vanhan ruokakaluston kanssa.Kaikki vanha on nyt ns. muotia, kummallista etteivät sitä ole kauniit astiastot,
hyllyistä kyllä muuten löytyy kaikenlaistakiina krääsää.
Ei tullut mieleen, että ehkä AP, ja kaikki nuoret ihmiset yleisestikin, haluavat hankkia omannäköisen astiaston sitten kun tilaa ja rahaa on, eivätkä ottaa vastaan mitä vaan eronneen tädin häälahjaa, vain siksi että se on vanha ja kiertänyt suvussa? Ei niiden nuorempien sukupolvien tehtävä ole olla vain meidän vanhempien kaatopaikkoja.
ap tekee vain samaa mitä hänen äitinsä teki. onko äiti kysynyt siskoltaan, ap;n tätiltä että haluaako astiansa takaisin ennen kuin lahjoittaa astiat eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat astiastot ovat arvokkaita, esim. juuri Arabian. Joissakin perheissä vaan
halutaan pitää vanhoja, kauniita astioita ja esineitä ns. perintökaluja suvussa.Ja kerääväthän nyky perheetkin astiastoja, on isot omakotitalot ja keittiöt siis tilaa
säilyttää, ja ruoka-astiastoja myös käytetään juhlaruokailuissa useita kertoja vuodessa.Jos joku haluaa olla arkinen juhlapäivinäkin, se on ok.
Mutta on myös perheitä joissa juhlia halutaan todella juhlistaa. Kristilliset viinilasit
sopivat hyvin kauniin vanhan ruokakaluston kanssa.Kaikki vanha on nyt ns. muotia, kummallista etteivät sitä ole kauniit astiastot,
hyllyistä kyllä muuten löytyy kaikenlaistakiina krääsää.
Onko sinusta 90-luvun astiasto vanha? Nyt ei puhuta sellaisesta vanhasta, joka olisi suvussa kauan kulkenut perinneastiasto, vaan joku ruman 90-luvun tusinatuote. 745
Huppis. Jos astiat oli sulle annettu, sinähän sait tehdä niille ihan mitä huvittaa, vaikka ampua päreiksi. Toisaalta äitisi ehkä ajatteli että et olisi niitä ottanut vastaan alunperinkään jos ne olivat sellaiset kammotukset joista halusit vain eroon.
Tuollaisita oppii itsekukin. Antaja ei enää jatkossa anna mitään tai vastaanottaja varmistaa että onko ne nyt annettu vai lainattu pitkäaikaissäilöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nähty on tämmöisiä, lapselle annetaan jotain mutta silti se ei olisikaan oikeasti vielä hänen.
Tietenkin sait tehdä omallasi mitä halusit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mummun minulle tekemä ryijy ja on omaa omaisuuttani. En kuitenkaan myisi tai hävittäisi sitä kertomatta ensin asiasta äidille.
Sinun mummosi tekemä ryijy on aika eri asia kuin joku kirottu kahviastiasto 90-luvulta.
Kun muut kotoa pois 25 vuotta sitten, niin äitini laittoi mukaani astioita. Hän sanoi naureskellen, että minä voin ne antaa sitten omalle lapselleni hänen muuttaessa kotoa pois ja niin olen tekemässäkin. Tai ne astiat, jotka ovat vielä ehjinä muuttavat tyttäreni mukaan hänen opiskelupaikalleen syksyllä. Niitä ei ole käytetty enää 15 vuoteen ja tyttären kanssa olemme naureskelleetkin asiaa jo valmiiksi. Hän voi pitää lautasia vaikka kukkapurkin alustana minun puolestani, mutta takaisin en niitä halua enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli alunperin väärin ottaa vastaan, koska kyllä aikuinen ihminen tietää, tuleeko kyseisiä asioita tarvitsemaan ja onko niille säilytystilaa. Toisekseen, eikö ihan luonnollisesti tule mieleen ennen myymistä, että haluaakohan äitini nämä takaisin? Ihan vain tekstari asiasta olisi riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne edes olleet vanhoja.
Joka tapauksessa, jos äitisi kerran antoi ne sinulle, sinä sait tehdä niille mitä halusit.Ei ehkä vielä, mutta jos äitisi olisi halunnut luoda niistä perinteen joka kulkee suvussa. Esim. mummina hän olisi ap lasten kanssa saanut jakaa tämän asiaston tarinan, kun tämä lapsi muuttaa omaan kotiin.
Itselläni on isovanhempieni omaa kotiin ensinmäisenä hankkimia asioita ja siitä ne menivät isäni kotiin, sitten minun ja nyt ne on yhdellä lapsellani ja kyllä hyppisin seinille, jos kuulisin lapseni ne myyneen.
Joo, olispa hieno tarina "äitisi täti sai tämän astiaston 90-luvun alussa häälahjaksi. Hänellä ei ollut sille mitään käyttöä, joten hän lahjoitti sen minulle. Minullakaan ei sille ollut mitään käyttöä, joten muutaman vuoden päästä lahjoitin astiat äidillenne. Joku päivä joku teistä saa tämän kahviastiaston omaan opiskelijakämppään. Kuten huomaatte, astiat on virheettömiä, koska näitä ei ole käytetty kuin pari kertaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat astiastot ovat arvokkaita, esim. juuri Arabian. Joissakin perheissä vaan
halutaan pitää vanhoja, kauniita astioita ja esineitä ns. perintökaluja suvussa.Ja kerääväthän nyky perheetkin astiastoja, on isot omakotitalot ja keittiöt siis tilaa
säilyttää, ja ruoka-astiastoja myös käytetään juhlaruokailuissa useita kertoja vuodessa.Jos joku haluaa olla arkinen juhlapäivinäkin, se on ok.
Mutta on myös perheitä joissa juhlia halutaan todella juhlistaa. Kristilliset viinilasit
sopivat hyvin kauniin vanhan ruokakaluston kanssa.Kaikki vanha on nyt ns. muotia, kummallista etteivät sitä ole kauniit astiastot,
hyllyistä kyllä muuten löytyy kaikenlaistakiina krääsää.
Ja joku haluaa olla juhlallinen myös arkipäivänä 🙂. Lisäksi, kaikille juhlallisuus ei merkitse tiettyä astiastoa, tai ylipäätään juhlallisuus perinteisessä merkityksessään ei ole tärkeää. On hyvin vanhanaikaista ajattelua kuinka "on vain yksi ainoa oikea tapa elää", ja siitä kumpuaa juuri tuollaiset purkaukset kun joku kehtaakin elää eri lailla kuin itse on tottunut.
Nyt olisi kiva tietää, onko kyseessä oikeasti arvoastiasto vai niitä vielä 90-luvulla myytyjä halpisastiastoja. Mekin saatiin sellainen lahjaksi eikä ole ikinä niitä käytetty. Kahvikupin korvatkin ovat niin pienet, että niistä saa otteen vain pikkulapsi. Kerran olen juhliin vuokrannut kahviastiaston Martoilta, sitten ostin muutaman kahvikuppiparin Pentikiltä samasta sarjasta, mitä muutkin astiani ovat. Niitä kuppeja käytetään korkeintaan kerran vuodessa iäkkäisen sukulaisten tullessa käymään, viimeinen käyttökerta lienee jo mennytkin.
Ap:lla oli ihan oikeus hankkiutua astiastosta eroon ilman kyselemisiä. En minäkään kysy toisilta antamieni lahjojen perään, missä ne on ja saanko lainaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat astiastot ovat arvokkaita, esim. juuri Arabian. Joissakin perheissä vaan
halutaan pitää vanhoja, kauniita astioita ja esineitä ns. perintökaluja suvussa.Ja kerääväthän nyky perheetkin astiastoja, on isot omakotitalot ja keittiöt siis tilaa
säilyttää, ja ruoka-astiastoja myös käytetään juhlaruokailuissa useita kertoja vuodessa.Jos joku haluaa olla arkinen juhlapäivinäkin, se on ok.
Mutta on myös perheitä joissa juhlia halutaan todella juhlistaa. Kristilliset viinilasit
sopivat hyvin kauniin vanhan ruokakaluston kanssa.Kaikki vanha on nyt ns. muotia, kummallista etteivät sitä ole kauniit astiastot,
hyllyistä kyllä muuten löytyy kaikenlaistakiina krääsää.Onko sinusta 90-luvun astiasto vanha? Nyt ei puhuta sellaisesta vanhasta, joka olisi suvussa kauan kulkenut perinneastiasto, vaan joku ruman 90-luvun tusinatuote. 745
Ohis. Jossain vaiheessa elinkaartaan ne nykyiset suvun perinneastiastotkin olivat sellaisessa iässä etteivät enää olleet oikein muodikkaita, mutta niitä ei ole hävitetty ja siksipä niistä on tullut perintöastiat. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa ne ysärikupitkin on haluttua tavaraa ja perintökalleus. Jos siis säilyvät suvussa.
Mutta, en minäkään olisi niitä ap:n tilanteessa säilytellyt kaapissa tilaa viemässä ja ap:n äiti oli hölmö kun työnsi ne lapselleen säilöön sillä oletuksella että saa ne sieltä takaisin milloin vain.
Olisin itse luultavasti jo annettaessa sanonut, ettei minulla ole oikein käyttöä tällaiselle astiastolle, ja tilaakin heikosti. Olisi luultavasti siitä ymmärtänyt, että astiat todennäköisesti päätyvät pois myydyksi jos ne antaa.
Eipä ihme että nykynuoret ovat sellaisia kuin ovat. En nyt tarkoita jotain astiastoa, vaan
yleensä kasvatusta ja perinteitä. On aivan uskomatonta, millaisia nuoria tulee työmarkkinoille. Kyllä hyvin kasvatettu nuori erottuu heti edukseen työpaikkaharjoittelussakin.
Sieltähän se lähtee kotoa, välinpitämättömyys muihin ja elämään. Jos ei arvosta, tiedä eikä ole mitään kiinnostusta historiaan, menneeseen, kuinka voi ymmärtää nykyhetkeä.
Yleissivistys puuttuu totaalisesti.
Esimies vm59
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihme että nykynuoret ovat sellaisia kuin ovat. En nyt tarkoita jotain astiastoa, vaan
yleensä kasvatusta ja perinteitä. On aivan uskomatonta, millaisia nuoria tulee työmarkkinoille. Kyllä hyvin kasvatettu nuori erottuu heti edukseen työpaikkaharjoittelussakin.Sieltähän se lähtee kotoa, välinpitämättömyys muihin ja elämään. Jos ei arvosta, tiedä eikä ole mitään kiinnostusta historiaan, menneeseen, kuinka voi ymmärtää nykyhetkeä.
Yleissivistys puuttuu totaalisesti.
Esimies vm59
Hohhoijaa...
Äitisi tarvitsee hiukan aikaa sopeutuakseen ajatukseen kahviastiaston myynnistä. Hänen oisi ollut helpompi hyväksyä ajatus, jos asiasta olisi kysytty jo myyntivaiheessa.
Itselläni on kaapissa hankkimani Arabian kahviastiasto. Viimeisen 20 vuoden aikana sitä ei ole käytetty kuin muutaman kerran. Ihan turhaan on tilaa viemässä, mutta silti en halua siitä luopua. En usko, että lapsillani on sille yhtään enempää käyttöä. Olisi väärin lapsia kohtaan vaatia astiaston säilyttämistä, koska se on turha omastakin mielestä. Sama tilanne on äidilläsikin. Koville ottaa mutta pakko on hyväksyä. Ei nuorilla ole tilaa eikä intoa säilyttää turhia tavaroita. Eikä sellaista pitäisi kenenkään edes olettaa nykypäivänä.