Lue keskustelun säännöt.
"Miehekkäät" naiset – johtuuko ilmiö äkillinen sukupuolidysforia inhosta "miehekkäitä" naisia kohtaan?
08.05.2019 |
Ihan ensin – haluaisin saada tähän ketjuun vastauksia naisilta, en palstan ulisijamiehiltä. Jos jälkimmäiset vastaavat ketjuun, jätetään heidän vastauksensa huomiotta ja keskitytään itse asiaan.
Moni on varmasti jo kuullutkin termistä Rappid Onset Gender Dysphoria, jossa yleensä nuori nainen alkaa yhtäkkiä kokea sukupuolidysforiaa ja alkaa identifioitua transmieheksi. Tätä voisi kutsua vaikkapa suomenkielisellä nimellä äkillinen sukupuolidysforia. Ilmiö on melko uusi, joten siitä ei ole olemassa kuin vasta ihan alustavaa tutkimusta, mutta toiset ovat sitä mieltä, että se johtuu siitä, että "miehekkäillä" (englanninkielinen termi butch on jotenkin parempi, koska siinä ei ole sanaa mies, mutta vastaava sana puuttuu suomesta) naisilla, etenkin lesboilla, ei ole oikein oikeutusta olla olemassa.
En tiedä, pitääkö tämä paikkansa ihan samalla tavalla suomalaisessa yhteiskunnassa kuin amerikkalaisessa, varmasti osittain. Ainakin täälläkin on kasvava määrä transmiehiä tai sellaiseksi identifioituvia. Kyllä tämä asia mussa resonoi, koska olen tällainen hieman miehekäs nainen, olen aina ollut, tosin hetero. Olen jo melkein 40, mutta mietin usein sitä, miten minä mieltäisin itseni, jos olisin nuori nyt.
Ajatuksia?
Kommentit (44)
Oikeat adjektiivit lienevät miehekäs mies ja naisellinen nainen sekä miesmäinen nainen ja naismainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että käsitys sukupuolesta on kaventunut. Jos olisin nuorena elänyt tätä aikaa, olisin luultavasti joutunut miettimään ja kyseenalaistamaan naiseuttani. Onneksi en, vaan sain rauhassa olla poikamainen tyttö. Persoonallisuuspiirteet sekoitetaan nykyään sukupuoleen, vaikka tästä ajatuksesta minun nuoruudessani nimenomaan yritettiin päästä pois.
Olen samaa mieltä. Nykyään monet kauhistelevat, että sukupuolineutraali kasvatus on mennyt niin ja niin pitkälle, mutta käytännössä mielestäni sukupuolen käsite on monella tavalla kaventanut ihmisten rooleja – ei nyt toki ihan kaikilla tavoilla.
Tähän liittyen: Luin just kirjoituksen siitä, mitä se ilmiö, jossa tyttö (tai nainen) kertoo olevansa erilainen kuin muut tytöt (ja sitten halveksii niitä muita): kyseessä on juuri tämä, että naisen rooli koetaan niin kapeaksi, että jos ei koe edustavansa näitä naisellisia piirteitä, kokee koko sukupuolen vieraaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oikeat adjektiivit lienevät miehekäs mies ja naisellinen nainen sekä miesmäinen nainen ja naismainen mies.
No joo, tosin tuokaan vaihtoehto ei puhuttele.
Ap
Kasvoin ysärillä ja vaikka vanhemmat oli ja ovat edelleen homofoobisia, eivät he yrittäneet laittaa meitä tyttöjä mihinkään muottiin. Etenkin mun leikit ja harrastukset oli sopiva sekamelska niin ns poikien kuin tyttöjenkin juttuja. Tykkäsin poneista, pikkukoirista, prätkähiiristä, autoista ja edelleenkin ajattelen että olisin ollut myös tyytyväinen jos olisin syntynyt pojaksi. Näkisin kuitenkin että pojilla on ahtaampaa, siinä missä mun poikamaisia leikkejä ei kukaan katsonut pahalla, niin poikien barbileikeille naureskeltiin. En olisi poikana voinut leikkiä poneilla ja käyttää pinkkiä reppua. Edelleen aikuisena heteronaisena saan pukeutua jätkämäisesti ilman että kukaan kiinnittää juuri huomiota.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuoli on todellakin aika kapea käsite, ääripäät ovat nainen ja mies, siihen väliin mahtuu genderfluid ja genderless vai mikä oikea käsite onkaan. Genderfluid on käsittääkseni vähän lainehtiva, välillä tuntuu olevan nainen, välillä mies tai siltä väliltä etc.
Nainen voi kokea itsensä olevan "butch" mutta se ei tee hänestä millään tavalla miestä.
Transsukupuolisuus on sitä että tietää että mieli ei sovi yhteen kehon kanssa. Ne jotka sitten päätyvät korjaamaan sukupuoltaan saattavat jättää sen ns. "puolitiehen".
Butch ja femme ym kertovat siis lähinnä minkälainen ihminen on, EI mitä sukupuolta hän on
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Itse olen sitä mieltä, että ainakin käsitys siitä minkälainen naisen tulisi ulkoisesti olla, on karannut hyvin kauas siitä mikä on suurimmalle osallle naisista fyysisesti mahdollista. Ainahan eri aikakausina on ollut jonkilaisia, toisinaan epäterveellisiäkin, kauneusihanteita ja käsityksiä siiitä minkälainen ihannenaisen tulisi olla mutta väitän silti, että kauneusihanteet ei ole olleet kapeammat ja vaikeammin saavutettavissa kuin nykyään, ja myöskään koskettanut näin suurta osaa naisista. Hyväksytyn naiseuden kriteerit alkaa olla tavoittamattomissa ilman kirurgisia toimenpiteitä tai huomattavan suurta lohkaisua ajan käytöstä. Kulttuurisella ulkonäkökeksisyydellä ja utopistisilla ihanteilla on väistämättä vaikutusta siihen miten yksilöt kokevat itsensä ja oman sijoittumisensa naiseuden raameihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Olet väärässä. Tutkitusti tyttöjen ja naisten rooli on ahtaampi.
näin kirjoitti:
Sukupuoli on todellakin aika kapea käsite, ääripäät ovat nainen ja mies, siihen väliin mahtuu genderfluid ja genderless vai mikä oikea käsite onkaan. Genderfluid on käsittääkseni vähän lainehtiva, välillä tuntuu olevan nainen, välillä mies tai siltä väliltä etc.
Nainen voi kokea itsensä olevan "butch" mutta se ei tee hänestä millään tavalla miestä.
Transsukupuolisuus on sitä että tietää että mieli ei sovi yhteen kehon kanssa. Ne jotka sitten päätyvät korjaamaan sukupuoltaan saattavat jättää sen ns. "puolitiehen".
Butch ja femme ym kertovat siis lähinnä minkälainen ihminen on, EI mitä sukupuolta hän on
Niin siis mä en puhunut tässä avauksessa oikeastaan sukupuolen käsitteestä, vaikka toki se mukana on, kun puhutaan sukupuolidysforiasta ja transsukupuolisuudesta. Mun mielestä se, että sukupuolidysforia ja sen selittäminen transsukupuolisuudella on lisääntynyt, kertoo jostain. Mistä, en osaa sanoa, mutta aihe kiinnostaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Itse olen sitä mieltä, että ainakin käsitys siitä minkälainen naisen tulisi ulkoisesti olla, on karannut hyvin kauas siitä mikä on suurimmalle osallle naisista fyysisesti mahdollista. Ainahan eri aikakausina on ollut jonkilaisia, toisinaan epäterveellisiäkin, kauneusihanteita ja käsityksiä siiitä minkälainen ihannenaisen tulisi olla mutta väitän silti, että kauneusihanteet ei ole olleet kapeammat ja vaikeammin saavutettavissa kuin nykyään, ja myöskään koskettanut näin suurta osaa naisista. Hyväksytyn naiseuden kriteerit alkaa olla tavoittamattomissa ilman kirurgisia toimenpiteitä tai huomattavan suurta lohkaisua ajan käytöstä. Kulttuurisella ulkonäkökeksisyydellä ja utopistisilla ihanteilla on väistämättä vaikutusta siihen miten yksilöt kokevat itsensä ja oman sijoittumisensa naiseuden raameihin.
Tosi hyviä pointteja, olen samaa mieltä. Kun näkee jatkuvasti käsiteltyjä kuvia, sitä ei rekisteröikään, miten ne vaikuttavat mieleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Olet väärässä. Tutkitusti tyttöjen ja naisten rooli on ahtaampi.
Jaa, no mietipä sitä, miten paljon enemmän naisilla on valinnanvaraa pukeutumisessa. Voiko mies, siis mieheksi tunnistettava mies, pukeutua mekkoon ilman, että siitä tehdään numero? Ei voi. Jos mies valitsee jonkun "naismaiseksi" mielletyn työn tai harrastuksen, mitä siitä ensimmäiseksi sanotaan? Että se mies on homo. Kyllä lesbottelu on monelle "miehisessä" ammatissa toimivalla varmasti tuttua, mutta ei se ihan niin automaattista ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin kirjoitti:
Sukupuoli on todellakin aika kapea käsite, ääripäät ovat nainen ja mies, siihen väliin mahtuu genderfluid ja genderless vai mikä oikea käsite onkaan. Genderfluid on käsittääkseni vähän lainehtiva, välillä tuntuu olevan nainen, välillä mies tai siltä väliltä etc
En ymmärrä miksi sen ajatellaan olevan kapea käsite. Ongelma on ainostaan sukupuolirooleihin takertuminen. Ei niitä rooleja kenenkään ole pakko noudattaa eikä se tarkoita että olisi silloin jotenkin vähemmän nainen tai vähemmän mies. Ei ole olemassa mitään genderfluideja
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Sukupuoli on todellakin aika kapea käsite, ääripäät ovat nainen ja mies, siihen väliin mahtuu genderfluid ja genderless vai mikä oikea käsite onkaan. Genderfluid on käsittääkseni vähän lainehtiva, välillä tuntuu olevan nainen, välillä mies tai siltä väliltä etc
En ymmärrä miksi sen ajatellaan olevan kapea käsite. Ongelma on ainostaan sukupuolirooleihin takertuminen. Ei niitä rooleja kenenkään ole pakko noudattaa eikä se tarkoita että olisi silloin jotenkin vähemmän nainen tai vähemmän mies. Ei ole olemassa mitään genderfluideja
Ajattelen samoin, mutta jos jatkuvasti saa ympäristöstään viestejä, joissa sanotaan, että et ole hyvä tuollaisena, voi oman tiensä kulkeminen tuntua vaikealta, etenkin nuorena. Kyllä mä tuota kelpaamattomuuden viestiä sain nuorempana, ja se sattui. Enää en saa sitä henkilökohtaisena palautteena, ja olen muutenkin enemmän sinut itseni kanssa, mutta kyllä ne tunteet nostavat päätään säännöllisesti edelleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Itse olen sitä mieltä, että ainakin käsitys siitä minkälainen naisen tulisi ulkoisesti olla, on karannut hyvin kauas siitä mikä on suurimmalle osallle naisista fyysisesti mahdollista. Ainahan eri aikakausina on ollut jonkilaisia, toisinaan epäterveellisiäkin, kauneusihanteita ja käsityksiä siiitä minkälainen ihannenaisen tulisi olla mutta väitän silti, että kauneusihanteet ei ole olleet kapeammat ja vaikeammin saavutettavissa kuin nykyään, ja myöskään koskettanut näin suurta osaa naisista. Hyväksytyn naiseuden kriteerit alkaa olla tavoittamattomissa ilman kirurgisia toimenpiteitä tai huomattavan suurta lohkaisua ajan käytöstä. Kulttuurisella ulkonäkökeksisyydellä ja utopistisilla ihanteilla on väistämättä vaikutusta siihen miten yksilöt kokevat itsensä ja oman sijoittumisensa naiseuden raameihin.
Mulla on jossakin kirjahylyn syövereissä Kaari Utrion Venus - naiskauneuden historia. Siinä esitetään mielenkiintoinen ajatus, jonka mukaan kauneusihanne on kautta aikojen ollut sellainen, joka on enemmistölle hyvin vaikea tai mahdoton saavuttaa - keskiajan nuokkuva valkoinen lilja, renessanssin rubensilainen lihavuus, korseteilla muokattu vyötärö 1900-luvun alussa, myöhemmin laihuus (Twiggy, heroin chic).
Olin 00-luvun teini, silloin kun pahimmat emo- ja jrock-buumit jylläsivät. Näihin tyyleihin kuului näyttää androgyyniltä, enkä kokenut oloani yhtään naiselliseksi. Muutkaan ernu-kiinnostuksen kohteeni, eivät sopineet yhteen tyttömäisten pissisten juttujen kanssa. Muistan tuohon aikaan pohtineeni, että koenkohan itseni sittenkin sukupuolettomaksi (tuohon aikaan ei tunnettu termiä "muunsukupuolinen"), enkä naiseksi. Mietin myös yhdessä vaiheessa, että minun on varmaan vain alettava lesboksi, koska androgyyni ei voi kiinnostaa miehiä. :'D
No muoti meni ohi ja aloin kokea itseni ihan 100% naiseksi teini-iän ja buumin loputtua. Näin jälkeenpäin mietittynä, jos olisin epävarmana teininä päätynyt "muunsukupuolisuutta hehkuttavaan" -seuraan (en nyt keksi parempaakaan termiä), niin olisinkohan oikeasti alkanut uskoa, että olen itsekin muunsukupuolinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Olet väärässä. Tutkitusti tyttöjen ja naisten rooli on ahtaampi.
Jaa, no mietipä sitä, miten paljon enemmän naisilla on valinnanvaraa pukeutumisessa. Voiko mies, siis mieheksi tunnistettava mies, pukeutua mekkoon ilman, että siitä tehdään numero? Ei voi. Jos mies valitsee jonkun "naismaiseksi" mielletyn työn tai harrastuksen, mitä siitä ensimmäiseksi sanotaan? Että se mies on homo. Kyllä lesbottelu on monelle "miehisessä" ammatissa toimivalla varmasti tuttua, mutta ei se ihan niin automaattista ole.
Ap
Mietipä itse.
Pukeutuminen on ainoa asia, jossa naisilla on enemmän vapautta kuin miehillä. Tutkitusti kaikessa muussa miesten rooli on sallivampi.
Ja itse en usko tuohon naisten pukeutumisvapauteenkaan. Mietipä, miten paljon naisten pukeutumista arvostellaan ja kritisoidaan joka paikassa. Miesten pukeutuminen tuntuu olevan paljon vapaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Olet väärässä. Tutkitusti tyttöjen ja naisten rooli on ahtaampi.
Jaa, no mietipä sitä, miten paljon enemmän naisilla on valinnanvaraa pukeutumisessa. Voiko mies, siis mieheksi tunnistettava mies, pukeutua mekkoon ilman, että siitä tehdään numero? Ei voi. Jos mies valitsee jonkun "naismaiseksi" mielletyn työn tai harrastuksen, mitä siitä ensimmäiseksi sanotaan? Että se mies on homo. Kyllä lesbottelu on monelle "miehisessä" ammatissa toimivalla varmasti tuttua, mutta ei se ihan niin automaattista ole.
Ap
Mietipä itse.
Pukeutuminen on ainoa asia, jossa naisilla on enemmän vapautta kuin miehillä. Tutkitusti kaikessa muussa miesten rooli on sallivampi.
Ja itse en usko tuohon naisten pukeutumisvapauteenkaan. Mietipä, miten paljon naisten pukeutumista arvostellaan ja kritisoidaan joka paikassa. Miesten pukeutuminen tuntuu olevan paljon vapaampaa.
No ei tod. ole miehen rooli sallivampi. Miehet itse ovat tosi väkivaltaisia "naisellisia" miehiä kohtaan. Epänaisellisia naisia "vain" arvostellaan ja vähätellään. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pojilla ja miehillä on ahtaampaa. Mutta jostain syystä kuitenkin tämä äkillinen sukupuolidysforia on tällä hetkellä olemassa oleva ilmiö, joka koskettaa enemmän naisia kuin miehiä, ja toisaalta naiset ovat niitä, joiden ulkonäköä ruoditaan esim. mediassa enemmän kuin miesten. Jos ajatellaan vaikkapa poliitikkoja, niin kyllä naisten ulkonäöstä keskustellaan mediassa ja sitten yksityisten ihmisten keskusteluissa (some, kasvokkaiskeskustelut) paljon enemmän, ja kritiikki monesti jopa keskittyy niihin poliittisen toiminnan analyysin sijaan.
Ap
Itse olen sitä mieltä, että ainakin käsitys siitä minkälainen naisen tulisi ulkoisesti olla, on karannut hyvin kauas siitä mikä on suurimmalle osallle naisista fyysisesti mahdollista. Ainahan eri aikakausina on ollut jonkilaisia, toisinaan epäterveellisiäkin, kauneusihanteita ja käsityksiä siiitä minkälainen ihannenaisen tulisi olla mutta väitän silti, että kauneusihanteet ei ole olleet kapeammat ja vaikeammin saavutettavissa kuin nykyään, ja myöskään koskettanut näin suurta osaa naisista. Hyväksytyn naiseuden kriteerit alkaa olla tavoittamattomissa ilman kirurgisia toimenpiteitä tai huomattavan suurta lohkaisua ajan käytöstä. Kulttuurisella ulkonäkökeksisyydellä ja utopistisilla ihanteilla on väistämättä vaikutusta siihen miten yksilöt kokevat itsensä ja oman sijoittumisensa naiseuden raameihin.
Mulla on jossakin kirjahylyn syövereissä Kaari Utrion Venus - naiskauneuden historia. Siinä esitetään mielenkiintoinen ajatus, jonka mukaan kauneusihanne on kautta aikojen ollut sellainen, joka on enemmistölle hyvin vaikea tai mahdoton saavuttaa - keskiajan nuokkuva valkoinen lilja, renessanssin rubensilainen lihavuus, korseteilla muokattu vyötärö 1900-luvun alussa, myöhemmin laihuus (Twiggy, heroin chic).
Tuo on varmasti totta, mutta näinä päivinä volyymi on sosiaalisen- ym median vuoksi jotain ihan muuta kuin vaikkapa keskiajalla, rubensin päivinä tai edes 50- luvulla. Miljoonat naiset altistuvat päivittäin, voisi jopa sanoa aivopesulle, sen suhteen miltä naisen kuuluu näyttää ja miten naiseutta toteutetaan onnistuneesti. Aikaisempina aikoina ulkonäköseikat olivat lähinnä yläluokan murhe.
16. jatkaa
Bongasin tämän suomalaisen vloggaajan joskus jostain aiemmasta keskustelusta täällä. Nyt näköjään tehnyt todella ajatuksia herättävän videon detransitioitumisesta:
Odotan kyllä mielenkiinnolla, miten transtubettajat regaoivat ko. videoon. Ainakin Britney Sumell osoittanut myötätuntuoa vlogin pitäjää kohtaan.
Mietin, että olisinko itse voinut pahimmillaan joutua vastaavaan tilanteeseen, jos minua olisi ulkopuolelta rohkaistu liikaa sukupuolettomuuteen.
Olen huomannut, että käsitys sukupuolesta on kaventunut. Jos olisin nuorena elänyt tätä aikaa, olisin luultavasti joutunut miettimään ja kyseenalaistamaan naiseuttani. Onneksi en, vaan sain rauhassa olla poikamainen tyttö. Persoonallisuuspiirteet sekoitetaan nykyään sukupuoleen, vaikka tästä ajatuksesta minun nuoruudessani nimenomaan yritettiin päästä pois.