Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?

Todellinen köyhyys on sitä, ettei lapsille ole varaa hankkia terveyden- tai sairaanhoitoa, ruokaa tai vaatteita. Suomalaiset lapsiperheet eivät osu tähän ryhmään. Pienipalkkaiset työssäkäyvät kyllä. Moni ei pääse edeshammaslääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Todellinen köyhyys on sitä, ettei lapsille ole varaa hankkia terveyden- tai sairaanhoitoa, ruokaa tai vaatteita. Suomalaiset lapsiperheet eivät osu tähän ryhmään. Pienipalkkaiset työssäkäyvät kyllä. Moni ei pääse edeshammaslääkäriin.

Jos lapsille ei hanki terveyden- ja sairaanhoitoa niin se on jo lapsien heitteillejättö, ja sellaiselta pitäisi ottaa lapset huostaan. 

Kukaan työssä kokoaikaisesti normaalilla palkalla käyvä ei ole köyhä Suomessa.

En tarkoita nyt noita 9 euroa päivä -työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan työssä kokoaikaisesti normaalilla palkalla käyvä ei ole köyhä Suomessa.

En tarkoita nyt noita 9 euroa päivä -työntekijöitä.

Älä puhu paskaa. Pienimmät "normaalit" palkat on selvästi alle 10 €/h ja niillä ei todellakaan juhlita, vaikka työ olisi kokoaikaista. Jos on monta lasta, elämä on melkoista sentinvenyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.

Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.

Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.

Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly,  koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä. 

Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen. 

Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa.  Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.

Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te. 

Kaikilla elämä ei ole sellaista. 

Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa. 

Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.

Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?

Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.

Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi. 

Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.

Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.

Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?

Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?

Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon

Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan.  Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?

Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.

Jos palkka on niin pieni, ettei saa kutsua itseään veronmaksajaksi, miksi niin pienestä palkasta pitää sitten maksaa veroja?

- eri

Se on vähätuloisten etu, että heitä verotetaan. Ettekö ymmärrä.

Jos vähätullisia ei vweotwtraisi, niin tietysti käteen tuleva määrä olisi sama kuin ennenkin. Ei se tietenkään nousisi, vaan tukia pienennettäisiin sen veron verran. Mutta tärkeä etu poistuisi: verovähennykset. Sitten ei voisi vähentää mitään verotuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan työssä kokoaikaisesti normaalilla palkalla käyvä ei ole köyhä Suomessa.

En tarkoita nyt noita 9 euroa päivä -työntekijöitä.

Älä puhu paskaa. Pienimmät "normaalit" palkat on selvästi alle 10 €/h ja niillä ei todellakaan juhlita, vaikka työ olisi kokoaikaista. Jos on monta lasta, elämä on melkoista sentinvenyttämistä.

Mutta sen, että on tehnyt monta lasta, on itse valinnut.

Kyllä hyvätuloinen lääkärikin voisi valittaa köyhyyttään, jos hänellä olisi 14 lasta.

Täällä taas kermaperseet yrittää uskotella ettei suomessa ole köyhiä. Just joo, Suomi on ainoa maa maailmassa jossa ei ole köyhyyttä ja jossa käydään leipäjonossa muuten vaan, tai kuljetaan rikkinäsisissä vaatteissa jne, uskokoon se joka on tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsi tarvitsee harrastuksia. Mutta niiden hinta pitää olla suhteessa perheen rahatilanteeseen.

Ja maisteriksi väitellään....joopa joo, kun valehtelee, pitäisi se edes tehdä kunnolla. Se on sitä itä.trollia, keksii juttuja köyhyydestä tarkoituksena lietsoa yhteiskuntaan vihaa ja vastakkainasettelua.

Köyhyyskeskustelut on kaikki samanlaisia. Vedotaan tunteisiin, valehdellaan. Kun pyydetään laskelmaa että mihin ne rahat menevät, saa vastaukseksi pelkkää haistattelua. Sama juttu, kun kysytään että miksi ihmeessä ei saa esim asumistukea, vastaukseksi saa vain valheita, tai ettei ole edes haettu tms.

Tarvitsee ja tarvitsee harrastuksia.... Entä jos lapsi ei halua harrastaa? Minusta ei ole oikein pakottaakaan. Lapsi on kokeillut paria lajia, toista lajia harrasti hieman pidempään.

Sitten tutkimuksiin, onko kyseessä masennus vai mikä, ei ole normaalia ettei lasta/nuorta kiinnosta mikään. Harrastukset kehittävät lasta.

Ohis...harrastus voi olla myös sellainen, mitä tekee yksin eikä tarvitse ulkopuolista ohjausta. Piirtäminen, maalaaminen, lukeminen, kirjoittaminen, lenkkeily jne. 

Totta, juuri näin 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan työssä kokoaikaisesti normaalilla palkalla käyvä ei ole köyhä Suomessa.

En tarkoita nyt noita 9 euroa päivä -työntekijöitä.

Älä puhu paskaa. Pienimmät "normaalit" palkat on selvästi alle 10 €/h ja niillä ei todellakaan juhlita, vaikka työ olisi kokoaikaista. Jos on monta lasta, elämä on melkoista sentinvenyttämistä.

Mutta sen, että on tehnyt monta lasta, on itse valinnut.

Kyllä hyvätuloinen lääkärikin voisi valittaa köyhyyttään, jos hänellä olisi 14 lasta.

Turhaan yrität vaihtaa puheenaihetta. Nyt ei puhuttu siitä, onko jonkun köyhyys oma valinta, vaan siitä voiko normaalisti palkatussa kokoaikatyössä oleva olla köyhä. Ja vastaus on, että kyllä voi olla.

Olen ollut useaan kertaan köyhä. Opiskelijana ollessani jouduin syömään 3 päivää pelkästään muroja jota oli 1 paketti. Aikuisiällä jouduttuani työttömäksi kävin ostamassa käsisahan jolla pilkoin sohvani pieniksi palasiksi. Tämä siksi, että sohva oli homehtunut ja aiheutti minulle oireita kuten jatkuvaa flunssaa. Saha maksoi 5 euroa kun taas kierrätyskeskus olisi veloittanut 15 euroa sohvan kierrätyksestä. Usean tunnin sahaamisen ja siivoamisen lopputuloksena säästin 10 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me jotka ollaan tässä eriarvoisuusasteikon siinä päässä, että on varaa ostaa kännykät, vitosen retkiraha ei tunnu missään ja vähintään kerran vuodessa "otetaan pieni irtiotto" arjesta lomamatkan muodossa, ehkä jopa kaksikin kertaa; ollaan aina suuna päänä kertomassa kuinka sitä 70-luvulla asuttiin ahtaasti, ei reissattu ja suksetkin ostettiin kirpparilta. Eikä kukaan kärsinyt. 

Ei niin, minäkin elin sen ajan. Silloin tuloerot ja eriarvoisuus ei ollut näin leveää, kaikilla pihan lapsilla oli samankaltainen tilanne; ehkä pari "tosi rikasta" perhettä asui siinä lähetyvillä. Ei käyty elokuvissa, ei kukaan käynyt. Ei ollut tapana. Moni muukin asia oli eri tavalla. Lapsiakin sai kurittaa fyysisellä väkivalalla ihan lailissesti koko 1970 luvun. 

Maailma muuttuu, tarpeet muuttuvat ja normaali elintaso on noussut. Se mikä on tavallista ja arkea nyt, on ihan eri kuin kultaisella 1970 luvulla milloin kaikki tänne kirjoittavat ovat olleet onnillisimmillaan mutta silti tarjoavat lapselleen kaiken mikä tänään on tavallista. Vaikka voisivat ankeuttaa heidän elämänsä samalle tasolle kuin köyhien perheiden lapsien; ei kännyköitä, matkoja, uusia vaatteita tai harrastuksia. 

Vaan reipasta majanrakennusta, seurakunnan kerhoja ja pyöräretkiä lähirannalle. 

On helppo huutaa kukkulan laelta, että jos ei ole rahkeita tulle tänne niin sitten ei tulla. Kyllä siellä alkhaallakin pärjää....

Se mikä on muuttunut 1970-luvulta 2000-luvulle tultaessa näkyy näissä Timo-Erkki Heinon dokumenteissa. Varsinkin tuossa Työt, tulot ja optiot nimisessä. 14x palkkaerot ovat revenneet 200-2400x kertaisiksi.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/14/tyot-tulot-ja-optiot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?

  Tähän ja vastaaviin kysymyksiin emme ole vielä saaneet järkevää vastausta noilta asianomaisilta. Vastaus lienee: "Mitä se sulle kuuluu!?" tai "No v**tu elämiseen". Monet myös tarvitsevat esimerkiksi tupakkaa niin voimakkaasti, että se menee lapsen tarpeiden edelle.

En mä ainakaan vastaisi sulle noin vaan listaisin kauniisti tulot ja menot, jotta näet mihin ne menee. Tule kysymään vaan. Voimme toki olla eri mieltä rahojen käyttökohteista ja niiden järkevyydestä. En minä sille mitään voi jos sinä luulet että lapsellani ei ole harrastusta koska emme ole valmiita sellaista kustantamaan. Se on puhtaasti sinun olettamus asiasta. T. Ei niin hyvätuloinen, jonka lapsella ei ole harrastusta, koska ei halua. P.s et kai sinä automaattisesti oleta että jos lapsella ei ole harrastusta, se on sen takia koska rahat on menneet tupakkiin?

Minne on tarkoitus tulla kysymään? Täällä on kymmeniä kertoja kysytty jotakin karkeaa budjettia, ihan anonyymisti. Siis sellaisten väitteiden jälkeen, ettei ole varaa esim. lapsen ruokaan.

Koskaan ei ole saatu vastausta. Tai se on ollut älytön, esim. puhelimen kulut 70e/kk, eikä kuulemma vähemmällä pärjää.

Sitten tulopuolesta on jätetty pois sellaisia tukia, jotka saa kun vaan hakee. Kuten asumistuki, lapsilisä, elatustuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan työssä kokoaikaisesti normaalilla palkalla käyvä ei ole köyhä Suomessa.

En tarkoita nyt noita 9 euroa päivä -työntekijöitä.

Älä puhu paskaa. Pienimmät "normaalit" palkat on selvästi alle 10 €/h ja niillä ei todellakaan juhlita, vaikka työ olisi kokoaikaista. Jos on monta lasta, elämä on melkoista sentinvenyttämistä.

Mutta sen, että on tehnyt monta lasta, on itse valinnut.

Kyllä hyvätuloinen lääkärikin voisi valittaa köyhyyttään, jos hänellä olisi 14 lasta.

Köyhyyttä on kahta eri lajia: absoluuttista ja suhteellista. Suomessa asuva hyvätuloinen lääkäri ei kuulu kumpaankaan kategoriaan, vaikka sillä olisi 14 lasta, ellei se ole jättänyt sille kuuluvia tukia hakematta.

Nythän täällä ihan kilpaillaan siitä, että mitä on TODELLINEN köyhyys.

Mites ne takuueläkeläiset ja 700 e eläke? Ovatko he kenties teidän mielestä varakkaita?

Kyllähän sitä pärjää jos syö kaurapuuroa ja lasten harrastuksina on esim käpyjen keräys. Mutta aika tylsää on.

Aina näitä samoja itkuja, että pitäisi olla varaa siihen sun tähän. Ei lomamatkat ja leffaliput ole mitään ihmisoikeuksia. Suomnessa asiat on sen verran hyvällä mallilla, että perustarpeita ihmisille kustannetaan, kuten asuminen ja koulutus. Muut huvitukset tulee kustantaa omalla työllään hankkimalla rahalla. Olen itsekin joskus ollut opiskelija ja työtön ja en minä silloin kuvitellut, etä valtion ja veronmaksajien pitää minulle kustantaa huvituksia. Olen onnistunut ne vaikeimmat ja niukimmat ajat elämään fiksusti taloudellisesta näkökulmasta. Sellaisessa tilanteessa ei olisi tullut mieleenkään hankkia lapsia ja nkykäänkin minulla on vain koira, jonka elämänlaadusta kykenen huolehtimaan. Kun hankin hyvän koulutuksen (jonka suomessa kaikki saavat ilmaiseksi) pääsin viimein hyvään työpaikkaan. Olen ostanut omistusasunnon, josta lyhennän lainaa kohtuudella ja säästöön ja elämiseen jää hyvin rahaa. Olen myös varautunut siihen, että tilanteet voivat muuttua ja silloin on kyettävä karsimaan jostain ja tinkimään elämänlaadusta ja luksuksista. Noiden tilanteiden varalle olen myös säästänyt muutakin kuin asunnossa kiinni olevaa rahaa. Kyllä se vaan on elämän ja taloudenhalinnasta ja erilaisiin elämäntilanteisiin varautumisesta kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Nythän täällä ihan kilpaillaan siitä, että mitä on TODELLINEN köyhyys.

Mites ne takuueläkeläiset ja 700 e eläke? Ovatko he kenties teidän mielestä varakkaita?

Kyllähän sitä pärjää jos syö kaurapuuroa ja lasten harrastuksina on esim käpyjen keräys. Mutta aika tylsää on.

Elämä on varmasti tylsää, jos ei kykene keksimään mitään muuta mitä köyhä voisi tehdä kuin kerätä käpyjä.

Kaikki on myös kallistunut vuosi vuodelta.

Mulle jäi vielä vuonna 2009 nettopalkasta käteen kaikkien menojen jälkeen 700-800e. Nyt on palkka parempi, yksi lapsi, menot kasvaneet ja käteen jää ehkä 300e/kk.

Esim. 2009 maksoi bensa n. 1.20e/litra, diesel alle euron. Nyt molempien hinnat huitelee yli 1.50e/litra. Ja auto on PAKKO olla jos meinaa töissä käydä. Asumisen hinnat on nousseet, sähkö maksaa jo mansikoita. Ruoka on kallistunut jne, vaatteet, kaikki.

Suomessa toki köyhyys on suhteellista, on myös kaikki ihan hiton kallista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kermaperseet yrittää uskotella ettei suomessa ole köyhiä. Just joo, Suomi on ainoa maa maailmassa jossa ei ole köyhyyttä ja jossa käydään leipäjonossa muuten vaan, tai kuljetaan rikkinäsisissä vaatteissa jne, uskokoon se joka on tyhmä.

Tunnetko ketään, joka käy  leipäjonossa? Minä tunnen ja ne kaikki on sellaisia, että tulevat kyllä toimeen ilman niitä ilmaisia ruokiakin, mutta kun niitä kerran jaetaan ja lähes tyrkytetään niin ottavat sitten.  Niitä ruokia on sitten kaapit ja pakkaset pullollaan, kun niitä ei ehdi syömään.

Ja taas osa leipäjonossa olevia on sellaisia, jotka juo kaikki rahansa, niin ei sitä rahaa sitten siihen leipään riitä. Ja kun tiedetään, että ruuan voi saada ilmaiseksikin, niin on helppo päättää, mihin rahat menee.

Ja tupakka tietenkin palaa koko ajan suupielessä. Yhden askin hinnalla saa jo vaikka mitä ruokaa. Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.

Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.

Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.

Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly,  koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä. 

Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen. 

Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa.  Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.

Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te. 

Kaikilla elämä ei ole sellaista. 

Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa. 

Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.

Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?

Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.

Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi. 

Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.

Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.

Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?

Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?

Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon

Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan.  Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?

Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.

Minä kyseenalaista edelleen, että mikä luonnonlaki se lasten harrastus on olla niitä kalleimpia? Olen varakas, mutta en silti katso tarpeelliseksi maksaa 90 000 kymmenessä vuodessa jääkiekosta, kun voin maksaa 400/vuodessa viulunsoitosta ja viedä lapsen ennemmin vaikka useammalle ulkomaanmatkalle. Miksi ne köyhien lapset pitää kaikki ohjata kalleimpiin mahdollisiin harrastuksiin ja ihmetellä kun ei riitä rahat? Ja olen kyllä ihan nettomaksaja, sinusta en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun vertaa sinne 70-luvun niukkuuteen, suurin ero on toivon puute. Silloin elintaso oli kaikilla noussut melko tasaisesti sodasta alkaen, ja näkyvissä oli vain parempaa.

Nyt on paitsi köyhyys, myös toivottomuus. Lapsiin haluttaisiin satsata, että heillä edes olisi paremmin kuin itsellä, kun aiemmin oli selvää, että lapsilla on aikanaan paremmin, ellei tule ydinsotaa.

Nyt tulee ilmastonmuutos ja muovitsunami ja maa.hanmuuttajat ja digitalisaatio ja antibioottiseristanssi ja lapset ovat nyt ja aina leipäjonossa.

Tuo toivon puute on muuten varmaan avaintekijä tässä. Sen takia yhteiskunnan tulonsiirrot on niin kinkkinen juttu: jossain kohtaa ihminen alkaa itsekin uskoa että näillä mennään tappiin asti. Ja siinä vaiheessa sitten alkaa se huonojen päätösten tekeminen. Yleensä tämä vaihe saavutetaan siinä kohtaa kun ensimmäistä kertaa mennään hakemaan toimeentulotukea kun säästöt on "syöty". Jostain syystä ihmiset ei siitä suosta tunnu koskaan nousevan.

Itsekin elän työmarkkinatuella, mies pienipalkkaisissa töissä. Olen päättänyt että en koskaan "syö" säästöjäni, koska se on ihan selvästi lopun alkua. Niin kauan kuin on säästöjä, on toivoa. Jotain pelivaraa. Kymmenkunta vuotta mennyt näin.