Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon 5€ asian. Itseltäni meni rahat finaaliin tavallaan yllättäen vakuutusmaksujen takia. Huomasin, ettei tilillä tai lompakossa ole rahaa. No minulla on luottokortti, jolla ruokaostokset hoitui, mutta sitä 5 euroa en olisi yht'äkkiä mistään saanut.

Olen myös nähnyt luottokortittoman ystäväni laskevan kaupassa ostaako maidon vai vihanneksia. Siinä se jemmassa oleva viitonen olisi otettu käyttöön.

Osaan käyttää rahaa ja varsinkin pitkällä tähtäimellä budjetoida. (Nyt ostin ensimmäisen joululahjan jemmaan, kun oli hyvä tarjous). Mutta joskus tulee tilanteita, että varajemmat on käytetty ja 5 euroa silloin nopeasti on liikaa. Tai monelle lapselle usein 5 euroa huvitteluu , vie liian paljon ruokarahoista. Maalla ei ole pulloja mitä kerätä.

Vai ei maalla ole pulloja mitä kerät? Maalla nimenomaan on ojanpohjat täynnä tölkkejä ja pulloja kun paikalliset juopot heittelee niitä auton ikkunoista. Päätyvät sitten pelloille ja lehmien ruokaan ja lehmät kuolee sisäiseen verenvuotoon.

Vanhempani asuvat maalla ja mökki on toisessa paikassa maalla ja kummassakin paikassa näkee tölkkejä enemmän kuin kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.

Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.

Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.

Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly,  koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä. 

Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen. 

Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa.  Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.

Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te. 

Kaikilla elämä ei ole sellaista. 

Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa. 

Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.

Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?

Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.

Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi. 

Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.

Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.

Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?

Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?

Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon

Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan.  Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?

Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.

Minä kyseenalaista edelleen, että mikä luonnonlaki se lasten harrastus on olla niitä kalleimpia? Olen varakas, mutta en silti katso tarpeelliseksi maksaa 90 000 kymmenessä vuodessa jääkiekosta, kun voin maksaa 400/vuodessa viulunsoitosta ja viedä lapsen ennemmin vaikka useammalle ulkomaanmatkalle. Miksi ne köyhien lapset pitää kaikki ohjata kalleimpiin mahdollisiin harrastuksiin ja ihmetellä kun ei riitä rahat? Ja olen kyllä ihan nettomaksaja, sinusta en tiedä. 

Kyllä, tämä on totta. MUTTA tuossa aiemmin joku varakas nimenomaan ihan sanatarkasti kirjoitti että EI heilläkään OLE VARAA siihen että lapset harrastavat jääkiekkoa tai ratsastusta! Tämähän oli täysi emävale, kyllä olisi varaa. Mitään sellaista tämä henkilö ei kirjoittanut että se ei olisi järkevää vaan nimenomaan ettei olisi varaa. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.

Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.

Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.

Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly,  koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä. 

Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen. 

Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa.  Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.

Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te. 

Kaikilla elämä ei ole sellaista. 

Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa. 

Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.

Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?

Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.

Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi. 

Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.

Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.

Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?

Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?

Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon

Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan.  Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?

Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.

Minä kyseenalaista edelleen, että mikä luonnonlaki se lasten harrastus on olla niitä kalleimpia? Olen varakas, mutta en silti katso tarpeelliseksi maksaa 90 000 kymmenessä vuodessa jääkiekosta, kun voin maksaa 400/vuodessa viulunsoitosta ja viedä lapsen ennemmin vaikka useammalle ulkomaanmatkalle. Miksi ne köyhien lapset pitää kaikki ohjata kalleimpiin mahdollisiin harrastuksiin ja ihmetellä kun ei riitä rahat? Ja olen kyllä ihan nettomaksaja, sinusta en tiedä. 

Kyllä, tämä on totta. MUTTA tuossa aiemmin joku varakas nimenomaan ihan sanatarkasti kirjoitti että EI heilläkään OLE VARAA siihen että lapset harrastavat jääkiekkoa tai ratsastusta! Tämähän oli täysi emävale, kyllä olisi varaa. Mitään sellaista tämä henkilö ei kirjoittanut että se ei olisi järkevää vaan nimenomaan ettei olisi varaa. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.

Edelleen, miksi varakas on ainoa, joka miettii onko JÄRKEVÄÄ ohjata sitä lastaan kalleimpaan mahdolliseen harrastukseen? Edelleen meillä lastensuojelu makselee ratastusharrastuksia pelkillä tuilla eläville perheille. Miksi?

Onko se lasten vika, jos vanhemmat polttaa tai juo rahansa?  Pitäisikö lastenkin kärsiä? Tätä monesti ihmettelen, kun lukee noita ilkeämielisiä vastauksia, että oma vika ja valinta toi köyhyys.

Itse olen hyvätuloinen kolmannessa polvessa. Mutta hemmetin pahalle tuntuu joulut ja lomat, kun ajattelee lasten vinkkelistä miten monilla ei ole varaa mihinkään.  Omalle jälkikasvulle olen rautalangasta vääntänyt, että ketään ei saa missään olosuhteissa kiusata, jos ei ole rahaa. Ei vaatteista, matkoista eikä muustakaan. Matkoista olen selittänyt, että jollekin voi tulla paha mieli ja näin ollen ei ole väliksi kertoilla ihmeemmin mm. koulussa, että missä on oltu tai mitä tehty. Meillä ei aikuisillakaan ole tarvetta päteä somessa lomakuvilla. Ihan omana tietona pidetään (lähimmille kerrotaan) ja mä pidän tuota elvistely/somekulttuuria muutenkin moukkamaisena, tyylittömänä ja vanhanaikaisena.

Mulla ihan sydäntä särkee esim. jutut, joissa vähävaraisten lapset joutuvat kieltäytymään synttärikutsuista, kun ei ole rahaa. Oman jälkikasvun synttärikutsuissa olen ilmoittanut, että meillä on jo tarvittava ja ystävyys on tärkeintä eikä lahjat. Jos muistatte niin ei mitään lahjahässäköitä ollut 70-80 -luvuilla. Ihan jo ekologisuuden ja tavarakrääsän takia moni vanhempi on kiitellyt mun mallia.

Kannustan aktiivisesti omaa lastani mm. leikkimään vähävaraisempien koulukavereiden kanssa. Ihan hyvä, että näkee muutakin kuin tätä lintukotoa. Maailmankuva avartuu ja havaittavissa on, että erittäin empaattinen lapsi on kasvamassa.

Ehdottomasti kannatan vähävaraisille suunnattuja digihankkeita ym. Kyllä siinä vaan opinnot kärsii, jos ei ole varaa esim. kannettavaan. Tai peruskoulun jälkeen opiskeluun. Mahdollisuuksien pitää olla lapsille tasavertaiset. Pitää olla luonteeltaan jonkin sortin ihmishirviö, jos ajattelee toisin.

Välillä täytyy ihan ihmetellä miten epäempaattisia kuvatuksia tälläkin palstalla majailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.

Suomessa ei yhdenkään lapsiperheen tarvitse olla asunnoton, ja jos rahaa ei ole ruokaan, niin ne on käytetty johonkin muuhun.

On täällä muitakin kuin lapsiperheitä ja heilläkin on väliä. Joo, jos sulla on lapsia, on asiat heti paremmin. Ei hylätä kadulle. Mutta jos lapsia ei ole, olet heti huonommassa asemassa. Paljon - aivan liikaa - löytyy meiltäkin Suomesta ihmisiä jotka ovat kadulla eikä kukaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon 5€ asian. Itseltäni meni rahat finaaliin tavallaan yllättäen vakuutusmaksujen takia. Huomasin, ettei tilillä tai lompakossa ole rahaa. No minulla on luottokortti, jolla ruokaostokset hoitui, mutta sitä 5 euroa en olisi yht'äkkiä mistään saanut.

Olen myös nähnyt luottokortittoman ystäväni laskevan kaupassa ostaako maidon vai vihanneksia. Siinä se jemmassa oleva viitonen olisi otettu käyttöön.

Osaan käyttää rahaa ja varsinkin pitkällä tähtäimellä budjetoida. (Nyt ostin ensimmäisen joululahjan jemmaan, kun oli hyvä tarjous). Mutta joskus tulee tilanteita, että varajemmat on käytetty ja 5 euroa silloin nopeasti on liikaa. Tai monelle lapselle usein 5 euroa huvitteluu , vie liian paljon ruokarahoista. Maalla ei ole pulloja mitä kerätä.

Vai ei maalla ole pulloja mitä kerät? Maalla nimenomaan on ojanpohjat täynnä tölkkejä ja pulloja kun paikalliset juopot heittelee niitä auton ikkunoista. Päätyvät sitten pelloille ja lehmien ruokaan ja lehmät kuolee sisäiseen verenvuotoon.

Vanhempani asuvat maalla ja mökki on toisessa paikassa maalla ja kummassakin paikassa näkee tölkkejä enemmän kuin kaupungissa.

En tiedä miten teillä siellä kehä 3 sisäpuolella, (pullot varmaan kasvavat puussa) mutta täällä kun kävellen vien eskarilaisen eskariin me kerätään pullot mitä matkalta löytyy ja kuukaudessa pulloista on tullut 0- 5€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.

Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.

Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.

Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly,  koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä. 

Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen. 

Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa.  Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.

Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te. 

Kaikilla elämä ei ole sellaista. 

Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa. 

Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.

Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?

Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.

Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi. 

Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.

Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.

Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?

Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?

Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon

Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan.  Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?

Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.

Minä kyseenalaista edelleen, että mikä luonnonlaki se lasten harrastus on olla niitä kalleimpia? Olen varakas, mutta en silti katso tarpeelliseksi maksaa 90 000 kymmenessä vuodessa jääkiekosta, kun voin maksaa 400/vuodessa viulunsoitosta ja viedä lapsen ennemmin vaikka useammalle ulkomaanmatkalle. Miksi ne köyhien lapset pitää kaikki ohjata kalleimpiin mahdollisiin harrastuksiin ja ihmetellä kun ei riitä rahat? Ja olen kyllä ihan nettomaksaja, sinusta en tiedä. 

Kyllä, tämä on totta. MUTTA tuossa aiemmin joku varakas nimenomaan ihan sanatarkasti kirjoitti että EI heilläkään OLE VARAA siihen että lapset harrastavat jääkiekkoa tai ratsastusta! Tämähän oli täysi emävale, kyllä olisi varaa. Mitään sellaista tämä henkilö ei kirjoittanut että se ei olisi järkevää vaan nimenomaan ettei olisi varaa. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.

Edelleen, miksi varakas on ainoa, joka miettii onko JÄRKEVÄÄ ohjata sitä lastaan kalleimpaan mahdolliseen harrastukseen? Edelleen meillä lastensuojelu makselee ratastusharrastuksia pelkillä tuilla eläville perheille. Miksi?

No me ollaan pienituloisia jotka ei mitään tukia saa mutta pystymme kustantamaan lapselle harrastuksen jota tämä rakastaa. Emme häntä siihen ohjanneet vaan itse "löysi" sen. Tingimme sitten muusta. Tottakai saa järkeillä mutta se varakkaan viesti että vain kirurgin tuloilla on varaa jääkiekkoon, kun TIEDÄN ettei asia niin ole, oli suorastaan typerä. Olisi sitten heti kirjoittanut että meistä ei ole järkevää ja Pälä Pälä mutta ei, hän vetosi siihen ettei ole varaa. En missään vaiheessa ole ollut sitä mieltä että sossun pitäisi kustantaa lasten harrastukset. Miksi se nyt tähän sotkettiin...

marmai kirjoitti:

Onko se lasten vika, jos vanhemmat polttaa tai juo rahansa?  Pitäisikö lastenkin kärsiä? Tätä monesti ihmettelen, kun lukee noita ilkeämielisiä vastauksia, että oma vika ja valinta toi köyhyys.

Itse olen hyvätuloinen kolmannessa polvessa. Mutta hemmetin pahalle tuntuu joulut ja lomat, kun ajattelee lasten vinkkelistä miten monilla ei ole varaa mihinkään.  Omalle jälkikasvulle olen rautalangasta vääntänyt, että ketään ei saa missään olosuhteissa kiusata, jos ei ole rahaa. Ei vaatteista, matkoista eikä muustakaan. Matkoista olen selittänyt, että jollekin voi tulla paha mieli ja näin ollen ei ole väliksi kertoilla ihmeemmin mm. koulussa, että missä on oltu tai mitä tehty. Meillä ei aikuisillakaan ole tarvetta päteä somessa lomakuvilla. Ihan omana tietona pidetään (lähimmille kerrotaan) ja mä pidän tuota elvistely/somekulttuuria muutenkin moukkamaisena, tyylittömänä ja vanhanaikaisena.

Mulla ihan sydäntä särkee esim. jutut, joissa vähävaraisten lapset joutuvat kieltäytymään synttärikutsuista, kun ei ole rahaa. Oman jälkikasvun synttärikutsuissa olen ilmoittanut, että meillä on jo tarvittava ja ystävyys on tärkeintä eikä lahjat. Jos muistatte niin ei mitään lahjahässäköitä ollut 70-80 -luvuilla. Ihan jo ekologisuuden ja tavarakrääsän takia moni vanhempi on kiitellyt mun mallia.

Kannustan aktiivisesti omaa lastani mm. leikkimään vähävaraisempien koulukavereiden kanssa. Ihan hyvä, että näkee muutakin kuin tätä lintukotoa. Maailmankuva avartuu ja havaittavissa on, että erittäin empaattinen lapsi on kasvamassa.

Ehdottomasti kannatan vähävaraisille suunnattuja digihankkeita ym. Kyllä siinä vaan opinnot kärsii, jos ei ole varaa esim. kannettavaan. Tai peruskoulun jälkeen opiskeluun. Mahdollisuuksien pitää olla lapsille tasavertaiset. Pitää olla luonteeltaan jonkin sortin ihmishirviö, jos ajattelee toisin.

Välillä täytyy ihan ihmetellä miten epäempaattisia kuvatuksia tälläkin palstalla majailee.

Jos ne vanhemmat ei välitä omista lapsistaan, miksi meidän muiden pitäisi? Lapset on maailman sivu kärsineet vanhempiensa valinnoista ja tulevat kärsimäänkin, ellei niitä sitten aleta kokonaan kasvattaa laitoksissa kuten Neukkulassa haaveiltiin.

Se on katsos sen vapauden toinen puoli: jokaisella on vapaus tehdä niin monta lasta kuin lystää ja kasvattaa ne miten lystää. Sitten vaan joskus joku lapsi kärsii kun sen vanhemmista ei vanhemmaksi ole. Eikä huonoa vanhemmuutta rahalla korjata, ne lapset pitäisi antaa adoptioon jollekin kunnolliselle perheelle sen sijaan että maksellaan ratsastustunteja.

Ne vanhemmat kun periyttää sen köyhyytensä, näköalattomuutensa ja aloitekyvyttömyytensä sille lapselle niin kauan kuin eivät tienaa itse elämistään vaan elävät tulonsiirroilla.  Vain ihminen joka vastaa itse elämästään voi opettaa lapsensakin sellaiseksi. Ei sillä ole mitään merkitystä paljonko rahaa perheessä on, vaan mistä se on saatu. 

Jos perheessä ei vähintään toinen vanhempi ole töissä, lapset olisi tosiaan parasta antaa adoptioon. Mikään rahamäärä ei korjaa sitä väärää elämisen mallia minkä lapset siinä kodissa muuten oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.

Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.

Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.

Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly,  koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä. 

Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen. 

Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa.  Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.

Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te. 

Kaikilla elämä ei ole sellaista. 

Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa. 

Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.

Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?

Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.

Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi. 

Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.

Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.

Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?

Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?

Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon

Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan.  Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?

Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.

Minä kyseenalaista edelleen, että mikä luonnonlaki se lasten harrastus on olla niitä kalleimpia? Olen varakas, mutta en silti katso tarpeelliseksi maksaa 90 000 kymmenessä vuodessa jääkiekosta, kun voin maksaa 400/vuodessa viulunsoitosta ja viedä lapsen ennemmin vaikka useammalle ulkomaanmatkalle. Miksi ne köyhien lapset pitää kaikki ohjata kalleimpiin mahdollisiin harrastuksiin ja ihmetellä kun ei riitä rahat? Ja olen kyllä ihan nettomaksaja, sinusta en tiedä. 

Kyllä, tämä on totta. MUTTA tuossa aiemmin joku varakas nimenomaan ihan sanatarkasti kirjoitti että EI heilläkään OLE VARAA siihen että lapset harrastavat jääkiekkoa tai ratsastusta! Tämähän oli täysi emävale, kyllä olisi varaa. Mitään sellaista tämä henkilö ei kirjoittanut että se ei olisi järkevää vaan nimenomaan ettei olisi varaa. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.

Edelleen, miksi varakas on ainoa, joka miettii onko JÄRKEVÄÄ ohjata sitä lastaan kalleimpaan mahdolliseen harrastukseen? Edelleen meillä lastensuojelu makselee ratastusharrastuksia pelkillä tuilla eläville perheille. Miksi?

No me ollaan pienituloisia jotka ei mitään tukia saa mutta pystymme kustantamaan lapselle harrastuksen jota tämä rakastaa. Emme häntä siihen ohjanneet vaan itse "löysi" sen. Tingimme sitten muusta. Tottakai saa järkeillä mutta se varakkaan viesti että vain kirurgin tuloilla on varaa jääkiekkoon, kun TIEDÄN ettei asia niin ole, oli suorastaan typerä. Olisi sitten heti kirjoittanut että meistä ei ole järkevää ja Pälä Pälä mutta ei, hän vetosi siihen ettei ole varaa. En missään vaiheessa ole ollut sitä mieltä että sossun pitäisi kustantaa lasten harrastukset. Miksi se nyt tähän sotkettiin...

Jos koko muu perhe joutuu tinkimään että yksi lapsi saa harrastaa jotain jota rakastaa, kasvatetaan siinä samalla yhtä aika pirun itsekästä lasta. Ja jos on muita lapsia, muutama erittäin katkera siinä sivussa.

Lapsi myös oppii ihan väärät prioriteetit. Että se minun hupini on tärkeintä maailmasta, hitot muiden perustarpeista.

Miellyttäviä harrastuksia löytyy varmasti ihan jokaiselle niiden edullisempienkin joukosta.

Sitten jos esimerkiksi toimeentulotuesta säästämällä pystyy rahoittamaan jonkin harrastuksen itselleen, niin vähän nihkeetä on ihmisten suhtautuminen siihenkin. Harva sanoo että osaan käsitellä rahaa, jos onnistun esimerkiksi säästämään itselleni auton ja vähän bensoihinkin toimeentulotuesta. On muuten absurdi tilanne muutenkin sellainen, toimeentulotukea hakiessa ei saisi olla omaisuutta, mutta entä jos hankkii sen omaisuuden toimeentulotuella? Itse olen tehnyt näin, enkä koe tehneeni mitään väärää. Olen elänyt toimeentulotuella 28 vuotta enemmän tai vähemmän, se ei ole minulle mikään väliaikainen tukimuoto vaan koko elämä, koko elämäni kestävä tulo. Esimerkiksi ajatus, etten saisi koko elämäni aikana hankkia autoa, on minulle täysin absurdi sekä kohtuuton. Sehän olisi kuin eläisi jossain kommunismissa. Kyllä tuista säästöön jää, jos osaa elää ja on pienet kulut, lapseton, halpa kämppä, jne.

Tätä on köyhyys, tällaisia kysymyksiä jatkuvasti.

Toimeentulotukihakemuksessa kysytään joka kerta, onko minulla auto. Joudun valehtelemaan jokaista hakemustani täyttäessä, koska ei se Kelan parikymppinen opiskelija ymmärtäisi yhtään mitään, lukisi vain pykäliä. Se, mitä minä hankin säästämällä enkä pimeillä tuloilla, ei kuulu kellekään. Tervetuloa köyhyyteen.

Kyllä normaalit lapsiperheet tuilla selviää ihan hyvin. Vaimo lastensuojelussa töissä niin niitä juttuja kuunnellessa aika hyvä kuva tulee meiningistä. Harvassa ne oikeasti köyhät ovat, joille itse tekisi mieli veromarkkojansa antaa. Suurimmalla osalla on päihteiden väärinkäyttöä, tupakkaan menee paljon rahaa, rahapeliongelmia, ei pidetä itsestä edes sen vertaa huolta että habitus olisi töihin pääsy kelpoinen tai jaksaisi edes töitä tehdä, heti kun rahaa tulee jostain ylimääräistä se tuhlataan ja sitten valitetaan kun seuraavassa kuussa sossutukia on vähennetty edellisen kuun tulon vuoksi, sitten talousosaaminen on ihan järkyttävää, ostellaan järjettömiä tavaroita järjettömillä hinnoilla, otetaan pikavippejä järjettömillä koroilla...

Vierailija kirjoitti:

marmai kirjoitti:

Kannustan aktiivisesti omaa lastani mm. leikkimään vähävaraisempien koulukavereiden kanssa. Ihan hyvä, että näkee muutakin kuin tätä lintukotoa. Maailmankuva avartuu ja havaittavissa on, että erittäin empaattinen lapsi on kasvamassa.

Ehdottomasti kannatan vähävaraisille suunnattuja digihankkeita ym. Kyllä siinä vaan opinnot kärsii, jos ei ole varaa esim. kannettavaan. Tai peruskoulun jälkeen opiskeluun. Mahdollisuuksien pitää olla lapsille tasavertaiset. Pitää olla luonteeltaan jonkin sortin ihmishirviö, jos ajattelee toisin.

Välillä täytyy ihan ihmetellä miten epäempaattisia kuvatuksia tälläkin palstalla majailee.

Eikä huonoa vanhemmuutta rahalla korjata, ne lapset pitäisi antaa adoptioon jollekin kunnolliselle perheelle sen sijaan että maksellaan ratsastustunteja.

Ne vanhemmat kun periyttää sen köyhyytensä, näköalattomuutensa ja aloitekyvyttömyytensä sille lapselle niin kauan kuin eivät tienaa itse elämistään vaan elävät tulonsiirroilla. 

Sen vuoksi niille lapsille maksellaan ratsastustunteja, ettei köyhyys, näköalattomuus ja aloitekyvyttömyys periytyisi. Ison eläimen kanssa pärjääminen vaatii ihmiseltä asioita, se on pakko hoitaa, on muitakin tapoja elää kuin istua kotona kattomassa töllöä. Ehkäisee mielenterveysongelmia, parantaa vastustuskykyä, vähentää allergioita, parantaa lihasvoimaa, ryhtiä.. jne.

Jos voittaisin lotossa, niin nimenomaan maksaisin syrjäytymisvaarassa oleville lapsille tälläisen harrastuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset harrastaa seurakunnan ja SPR:n kerhoja ja partiota. Kulut on alle 100 €/vuosi/lapsi, kun varusteet ostetaan käytettynä ja myydään pieneksi/tarpeettomiksi jääneet eteenpäin. Lisäksi lapset lukee paljon, pelaa lautapelejä, ulkoilee, höntsäilee ja tekee paljon muuta.

Kesälomalla pyöräillään aina 40 km päässä asuvien serkkujen luo maalle, jossa nukutaan 2 yötä ilmapatjoilla ja pyöräillään sitten takaisin. Matkan varrella pysähdellään nauttimaan eväistä ja luonnosta. Matkakin on omanlaisensa elämys. Lisäksi retkeillään lähiluonnossa, nukutaan teltassa yms., joten ilmaisia ja melkein ilmaisia elämyksiä riittää.

Me ei olla köyhiä vaan keskituloisia, joiden mielestä elämän ei tarvitse olla yhtä kulutusjuhlaa ja eikä harrastusten pidä olla mitään suorittamista, jossa tavoitellaan ammattivalmentajan johdolla taivaita. Lapset panostaa kouluun ja vanhin tienaa taskurahoja olemalla pari viikkoa kesätöissä. Ne rahat saa käyttää leffalippuihin, mäkkäriin tai mihin tahtookaan ihan vapaasti.

Minusta on ihan sotavaa jos lapsi saa harrastaa jotain joka kiinnostaa. Sinun lapsiasi kiinnostaa SPR krhot ja partio. Jotakuta toista voisi kiinnostaa jaölapallo, sähly,  koripallo ja kyllä; jopa jääkiekko. Eikä siinä ole mitään pahaa, elitistä tai pröystäilyä. 

Kaikilla ei ole 40 kilometrin päässä asuvia serkkuja joiden luokse pyöräillä välillä teltassa retkeillen. 

Ihan kaikkien kiinostuksen kohteet, elämäntilanteet ja ylipätään mikään mukaan ei ole mustavalkoista ja omaan elämään verrattavissa.  Kiva, että teillä on kaikki kohdillaan ja elämä mallillaan.

Ihmisen on hyvä silloin kun hän pystyy tekemään ratkaisuja omasta tahdostaan ja kiinnostuksestaan, niin kuin te. 

Kaikilla elämä ei ole sellaista. 

Se, että haluaa tasapainoisen elämän jossa voi harrastaa, syödä jokapäivä väillä jopa herkutellen, ehjät vaatteet joita joskus voi ostaa uusinakin ja ehkä joskus matkustaakin, ei ole kulutusjuhlaa. 

Olisi kai pitänyt vääntää rautalangasta, että meidän perheessä me vanhemmat ollaan valittu lapsille harrastukset tai ainakin rajattu iso osa vaihtoehdoista pois. Yksikin lapsista halusi monta vuotta aloittaa jalkapallon, mutta me ei annettu periksi vaan vietiin se sinnikkäästi SPR:n ja seurakunnan kerhoihin. Me ei olla koskaan haluttu lapsille mitään sellaista harrastusta, joka on kovin tavoitteellista, maksaa paljon (parikin kymppiä kuussa on meistä liikaa) tai sitoo muuten liikaa esim. viikoittaisten treenimäärien ja tiukkojen aikataulujen muodossa.

Mitä luulet, olisiko ollut helpompi selittää lapselle, että jalkapallosta on turha haaveilla koska meidän rahat ei riitä siihen?

Ja joo, kaikilla ei tosiaan ole serkkuja joiden luo tehdä koko päivän pyörämatka kivoissa maisemissa. Entä sitten? Jokaisella perheellä on varmasti joitain mahdollisuuksia, joilla arkeen saa vaihtelua ja lapsille mielekästä tekemistä vähällä rahalla. Niistä mahdollisuuksista kannattaa ottaa ilo irti sen sijaan että jää miettimään, mitä kaikkea joillain muilla on.

Me olemme varakkaita eikä meillä ole varaa maksaa lapselle jääkiekkoharrastusta tai vaikkapa ratsastusta. Kyllä lapsen kanssa voi keskutella harrastuksista ja ohjata vähemmän kalliisiin harrastuksiin. Tunnen ainoastaan yhden perheen, joiden lapset harrastavat jääkiekkoa. Heidän isänsä on erikoistunut kirurgi. 

Luultavasti et vain arvosta harrastuksia. Ihan varmasti lapsesi harrastaisi jääkiekkoa, jos hän sitä intohimoisesti haluaisi ja itse arvostaisit lapsen valintoja ja olisit valmis panemaan voimavaroja siihen.

Miten kirurgin aika riittää jääkiekkoon, koska se tosiaan vie paljon vanhempien aikaakin.

Monessa perheessä on kolmekin jääkiekkoa pelaavaa lasta, joista yksi saattaa olla maalivahti. (Aikaa ja rahaa menee siihen kaksin verroin). Miten ihmeessä jotkut pystyy satsaamaan noin paljon?

Kyllä minun lapseni harrastaa, mutta sellaisia harrastuksia, jotka eivät maksa tuhansia euroja vuodessa. Lapseni käy uimassa, harrastaa soittimen soittoa jne. Onko teille köyhille lasten harrastusmahdollisuudet vain oikeus maksattaa lapsen jääkiekko varakkaammilla? Kymmenessä vuodessa 90 000 euroa?

Kerrotko millä keinoin sen voi maksattaa itseään varakkaammilla?? Kiinnostaa tosi paljon

Sitähän tässä nämä köyhät ovat vaatineet koko ketjun ajan.  Miksi ihmeessä me maksaisimme veroistamme harrastuksia lapsille, jotka eivät ole meidän omia ja omillakaamme ei ole varaa niitä harrastaa?

Jos sulla ei ole varaa maksaa omien lasten harrastuksia niin älä kehtaa puhua verojen maksamisesta mitään. Sun verorahat eivät riitä edes omien yhteiskuntakulujesi maksamiseen. Veronmaksajat sitten erikseen.

Minä kyseenalaista edelleen, että mikä luonnonlaki se lasten harrastus on olla niitä kalleimpia? Olen varakas, mutta en silti katso tarpeelliseksi maksaa 90 000 kymmenessä vuodessa jääkiekosta, kun voin maksaa 400/vuodessa viulunsoitosta ja viedä lapsen ennemmin vaikka useammalle ulkomaanmatkalle. Miksi ne köyhien lapset pitää kaikki ohjata kalleimpiin mahdollisiin harrastuksiin ja ihmetellä kun ei riitä rahat? Ja olen kyllä ihan nettomaksaja, sinusta en tiedä. 

Kyllä, tämä on totta. MUTTA tuossa aiemmin joku varakas nimenomaan ihan sanatarkasti kirjoitti että EI heilläkään OLE VARAA siihen että lapset harrastavat jääkiekkoa tai ratsastusta! Tämähän oli täysi emävale, kyllä olisi varaa. Mitään sellaista tämä henkilö ei kirjoittanut että se ei olisi järkevää vaan nimenomaan ettei olisi varaa. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.

Edelleen, miksi varakas on ainoa, joka miettii onko JÄRKEVÄÄ ohjata sitä lastaan kalleimpaan mahdolliseen harrastukseen? Edelleen meillä lastensuojelu makselee ratastusharrastuksia pelkillä tuilla eläville perheille. Miksi?

No me ollaan pienituloisia jotka ei mitään tukia saa mutta pystymme kustantamaan lapselle harrastuksen jota tämä rakastaa. Emme häntä siihen ohjanneet vaan itse "löysi" sen. Tingimme sitten muusta. Tottakai saa järkeillä mutta se varakkaan viesti että vain kirurgin tuloilla on varaa jääkiekkoon, kun TIEDÄN ettei asia niin ole, oli suorastaan typerä. Olisi sitten heti kirjoittanut että meistä ei ole järkevää ja Pälä Pälä mutta ei, hän vetosi siihen ettei ole varaa. En missään vaiheessa ole ollut sitä mieltä että sossun pitäisi kustantaa lasten harrastukset. Miksi se nyt tähän sotkettiin...

Jos koko muu perhe joutuu tinkimään että yksi lapsi saa harrastaa jotain jota rakastaa, kasvatetaan siinä samalla yhtä aika pirun itsekästä lasta. Ja jos on muita lapsia, muutama erittäin katkera siinä sivussa.

Lapsi myös oppii ihan väärät prioriteetit. Että se minun hupini on tärkeintä maailmasta, hitot muiden perustarpeista.

Miellyttäviä harrastuksia löytyy varmasti ihan jokaiselle niiden edullisempienkin joukosta.

Voi jessus sentään, kun ei meidän lapset edes tiedä mistä me aikuiset tingimme (omista jutuistamme) ja toinen lapsi harrastaa myös haluamiaan juttuja. Miten lapsesta tulee itsekäs jos ei edes tiedä oman harrastuksensa hintaa? Ja kyllä, me säästämme lapsille myös muuten (esim. osakesalkkujen muodossa) mutta hepä eivät sitä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

marmai kirjoitti:

Onko se lasten vika, jos vanhemmat polttaa tai juo rahansa?  Pitäisikö lastenkin kärsiä? Tätä monesti ihmettelen, kun lukee noita ilkeämielisiä vastauksia, että oma vika ja valinta toi köyhyys.

Itse olen hyvätuloinen kolmannessa polvessa. Mutta hemmetin pahalle tuntuu joulut ja lomat, kun ajattelee lasten vinkkelistä miten monilla ei ole varaa mihinkään.  Omalle jälkikasvulle olen rautalangasta vääntänyt, että ketään ei saa missään olosuhteissa kiusata, jos ei ole rahaa. Ei vaatteista, matkoista eikä muustakaan. Matkoista olen selittänyt, että jollekin voi tulla paha mieli ja näin ollen ei ole väliksi kertoilla ihmeemmin mm. koulussa, että missä on oltu tai mitä tehty. Meillä ei aikuisillakaan ole tarvetta päteä somessa lomakuvilla. Ihan omana tietona pidetään (lähimmille kerrotaan) ja mä pidän tuota elvistely/somekulttuuria muutenkin moukkamaisena, tyylittömänä ja vanhanaikaisena.

Mulla ihan sydäntä särkee esim. jutut, joissa vähävaraisten lapset joutuvat kieltäytymään synttärikutsuista, kun ei ole rahaa. Oman jälkikasvun synttärikutsuissa olen ilmoittanut, että meillä on jo tarvittava ja ystävyys on tärkeintä eikä lahjat. Jos muistatte niin ei mitään lahjahässäköitä ollut 70-80 -luvuilla. Ihan jo ekologisuuden ja tavarakrääsän takia moni vanhempi on kiitellyt mun mallia.

Kannustan aktiivisesti omaa lastani mm. leikkimään vähävaraisempien koulukavereiden kanssa. Ihan hyvä, että näkee muutakin kuin tätä lintukotoa. Maailmankuva avartuu ja havaittavissa on, että erittäin empaattinen lapsi on kasvamassa.

Ehdottomasti kannatan vähävaraisille suunnattuja digihankkeita ym. Kyllä siinä vaan opinnot kärsii, jos ei ole varaa esim. kannettavaan. Tai peruskoulun jälkeen opiskeluun. Mahdollisuuksien pitää olla lapsille tasavertaiset. Pitää olla luonteeltaan jonkin sortin ihmishirviö, jos ajattelee toisin.

Välillä täytyy ihan ihmetellä miten epäempaattisia kuvatuksia tälläkin palstalla majailee.

Jos ne vanhemmat ei välitä omista lapsistaan, miksi meidän muiden pitäisi? Lapset on maailman sivu kärsineet vanhempiensa valinnoista ja tulevat kärsimäänkin, ellei niitä sitten aleta kokonaan kasvattaa laitoksissa kuten Neukkulassa haaveiltiin.

Se on katsos sen vapauden toinen puoli: jokaisella on vapaus tehdä niin monta lasta kuin lystää ja kasvattaa ne miten lystää. Sitten vaan joskus joku lapsi kärsii kun sen vanhemmista ei vanhemmaksi ole. Eikä huonoa vanhemmuutta rahalla korjata, ne lapset pitäisi antaa adoptioon jollekin kunnolliselle perheelle sen sijaan että maksellaan ratsastustunteja.

Ne vanhemmat kun periyttää sen köyhyytensä, näköalattomuutensa ja aloitekyvyttömyytensä sille lapselle niin kauan kuin eivät tienaa itse elämistään vaan elävät tulonsiirroilla.  Vain ihminen joka vastaa itse elämästään voi opettaa lapsensakin sellaiseksi. Ei sillä ole mitään merkitystä paljonko rahaa perheessä on, vaan mistä se on saatu. 

Jos perheessä ei vähintään toinen vanhempi ole töissä, lapset olisi tosiaan parasta antaa adoptioon. Mikään rahamäärä ei korjaa sitä väärää elämisen mallia minkä lapset siinä kodissa muuten oppivat.

Joskus mietin, että onko tämä oikeasti palsta jossa lähes kaikilla tänne kirjoittavista on lapsia. Ollaan niin kieästo oman navan ympärillä, empatia on kuopattu jo aikaa sitten ja ollaan hyvin kärkkäitä osoittelemaan virheet joita itse ei tietenkään tekisi koska on niin hyvä kaikessa. Ei huomata, että ihmisiä sairastuu, menee konkurssiin, perheestä toinen elättäjä kuolee, tulee ostetuksi hometalo...

Ai niin, täydellinen ihminen ei koe tämmäöistä, e tee tuommoisia virheitä. Tai on ainakin varautunut niihin mukhkeilla säästöillä jotka totta kai on kaikkien ulottuvissa. Jos vain haluaa. 

Köyhyys ei ole yhtään vähempää köyhyyttä, jos joutuu eristäytymään sen vuoksi esim.muista ihmisistä, kun ei ole varaa kahviloihin, ravintoloihin ja osallistumaan muihin yhteisiin rientoihin. Kaikki kaupungit ja kylät keskittyvät kauppojen ja kauppakeskusten ympärille. Ihmisten keskeinen rooli on nykyään kuluttajan rooli. Kulutus määrittää ihmistä ja ihmissuhteita. Liikkuminen vaatii rahaa sinne kulutuksen paikkoihin. Eristäytyminen muista on useimmiten haitallista henkiselle hyvinvoinnille. Tämä pätee niin lapsiin kuin aikuisiin. Ihminen ei ole vain ruokaa syövä ja yöllä nukkuva olento. Vaikka tarvehierarkian alimpia portaita on olemassa ja tarjolla, tarvitsemme niitä ylätason asioita myös.

Sana köyhä kuulostaa niin kovin kokonaisvaltaiselta: ihmisellä ei ole mitään. Olen aina pitänyt itseäni vain pienituloisena, sillä en ole kokenut vähäisten tulojen tekevän elämästäni köyhää. On paljon asioita, joita voi tehdä ihan ilmaiseksi ja itsensä kouluttaminen ja kehittäminen ovat mielestäni tärkeämpää kuin tehdä jotain vain rahan vuoksi.

Kun on elänyt aina pienituloisen elämää, on siitä muodostunut normaali olotila. Kyllä tästä tietysti on suunta ylös päin, mutta en tahdo tulojen kasvavan sen vuoksi, että voisin kuluttaa turhiin asioihin vaan siksi, että ei tarvitsisi kaupassa laskea ostoksia aina sentilleen ja ostaa niitä halvimpia raaka-aineita.

Vierailija kirjoitti:

Jep, jos ei oikeasti ole varaa antaa 5€ kouluretkelle, tai kerran _vuodessa_ käydä huvipuistossa, niin rahankäytössä on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Mut tätähän ei saa sanoa.

Minusta ihmisen perusoikeuksiin ei kuulu leffassa käynti, matkustaminen eikä myöskään maksulliset harrastukset ja on ihan oikein, että sosiaalituella elävälle niihin ei olekaan varaa, eikä pidäkään olla. Kuitenkin Suomen sosiaaliturva mahdollistaa katon pään päälle, ruoan, terveydenhuollon, lasten päivähoidon, koulutuksen ja ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia.

Kyse on pitkälti myös priorisoinnista. Itselleni en halua mitään, lapsilleni haluan jotain. Tätä myös elämässäni toteutan. Mieluummin laitan kuukausittain rahaa lapseni harrastukseen kuin ostan itselleni jotain. Minut tekee onnelliseksi nähdä lapseni ilo harrastuksen parissa ja iloita menestyksestä ja saavutuksista sen parissa. Sitä en voi saada hamuamalla materiaa itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?

Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?

Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.

Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.

Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.

Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.

Tiedätkö, että valehtelusi näkyy läpi?

Niin sitäkö odotat että vastaan että molemmat poltamme askin päivässä ja käydään joka vkl baarissa, toinen perjantaina, toinen lauantaina ja taksilla kotiin?

Ikävä tuottaa pettymys.

> Ruoka on kallistunut

Ruoka on halventunut vuosikymmeniä.

> Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk

Vau! Jopa 4 euroa!

> Sähkön hinta noussut ihan valtavasti.

Ja mitä se tekee kuukaudessa verrattuna aikaisempaan tilanteeseen?

> Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit.

Crocsit saa Tokmannista 2 euron hintaan.

> Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa.

Olikohan enintään 40 euroa? Vai lohkeeko hammas joka kuukausi?

> Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta.

Paljon? Jos paljon, niin hylkää auto ennemmin. Osta käytetty auto tilalle.

> Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat.

Tuntuvat halvoilta.

Yms. yms....

Ja lapsille tulee lapsilisää.

Ja millaista ruokaa sitä ostellaan? Väärillä valinnoilla hinta on moninkertainen.

Meillä pidetään yllä hyvinvointivaltiota, jonka palveluksiin oikein kukaan ei ymmärrä olla tyytyväinen. Onko tässä järkeä? Oikeasti.

Ei valtio voi taata jokaiselle miljonääritason kulutuselämäntapaa. Kohtuutonta. Aina vaaditaan lisää ja lisää. Mikä on riittävä taso? Kaikki elämän perusedellytykset annetaan jo ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, jos ei oikeasti ole varaa antaa 5€ kouluretkelle, tai kerran _vuodessa_ käydä huvipuistossa, niin rahankäytössä on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Mut tätähän ei saa sanoa.

Minusta ihmisen perusoikeuksiin ei kuulu leffassa käynti, matkustaminen eikä myöskään maksulliset harrastukset ja on ihan oikein, että sosiaalituella elävälle niihin ei olekaan varaa, eikä pidäkään olla. Kuitenkin Suomen sosiaaliturva mahdollistaa katon pään päälle, ruoan, terveydenhuollon, lasten päivähoidon, koulutuksen ja ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia.

Kyse on pitkälti myös priorisoinnista. Itselleni en halua mitään, lapsilleni haluan jotain. Tätä myös elämässäni toteutan. Mieluummin laitan kuukausittain rahaa lapseni harrastukseen kuin ostan itselleni jotain. Minut tekee onnelliseksi nähdä lapseni ilo harrastuksen parissa ja iloita menestyksestä ja saavutuksista sen parissa. Sitä en voi saada hamuamalla materiaa itselleni.

Juuri näin! En käytä itseeni juuri lainkaan rahaa vaan lapsiin. Se tekee minut onnelliseksi. Toki käyn välillä ystävieni kanssa kahvilla mutta en ostele vaatteita tai laukkuja itselleni kuin harvoin, meikkejä, käy kampaajalla (no ehkä kerran vuodessa), puhumattakaan että ostaisin jotain tekoripsiä/kynsiä, alkoholia tai tupakkaa tms.