Lue keskustelun säännöt.
Mitä on todellinen köyhyys? Sitäkö että ei oo varaa harrastuksiin, leffoihin ja lomamatkoihin?
Kommentit (391)
Romanikerjäläiset ovat köyhiä. Kun vertaa omaa elämäänsä heihin, saa hyvän viitekehyksen. Muutenhan keskituloinenkin on köyhä, kun lähtee retkelle Suvisaaristoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me jotka ollaan tässä eriarvoisuusasteikon siinä päässä, että on varaa ostaa kännykät, vitosen retkiraha ei tunnu missään ja vähintään kerran vuodessa "otetaan pieni irtiotto" arjesta lomamatkan muodossa, ehkä jopa kaksikin kertaa; ollaan aina suuna päänä kertomassa kuinka sitä 70-luvulla asuttiin ahtaasti, ei reissattu ja suksetkin ostettiin kirpparilta. Eikä kukaan kärsinyt.
Ei niin, minäkin elin sen ajan. Silloin tuloerot ja eriarvoisuus ei ollut näin leveää, kaikilla pihan lapsilla oli samankaltainen tilanne; ehkä pari "tosi rikasta" perhettä asui siinä lähetyvillä. Ei käyty elokuvissa, ei kukaan käynyt. Ei ollut tapana. Moni muukin asia oli eri tavalla. Lapsiakin sai kurittaa fyysisellä väkivalalla ihan lailissesti koko 1970 luvun.
Maailma muuttuu, tarpeet muuttuvat ja normaali elintaso on noussut. Se mikä on tavallista ja arkea nyt, on ihan eri kuin kultaisella 1970 luvulla milloin kaikki tänne kirjoittavat ovat olleet onnillisimmillaan mutta silti tarjoavat lapselleen kaiken mikä tänään on tavallista. Vaikka voisivat ankeuttaa heidän elämänsä samalle tasolle kuin köyhien perheiden lapsien; ei kännyköitä, matkoja, uusia vaatteita tai harrastuksia.
Vaan reipasta majanrakennusta, seurakunnan kerhoja ja pyöräretkiä lähirannalle.
On helppo huutaa kukkulan laelta, että jos ei ole rahkeita tulle tänne niin sitten ei tulla. Kyllä siellä alkhaallakin pärjää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.
Suomessa on kuitenkin suhteellista köyhyyttä eikä tuota kuvattua absoluuttista köyhyyttä.
Ehkä tämä köyhyyskeskustelu liittyy eriarvoistumisen lisääntymiseen. Minulla oli niukka lapsuus, mutta se ei vaivannut, koska kaverini olivat yhtä köyhiä kuin minä. Ei kukaan oltu äärimmäisen köyhiä eli olen minäkin saanut 10 mk viikkorahaa, mutta kyllä kuilu oli valtava sellaisiin, jotka ovat käyneet laskettelulomilla.
Olen 70-luvulla syntynyt ja suurin osa eli samanlaista niukkaa elämää, ei matkoja, läheskään kaikilla ei mitään maksullisia harrastuksia. Minun koulukavereissani oli tosin myös äärimmäisen köyhiä, hyvin ankea koti, jossa esim. ei vessaa tai suihkua, pelkkä huussi, muutenkin resuista. Sitten oli toisaalta sisarukset, joilla oli esim. iso kartano tiluksineen ja kaupunkiasunto erikseen samassa kaupungissa.
Mä olen syntynyt 60-luvulla. Vanhempani olivat varakkaita. Siitä huolimatta meillä lapsilla ei ollut maksullisia harrastuksia eikä muutenkaan mitään kallista tai erikoista. Vasta 80-luvulla suomalaiset alkoivat mieluummin kuluttaa kuin säästää, sitä ennen säästämistä pidettiin hyvänä asiana ja turhaa kuluttamista huonona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhtään köyhää kun globaalisti ajattelee.
Ei siis edes ne, jotka ei saa asuntoa, vaan nukkuu ties missä talvikylmällä? Ihmeellistä!
Noille on kunta myöntänyt asunnon ihan varmasti jossakin vaiheessa, ei ole kyse köyhyydestä ellei osaa elää siten ettei saa häätöä.
Näinkö luulet?
Leffalippu on vaatimaton toive. Kyllä se tosiasia on että vaikeaa on elämä jollei voi tehdä mitään mikä vaatii rahaa edes sen kympin tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, jos ei oikeasti ole varaa antaa 5€ kouluretkelle, tai kerran _vuodessa_ käydä huvipuistossa, niin rahankäytössä on jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Mut tätähän ei saa sanoa.
Minusta ihmisen perusoikeuksiin ei kuulu leffassa käynti, matkustaminen eikä myöskään maksulliset harrastukset ja on ihan oikein, että sosiaalituella elävälle niihin ei olekaan varaa, eikä pidäkään olla. Kuitenkin Suomen sosiaaliturva mahdollistaa katon pään päälle, ruoan, terveydenhuollon, lasten päivähoidon, koulutuksen ja ilmaisiakin harrastusmahdollisuuksia.
Suomen sosiaaliturva on toki minunkin mielestäni täysin mahtava, mutta sitäkin väheksymättä väitän edelleen että on aivan eri asia puhua lapsista kuin aikuisista siinä että "sosiaalituilla elävillä ei niihin tarvikaan olla varaa." Elääkö se lapsi sosiaalituilla?
Aikuisena en tarvitse kampaajia, hienoja vaatteita, harrastuksia, sosiaalisia kontakteja, kavereita, toimivaa pyörää, sopivia jalkineita, uusia kokemuksia ja kokemusta yhden vertaisuudesta. Uskallan väittää että tästä listasta lapselle jolla identiteetti vasta kehittyy, tuo kokemus yhdenvertaisuudesta on tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Sukulaisperheessä (äiti töissä, isä opiskelee, 1 lapsi) eletään köyhästi eli rahat riittävät, jos suunnittelee hyvin. Valitettavasti säästöön ei jää mitään, koska kun tilille jää vaikka 100 e, se käytetään johonkin äärettömän tarpeelliseen kuten höyrypesuriin, jolla voi puhdistaa sohvan. Hieno juttu, tarpeellinen noin 5 kertaa vuodessa. Tai sitten ostetaan isän fillariin joku koriste tai hilavitkutin. Tai parvekkeelle ruukku koristekasville, johon ei sitten olekaan varaa.
Eli ei kyetä elämään niin, että rahaa olisi säästössä. Siksi ei ole vitosta lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhiä riittää kirjoitti:
Romanikerjäläiset ovat köyhiä.
Kummasti vaan voi matkata puolen Euroopan halki Suomeen kerjäämään? On se kumma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?
Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.
Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.
Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.
Anteeksi, mutta oliko teidän talous hyvällä mallilla ennen lasta 1-3?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei ole köyhä, jos on katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita.
Suomessa ongelma on se, että kadehditaan ja pitäisi olla sama elintaso kuin sillä varakkaammalla puolikkaalla, vaikka ei olla valmiita tekemään enemmän töitä.
Ruoka ei ole kallistunut, ihmiset eivät vain osaa enää valmistaa sitä edullisesti. Mä pärjäsin 17 € viikkobudjetilla. Söin terveellisesti ja riittävästi. Leikkeleitä ja juustoja ei tarvita. Leipää ei tarvitse syödä. Salaattia, tomaattia ja kurkkua ei tarvita (ovat ravintoarvoiltaan hintaansa nähden todella köyhiä). Moniviljapuuroa, kanamunia, riisiä, papuja, perunaa, juureksia, edullisia lihoja, seitä, silliä, viiliä.
Jos ei ole rahaa, niin sitten ei osteta mitään turhaa. Vaatteita ja kenkiä huolletaan ja korjataan.
Pitää elää tulojensa mukaisesti. Ei se ole sen vaikeampaa. Jos ei ole valmis osaansa parantamaan tai edes yrittämään, niin sitten pitää tyytyä.
Kummasti meillä ysärillä teineinä ymmärrettiin, että perheitä oli erilaisia, eikä siitä ketään syyllistetty tai syrjitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.
Suomessa on kuitenkin suhteellista köyhyyttä eikä tuota kuvattua absoluuttista köyhyyttä.
Ehkä tämä köyhyyskeskustelu liittyy eriarvoistumisen lisääntymiseen. Minulla oli niukka lapsuus, mutta se ei vaivannut, koska kaverini olivat yhtä köyhiä kuin minä. Ei kukaan oltu äärimmäisen köyhiä eli olen minäkin saanut 10 mk viikkorahaa, mutta kyllä kuilu oli valtava sellaisiin, jotka ovat käyneet laskettelulomilla.
Olen 70-luvulla syntynyt ja suurin osa eli samanlaista niukkaa elämää, ei matkoja, läheskään kaikilla ei mitään maksullisia harrastuksia. Minun koulukavereissani oli tosin myös äärimmäisen köyhiä, hyvin ankea koti, jossa esim. ei vessaa tai suihkua, pelkkä huussi, muutenkin resuista. Sitten oli toisaalta sisarukset, joilla oli esim. iso kartano tiluksineen ja kaupunkiasunto erikseen samassa kaupungissa.
Mä olen syntynyt 60-luvulla. Vanhempani olivat varakkaita. Siitä huolimatta meillä lapsilla ei ollut maksullisia harrastuksia eikä muutenkaan mitään kallista tai erikoista. Vasta 80-luvulla suomalaiset alkoivat mieluummin kuluttaa kuin säästää, sitä ennen säästämistä pidettiin hyvänä asiana ja turhaa kuluttamista huonona.
Kansnkielellä vanhempasi olivat niin itaria että eivät halunneet antaa lapsilleen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhiä riittää kirjoitti:
Romanikerjäläiset ovat köyhiä.
Kummasti vaan voi matkata puolen Euroopan halki Suomeen kerjäämään? On se kumma!
Mafia. Tulevat mafiapomon kanssa pakettiautolla. Kerjääminen on kulissi, oikeasti rahat tulee prostituutiosta ja huumeista + mummojen ryöstelystä. Rahat menee mafialle. Onnea heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?
Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.
Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.
Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.
Mies etsimään uutta työtä ja tarpeen vaatiessa muutto työn perässä mutta silloin sinunkin on löydettävä uusi työ. Koti on siellä missä on elanto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?
Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.
Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.
Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.
Tiedätkö, että valehtelusi näkyy läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on suhteellista köyhyyttä. Eli verrataan siihen, mitä muilla lapsiperheillä keskimäärin on. Todellinen köyhyys on sitä, ettei ole varaa edes ruokaan ja asuntoon.
Suomessa on kuitenkin suhteellista köyhyyttä eikä tuota kuvattua absoluuttista köyhyyttä.
Ehkä tämä köyhyyskeskustelu liittyy eriarvoistumisen lisääntymiseen. Minulla oli niukka lapsuus, mutta se ei vaivannut, koska kaverini olivat yhtä köyhiä kuin minä. Ei kukaan oltu äärimmäisen köyhiä eli olen minäkin saanut 10 mk viikkorahaa, mutta kyllä kuilu oli valtava sellaisiin, jotka ovat käyneet laskettelulomilla.
Tosiaan toisaalta minulla oli yksi maksullinen harrastus ja kävimme jopa ulkomailla siten, että autolla lähdettiin tuttavaperheen kanssa telttailemaan Keski-Eurooppaan. Tuo ei ole voinut olla ison budjetin matkailua, matkalla toki välillä syötiin ulkona, mutta myös keiteltiin pussikeittoa leirintäalueella.
Mutta taas jos ajattelee, mitä ruokaa söimme arkisin tai paljonko viikkorahaa oli käytettävissä..samoin kaikki hankinnat olivat kiven alla. Kaikki piti harkita tarkkaan ja auta armias, jos joku meni rikki tai hävisi. Kaverin perhe oli niin köyhä, että ilmoitti, että koulun jälkeen ei pysty tarjoamaan ruokaa vieraalle.
Lukiossa tunsin ulkopuolisuutta, kun joku pystyi käymään kahvilassa ja osti, mitä halusi sen sijaan, että osti vain kahvin tai ei mitään, koska ei ollut varaa.
Vaikka siis välillä olikin huvituksia, joita varten oli säästetty niin muuten arkena oli sen verran tarkkaa rahasta, että olen nyt aikuisena myös tarkka ja pihi. Saatan olla kiusaantunut, jos joku tarjoaa minulle jotain tai mietin hyvin pitkään, jos ostan jotain kallista.
70-luvulla syntynyt
Sellainen alkaa olla oikeasti köyhää, kun ei ole varaa uusia vaikkapa pakollisia alusvaatteita. Eiväthän samat alushousut ja sukat tai rintaliivit iankaiken kestä, joskus niitäkin on pakko ostaa lisää ja uusia. Jos tilanne alkaa mennä siihen että tammikuussa henkilö päättää että ostaa kahdet parit sukkia, helmikuussa kolmet alushousut, maaliskuussa tulikin ylimääräinen lääkekulu, joten rintaliivit voikin ostaa vasta huhtikuussa.
Mielestäni on köyhää myös sellainen, että joutuu aina kaupassa ohittamaan vaikka kalatiskin. Jos menet ostamaan 500g lohta ja maksat siitä 12-15e niin sittenpä kärsit loppukuusta kun kahden päivän ruokarahat uupuvat kun menit ostamaan kerrankin sen kalan! Eikö sillä köyhällä olisi oikeus ostaa kerran kuussa se kalanpala, josta hän syö pari-kolme päivää? Valitettavasti vaihtoehdoksi voi jäädä ravintoarvoiltaa köyhempi valinta - aina.
On köyhää, jos sama jatkuu kuukaudesta toiseen. Lasket hilusesi tarkkaan ja päätät että nyt jäi 20e siihen että pääset kokonaiseen vuoteen elokuviin. Tai vaihtoehtoisesti kahvilaan nauttimaan jonkin erikoisemman leivoksen. Tai pitäisikö sittenkin laittaa se 20e sukanvarteen joulua varten? Se että joutuu alituiseen miettimään voiko edes joskus tehdä jotain ihan tavalliseen elämään kuuluvaa, alkaa olla tosi köyhää.
Kukaan täysipäiväisesti työssä käyvä ei ole köyhä Suomessa. Tähän nyt ainakin täytyy pistää raja.
Sellainen on köyhä, joka on riippuvainen toisten almuista.
Mun tuttu kokee olevansa köyhä. Jopa joo. On töissä ja maksaa asuntovelkaansa ok-taloon. Ei oo köyhä, vaan kerryttää omaisuuttaan.
Kyllä se on köyhyyttä, jos saa rahaa alle puolet suomalaisten mediaanitulosta. Sehän se kriteeri on.
Köyhyys johtaa eriarvoistumiseen ja katkeruuteen.
Mun lapsen luokalla on vain yksi oppilas, joka ei oo ollut lentomatkalla ulkomailla. Ja senkin syynä on sairaus, joka estää. (se näkyy ulospäinkin, eli ei ole vale.)
Mä kans haluaisin tietää mihin se raha menee. Meillä miehen kanssa tulot yhteensä 2500e ja voin tuosta vaan antaa vaikka 100e lapselle karkkirahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin rahat oikein menee, jos kerta vuoteen koulun retkelle ei ole antaa vitosta?
Mihinkö raha menee? Tarvitseeko tätä tosissaan kysyä?
Ruoka on kallistunut. Jätemaksu nousi pari kk sitten 4€/kk. Sähkön hinta noussut ihan valtavasti. Kevät tuli ja lapsille kevät lenkkarit. Pyörät täytyi huoltaa ja uudet kumit vaihtaa kahteen pyörään. Vakuutukset tuli tässä kuussa. Miehellä lohkesi hammas ja hammaslääkärit maksavat hunajaa. Auton remontti 3kk takaa vielä maksamatta. Täällä maalla isännät toki huoltavat itse mutta osat maksavat täälläkin.
Kolmesta lapsesta yhdellä koulun retki, toisella parhaan ystävän kaverisynttärit ja kolmas kinuaa tapahtumaan jonne kaikki muutkin haluavat. Tuo jäätelöraha tuntuu kaikista turhimmalta.
Niin ja mainitset vielä että miehen työpaikalla yt.t ja hänet osa-aikaistettiin.Ei kyse ole mistään yhdestä 5€ summasta, vaan raha pakenee joka reittiä.
Joo, tämmöstä usein juuri on että kaikki kasaantuu samalle hetkelle! Meille tuli satojen eurojen laskut samaan syssyyn. Olen jatkuvasti stressissä rahan takia, vienyt yöunetkin. Olen ollut vuosia työkyvytön (toipumassa leikkauksesta tälläkin hetkellä) ja stressaan jatkuvasti saanko rahaa ja milloin, on mennyt usein kuukausia päätöksiä odottaessa. Mies on joutunut kustantamaan kaiken ja tämä syö parisuhdetta totisesti, en todellakaan halua olla taloudellisesti riippuvainen miehestä, se on aivan kamalaa kun on tottunut huolehtimaan itsestään taloudellisesti. Lasten suhteen se on eri juttu jos heidän menojaan maksaa. Mies on vielä itsekin pienipalkkainen.
Olen 70-luvulla syntynyt ja suurin osa eli samanlaista niukkaa elämää, ei matkoja, läheskään kaikilla ei mitään maksullisia harrastuksia. Minun koulukavereissani oli tosin myös äärimmäisen köyhiä, hyvin ankea koti, jossa esim. ei vessaa tai suihkua, pelkkä huussi, muutenkin resuista. Sitten oli toisaalta sisarukset, joilla oli esim. iso kartano tiluksineen ja kaupunkiasunto erikseen samassa kaupungissa.