Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies ottamaan kantaa lapsemme asioihin?
Meillä on 1,5 v. molempien kovin toivoma ja pitkään yritetty lapsi. Ennen lapsen syntymää miehellä oli paljon mielipiteitä lapsen asioista kuten millaisia tarvikkeita hänelle pitää ostaa ennen kuin syntyy ja valitsi niitä itse, googlaili viikkoja että mikä on paras jne. Mutta vauvan synnyttyä hän ei ole ottanut enää mitään kantaa mihinkään lapseen liittyvään.
Kiinteiden aloitukset, allergiaselvittelyt, unikoulut ja kaikki olen joutunut miettimään ja toteuttamaan aivan yksin. Mies kyllä viettää aikaa joka päivä lapsen kanssa, mutta ei osallistu mihinkään päätöksentekoon eikä miettimiseen. Ei edes niistä asioista keskustelemiseen. Lapsen syntymän jälkeen ei ole suostunut selvittämään (edes googlaamaan) yhtään mitään, joka pitäisi selvittää. Esim. että mikä olisi hyvä tapa toteuttaa unikoulu, miten allergiaepäilyn kanssa pitäisi tehdä, kun neuvola ei auta, millä ruoilla kiinteät pitäisi aloittaa, mikä olisi hyvä turvaistuin. Ja jos minä sitten selvitän vaihtoehtoja, ja puhun niistä hänelle, niin hän ei kommentoi mitenkään. Ei sano mitään mielipidettä, ei ota mihinkään kantaa. Alan olla todella väsynyt kantamaan vastuun kaikesta yksin ja selvittämään kaiken yksin. Esim. allergialääkäriin hän lähti kyllä mukaan, mutta ei sanonut siellä mitään eikä sen jälkeenkään puhunut allergiajutusta mitään vaikka minä hänelle siitä puhuin, ei vastannut mitään. Koliikkivaiheessa jouduin yksin hoitamaan kaikki koliikki-itkut, kun miehellä oli yhtäkkiä "todella tärkeitä työasioita" hoidettavana aina kun itku alkoi (vetäytyi työhuoneeseen tekemään töitä).
Enkä ole jyrännyt hänen mielipiteitä, ennen lapsen syntymää hän sai päättää niitä tarvikkeita ja ostimme ne mitä hän päätti tai mitä yhdessä päätettiin ja valittiin. Ja lapsen syntymän jälkeen hän ei ole ottanut kantaa mihinkään, joten en ole voinutkaan jyrätä häntä kertaakaan. Olen monta kertaa aloittanut keskustelun, että jään yksin lapsen asioiden kanssa enkä tunne että olisimme yhdessä vanhempia. Hän vain loukkaantuu, mitään keskustelua ei synny.
Miten saan hänet ottamaan kantaa lapsemme asioihin?
Kommentit (216)
Sun miehesi näkee sinut äitylinä, joka hoitaa kaiken.
Hän toisin sanoen on pojan roolissa jälleen, kun äiskä siellä lapsuudenkodissa oletettavasti hoiti kaiken. Niinpä hän automaattisesti jättää kaiken vastuun lapsesta sinulle. Erittäin tavallinen kuvio, kun miehestä tulee isä. Ani harva mies todella ottaa hoitovastuun. He voivat kyllä ottaa talousvastuun, mutta ei muuta.
Toinen seikka: älä edes odota, että miehesi osallistuisi millään lailla lapsea koskevaan päätöksentekoon. Tämän myöntäminen ja näkeminen tekee kipeää, ensimmäinen pettymys. Lisää on parisuhteessa luvassa, lupaan.
Jotenka siis. Ryhdy määrätietoisesti sinä itse itsenäinen, aikuinen nainen sisäiseksi yksinhuoltajaksi, ja tee kaikki lapsijutut itse. Luota itseesi päätöstentekijänä, ja vaistoosi, milloin on hyvä esim. ryhtyä unikouluun. Ja sitten vaan toimit omalla tavallasi. Kaikessa päätä sinä. Älä edes anna tilaisuutta miehelle millään tavoin päättää lapsen asioita. Toimi kuin yksinhuoltaja - sillä sitähän sinä olet. Miehestä on kiva paeta (varmaan myös pakko) tylsää perhe-elämää työelämän haasteisiin. Se on oikeaa elämää miehen mielestä, eivät lapset.
Käskytä miestä, älä puhu tunteista. Eivät ne sitä jaksa. Toiminta ja selkeät määräykset, jos on tarvis. Älä selitä, toteat vaan että "vie roskapussi", tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin, että miestä pelottaa, nyt kun se lapsi ihan oikeasti onkin siinä hoidettavana. Hitaasti, mutta var,asti työnnät miehellekin vastuuta, mutta sopivina paloina, eikä kaikkea kerralla. Kyllä se rohkeus lapsen hoitoon sieltä löytyy.
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Monessakohan perheessä se jako ihan todella on tasaantunut äidin palattua töihin. Veikkaanpa, että yleensä isä jättää lasta koskevat asiat äidin kontolle jatkossakin, koska "äiti osaa paremmin".
98765 kirjoitti:
No mä en kyllä ymmärrä, miksi et voi itse päättää niitä asioita, jos kerran sulla on aikaa. Tai ainakin niin, että sinä otat selvää, esittelet ehdotuksen miehelle, ja hän hyväksyy sun ehdotuksen. Kertakaikkiaan mä en tajua, miksi sen vaativassa työssä perheen toimeentuloa hankkivan pitäisi rasittaa aivojaan sellaisilla asioilla, joita kotonaoleva ehtii pohtia. Pelkästään tasa-arvon vuoksi vai? Maalaisjärkeäkin saa käyttää tasa-arvosta riippumatta.
Tämä. Minusta tasa-arvoa on nimenomaan se, että molemmat käyttävät suunnilleen saman verran aikaa ja energiaa sen yhteisen perheen pyörittämiseen. Jos toisella menee suurin osa ajasta ja energiasta työasioihin ja toisella on luppoaikaa kotona, niin silloin se kotona oleva tekee enemmän, sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvoa ei ole se, että täyden työpäivän jälkeen kotona odottaa vielä toinen työpäivä. Tai on, jos molemmilla on sama tilanne, mutta ei silloin kun toisella olisi hyvin ollut aikaa ne asiat päivän aikana hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Eiköhän syy liity mm. siihen, että sitten kun nainen palaa töihin, niin silloin vastuun ja asioiden päättämisen pitää jakautua suunnilleen puoliksi, koska äiti ei enää yksin ehdi. Ja jos mies ei ole koko lapsen elinaikana ottanut mitään kantaa lapsen asioihin, eikä näin ollen tiedä niistä asioista kovin paljoa, niin miten hän yhtäkkiä sitten osaa alkaa ottamaan kantaa ja hoitamaan osan ihan yksin? Siihen vastuuseen ja hoitamiseen kasvetaan lapsen mukana. Vaikea se on yhtäkkiä kaksivuotiaan kohdalla alkaa yksin hoitamaan asioita, jos ei ole niistä ollenkaan kärryillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Monessakohan perheessä se jako ihan todella on tasaantunut äidin palattua töihin. Veikkaanpa, että yleensä isä jättää lasta koskevat asiat äidin kontolle jatkossakin, koska "äiti osaa paremmin".
En tiedä eikä se oikeastaan ole oleellista. Ei toisen harteille voi vierittää epäreilua ja kohtuutonta työmäärää vain varmuuden vuoksi, koska muuten se ehkä oppii liian hyvälle. Aikuisia ihmisiä pitää kohdella aikuisina eikä kasvatettavina leikki-ikäisinä. Eikä tämä ole pelkästään sukupuolikysymys. Kun mies on vuorostaan kotona, niin tietysti hän tekee enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin taitaa olla, että äiti on loppu viimein päävastuussa lapsistaan... tai ehkä sillä isällä on se taloudellinen vastuu perheestään, jos äiti hoitovapaalla ja äiti vastuussa muista asioista. Näinpä se meilläkin on mennyt. Paitsi en nyt tiedä, oletko vielä hoitovapaalla vai jo töissä?
Nykyisät kyllä osallistuu jo enemmän perhe-elämään, mutta aattelen usein sitä ,,kun oon itse ollut lapsi 30v sitten, niin silloin ei todellakaan oo ollut normi, että isät osallistuu kovin paljon. Me nykynaiset osataan jo enemmän vaatia, mikä tietty hyväkin.
Eroa en kyllä ton vuoksi alkaisi ottamaan, :D mutta voit sanoa miehelle, että sinusta on hyvä, että hän osallistuu myös lapsen asioihin, koska jos esim sulle jotain tapahtuisi, niin täytyyhän toisen vanhemman olla perillä lapsen asioista.
Tsemit!
Jep. Kun mä olin lapsi 30v sitten, niin mun isä oli mulle kuin vieras ihminen. Jotenkin vaivaannutti kun piti sitten yhdessä joskus tehdä jotain. En tajua miten tämä olisi tarkoituksenmukaista kenellekään. Edelleen on kaikenlainen yhteydenpito hyvin kankeaa. Luulen että asia vaivaa enemmän mun isää kuin mua, mutta kyllä muakin joskus kalvaa kun kaverit tekee isiensä kanssa yhdessä asioita. Myönnän olevani kateellinen.
Sen takia mua ärsyttää miehet jotka ei osallistu lastensa elämään, vaikka syitä on tietysti monenlaisia ja monet niistä ihan ymmärrettäviä. Esimerkiksi se että itekin on kasvanut ns. isättömänä. Omille lapsille en kuitenkaan tämmöistä missään nimessä haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Monessakohan perheessä se jako ihan todella on tasaantunut äidin palattua töihin. Veikkaanpa, että yleensä isä jättää lasta koskevat asiat äidin kontolle jatkossakin, koska "äiti osaa paremmin".
En tiedä eikä se oikeastaan ole oleellista. Ei toisen harteille voi vierittää epäreilua ja kohtuutonta työmäärää vain varmuuden vuoksi, koska muuten se ehkä oppii liian hyvälle. Aikuisia ihmisiä pitää kohdella aikuisina eikä kasvatettavina leikki-ikäisinä. Eikä tämä ole pelkästään sukupuolikysymys. Kun mies on vuorostaan kotona, niin tietysti hän tekee enemmän.
Olisi helpompi kohdella aikuista ihmistä aikuisena, jos se kantaisi lapsestaan vastuun niin kuin aikuinen. Moni mies ei näin tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Eiköhän syy liity mm. siihen, että sitten kun nainen palaa töihin, niin silloin vastuun ja asioiden päättämisen pitää jakautua suunnilleen puoliksi, koska äiti ei enää yksin ehdi. Ja jos mies ei ole koko lapsen elinaikana ottanut mitään kantaa lapsen asioihin, eikä näin ollen tiedä niistä asioista kovin paljoa, niin miten hän yhtäkkiä sitten osaa alkaa ottamaan kantaa ja hoitamaan osan ihan yksin? Siihen vastuuseen ja hoitamiseen kasvetaan lapsen mukana. Vaikea se on yhtäkkiä kaksivuotiaan kohdalla alkaa yksin hoitamaan asioita, jos ei ole niistä ollenkaan kärryillä.
Olen kyllä vähän eri mieltä. Se, ettei mies tällä viikolla vertaile turvakaukaloita tai muista vauvan neuvola-aikaa, ei millään muotoa estä häntä vertailemasta parin vuoden päästä turvavyöistuimia tai varaamasta hammaslääkäriä. Ei se lapsen asioiden hoito mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Monessakohan perheessä se jako ihan todella on tasaantunut äidin palattua töihin. Veikkaanpa, että yleensä isä jättää lasta koskevat asiat äidin kontolle jatkossakin, koska "äiti osaa paremmin".
En tiedä eikä se oikeastaan ole oleellista. Ei toisen harteille voi vierittää epäreilua ja kohtuutonta työmäärää vain varmuuden vuoksi, koska muuten se ehkä oppii liian hyvälle. Aikuisia ihmisiä pitää kohdella aikuisina eikä kasvatettavina leikki-ikäisinä. Eikä tämä ole pelkästään sukupuolikysymys. Kun mies on vuorostaan kotona, niin tietysti hän tekee enemmän.
Olisi helpompi kohdella aikuista ihmistä aikuisena, jos se kantaisi lapsestaan vastuun niin kuin aikuinen. Moni mies ei näin tee.
Eihän se yhden lapsen äiti voi äitiysloman tai hoitovapaan aikana mitenkään tietää, miten tasa-arvoisesti se oma mies hoitaa asioita sitten kun molemmat ovat töissä. Eli sinusta miestä pitää kohdella epäreilusti ihan vaan siksi, että joku toinen mies jossain toisessa perheessä on luistanut vastuusta? No eipä sekään kovin kypsältä lähtökohdalta kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olla 24/7 yksin vastuussa jonkun ihmisen elämästä ei ole mitenkään verrattavissa palkkatyöhön. Vanhemmuutta ja palkkatyötä ei yksinkertaisesti voi verrata keskenään mitenkään yksioikoisesti. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ei vanhemmuus ole mitään lapsen assistenttina toimimista. Se on paljon, paljon enemmän. Työpaikkaa voi vaikka vaihtaakin, lasta ja lapsen mukanaan tuomaa valtavaa vastuuta ei.
Vierailija kirjoitti:
Olla 24/7 yksin vastuussa jonkun ihmisen elämästä ei ole mitenkään verrattavissa palkkatyöhön. Vanhemmuutta ja palkkatyötä ei yksinkertaisesti voi verrata keskenään mitenkään yksioikoisesti. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ei vanhemmuus ole mitään lapsen assistenttina toimimista. Se on paljon, paljon enemmän. Työpaikkaa voi vaikka vaihtaakin, lasta ja lapsen mukanaan tuomaa valtavaa vastuuta ei.
Mistäs tällainen työnjako nyt revittiin? Eihän ap ole yksin vastuussa lapsesta, hänhän on sanonut miehen osallistuvan mutta väärällä tavalla. Se, ettei työpäivän päätteeksi selaile unikoulukirjallisuutta ei tarkoita sitä, että toinen tekisi kaiken yksin tai olisi yksin vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna, minäkin hoidin lasten ollessa pieniä kaikki nuo asiat. Mies tuntui olevan aika pihalla, eikä oikein koskaan päässyt sinuiksi siitä, miten olla hyvä vanhempi vauvalle ja taaperolle.
Toisaalta kun lapset kasvoivat, vastuu heidän asioidensa hoitamisesta on siirtynyt enemmän miehellä. Hän hoitaa harrastukseen ilmoittautumiset ja katsoo, että varmasti on ajoissa maksut maksettu. Hän hankkii kaikki urheiluvälineet, lapselle hamsterin kasvattajalta ja tarvikkeet, etsii sopivan pianotunnin ja varaa nykyisin yleensä lääkäriajat ja etsii osat lasten tietokoneisiin. Ainoastaan koulujutut on enää minun vastuullani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olla 24/7 yksin vastuussa jonkun ihmisen elämästä ei ole mitenkään verrattavissa palkkatyöhön. Vanhemmuutta ja palkkatyötä ei yksinkertaisesti voi verrata keskenään mitenkään yksioikoisesti. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ei vanhemmuus ole mitään lapsen assistenttina toimimista. Se on paljon, paljon enemmän. Työpaikkaa voi vaikka vaihtaakin, lasta ja lapsen mukanaan tuomaa valtavaa vastuuta ei.
Mistäs tällainen työnjako nyt revittiin? Eihän ap ole yksin vastuussa lapsesta, hänhän on sanonut miehen osallistuvan mutta väärällä tavalla. Se, ettei työpäivän päätteeksi selaile unikoulukirjallisuutta ei tarkoita sitä, että toinen tekisi kaiken yksin tai olisi yksin vastuussa.
"Mies kyllä viettää aikaa joka päivä lapsen kanssa, mutta ei osallistu mihinkään päätöksentekoon eikä miettimiseen. Ei edes niistä asioista keskustelemiseen."
Aloituksesta revittiin. Minunkin lapsen kanssa viettää opettaja aikaa joka päivä, mutta hän ei ole vastuussa lapsesta muuten kuin ammatillisessa mielessä koulupäivän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Monessakohan perheessä se jako ihan todella on tasaantunut äidin palattua töihin. Veikkaanpa, että yleensä isä jättää lasta koskevat asiat äidin kontolle jatkossakin, koska "äiti osaa paremmin".
En tiedä eikä se oikeastaan ole oleellista. Ei toisen harteille voi vierittää epäreilua ja kohtuutonta työmäärää vain varmuuden vuoksi, koska muuten se ehkä oppii liian hyvälle. Aikuisia ihmisiä pitää kohdella aikuisina eikä kasvatettavina leikki-ikäisinä. Eikä tämä ole pelkästään sukupuolikysymys. Kun mies on vuorostaan kotona, niin tietysti hän tekee enemmän.
Olisi helpompi kohdella aikuista ihmistä aikuisena, jos se kantaisi lapsestaan vastuun niin kuin aikuinen. Moni mies ei näin tee.
Eihän se yhden lapsen äiti voi äitiysloman tai hoitovapaan aikana mitenkään tietää, miten tasa-arvoisesti se oma mies hoitaa asioita sitten kun molemmat ovat töissä. Eli sinusta miestä pitää kohdella epäreilusti ihan vaan siksi, että joku toinen mies jossain toisessa perheessä on luistanut vastuusta? No eipä sekään kovin kypsältä lähtökohdalta kuulosta.
Mitä epäreilua siinä on, että pitäisi pystyä olemaan työssäkäynnin lisäksi myös vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
98765 kirjoitti:
No mä en kyllä ymmärrä, miksi et voi itse päättää niitä asioita, jos kerran sulla on aikaa. Tai ainakin niin, että sinä otat selvää, esittelet ehdotuksen miehelle, ja hän hyväksyy sun ehdotuksen. Kertakaikkiaan mä en tajua, miksi sen vaativassa työssä perheen toimeentuloa hankkivan pitäisi rasittaa aivojaan sellaisilla asioilla, joita kotonaoleva ehtii pohtia. Pelkästään tasa-arvon vuoksi vai? Maalaisjärkeäkin saa käyttää tasa-arvosta riippumatta.
Tämä. Minusta tasa-arvoa on nimenomaan se, että molemmat käyttävät suunnilleen saman verran aikaa ja energiaa sen yhteisen perheen pyörittämiseen. Jos toisella menee suurin osa ajasta ja energiasta työasioihin ja toisella on luppoaikaa kotona, niin silloin se kotona oleva tekee enemmän, sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvoa ei ole se, että täyden työpäivän jälkeen kotona odottaa vielä toinen työpäivä. Tai on, jos molemmilla on sama tilanne, mutta ei silloin kun toisella olisi hyvin ollut aikaa ne asiat päivän aikana hoitaa.
Tasa-arvoa ei ole se, että toisella on työ ja vapaa-aika, ja toisella ikuinen työpäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekin vaativassa työssä olevana kahden lapsen äitinä oikein ymmärrä, että jos sinulla on tällä hetkellä aikaa ja energiaa noita hoitaa ja itsekin sen myönnät, niin miksi et voi sitä tehdä? Mikä ihmeen periaatekysymys se on, että molempien pitäisi laittaa turvaistuintestien Googlailuun saman verran aikaa, vaikka toinen on nimenomaan lapsen asioiden hoitamisen vuoksi kotona ja toinen vaativassa kokopäivätyössä? Sitten jaetaan tasaisemmin kun molemmat on töissä, mutta juuri nyt lapsen asioiden hoito on sinun "työsi".
Monessakohan perheessä se jako ihan todella on tasaantunut äidin palattua töihin. Veikkaanpa, että yleensä isä jättää lasta koskevat asiat äidin kontolle jatkossakin, koska "äiti osaa paremmin".
En tiedä eikä se oikeastaan ole oleellista. Ei toisen harteille voi vierittää epäreilua ja kohtuutonta työmäärää vain varmuuden vuoksi, koska muuten se ehkä oppii liian hyvälle. Aikuisia ihmisiä pitää kohdella aikuisina eikä kasvatettavina leikki-ikäisinä. Eikä tämä ole pelkästään sukupuolikysymys. Kun mies on vuorostaan kotona, niin tietysti hän tekee enemmän.
Olisi helpompi kohdella aikuista ihmistä aikuisena, jos se kantaisi lapsestaan vastuun niin kuin aikuinen. Moni mies ei näin tee.
Eihän se yhden lapsen äiti voi äitiysloman tai hoitovapaan aikana mitenkään tietää, miten tasa-arvoisesti se oma mies hoitaa asioita sitten kun molemmat ovat töissä. Eli sinusta miestä pitää kohdella epäreilusti ihan vaan siksi, että joku toinen mies jossain toisessa perheessä on luistanut vastuusta? No eipä sekään kovin kypsältä lähtökohdalta kuulosta.
Mitä epäreilua siinä on, että pitäisi pystyä olemaan työssäkäynnin lisäksi myös vanhempi?
Huoh. Epäreilua se on silloin, jos perheessä toinen käy töissä jotta toinen voi hoitaa lapsen asioita kotona. Silloin sen toisen pitäisi todella hoitaa niitä lapsen asioita. Se on hänen työnsä sillä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
98765 kirjoitti:
No mä en kyllä ymmärrä, miksi et voi itse päättää niitä asioita, jos kerran sulla on aikaa. Tai ainakin niin, että sinä otat selvää, esittelet ehdotuksen miehelle, ja hän hyväksyy sun ehdotuksen. Kertakaikkiaan mä en tajua, miksi sen vaativassa työssä perheen toimeentuloa hankkivan pitäisi rasittaa aivojaan sellaisilla asioilla, joita kotonaoleva ehtii pohtia. Pelkästään tasa-arvon vuoksi vai? Maalaisjärkeäkin saa käyttää tasa-arvosta riippumatta.
Tämä. Minusta tasa-arvoa on nimenomaan se, että molemmat käyttävät suunnilleen saman verran aikaa ja energiaa sen yhteisen perheen pyörittämiseen. Jos toisella menee suurin osa ajasta ja energiasta työasioihin ja toisella on luppoaikaa kotona, niin silloin se kotona oleva tekee enemmän, sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvoa ei ole se, että täyden työpäivän jälkeen kotona odottaa vielä toinen työpäivä. Tai on, jos molemmilla on sama tilanne, mutta ei silloin kun toisella olisi hyvin ollut aikaa ne asiat päivän aikana hoitaa.
Tasa-arvoa ei ole se, että toisella on työ ja vapaa-aika, ja toisella ikuinen työpäivä.
Miten niin ikuinen työpäivä? Mitä nämä loputtomat suunnitteluasiat ovat, joita pitää hoitaa 24/7? Aloittajan tapauksessahan mies osallistuu hoitoon, ei vaan koe ehtivänsä osallistumaan päätöksentekoon esimerkiksi hankinnoista. Ihanko totta niitä vaunumalleja, sormiruokasuosituksia sun muita pitää opiskella kolmelta yöllä? Vai olisiko kuitenkin niin, että vauvan päikkäreiden aikana ehtii ihan hyvin..?
Haluan vielä korostaa, että ap:han nimenomaan itse sanoo hänellä on aikaa nämä hoitaa. Hän vaan periaatteesta haluaa, että työssäkäyvä mies hoitaa yhtä paljon, vaikka miehellä on selvästi vähemmän aikaa. Minusta reilua on että se hoitaa, jolla sitä aikaa ja energiaa kyseisellä hetkellä on. Usein se on se kotona oleva, jos kyseessä on yksi terve ja hyvin nukkuva lapsi. Sitten kun on koliikkivauva, postnataalimasennus ja uhmaikäinen taapero, niin reilu työnjako on toki täysin toisenlainen.
Minusta pikkulapsiajoista selviytymisen kannalta on oleellista, ettei takerruta mihinkään ahtaisiin periaatteellisiin työnjakomalleihin, vaan etusijalla on se ettei kumpikaan vanhempi uuvu. Jos toisen viesti on se ettei hän ehdi tai pysty, ja sinä ehdit ja pystyt, niin ole hyvä ja tee. Jos ei kumpikaan pysty, niin sitten neuvotellaan.
Lapsi on yhteinen. Vastuu on yhteinen. Vai kuinka moni äiti ei muista edes lapsensa hetua, "koska käy töissä"? Ymmärrän, että hoitovapaalla oleva on vastuussa siitä, että lapsen arki pyörii. On puhdasta vaatetta, on ruokaa, on aktiviteettia. Mutta "muista asioista" vastaavat mun logiikan mukaan molemmat vanhemmat. Ei ole mitään järjellistä syytä sille, miksi toinen vanhemmista olisi aivan ulalla lapsen asioista vaikka asuu saman katon alla.
Ei perhe-elämään kuulu "osallistua", sitä kuuluu elää. Tätä ei moni mies vielä tänäkään päivänä tajua, osin varmaan juuri lapsuudessa opittujen mallien takia. Onneksi nykyään on myös paljon miehiä, jotka eivät tyydy rooliin äidin pikku apurina, joka suorittaa ohjeistetusti tehtäviä joista suoriutuisi 13-vuotias lastenlikka.
Sitten kun nainen kyllästyy olemaan yksinhuoltaja perheessä jossa on kaksi aikuista, ottaa ja lähtee, mies voikin alkaa valittaa miten nainen omii lapset itselleen ja huoltajuus menee aina äidille. Tosin omassa lähipiirissä kuvio on miehillekin ollut täysin selvä; lapset ja vastuu jäävät äidille, isin kanssa voi sitten käydä Linnanmäellä. Ja tämä on isien mielestä OK.