Miten saada mies ottamaan kantaa lapsemme asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla jotenkin sokea, kun en näe tuossa ongelmaa. Meillä oli ihan samanlainen työnjako kun itse olin hoitovapaalla eikä minua vaivannut se, että hoidin kaikki lapsen asiat. Minulla oli aikaa ja minua kiinnosti. Mekin käytiin jossain vaiheessa allergialääkärillä ja netistä sain suositukset hyvästä lääkäristä jolla käytiin. Turvaistuimen valinnasta en tehnyt elämää suurempaa numeroa saati muista varusteista. Rokotusasiassa ei päästy yksimielisyyteen, se jäi vähän auki, mutta eipä se mieskään toisaalta lähtenyt vauvaa viemään neuvolaan jotta vauva rokotettaisiin, joten viivyttelytaktiikka toimi tässä ja lapsi sai sitten jäykkäkouristusrokotuksen joskus 14-vuotiaana (mikä oli minullekin ok). 

Mies kyllä vietti aikaa vauvan kanssa ja sitten kun lapsi kasvoi, niin mies löysi ne omat juttunsa joihin osallistuu lapsen kanssa. Työnjako seuraa siis jonkin verran meidän kiinnostus- ja osaamisalueita. Osa hoidettavista asioista ei kiinnosta ketään ja minä olen hoitanut ne, mutta en ole kokenut sitä mitenkään ylivoimaiseksi. 

Minusta olisi ollut outoa jos olisi pitänyt miehen kanssa puida jotain nukkumiskuvioita. Minä olin kuitenkin se joka imetti, joten en todellakaan olisi kaivannut miestä siihen neuvomaan miten pitää toimia että lapsi nukkuisi. Kyllä se sitten jo 3-4-vuotiaana alkoi nukkua kokonaisia öitä ilman mitään unikouluja.

Kaikki eivät varmaan koe ongelmana, mutta moni kokee. Minusta on vähän outoa tehdä lapsi, jos lapsen asiat eivät kiinnosta. Oli se vähemmän kiinnostunut sitten äiti, isä tai sekä että. Kuitenkin yleisesti ottaen äiti on se, jota paheksutaan, jos hän ei ota hoitaakseen niitä asioita, jotka eivät kiinnosta kumpaakaan.

Jos toinen on töissä ja toinen kotona, niin ei sillä työssäkäyvällä vaan ole joka päivä tuntikausia aikaa roikkua netissä etsimässä tietoa kaikesta mahdollisesta, niin kuin sillä kotona olevalla on. Mutta kyllä se työssäkäyväkin kuitenkin on lapsen kanssa silloin kun on vapaata, hoitaa ja viettää muutenkin aikaa lapsen kanssa. Onko tuossa kohtaa niin väliä, ettei hänellä ole aikaa perehtyä kaiken maailman ulkoiluasujen teknisiin materiaaleihin, erilaisiin kantoliinojen sidontoihin tai kestovaippavaihtoehtoihin? Riittää kun osaa pukea ne äidin valitsemat ulkoiluhaalarit lapsen päälle, tehdä yhden toimivan sidonnan kantoliinalla ja käyttää niitä äidin valitsemia ja shoppaamia kestovaippoja. 

Jotkut allergioiden hoitoon liittyvät ratkaisut saattavat olla niin kovan tiedonetsinnän takana, ettei sillä työssäkäyvällä yksinkertaisesti ole niihin aikaa. Hoitovapaalla oleva voi etsiä tietoja vaihtoehdoista loputtomiin, mutta miten se työssäkäyvä pystyisi edes osallistumaan päätöksentekoon ilman samanlaista tietopohjaa? Ei siinä ole vaihtoehtoja kuin että hoitovapaalla oleva päättää tai annetaan lääkärin sanoa mitä tehdään.

Ei tämä silti tarkoita, että isä on lapsen kuvioista pihalla peruuttamattomasti. Kun lapsi kasvaa, tulee uudenlaisia ja mielenkiintoisempia aiheita liittyen esim. päiväkodin ja koulun valintaan, lapsen säästöjen sijoittamiseen ja sen sellaista. 

Hitto miten ärsyttää te, jotka ette käsitä yhtään lukemaanne! Kyse ei ole siitä, että miehen pitäisi selata työnsä päälle jotain opuksia. Ongelma ilmaistaan otsikossa: mies EI OTA KANTAA LAPSEN ASIOIHIN. Siis kun ap on selannut opukset, vertaillut mallit ja soseet,  hän tahtoisi keskustella asioista toisen vanhemman kanssa päätöksiä tehdessä.  Tätä mies ei suostu tekemään, vaan suuttuu ja ärähtelee.

Mies siis ottaa kantaa vaikka verhon väreihin, mutta EI LAPSEEN LIITTYVIIN asioihin. Niistä puhumisesta hän suuttuu.

Kun tulee siis kyseeseen lapsen kehitykseen liittyvät asiat, mies vetäytyy ja suuttuu. Kyllä tässä on silloin kyse jostain muusta kuin tasa-arvosta, tehtävien jakautumisesta tai ajasta hoitaa tehtäviä. Kyse on vakavasta ongelmasta, joka tulee, kuten täällä ovat asian kokeneet kertoneet, vaikuttamaan pitkälle lapsen ja isän suhteeseen. Ap on tästä syystä huolissaan.

Kyllä tässä rakennetaan taas yhtä u lia palstalle vonkumaan, miten äiti on vienyt lapsen ja elämän. Mammat vielä pyörittelevät vieressä silmiään, että mikä tässä nyt oikeasti on ongelma.

Kuulostaa siltä, että olet hieman hysteerinen mutsi. Jos et ole saanut neuvolasta apuja, todennäköisesti olet itse ylireagoinut. Ainakin oma kokemukseni neuvolasta on se, että sieltä saa hieman liikaakin apua, vaikkei tarvitsisi. Allergioista puhuen, juurikin tuon ikäisenä, lastenlääkäri totesi minulle oman tenavani kohdalla, että vaikka olisikin allergiaa, on siedätyshoito parempi kuin jättää mitään pois. Uskon lääkäriä kyllä. Ja jos teidän lapsi on selvinnyt jo tuohon ikään asti normaalilla ruokavaliolla, en itsekään näe syytä jättää mitään pois. Erikseen, jos lapsi on niin allerginen jollekin ruoalle, että hengitystiet menee tukkoon. Mutta ilmeisesti teidän tapauksessanne ei ole näin.

Miehet nyt vain ovat tuollaisia. Itse olin yksinhuoltaja eikä lapsen isää kiinnostanut yhtään mikään lapsen hengessä tai terveydessä. Ei tiennyt mitään neuvolakäynneistä, ei lääkärikäynneistä, ei mistään enkä itse kokenut asiakseni informoida häntä niistä, jos hän ei itse halunnut kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Hitto miten ärsyttää te, jotka ette käsitä yhtään lukemaanne! Kyse ei ole siitä, että miehen pitäisi selata työnsä päälle jotain opuksia. Ongelma ilmaistaan otsikossa: mies EI OTA KANTAA LAPSEN ASIOIHIN. Siis kun ap on selannut opukset, vertaillut mallit ja soseet,  hän tahtoisi keskustella asioista toisen vanhemman kanssa päätöksiä tehdessä.  Tätä mies ei suostu tekemään, vaan suuttuu ja ärähtelee.

Mies siis ottaa kantaa vaikka verhon väreihin, mutta EI LAPSEEN LIITTYVIIN asioihin. Niistä puhumisesta hän suuttuu.

Kun tulee siis kyseeseen lapsen kehitykseen liittyvät asiat, mies vetäytyy ja suuttuu. Kyllä tässä on silloin kyse jostain muusta kuin tasa-arvosta, tehtävien jakautumisesta tai ajasta hoitaa tehtäviä. Kyse on vakavasta ongelmasta, joka tulee, kuten täällä ovat asian kokeneet kertoneet, vaikuttamaan pitkälle lapsen ja isän suhteeseen. Ap on tästä syystä huolissaan.

Kyllä tässä rakennetaan taas yhtä u lia palstalle vonkumaan, miten äiti on vienyt lapsen ja elämän. Mammat vielä pyörittelevät vieressä silmiään, että mikä tässä nyt oikeasti on ongelma.

Jaa, minusta ap kyllä sanoi ettei mies suostu ottamaan kantaa. Jos ap pyytää valitsemaan ja hankkimaan jotain, niin mies sanoo hankkivansa kunhan ap valitsee ensin. Tuon suuttumisen taisit nyt kyllä keksiä itse. Ja olen kyllä jyrkästi eri mieltä, että vaikuttaisi automaattisesti suhteeseen, jos mies kuitenkin osallistuu itse hoitoon. Lapsi ei mieti kuka sen kurahaalarin on hänelle valinnut, vaan sitä kuka siellä hiekkalaatikolla hänen kanssaan leikkii.

Hyvät ihmiset, APn pointti tuli toisessa lauseessa:

"Ennen lapsen syntymää miehellä oli paljon mielipiteitä lapsen asioista kuten millaisia tarvikkeita hänelle pitää ostaa ennen kuin syntyy ja valitsi niitä itse, googlaili viikkoja että mikä on paras jne. Mutta vauvan synnyttyä hän ei ole ottanut enää mitään kantaa mihinkään lapseen liittyvään."

Lisäksi mies loukkaantuu, kun AP kertoo yksin jäämisen tunteista koskien lapsen kehitystä ja kertoo, että ei jaksa tunnepaskaa.

Tämä on siis se pointti, on lähdetty yhteiseen projektiin, josta molemmat ovat innoissaan, mutta projektin toteutuessa toinen vetäytyy siitä pois ja jättää toisen yksin vastuuseen sekä vähättelee tästä johtuvia tunteita.

Laitetaanpa tämä sama sinne APn miehen tärkeän työn konteksiin. Tiimi keksii idean, joka kehittyy projektiksi. Tiimi suunnittelee projektia innostuneesti yhdessä, tekee paljon taustatyötä, ottaa selvää asioista...ja projektin alettua yksi tiimin jäsen vetäytyykin kaikesta vastuusta sanoen, että kyllä teillä muilla on paremmin aikaa tätä hoitaa, minulla on muitakin, paljon tärkeämpiä työasioita hoidettavana. Loukkaantuu, kun toiset huomauttavat hänen vastuustaan projektista. Onko oletettavissa, että tällä käytöksellä ei ole mitään seuraamuksia koskien vetäytyjän työelämää tai suhteisiin työkavereiden kanssa?

On jokaiselle selvää, että työelämässä ei voi noin toimia. Sitä en ymmärrä, miksi kotielämässä tälläinen käytös onkin ok ja toisen pitäisi hymyssä suin ymmärtää, että näin tässä sitten kävikin.

Eikö neuvoloista saa enää sellaisia pieniä vihkosia? Muistaakseni 0-3 kk ikäisistä oli omansa, 4-6 kk omansa jne. 

t. Mummo

Ei meillä ainakaan mies ole koskaan ollut kiinnostunut miettimään millä soseella aloitetaan kiinteät, hyppykiikkuja tai muita, ja allergioitakin ollut kahdella ensimmäisellä lapsella ihan tarpeeksi ja kyllä olen kaikki lääkärit sun muut ensisijaisesti ihan yksin hoitanut. Joskus jos on ollut jotain muuta, esim siinä vaiheessa kun itse olen jo palannut töihin, niin mies on vienyt lääkäriin. Ja kyllä olen kaikki rattaat, turvaistuimet sun muut myös itse miettinyt ja ostanut, samoin lasten vaatteet sun muut. Kyllä mies saattaa mielipiteensä sanoa kysyttäessä, mutta se voi olla ihan mitä vaan. Sanoo mitä päähän ensimmäisenä juolahtaa. Ei hän jaksa erikseen perehtyä mikä istuin olisi paras, jos minä olen jo sen homman hoitanut. Eikös se olisi ajan tuhlausta? Varmasti tietenkin olisi eri asia, jos mies olisi koti-isä. Mutta näin ollaan nyt eletty.

Mies kyllä osallistuu päätöksentekoon isoissa lapseen liittyvissä asioissa, kuten kun keskimmäisellä lapsella oli haasteita päiväkodissa, tai jos vanhemmalla ollut kaverisuhteissa jotain ongelmia. Ne vauva-ajan päätökset ovat kuitenkin niin pientä verrattuna tuollaisiin kaikkiin mitä tulee myöhemmin.

Nyt olen siis kotona kolmannen vauvan kanssa ja ei tulisi mieleenkään vaatia miestä jäämään pois töistä jonkun lääkärin takia. Ja jos ilta-aikaan olisi vauvan lääkäri, niin mies todennäköisesti jäisi kahden vanhemman kanssa kotiin, kun minä menisin vauvan kanssa lääkäriin. Meillä siis mies myös viettää paljon aikaa lasten kanssa, ja voin hyvin yksinkin tehdä ja harrastaa jos tuntuu siltä että kotona ollessa ”päätösten” tekeminen käy liian raskaaksi ja pitää välillä hengähtää.

Onko ap:lle itselle vaikeaa tehdä päätöksiä tuollaisissa pikkuasioissa? Tiesitkö että vaikka kuinka yrittäisi tehdä täydellisiä päätöksiä niin aina vanhemmat tekee kuitenkin virheitä?

Nyt kun aloin miettimään asiaa, niin mieheni ei ole varmaan tehnyt koskaan mitään lapsia koskevaa päätöstä, saati "jyrännyt" minun tekemää. Jostain asioista sentään kysyttäessä antanut mielipiteen.

Mies on kerran ostanut lapselleen kengät, nekin ns.matkamuistokengät kaukomailta, yhden lapsen eskarikeskustelun hoiti ja kerran käynyt lääkärissä (minun kirjoittaman A4:n kanssa!). Kerran ei muistanut lapsensa toista nimeä, lapsen ruokavaliopoikkeamat vaatii usein muistuttamista ja tuskin tietää opettajien nimiä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itse en ole kokenut asiaa ongelmaksi, että minä päätän lähes kaikesta.

Kaikki perheen lomatkin on minun suunnittelemia. Keksin kohteen ja kysyn mieheltäni, että mennäänkö sinne, ja aina se on ollut OK. Kerran olen jopa varannut etelänmatkan ilman, että mies on tiennyt, että ollaan edes mihinkään lähdössä. Hyvä vaan, ettei tarvitse vääntää ja neuvotella joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan mies ole koskaan ollut kiinnostunut miettimään millä soseella aloitetaan kiinteät, hyppykiikkuja tai muita, ja allergioitakin ollut kahdella ensimmäisellä lapsella ihan tarpeeksi ja kyllä olen kaikki lääkärit sun muut ensisijaisesti ihan yksin hoitanut. Joskus jos on ollut jotain muuta, esim siinä vaiheessa kun itse olen jo palannut töihin, niin mies on vienyt lääkäriin. Ja kyllä olen kaikki rattaat, turvaistuimet sun muut myös itse miettinyt ja ostanut, samoin lasten vaatteet sun muut. Kyllä mies saattaa mielipiteensä sanoa kysyttäessä, mutta se voi olla ihan mitä vaan. Sanoo mitä päähän ensimmäisenä juolahtaa. Ei hän jaksa erikseen perehtyä mikä istuin olisi paras, jos minä olen jo sen homman hoitanut. Eikös se olisi ajan tuhlausta? Varmasti tietenkin olisi eri asia, jos mies olisi koti-isä. Mutta näin ollaan nyt eletty.

Mies kyllä osallistuu päätöksentekoon isoissa lapseen liittyvissä asioissa, kuten kun keskimmäisellä lapsella oli haasteita päiväkodissa, tai jos vanhemmalla ollut kaverisuhteissa jotain ongelmia. Ne vauva-ajan päätökset ovat kuitenkin niin pientä verrattuna tuollaisiin kaikkiin mitä tulee myöhemmin.

Nyt olen siis kotona kolmannen vauvan kanssa ja ei tulisi mieleenkään vaatia miestä jäämään pois töistä jonkun lääkärin takia. Ja jos ilta-aikaan olisi vauvan lääkäri, niin mies todennäköisesti jäisi kahden vanhemman kanssa kotiin, kun minä menisin vauvan kanssa lääkäriin. Meillä siis mies myös viettää paljon aikaa lasten kanssa, ja voin hyvin yksinkin tehdä ja harrastaa jos tuntuu siltä että kotona ollessa ”päätösten” tekeminen käy liian raskaaksi ja pitää välillä hengähtää.

Onko ap:lle itselle vaikeaa tehdä päätöksiä tuollaisissa pikkuasioissa? Tiesitkö että vaikka kuinka yrittäisi tehdä täydellisiä päätöksiä niin aina vanhemmat tekee kuitenkin virheitä?

Olen niin samaa mieltä. Ihan pikku asioista tehty nyt suuria. Ihan sama kuka googlailee tai päättää turvaistuimen, mies kuitenkin sen käy ostamassa eli osallistuu lapsen asioihin. Ihan oikeasti ap, taidat nyt olla hormonihöyryissä sen ensimmäisen lapsen kanssa ja et näe metsää puilta.

Olemme vela-pariskunta, mutta meillä on yhteillä päätöksellä otettu kissa. Jos mieheni osoittaisi välinpitämättömyytta siihen, mitä haluan kissan asioista keskustella, olkoot ne pieniä (kissa ei suostu syömään uutta ruokaa) tai isoja (haluammeko leikkauttaa kissan ja koska), ihmettelisin sitä suuresti.

Vielä enemmän ihmettelisin, jos hän selostaisi, että koska minulla on vapaammat työajat (mikä pitää täysin paikkaansa) hän ei tärkeän työnsä, joka vaatii ajattelua (mikä sekin pitää täysin paikkaansa) jaksa nyt alkaa tämmöisiä asioita kanssani pohtimaan.

Nähtävästi miehiä todellakin on erilaisia, sellaisia, joita kiinnostaa kissankin asiat, kun on sellaisen velvollisuudekseen ottanut ja sitten sellaisia, joille oma lapsi ei tarjoa tarpeeksi kiinnostavia keskustelun aiheita.

Vierailija kirjoitti:

Olemme vela-pariskunta, mutta meillä on yhteillä päätöksellä otettu kissa. Jos mieheni osoittaisi välinpitämättömyytta siihen, mitä haluan kissan asioista keskustella, olkoot ne pieniä (kissa ei suostu syömään uutta ruokaa) tai isoja (haluammeko leikkauttaa kissan ja koska), ihmettelisin sitä suuresti.

Vielä enemmän ihmettelisin, jos hän selostaisi, että koska minulla on vapaammat työajat (mikä pitää täysin paikkaansa) hän ei tärkeän työnsä, joka vaatii ajattelua (mikä sekin pitää täysin paikkaansa) jaksa nyt alkaa tämmöisiä asioita kanssani pohtimaan.

Nähtävästi miehiä todellakin on erilaisia, sellaisia, joita kiinnostaa kissankin asiat, kun on sellaisen velvollisuudekseen ottanut ja sitten sellaisia, joille oma lapsi ei tarjoa tarpeeksi kiinnostavia keskustelun aiheita.

Voi jumalauta älä tule tänne juttelemaan jostain kissan ongelmista... Kissa ei ole sama kuin lapsi. Et voi koskaan tietää mitä on olla vanhempi jonka lapsella on ongelmia, jos sinulla kissa!

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun aloin miettimään asiaa, niin mieheni ei ole varmaan tehnyt koskaan mitään lapsia koskevaa päätöstä, saati "jyrännyt" minun tekemää. Jostain asioista sentään kysyttäessä antanut mielipiteen.

Mies on kerran ostanut lapselleen kengät, nekin ns.matkamuistokengät kaukomailta, yhden lapsen eskarikeskustelun hoiti ja kerran käynyt lääkärissä (minun kirjoittaman A4:n kanssa!). Kerran ei muistanut lapsensa toista nimeä, lapsen ruokavaliopoikkeamat vaatii usein muistuttamista ja tuskin tietää opettajien nimiä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itse en ole kokenut asiaa ongelmaksi, että minä päätän lähes kaikesta.

Kaikki perheen lomatkin on minun suunnittelemia. Keksin kohteen ja kysyn mieheltäni, että mennäänkö sinne, ja aina se on ollut OK. Kerran olen jopa varannut etelänmatkan ilman, että mies on tiennyt, että ollaan edes mihinkään lähdössä. Hyvä vaan, ettei tarvitse vääntää ja neuvotella joka asiasta.

Ota huomioon, että kaikki eivät nauti tuollaisten päätösten tekemisestä. Minä inhosin parisuhteen aikana sitä, että kaikki lapseen liittyvät päätökset ja muistettavat asiat olivat yksin minun vastuullani, sillä lapsen isä ei vain suostunut ottamaan mihinkään kantaa tai hoitamaan mitään edes oman hoitovapaansa aikana. Nyt eron jälkeen olen edelleen yksin vastuussa kaikesta lapseen liittyvästä, mutta ei ota päähän enää se, että toinen luistelee ilman mitään vastuuta ja jatkaa muutenkin elämäänsä kuin lapseton sinkkumies samalla, kun itse elää yksinhuoltajaelämää parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan mies ole koskaan ollut kiinnostunut miettimään millä soseella aloitetaan kiinteät, hyppykiikkuja tai muita, ja allergioitakin ollut kahdella ensimmäisellä lapsella ihan tarpeeksi ja kyllä olen kaikki lääkärit sun muut ensisijaisesti ihan yksin hoitanut. Joskus jos on ollut jotain muuta, esim siinä vaiheessa kun itse olen jo palannut töihin, niin mies on vienyt lääkäriin. Ja kyllä olen kaikki rattaat, turvaistuimet sun muut myös itse miettinyt ja ostanut, samoin lasten vaatteet sun muut. Kyllä mies saattaa mielipiteensä sanoa kysyttäessä, mutta se voi olla ihan mitä vaan. Sanoo mitä päähän ensimmäisenä juolahtaa. Ei hän jaksa erikseen perehtyä mikä istuin olisi paras, jos minä olen jo sen homman hoitanut. Eikös se olisi ajan tuhlausta? Varmasti tietenkin olisi eri asia, jos mies olisi koti-isä. Mutta näin ollaan nyt eletty.

Mies kyllä osallistuu päätöksentekoon isoissa lapseen liittyvissä asioissa, kuten kun keskimmäisellä lapsella oli haasteita päiväkodissa, tai jos vanhemmalla ollut kaverisuhteissa jotain ongelmia. Ne vauva-ajan päätökset ovat kuitenkin niin pientä verrattuna tuollaisiin kaikkiin mitä tulee myöhemmin.

Nyt olen siis kotona kolmannen vauvan kanssa ja ei tulisi mieleenkään vaatia miestä jäämään pois töistä jonkun lääkärin takia. Ja jos ilta-aikaan olisi vauvan lääkäri, niin mies todennäköisesti jäisi kahden vanhemman kanssa kotiin, kun minä menisin vauvan kanssa lääkäriin. Meillä siis mies myös viettää paljon aikaa lasten kanssa, ja voin hyvin yksinkin tehdä ja harrastaa jos tuntuu siltä että kotona ollessa ”päätösten” tekeminen käy liian raskaaksi ja pitää välillä hengähtää.

Onko ap:lle itselle vaikeaa tehdä päätöksiä tuollaisissa pikkuasioissa? Tiesitkö että vaikka kuinka yrittäisi tehdä täydellisiä päätöksiä niin aina vanhemmat tekee kuitenkin virheitä?

Ja lisään vielä tähän hieman hätäisesti huonoilla yöunilla kirjoitettuun viestiini, että toki jos lapsella joku _oikeasti_ vakava sairaus tms ja sen takia mennään lääkäriin, niin olisi hyvä jos mies tulisi mukaan ja varmasti haluaisikin tulla. Sanotaan nyt vaikka lapsella ilmenisi käytös- tai tarkkaavaisuushäiriöitä ja sen takia mennään lääkärille tai psykologille. Tai sitten jotain fyysisesti huomattavasti vakavampaa kuin joku pikkupöpö, korvatulehdus tai vauvan maitoallergia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme vela-pariskunta, mutta meillä on yhteillä päätöksellä otettu kissa. Jos mieheni osoittaisi välinpitämättömyytta siihen, mitä haluan kissan asioista keskustella, olkoot ne pieniä (kissa ei suostu syömään uutta ruokaa) tai isoja (haluammeko leikkauttaa kissan ja koska), ihmettelisin sitä suuresti.

Vielä enemmän ihmettelisin, jos hän selostaisi, että koska minulla on vapaammat työajat (mikä pitää täysin paikkaansa) hän ei tärkeän työnsä, joka vaatii ajattelua (mikä sekin pitää täysin paikkaansa) jaksa nyt alkaa tämmöisiä asioita kanssani pohtimaan.

Nähtävästi miehiä todellakin on erilaisia, sellaisia, joita kiinnostaa kissankin asiat, kun on sellaisen velvollisuudekseen ottanut ja sitten sellaisia, joille oma lapsi ei tarjoa tarpeeksi kiinnostavia keskustelun aiheita.

Voi jumalauta älä tule tänne juttelemaan jostain kissan ongelmista... Kissa ei ole sama kuin lapsi. Et voi koskaan tietää mitä on olla vanhempi jonka lapsella on ongelmia, jos sinulla kissa!

Eihän kissalla ole mitään ongelmia, päinvastoin, erittäin virkeä ja onnellinen kissa! Se johtuu siitä, että kissalla on kaksi ihmistä ympärillään, jotka käsittävät velvollisuutensa, ymmärtävät, mitä siitä seuraa, kun kissan on ottanut.

Kannattaisi miettiä, mikä on vialla siinä omassa miehessä, joka ei jaksa kiinnostua oman lapsensa ongelmista, vaan pakenee työn tekemiseen. Kertoa hänelle, että on olemassa miehiä, jotka pitävät kissastaan parempaa huolta kuin sinä lapsestasi.

Lainaan ketjua kun minulla on ihan samanlainen ongelma.

Miten saada nainen ottamaan kantaa omakotitalon salaojaremonttiin ja ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihtoon?

Olen ollut vuoden virkavapaalla asian hoitamisen takia, ja nyt pitäisi saada työt käyntiin. Ennen virkavapaatani kävimme vaimon syvällisiä keskusteluja suodattimien laadusta ja salaojaputken valmistajasta. Nyt kun pitäisi tehdä lopullisia päätöksiä, olen aivan yksin asian kanssa. Vaimo ei kuulemma ehdi kun käy töissä ja hoitaa lapset. Onko ainoa vaihtoehto JSE?

Talon hankinta oli sitten yhteinen päätös, enkä osannut aavistakaan tällaista käytöstä. Tuli ihan puun takaa.

Vierailija kirjoitti:

Lainaan ketjua kun minulla on ihan samanlainen ongelma.

Miten saada nainen ottamaan kantaa omakotitalon salaojaremonttiin ja ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihtoon?

Olen ollut vuoden virkavapaalla asian hoitamisen takia, ja nyt pitäisi saada työt käyntiin. Ennen virkavapaatani kävimme vaimon syvällisiä keskusteluja suodattimien laadusta ja salaojaputken valmistajasta. Nyt kun pitäisi tehdä lopullisia päätöksiä, olen aivan yksin asian kanssa. Vaimo ei kuulemma ehdi kun käy töissä ja hoitaa lapset. Onko ainoa vaihtoehto JSE?

Talon hankinta oli sitten yhteinen päätös, enkä osannut aavistakaan tällaista käytöstä. Tuli ihan puun takaa.

Olet nyt ytimessä ja aivan oikeassa. Jos olette molemmat yhtä tumpeloina ostaneet talon, eikä kumpikaan ymmärrä oikein mistään mitään, kuten yleensä ensimmäisen lapsenkin kanssa asia on, on ihan oikein odottaa, että molemmat osallistuvat miettimiseen ja sitä kautta myös huolehtimiseen.

Mutta jos lapset olet sysännyt vaimolle - kuten sanot,  hän huolehtii - olet sysännyt aika paljon. Jos nyt siis tehdään niin, että sinä otat enemmän vastuuta lapsista ja vaimo vastaavasti alkaa miettimään salaojaremontteja ja ilmanvaihtokoneita (mitä ne sitten ovatkaan, itse olen törmännyt vain ilmalämpöpumppuihin ja vastaaviin, en tiedä, mitä ilmaa teillä vaihdetaan).

Pysy virkavapaalla, se taitaa olla joka tapauksessa tapauksessanne taloudellisin vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin valittu mies, onnittelut! Mistä vetoa, että homma jatkuu samanlaisena, kun menet töihin. Silloin syynä on vaan "Sinä voit päättää/tehdä/selvittää, koska osaat paremmin ja olet aina tehnyt pätökset koskien lasta." Miestäsi ei vaan kiinnosta lapsen asiat, miten sitä nyt muuttaa.

En kylläkään valinnut tällaista miestä. Ennen raskauttani hän osallistui kaikkien yhteisten asioiden miettimiseen ja päättämiseen, ja edelleen hän osallistuu niihin poislukien lapsen asiat. Ja koko raskausajan hän mietti jopa minua enemmän kaikkia vauvan asioita ja päätti hankintoja jne. Miten minä olisin voinut ennustaa, että ei enää kun lapsi syntyy?

Mies sai tavallaan projektin valmiiksi, eikä nyt tiedä miten olisi.

Ainakaan niin kauan kuin lapsi ei itse puhu ja kävele.

Laita kova kovaa vasten, mutta älä liioittele, että soseiden valinnat ovat vaikeita päätöksiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaan ketjua kun minulla on ihan samanlainen ongelma.

Miten saada nainen ottamaan kantaa omakotitalon salaojaremonttiin ja ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihtoon?

Olen ollut vuoden virkavapaalla asian hoitamisen takia, ja nyt pitäisi saada työt käyntiin. Ennen virkavapaatani kävimme vaimon syvällisiä keskusteluja suodattimien laadusta ja salaojaputken valmistajasta. Nyt kun pitäisi tehdä lopullisia päätöksiä, olen aivan yksin asian kanssa. Vaimo ei kuulemma ehdi kun käy töissä ja hoitaa lapset. Onko ainoa vaihtoehto JSE?

Talon hankinta oli sitten yhteinen päätös, enkä osannut aavistakaan tällaista käytöstä. Tuli ihan puun takaa.

Olet nyt ytimessä ja aivan oikeassa. Jos olette molemmat yhtä tumpeloina ostaneet talon, eikä kumpikaan ymmärrä oikein mistään mitään, kuten yleensä ensimmäisen lapsenkin kanssa asia on, on ihan oikein odottaa, että molemmat osallistuvat miettimiseen ja sitä kautta myös huolehtimiseen.

Mutta jos lapset olet sysännyt vaimolle - kuten sanot,  hän huolehtii - olet sysännyt aika paljon. Jos nyt siis tehdään niin, että sinä otat enemmän vastuuta lapsista ja vaimo vastaavasti alkaa miettimään salaojaremontteja ja ilmanvaihtokoneita (mitä ne sitten ovatkaan, itse olen törmännyt vain ilmalämpöpumppuihin ja vastaaviin, en tiedä, mitä ilmaa teillä vaihdetaan).

Pysy virkavapaalla, se taitaa olla joka tapauksessa tapauksessanne taloudellisin vaihtoehto.

Hengitysilmaa meillä vaihdetaan. Ja niin pitäisi teilläkin. Kerran kahdessa tunnissa.

Tämä on just tätä kun naisilla ei ole pienintäkään käsitystä lapsille oikeasti tärkeistä asioista kuten hengitysilman laadusta. Lapsia vaan pitäisi altistaa sosiaalisille kontakteille yms. älyvapaata hölynpölyä, ja siitä keskustella illat pitkät. Ja sitten ei kuitenkaan tiedetä ilmalämpöpumpun ja ilmanvaihtokoneen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaan ketjua kun minulla on ihan samanlainen ongelma.

Miten saada nainen ottamaan kantaa omakotitalon salaojaremonttiin ja ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihtoon?

Olen ollut vuoden virkavapaalla asian hoitamisen takia, ja nyt pitäisi saada työt käyntiin. Ennen virkavapaatani kävimme vaimon syvällisiä keskusteluja suodattimien laadusta ja salaojaputken valmistajasta. Nyt kun pitäisi tehdä lopullisia päätöksiä, olen aivan yksin asian kanssa. Vaimo ei kuulemma ehdi kun käy töissä ja hoitaa lapset. Onko ainoa vaihtoehto JSE?

Talon hankinta oli sitten yhteinen päätös, enkä osannut aavistakaan tällaista käytöstä. Tuli ihan puun takaa.

Olet nyt ytimessä ja aivan oikeassa. Jos olette molemmat yhtä tumpeloina ostaneet talon, eikä kumpikaan ymmärrä oikein mistään mitään, kuten yleensä ensimmäisen lapsenkin kanssa asia on, on ihan oikein odottaa, että molemmat osallistuvat miettimiseen ja sitä kautta myös huolehtimiseen.

Mutta jos lapset olet sysännyt vaimolle - kuten sanot,  hän huolehtii - olet sysännyt aika paljon. Jos nyt siis tehdään niin, että sinä otat enemmän vastuuta lapsista ja vaimo vastaavasti alkaa miettimään salaojaremontteja ja ilmanvaihtokoneita (mitä ne sitten ovatkaan, itse olen törmännyt vain ilmalämpöpumppuihin ja vastaaviin, en tiedä, mitä ilmaa teillä vaihdetaan).

Pysy virkavapaalla, se taitaa olla joka tapauksessa tapauksessanne taloudellisin vaihtoehto.

Hengitysilmaa meillä vaihdetaan. Ja niin pitäisi teilläkin. Kerran kahdessa tunnissa.

Tämä on just tätä kun naisilla ei ole pienintäkään käsitystä lapsille oikeasti tärkeistä asioista kuten hengitysilman laadusta. Lapsia vaan pitäisi altistaa sosiaalisille kontakteille yms. älyvapaata hölynpölyä, ja siitä keskustella illat pitkät. Ja sitten ei kuitenkaan tiedetä ilmalämpöpumpun ja ilmanvaihtokoneen eroa.

No siitä otetaan sitten selvää. Pointti on, että projekti joko on yhteinen tai sitten se ei ole. Jos vaimosi laistaa sinulle tärkeistä tehtävistä, joihin toivot hänen osallistuvan, olet ihan oikeassa herättäessäsi keskustelua tästä. Oletko niin tehnyt?