Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies ottamaan kantaa lapsemme asioihin?
Meillä on 1,5 v. molempien kovin toivoma ja pitkään yritetty lapsi. Ennen lapsen syntymää miehellä oli paljon mielipiteitä lapsen asioista kuten millaisia tarvikkeita hänelle pitää ostaa ennen kuin syntyy ja valitsi niitä itse, googlaili viikkoja että mikä on paras jne. Mutta vauvan synnyttyä hän ei ole ottanut enää mitään kantaa mihinkään lapseen liittyvään.
Kiinteiden aloitukset, allergiaselvittelyt, unikoulut ja kaikki olen joutunut miettimään ja toteuttamaan aivan yksin. Mies kyllä viettää aikaa joka päivä lapsen kanssa, mutta ei osallistu mihinkään päätöksentekoon eikä miettimiseen. Ei edes niistä asioista keskustelemiseen. Lapsen syntymän jälkeen ei ole suostunut selvittämään (edes googlaamaan) yhtään mitään, joka pitäisi selvittää. Esim. että mikä olisi hyvä tapa toteuttaa unikoulu, miten allergiaepäilyn kanssa pitäisi tehdä, kun neuvola ei auta, millä ruoilla kiinteät pitäisi aloittaa, mikä olisi hyvä turvaistuin. Ja jos minä sitten selvitän vaihtoehtoja, ja puhun niistä hänelle, niin hän ei kommentoi mitenkään. Ei sano mitään mielipidettä, ei ota mihinkään kantaa. Alan olla todella väsynyt kantamaan vastuun kaikesta yksin ja selvittämään kaiken yksin. Esim. allergialääkäriin hän lähti kyllä mukaan, mutta ei sanonut siellä mitään eikä sen jälkeenkään puhunut allergiajutusta mitään vaikka minä hänelle siitä puhuin, ei vastannut mitään. Koliikkivaiheessa jouduin yksin hoitamaan kaikki koliikki-itkut, kun miehellä oli yhtäkkiä "todella tärkeitä työasioita" hoidettavana aina kun itku alkoi (vetäytyi työhuoneeseen tekemään töitä).
Enkä ole jyrännyt hänen mielipiteitä, ennen lapsen syntymää hän sai päättää niitä tarvikkeita ja ostimme ne mitä hän päätti tai mitä yhdessä päätettiin ja valittiin. Ja lapsen syntymän jälkeen hän ei ole ottanut kantaa mihinkään, joten en ole voinutkaan jyrätä häntä kertaakaan. Olen monta kertaa aloittanut keskustelun, että jään yksin lapsen asioiden kanssa enkä tunne että olisimme yhdessä vanhempia. Hän vain loukkaantuu, mitään keskustelua ei synny.
Miten saan hänet ottamaan kantaa lapsemme asioihin?
Kommentit (216)
Miehes vaan luottaa sun arviointi ja päätöksentekokykyyn enemmän koska olet äiti? Sehän vaan kunnioittaa sua ja sun tahtoa ja mielipiteitä. Mitä valittamissa tässäkin on? Kanna vastuu sinä vaan lapsestasi jonka oot pannu alulle. Jos se mies kuitenkin hoitaa ja sun ohjeiden jälkeen ostaa tavarat niin lakkaisit ton valittamisen..Jestas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm.. No ehkä miehelläsi oikeasti juuri nyt on tosi paljon työasioita. Ja sinulla hoitovapaalla enemmän aikaa miettiä lapsen asioita kun olet kotona. Hyvä kuitenkin että mies osallistuu sitten käytännön toteuttamiseen. Itse olen kotiäiti, mutta aiotko itse olla vai palaatko töihin? Itse ajattelen, että kotona ollessa nuo lapsen asioiden selvittelyt kuuluu just mun työhön. Minulla on useampi lapsi ja kotiäitivuosi takana. Varsinkin esikoisen kanssa se lapsi täytti totaalisesti koko maailman ja jutut. Pitää yrittää muistaa säilyttää se oma itsensä ja parisuhde myös sen lapsen ulkopuolella. Tätähän et nyt kysynyt, mutta muistuttelen vain. Tsemppiä kuitenkin!
Anna ajan vähän kulua. Mies kasvaa kyllä vanhemmuuteen. Joskus se vaatii syystä tai toisesta enemmän aikaa mutta ei alkuepävarmuus tarkoita, että kaikki on menetetty.
On sinun vuorosi olla vahva nyt, hänen vuoronsa tulee myös.
Oma isäni oli juuri tuollainen. Hän halusi vain maksaa kaikesta, mutta mitään kontaktia hän ei ottanut muuten. Äiti vei minut harrastuksiin, lääkäriin, kouluun, yökylään kavereille. Hän tiesi kouluasioista, ystävistäni ja harrastuksistani.
Isä on jo edesmennyt, mutta emme ikinä olleet läheisiä. Meillä ei ollut mitään puhuttavaa koska hän ei viettänyt aikaa kanssani.
Ymmärsin vasta aikuisena kuinka paljon menetin ilman isää joka on läsnä.
Ota isä mukaan neuvolaan, osallistukaa perhekerhoon tai isä lapsi ryhmään, neuvolasta voi pyytää perhetyöntekijän tueksi vuorovaikutuksen/ vastuun kantamisen luomiseen isän ja lapsen välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat eron. Jos ei edelleenkään kiinnosta lapsen asiat, ainakin voit lakata odottamasta että perheessä olisi kaksi aikuista jakamassa vastuuta.
Oikeasti. Ennen pitkää tulet huomaamaan odotelleesi 18 vuotta, että isä ottaisi jotain kantaa lapsen asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin valittu mies, onnittelut! Mistä vetoa, että homma jatkuu samanlaisena, kun menet töihin. Silloin syynä on vaan "Sinä voit päättää/tehdä/selvittää, koska osaat paremmin ja olet aina tehnyt pätökset koskien lasta." Miestäsi ei vaan kiinnosta lapsen asiat, miten sitä nyt muuttaa.
En kylläkään valinnut tällaista miestä. Ennen raskauttani hän osallistui kaikkien yhteisten asioiden miettimiseen ja päättämiseen, ja edelleen hän osallistuu niihin poislukien lapsen asiat. Ja koko raskausajan hän mietti jopa minua enemmän kaikkia vauvan asioita ja päätti hankintoja jne. Miten minä olisin voinut ennustaa, että ei enää kun lapsi syntyy?
Tilanne muuttuu kun lapsi syntyy. Se lapsi ei olekkaan nukke ja ei tarvitse teitä tai vie teidän aikaa kun on vielä masussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas tätä kotiäitien hokemaa metatyöpaskaa. Kuinka se on rankkaa "suunnitella" allergiarasvojen levitys jne... Siitä kun pitäisi jutella niin prkl:eesti.
Sanokaa kotiäidit oikeesti niille töissä käyville miehillenne, että tästä eteen päin te hoidatte kaikki perheen yhteiset- ja miehen omat kulut, ja mies saa jäädä kotiin hoitamaan esim. YHTÄ 1,5 vuotiasta lasta! Itse suostuisin tähän ilomielin vaikka lapsia useampia onkin. Ja samanlaisesta asioista minua syyllistetään kotona. Anteeksi pyydellen ja anoen on aina töihin lähdettävä. Jos ette tähän ehdotukseen ole valmiita, lopettakaa mussutus.
Onhan se nyt ihan selvää työnjakoa, että jos toinen jää kotiin hoitamaan lasta, ja lapsella on allergia, ja sitä pitää mennä näyttämään lääkärille, SE HOITOVAPAALLA oleva vie sen sinne. Eikä marttyyrinä nyyhkytä että kyllä sinun on nyt vietävä ettei kaikki jää minun hoidettavaksi! Miettikää nyt oikeasti! Silloin on kaksi ihmistä pois töistä yhden allergian takia! Ja valtio ja työnantajat maksaa. Ei ole ihme että on vähä Suomella kilpailukykyongelmia!
Juuri tämän vuoksi aion synnytyksestä toivuttuani palata töihin niin, että mies saa luvan jäädä vuorostaan kotiin lapsen kanssa ja olla tämän täysipäiväinen hoitaja ja muodostaa läheisen suhteen lapseemme. Ilomielin elätän häntäkin sen aikaa, että pitää yhteisestä lapsestamme ja kodistamme huolta, ennen kuin lapsi voi mennä päiväkotiin. Ihan tarkkaa ajankohtaa ei olla vielä päätetty, varmaan viimeistään, kun lapsi alkaa siirtyä kiinteisiin ruokiin (onnistuuhan tuo sitä ennenkin, pitää vaan ostaa rintamaitopumppu), kunhan oma kunto on kondiksessa ja voi duuniin palata. Olettaen, että on se duuni, mihin palata, koska meitä synnytysikäisiä naisia kohdellaan työelämässä niin perkeleen reilusti. Jossei ole, niin sitten tietysti pitää hakea uusi työ.
Minä taidan olla jotenkin sokea, kun en näe tuossa ongelmaa. Meillä oli ihan samanlainen työnjako kun itse olin hoitovapaalla eikä minua vaivannut se, että hoidin kaikki lapsen asiat. Minulla oli aikaa ja minua kiinnosti. Mekin käytiin jossain vaiheessa allergialääkärillä ja netistä sain suositukset hyvästä lääkäristä jolla käytiin. Turvaistuimen valinnasta en tehnyt elämää suurempaa numeroa saati muista varusteista. Rokotusasiassa ei päästy yksimielisyyteen, se jäi vähän auki, mutta eipä se mieskään toisaalta lähtenyt vauvaa viemään neuvolaan jotta vauva rokotettaisiin, joten viivyttelytaktiikka toimi tässä ja lapsi sai sitten jäykkäkouristusrokotuksen joskus 14-vuotiaana (mikä oli minullekin ok).
Mies kyllä vietti aikaa vauvan kanssa ja sitten kun lapsi kasvoi, niin mies löysi ne omat juttunsa joihin osallistuu lapsen kanssa. Työnjako seuraa siis jonkin verran meidän kiinnostus- ja osaamisalueita. Osa hoidettavista asioista ei kiinnosta ketään ja minä olen hoitanut ne, mutta en ole kokenut sitä mitenkään ylivoimaiseksi.
Minusta olisi ollut outoa jos olisi pitänyt miehen kanssa puida jotain nukkumiskuvioita. Minä olin kuitenkin se joka imetti, joten en todellakaan olisi kaivannut miestä siihen neuvomaan miten pitää toimia että lapsi nukkuisi. Kyllä se sitten jo 3-4-vuotiaana alkoi nukkua kokonaisia öitä ilman mitään unikouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla jotenkin sokea, kun en näe tuossa ongelmaa. Meillä oli ihan samanlainen työnjako kun itse olin hoitovapaalla eikä minua vaivannut se, että hoidin kaikki lapsen asiat. Minulla oli aikaa ja minua kiinnosti. Mekin käytiin jossain vaiheessa allergialääkärillä ja netistä sain suositukset hyvästä lääkäristä jolla käytiin. Turvaistuimen valinnasta en tehnyt elämää suurempaa numeroa saati muista varusteista. Rokotusasiassa ei päästy yksimielisyyteen, se jäi vähän auki, mutta eipä se mieskään toisaalta lähtenyt vauvaa viemään neuvolaan jotta vauva rokotettaisiin, joten viivyttelytaktiikka toimi tässä ja lapsi sai sitten jäykkäkouristusrokotuksen joskus 14-vuotiaana (mikä oli minullekin ok).
Mies kyllä vietti aikaa vauvan kanssa ja sitten kun lapsi kasvoi, niin mies löysi ne omat juttunsa joihin osallistuu lapsen kanssa. Työnjako seuraa siis jonkin verran meidän kiinnostus- ja osaamisalueita. Osa hoidettavista asioista ei kiinnosta ketään ja minä olen hoitanut ne, mutta en ole kokenut sitä mitenkään ylivoimaiseksi.
Minusta olisi ollut outoa jos olisi pitänyt miehen kanssa puida jotain nukkumiskuvioita. Minä olin kuitenkin se joka imetti, joten en todellakaan olisi kaivannut miestä siihen neuvomaan miten pitää toimia että lapsi nukkuisi. Kyllä se sitten jo 3-4-vuotiaana alkoi nukkua kokonaisia öitä ilman mitään unikouluja.
Kaikki eivät varmaan koe ongelmana, mutta moni kokee. Minusta on vähän outoa tehdä lapsi, jos lapsen asiat eivät kiinnosta. Oli se vähemmän kiinnostunut sitten äiti, isä tai sekä että. Kuitenkin yleisesti ottaen äiti on se, jota paheksutaan, jos hän ei ota hoitaakseen niitä asioita, jotka eivät kiinnosta kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ota isä mukaan neuvolaan, osallistukaa perhekerhoon tai isä lapsi ryhmään, neuvolasta voi pyytää perhetyöntekijän tueksi vuorovaikutuksen/ vastuun kantamisen luomiseen isän ja lapsen välille.
:D .
Miten perhekerhossa käynti saa isän ottamaan kantaa lapsen asioihin enemmän kuin ilman käyntiä perhekerhossa?
Ja ainakin oma mieheni raivostuisi jos tilaisin neuvolasta jonkun perhetyöntekijän muokkaamaan mieheni ja lapsen vuorovaikutusta :D .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin taitaa olla, että äiti on loppu viimein päävastuussa lapsistaan... tai ehkä sillä isällä on se taloudellinen vastuu perheestään, jos äiti hoitovapaalla ja äiti vastuussa muista asioista. Näinpä se meilläkin on mennyt. Paitsi en nyt tiedä, oletko vielä hoitovapaalla vai jo töissä?
Nykyisät kyllä osallistuu jo enemmän perhe-elämään, mutta aattelen usein sitä ,,kun oon itse ollut lapsi 30v sitten, niin silloin ei todellakaan oo ollut normi, että isät osallistuu kovin paljon. Me nykynaiset osataan jo enemmän vaatia, mikä tietty hyväkin.
Eroa en kyllä ton vuoksi alkaisi ottamaan, :D mutta voit sanoa miehelle, että sinusta on hyvä, että hän osallistuu myös lapsen asioihin, koska jos esim sulle jotain tapahtuisi, niin täytyyhän toisen vanhemman olla perillä lapsen asioista.
Tsemit!
Pakkaa tärkeimmät tavarasi matkalaukkuun ja kun "mies" kotiutuu viikonlopuksi, sanot, että menet "Lissun" luokse. - Ja sitten menet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkaa tärkeimmät tavarasi matkalaukkuun ja kun "mies" kotiutuu viikonlopuksi, sanot, että menet "Lissun" luokse. - Ja sitten menet.
Tai voisi vielä lisätä, että et jaksa olla koko ajan pääasiallisena hoitovastaavana ja että tarvitset lepoa. Sano, että lapsi on yhteinen ja häntä kuuluu myös yhdessä hoitaa. - Jos "miestä" ei kiinnosta, sano, että otat eron, mutta lapsi jää miehelle.
Hanki muutaman tunnin iltatyö. :)
Vierailija kirjoitti:
Hanki muutaman tunnin iltatyö. :)
Ilmoitat asiasta tyyliin: "Kun sinun täytyy raataa, niin helpotan edes vähän taloudellisesti, ja käyhän minun sääliksi, kun et ehdi Mionan kanssa kahdestaan juuri olla."
No mä en kyllä ymmärrä, miksi et voi itse päättää niitä asioita, jos kerran sulla on aikaa. Tai ainakin niin, että sinä otat selvää, esittelet ehdotuksen miehelle, ja hän hyväksyy sun ehdotuksen. Kertakaikkiaan mä en tajua, miksi sen vaativassa työssä perheen toimeentuloa hankkivan pitäisi rasittaa aivojaan sellaisilla asioilla, joita kotonaoleva ehtii pohtia. Pelkästään tasa-arvon vuoksi vai? Maalaisjärkeäkin saa käyttää tasa-arvosta riippumatta.
Tai sitten voit illalla, kun mies tulee kotiin, istahtaa koneelle ja viettää laatuaikaa, että isäkin saa lapsestaan nauttia. - Voit mainita siitä odotusajasta, että sinua surettaa, kun lapsi nyt vihdoin on olemassa, mies ei enää niin täpöllä pysty miettimään asioita, mutta ei hätää, voit kyllä joustaa ja palstailla.
Vierailija kirjoitti:
Ota isä mukaan neuvolaan, osallistukaa perhekerhoon tai isä lapsi ryhmään, neuvolasta voi pyytää perhetyöntekijän tueksi vuorovaikutuksen/ vastuun kantamisen luomiseen isän ja lapsen välille.
"Isä mukaan"? - Meillä mies käytti vauvan neuvolassa.
Niin tai sitten mies voisi aikuistua ja huomata vastuunsa ihan itse, niin kuin muutkin vanhemmat.
Ja mitä tuokin nyt auttaa ja opettaa, että äiti lähtee kotoa ja mummi pyydetään apuun. Oikeassa hätätilanteessa soitetaan äiti paikalle, tietenkin. Ihan niin kuin äiti soittaisi isänkin paikalle, kun on kyse ei-niin-tärkeästä viikonloppumenosta ja lapsen kanssa tulee jotain akuuttia.
Vai tarkoititko, että mies jää opettelemaan pärjäämistä ja kun ei pärjää niin mummi tulee pelastamaan tilanteen. Mitä se auttaa? AP:n mies kyllä hoitaa lasta ja pärjää tämän kanssa. Kyse on siitä, että AP on kyllästynyt siihen että mies tietoisesti on vain lapsenhoitaja - eikä toinen osapuoli vanhemmista, joka myös ottaa kantaa kasvatus- ja hoitopäätöksiin. Mitä siihen auttaa, että jäädään mummin kanssa yhdessä "lapsenlikaksi"?
Perheaikaahan ap, miehensä ja lapsi tarvitsevat selvästi enemmän, jotta mies hahmottaisi roolinsa isänä, toisena vanhempana. Ja toki sitä asennemuutosta.