Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies ottamaan kantaa lapsemme asioihin?
Meillä on 1,5 v. molempien kovin toivoma ja pitkään yritetty lapsi. Ennen lapsen syntymää miehellä oli paljon mielipiteitä lapsen asioista kuten millaisia tarvikkeita hänelle pitää ostaa ennen kuin syntyy ja valitsi niitä itse, googlaili viikkoja että mikä on paras jne. Mutta vauvan synnyttyä hän ei ole ottanut enää mitään kantaa mihinkään lapseen liittyvään.
Kiinteiden aloitukset, allergiaselvittelyt, unikoulut ja kaikki olen joutunut miettimään ja toteuttamaan aivan yksin. Mies kyllä viettää aikaa joka päivä lapsen kanssa, mutta ei osallistu mihinkään päätöksentekoon eikä miettimiseen. Ei edes niistä asioista keskustelemiseen. Lapsen syntymän jälkeen ei ole suostunut selvittämään (edes googlaamaan) yhtään mitään, joka pitäisi selvittää. Esim. että mikä olisi hyvä tapa toteuttaa unikoulu, miten allergiaepäilyn kanssa pitäisi tehdä, kun neuvola ei auta, millä ruoilla kiinteät pitäisi aloittaa, mikä olisi hyvä turvaistuin. Ja jos minä sitten selvitän vaihtoehtoja, ja puhun niistä hänelle, niin hän ei kommentoi mitenkään. Ei sano mitään mielipidettä, ei ota mihinkään kantaa. Alan olla todella väsynyt kantamaan vastuun kaikesta yksin ja selvittämään kaiken yksin. Esim. allergialääkäriin hän lähti kyllä mukaan, mutta ei sanonut siellä mitään eikä sen jälkeenkään puhunut allergiajutusta mitään vaikka minä hänelle siitä puhuin, ei vastannut mitään. Koliikkivaiheessa jouduin yksin hoitamaan kaikki koliikki-itkut, kun miehellä oli yhtäkkiä "todella tärkeitä työasioita" hoidettavana aina kun itku alkoi (vetäytyi työhuoneeseen tekemään töitä).
Enkä ole jyrännyt hänen mielipiteitä, ennen lapsen syntymää hän sai päättää niitä tarvikkeita ja ostimme ne mitä hän päätti tai mitä yhdessä päätettiin ja valittiin. Ja lapsen syntymän jälkeen hän ei ole ottanut kantaa mihinkään, joten en ole voinutkaan jyrätä häntä kertaakaan. Olen monta kertaa aloittanut keskustelun, että jään yksin lapsen asioiden kanssa enkä tunne että olisimme yhdessä vanhempia. Hän vain loukkaantuu, mitään keskustelua ei synny.
Miten saan hänet ottamaan kantaa lapsemme asioihin?
Kommentit (216)
Luulen että miehelle ne asiat eivät ole ongelmia joista keskustella. Tulee joku homma, joo, hoida se pois. Piste
Mitä sitä jahkailemaan niin tai näin.
Jos sanot että tehdään noin, ok tehdään niin.
Jos talo täytyymyydä, se myydään. Sovitaan hinta ja menox.
Asiat ei ole niin ongelmaisia kuten kuvittelette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaan ketjua kun minulla on ihan samanlainen ongelma.
Miten saada nainen ottamaan kantaa omakotitalon salaojaremonttiin ja ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihtoon?
Olen ollut vuoden virkavapaalla asian hoitamisen takia, ja nyt pitäisi saada työt käyntiin. Ennen virkavapaatani kävimme vaimon syvällisiä keskusteluja suodattimien laadusta ja salaojaputken valmistajasta. Nyt kun pitäisi tehdä lopullisia päätöksiä, olen aivan yksin asian kanssa. Vaimo ei kuulemma ehdi kun käy töissä ja hoitaa lapset. Onko ainoa vaihtoehto JSE?
Talon hankinta oli sitten yhteinen päätös, enkä osannut aavistakaan tällaista käytöstä. Tuli ihan puun takaa.
Olet nyt ytimessä ja aivan oikeassa. Jos olette molemmat yhtä tumpeloina ostaneet talon, eikä kumpikaan ymmärrä oikein mistään mitään, kuten yleensä ensimmäisen lapsenkin kanssa asia on, on ihan oikein odottaa, että molemmat osallistuvat miettimiseen ja sitä kautta myös huolehtimiseen.
Mutta jos lapset olet sysännyt vaimolle - kuten sanot, hän huolehtii - olet sysännyt aika paljon. Jos nyt siis tehdään niin, että sinä otat enemmän vastuuta lapsista ja vaimo vastaavasti alkaa miettimään salaojaremontteja ja ilmanvaihtokoneita (mitä ne sitten ovatkaan, itse olen törmännyt vain ilmalämpöpumppuihin ja vastaaviin, en tiedä, mitä ilmaa teillä vaihdetaan).
Pysy virkavapaalla, se taitaa olla joka tapauksessa tapauksessanne taloudellisin vaihtoehto.
Niin kovin tavanomaista että miehet tulevat tälläiseen ketjuun ja sanovat jotain vastaavaa. Kuule noi asunnon rempat tehdään yhden kerran ja toivon mukaan ne on sitten tehty ja hoidettu. Lasten kanssa samat (tylsätkin) asiat toistuvat päivästä päivään ja uusia tulee eteen koko ajan. Eli ei näitä voi verrata toisiinsa. Ta no jos kerran haluaa verrata niin eikös sitten niin että nainen kantaa lasta kehossaan sen eta 9kk 24/7 ja tekee synnytyksen ja sitten onkin miehen työ ottaa vastuu lapsen hoidosta. Miltäs kuulostaisi?
Sait kaksi vauvaa yhden hinnalla, miesvauvan kaupan päälle.
Mies on ajatellut että lapsi on sinun projekti, ja kun nyt olet kotona ja sinulla on sitä aikaa siellä kauheasti, niin voi hyvin olla sen lapsiasian projektipäällikkö. Kun hänellä on niitä tärkeitä johtotehtäviä. Ja siitä tulee kauheasti palkkaakin.
Näinhän hän töissä tekee kaiken, delegoi hankkeen itsenäiselle projektipäällikölle, ja olettaa että tämä ottaa kokonaisvastuun, ja tilaa sitten mitä resurssia milloinkin tarvitsee.
Ei hän nyt taida hahmottaa sitä lapsijuttua, ettei se ole jotain käytännön järjestelytyötä, jonka voi vain delegoida pois.
Hän ei ole nyt hahmottanut, että itse vanhemmuus piiloutuu niihin tylsiin arkisiin käytännön toimiin, kun tehdään puuroa ja puetaan kurahaalareita.
Ne askareet tuntuu yksittäin triviaaleilta, mutta niitä tehdessä vuodet kuluvat lapsen seurassa, ja niitä tehdessä vanhempi näkee lapsen kasvavan, on hänelle läsnä, osoittaa huolenpitoa ja rakkautta. Sillä mitä kristityt kutsuvat nöyräksi palvelutyöksi. Vanhempi palvelee tylsillä askareilla isompaa tarkoitusta eli sitä huolenpitoa ja kasvamista.
Ei sitä voi ulkoistaa ja poimia vain ne sunnuntai-iltapäivät pelaillen.
Tämä on varmaan se mitä ei ymmärrä jos ei siihen itse konkreettisesti nöyrry, vaikka kuinka väsyttäisi ja kyllästyttäisi ja turhauttaisi.
Ja siksi miehet jotka eivät koskaan edes ruhdy siihen, ihmettelevät miksi lapsi jää erossa äidille, ja minne meni lapsuus kun he olivat töissä.
Ja miksi naiset ottavat tämän vuoksi avioeroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
98765 kirjoitti:
No mä en kyllä ymmärrä, miksi et voi itse päättää niitä asioita, jos kerran sulla on aikaa. Tai ainakin niin, että sinä otat selvää, esittelet ehdotuksen miehelle, ja hän hyväksyy sun ehdotuksen. Kertakaikkiaan mä en tajua, miksi sen vaativassa työssä perheen toimeentuloa hankkivan pitäisi rasittaa aivojaan sellaisilla asioilla, joita kotonaoleva ehtii pohtia. Pelkästään tasa-arvon vuoksi vai? Maalaisjärkeäkin saa käyttää tasa-arvosta riippumatta.
Tämä. Minusta tasa-arvoa on nimenomaan se, että molemmat käyttävät suunnilleen saman verran aikaa ja energiaa sen yhteisen perheen pyörittämiseen. Jos toisella menee suurin osa ajasta ja energiasta työasioihin ja toisella on luppoaikaa kotona, niin silloin se kotona oleva tekee enemmän, sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvoa ei ole se, että täyden työpäivän jälkeen kotona odottaa vielä toinen työpäivä. Tai on, jos molemmilla on sama tilanne, mutta ei silloin kun toisella olisi hyvin ollut aikaa ne asiat päivän aikana hoitaa.
Tasa-arvoa ei ole se, että toisella on työ ja vapaa-aika, ja toisella ikuinen työpäivä.
Ja vielä yötä päivää, unet kolmen tunnin pätkissä. Pari vuotta vuorossa univelassa, koko ajan hälytysvalmiudessa, ilman yhtään vapaapäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainaan ketjua kun minulla on ihan samanlainen ongelma.
Miten saada nainen ottamaan kantaa omakotitalon salaojaremonttiin ja ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihtoon?
Olen ollut vuoden virkavapaalla asian hoitamisen takia, ja nyt pitäisi saada työt käyntiin. Ennen virkavapaatani kävimme vaimon syvällisiä keskusteluja suodattimien laadusta ja salaojaputken valmistajasta. Nyt kun pitäisi tehdä lopullisia päätöksiä, olen aivan yksin asian kanssa. Vaimo ei kuulemma ehdi kun käy töissä ja hoitaa lapset. Onko ainoa vaihtoehto JSE?
Talon hankinta oli sitten yhteinen päätös, enkä osannut aavistakaan tällaista käytöstä. Tuli ihan puun takaa.
Yritit varmaan kehittää vitsikkään vertauksen.
Vertaus toimisi, jos olisitte yksissä tuumin perustaneet ilmastointi-salaojayrityksen, jota alkuvaiheessa täytyy hoitaa kolmessa vuorossa 24/7, ja jonka kaikki varastointi on teidän olohuoneessa ja kirjanpito makuuhuoneessa. Koska yritys ei tuota mitään, toisen pitää käydä päivätöissä. Virkavapaan ottanut tietysti olettaa, että hänkin saa joskus nukkua, ja että yrityksen tapahtumista ja päätöksenteosta edes keskustellaan, kun toinen tulee töistä. Ja että sitä työtä ja kirjanpitoa tehdään yhdessä illalla, että molemmat pääsisivät nukkumaan. Ja vieraiden tullessa kämpää yhdessä raivataan vähän.
Kyllä helkkarissa se virkavapaata ottanut järkyttyisi, kun hän painaisi töitä yötä päivää, ja toista osakasta ei saisi häiritä päätöksillä ja hän painuisi golfaamaan.
Ei kestäisi kovin kauaa sellainen yritys, jossa toinen heittäytyy vapaamatkustajaksi.
Voisiko miehellä olla raskauden jälkeinen masennus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on ajatellut että lapsi on sinun projekti, ja kun nyt olet kotona ja sinulla on sitä aikaa siellä kauheasti, niin voi hyvin olla sen lapsiasian projektipäällikkö. Kun hänellä on niitä tärkeitä johtotehtäviä. Ja siitä tulee kauheasti palkkaakin.
Näinhän hän töissä tekee kaiken, delegoi hankkeen itsenäiselle projektipäällikölle, ja olettaa että tämä ottaa kokonaisvastuun, ja tilaa sitten mitä resurssia milloinkin tarvitsee.Ei hän nyt taida hahmottaa sitä lapsijuttua, ettei se ole jotain käytännön järjestelytyötä, jonka voi vain delegoida pois.
Hän ei ole nyt hahmottanut, että itse vanhemmuus piiloutuu niihin tylsiin arkisiin käytännön toimiin, kun tehdään puuroa ja puetaan kurahaalareita.
Ne askareet tuntuu yksittäin triviaaleilta, mutta niitä tehdessä vuodet kuluvat lapsen seurassa, ja niitä tehdessä vanhempi näkee lapsen kasvavan, on hänelle läsnä, osoittaa huolenpitoa ja rakkautta. Sillä mitä kristityt kutsuvat nöyräksi palvelutyöksi. Vanhempi palvelee tylsillä askareilla isompaa tarkoitusta eli sitä huolenpitoa ja kasvamista.Ei sitä voi ulkoistaa ja poimia vain ne sunnuntai-iltapäivät pelaillen.
Tämä on varmaan se mitä ei ymmärrä jos ei siihen itse konkreettisesti nöyrry, vaikka kuinka väsyttäisi ja kyllästyttäisi ja turhauttaisi.
Ja siksi miehet jotka eivät koskaan edes ruhdy siihen, ihmettelevät miksi lapsi jää erossa äidille, ja minne meni lapsuus kun he olivat töissä.Ja miksi naiset ottavat tämän vuoksi avioeroja.
Tämä oli niin hyvä kirjoitus, että voisitko julkaista sen jossain omassa ketjussaan vaikka, ettei se hukkuisi tämän ketjun uumeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuimissa tärkeintä on turvallisuus. Suomessa ei ole myynnissä ei turvallisia istuimia.
Mene liikkeeseen, kysy myyjältä mielipidettä ja osta.
Kiinteiden aloituksessa kyllä neuvola auttaa.
Allergiasta soita keskukseen ja varaa aika.
Älä tee ongelmaa vaan hoida itse.
Öö no se hoitaa päävastuun joka on hoitovapaalla. miten tämä tulee yllätyksenä. Sitten on yhteisen vastuun aika kun kumpikin on töissä. t. toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö no se hoitaa päävastuun joka on hoitovapaalla. miten tämä tulee yllätyksenä. Sitten on yhteisen vastuun aika kun kumpikin on töissä. t. toimii
Ihanan naiivi ajatus, että töihin mentyä yhtäkkiä syntyisi yhteinen vastuu.
Toinen on jo tottunut tulemaan peesissä.
Vierailija kirjoitti:
Öö no se hoitaa päävastuun joka on hoitovapaalla. miten tämä tulee yllätyksenä. Sitten on yhteisen vastuun aika kun kumpikin on töissä. t. toimii
Mitä ihmeen puusilmiä te olette, kun ette ymmärrä lukemaanne??!!!
Ap on suoraan ja selvästi ilmaissut tässä ketjussa, että hoitovapaalla olevana hän kyllä HOITAA PÄÄVASTUUN ja hoitaa yksin ne lääkäriin viemiset, turvaistuinten googlailut ja vertailut jne.
Mutta hän haluaisi, että mies - lapsen isä - ottaisi KANTAA edes joihinkin oman lapsensa asioihin. Esimerkiksi niin, että ap on käynyt siellä allergialääkärillä lapsen kanssa ja lääkäri on sanonut, että voidaan seurata tilannetta puoli vuotta tai tehdä nyt heti allergiatestejä, että lääketieteelliseltä kannalta asialla ei ole hirveä kiire joten vanhemmat päättävät kummin edetään. Ja tämän ap kertoo miehelleen illalla kotona. Ja haluaisi YHDESSÄ lapsen isän kanssa PÄÄTTÄÄ kummin tehdään, odotetaanko 6 kk vai mennäänkö heti testeihin.
Päävastuu ei tarkoita sitä, että aivan yksin joutuu päättäämään aivan kaikki lapsen asiat, myös terveyteen liittyvät. Sillä isälläkin on joku vastuu noissa päätöksissä, vaikka hän päivisin töissä kävisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä. Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin.
Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä. Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin.
Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta.
Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä. Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin.
Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta.
Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?
Antaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä. Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin.
Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta.
Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?
En selvitä, mieti ja päätä kaikkia asioita. Kun mies käyttää lapsen lääkärissä, hän päättää. Kun mies ostaa lapselle talvikengät, hän päättää. Kun mies käy koulun vanhempainillassa, hän päättää, haluaako osallistua leirikoulukeräykseen rahalla vai leipomalla mokkapaloja. Meillä molemmat osaavat tehdä arkisia päätöksiä ihan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja äiti enkä silti oikein ymmärrä aloittajan ongelmaa. Jos käyn lapseni kanssa lääkärissä ja lääkäri kertoo, että allergiatestit voidaan tehdä nyt tai puolen vuoden päästä, niin jos mä haluan tietää vastaukset nyt, niin testit tehdään nyt. Voihan ne tehdä puolen vuoden päästä uudelleen, jos ensimmäisissä testeissä mitään allergiaa ei näy, mutta oireet kuitenkin jatkuvat. Kiinteiden aloitus....eipä käynyt mielessäkään kysyä miehen mielipidettä, aloitetaanko perunalla, banaanilla vai kenties avocadolla. Aloitin tosin vadelmalla, mutta en siitäkään kysynyt miehen mielipidettä. Turvaistuimistakin ostetaan paras mahdollinen, johon on varaa. Ja mielipidettä kysytään sellaiselta, jolla on turvaistuimista kokemusta. Muutenkin lapsen tarvitsemista vaatteista ja muista tavaroista päättää se, kumpi ne käy ostamassakin.
Ymmärrän sen, että jos kyse on jostain isommasta asiasta kuten vaikka lapsen sydänleikkauksesta, silloin puhutaan asiasta yhdessä, mutta silloinkin kuunnellaan ensisijaisesti lasta hoitavan lääkärin mielipidettä eikä kaksi maallikkoa ala tekemään keskenään mutuna päätöstä asiasta.
Eli sinä selvität, mietit ja päätät yksin kaikki lapsenne asiat. Mikä on isän osuus lapsen elämässä?
En selvitä, mieti ja päätä kaikkia asioita. Kun mies käyttää lapsen lääkärissä, hän päättää. Kun mies ostaa lapselle talvikengät, hän päättää. Kun mies käy koulun vanhempainillassa, hän päättää, haluaako osallistua leirikoulukeräykseen rahalla vai leipomalla mokkapaloja. Meillä molemmat osaavat tehdä arkisia päätöksiä ihan itsekin.
Miksi ihmeessä sitten vertaat teitä ap:n perheeseen? Kun ap:n ongelmahan on juuri se, että hänen mies ei päätä mitään lapsen asioista vaikka ap pyytää että päättäisi. Sinun mies tekee itse arkisia päätöksiä lapseen liittyen. Ap:n mies ei.
Mitä ihmettä. Miten vaikeaa voi olla ”päättää kiinteiden aloittamisesta”.
Meillä on neljä lasta, molemmat ollaan miehen kanssa vaativissa ammateissa. Mutta ei ole koskaan käynyt mielessäkään tehdä ongelmaa tuommoisista arkisista asioista. Sen kun hoitelee hommat ja sillä sipuli.
Pystytkö päättämään mitä ruokaa laitat tänään tai mitä puet päälle, vai pitääkö miehen osallistua joka asiassa päätöksentekoon?
ap:lle: Hösäät ja stressaat liikaa, jolloin miehelle ei jää tilaa olla lapsen kanssa omalla tavallaan.
Suurin osa aloitusviestissä mainitsemistasi jutuista on turhia, joten niistä ei tarvitse "ottaa kantaa". Allergiaan pätee siedätys, eli älä ajattele juttua. Turvaistuin ostetaan käymällä turvaistuinkaupassa ja sanomalla "haluan turvaistuimen, mitä suosittelette". Ei sitä tarvitse tuntikaupalla googletella. Se googletteluaika on parempi käyttää lapsen kanssa olemiseen tai parisuhteen hoitoon.
Koliikki-itkuihin ei auta mikään, joten niidenkään hoidossa ei sinänsä ole väliä "kannan ottamisella". Ja on työssäkäyvälle raskasta, jos joutuu yöt valvomaan koliikin kanssa ja sitten pitäisi tehdä täysi työpanos päivällä. Siinä saa helposti potkut.
Yöimetysvieroitus-unikoulun pitäminen on kyllä isän hommaa, koska silloin ei ole imetykseen "sortumisen" riskiä. Isä ja lapsi nukkumaan eri huoneeseen yöksi-pariksi, niin sillä hoituu. Perustele tämä hänelle.