Miten saada mies ottamaan kantaa lapsemme asioihin?

Ero uhkailu vuoroviikkosysteemillä. Eiköhän ala äijä osallistumaan..

Jos vastuun kantaminen ei parisuhteessa kiinnosta, niin sano, että hänen toiminta pistää miettimään eroa. Silloin lapsi on vuoroviikoin isällä ja siten myös puolet arjen päätöksistä hänen vastuullaan. Sano, että lapsi hankittiin yhdessä ja yksipuolisesti hän ei voi perääntyä päätöksenteon vastuusta ja valita osallistumispanosta. Miltä hänestä tuntuisi, jos sinä kyllä hoitaisit lasta, mutta vaan yksinkertaisesti päättäisi, että päätös vastuu jää yksin isälle. Että nyt loppu tämä henkinen väkivalta vaieta ja perääntyä keskusteluista. Tehoste perään tarvittaessa, että otat asian neuvolassa puheeksi ja vaadit parisuhdeterapiaa. Ja tosiaan tarvittaessa ero, jos keskustelu ja lasten asioiden päätösvastuu ei enää kiinnosta. Voit vain voittaa nostamalla kissan pöydälle.

Eikö Ap tajunnut millaisen "miehen" kanssa oli perhettä perustamassa?

Itse olet valintasi tehnyt. Lopeta valittaminen ja tee asialle jotakin.

Moni nainen ei kanna vastuuta omista valinnoistaan - omalla tavallaan lapsellisia.

Naisesimies76 kirjoitti:

Eikö Ap tajunnut millaisen "miehen" kanssa oli perhettä perustamassa?

Itse olet valintasi tehnyt. Lopeta valittaminen ja tee asialle jotakin.

Moni nainen ei kanna vastuuta omista valinnoistaan - omalla tavallaan lapsellisia.

True that

Up

Parisuhdeterapiaan.

Voi ap, kuulostaa niin tutulta!

Meillä tilanne on parantunut puolison oltua jälkimmäisen lapsen kanssa lähes vuoden hoitovapaalla.

Minunkin puolisoni kiinnostuu miettimään vain kiinnostavia, innostavia kysymyksiä. Lapsen lääkäri, terveysvaivat, neuvolan surkealle vähättelyohjaukselle vaihtoehtoisen avunhakureitin etsiminen (paljastui allergiaksi yksityisellä), vaatteet, laskujen maksaminen ajoissa jne olivat osastoa, joka ei kiinnostanut. Ei muukaan ns juokseva arkiasia, varsinkaan, jos siihen liittyi paperitöitä. Upean kauko-ohttavam auton kyllä etsi lapselle synttärilahjaksi isolla vaivalla, hyvä niin. Kaikesta tylsästä sanotaan, kun pyydän apua mietintään tai selvitykseen, että hoida sä, kun osaat - tai heti, että hoida sä, kun mun ei kuitenkaan kelpaa. Argh! Kelpaamiseen riittäisi, että kun pyytää hakemaan kumisaappaat sittarista kokoa 27, hän toisi mitkä hyvänsä kumisaappaat kokoa 27, kun hoitoon on mentävä ja vanhat hajosivat. Ei yritäkään, ja jos ei osaa itse päättä, ei silti soita ja kysy. Ei minulta, ei myyjältä, ei ota lasta mukaan. Toteaa vain, että eipä siinä voi onnistua.

Olen itse aivan puhki, kun teen vaativaa työtä ja hoidan perheen asioiden muistamisesta ja valmistelusta 80 %. Itku tulee. Olisi niiiiiin ihanaa olla joskus hetki aivot vapaalla. Tilanne ei ollut sidoksissa siihen, että olin kotona, vaikka niin luulin. Koordinoin nyt 9. vuotta asioita. Kyse on kuitenkin lopulta siitä, että ulkoistaa tylsät asiat. Toisaalta, jos puolison työ on oikeasti haastavaa, voi olla myös yksinkertaisesti takki tyhjä ottamaan mitään uutta mietittävää haltuun. Itselläni olisi nyt juuri sellainen olo, työuupumuksen painaessa, mutta äidillä on harvoin mahdollisuutta heittää palloa miehelle, että "en tiedä, ihan sama, valitse itse, älä siinä nyt jankkaa ja nalkuta, hoida itse, kun kerran viet sen huomenna itse hoitoonkin..."

Puolison hoitovapaalla olin työmatkoilla osan aikaa, ja ehdottomasti hyvä asia oli, että hän kiinnostui siitä, onko kumppareita tai haalareita, muistiko joku laittaa kurahousut kuivumaan vai ovatko ne yhä läjässä eteisessä lammikossa. Kun on itse aamulla helisemässä, kun ei olekaan sopivia kumppareita tai kuivia ulkohousuja, rukkaset märkiä, motivaatio kasvaa selvittää, mistä saa esim. sopivia kumppareita. Tai edes nätisti pyytää, että hommaan tullessani reissulta. Hän myös oppi, että on käytännön arkeen eroa, onko muksun haalari vedenpitävä vai ei, ja edes alkoi ymmärtää, että valintaan voisi todeta muutakin kuin "no otat jonkin" tuhahtaen.

En ole yhtään hankintaa kritisoinut. Silti jo ennen ensimmäistäkään alkoi se "no ei se kelpaa kuitenkaan". Surullista on, että mikä vain aktiivinen yritys kelpaisi, nyt koen, että puolisosta tuli vain vastuun välttelijä sitä mukaa, kun rento bile-elänä muuttui työ- ja perhearjeksi vastuineen.

Mä luulen, että toiselle vanhemmalle noi valinnat vaikka lapsen ruoista ja tarvikkeista näyttäydy niin isoina asioina kuin ap:lle ne näyttäytyvät. Vaikka nyt turvaistuin, aika moni suhtautuu siihen kuitenkin niin, että menee järkevään kauppaan ja ostaa sen mitä myyjä suosittaa. Jos osoittautuu käytössä huonoksi, niin voi ostaa uuden.

Samoin ne kiinteät. Entä jos antaa vain porkkanaa muutamana päivänä ja katsoo mitä tapahtuu.

Vanhemmuus ei ole suorittamista, se on aika paljon vain rakkautta ja elämää. Noi asiat tuntuvat helposti megatärkeiltä ollessa hoitovapaalla, mutta vanhemmuuden kannalta ne on ihan sivuseikkoja.

Te erolla uhkailijat oletteko miettineet sitä että mies saattaa saada tarpeekseen koko jutusta? Katkaista välit ja aloittaa uuden elämän ilman lasta? Kyllä tätä tapahtuu. Uusi mies voi tulla lopulta tilalle mutta ei ole ihan sama asia koska lapsi ei ole hänen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Miten vaikeaa voi olla ”päättää kiinteiden aloittamisesta”.

Meillä on neljä lasta, molemmat ollaan miehen kanssa vaativissa ammateissa. Mutta ei ole koskaan käynyt mielessäkään tehdä ongelmaa tuommoisista arkisista asioista. Sen kun hoitelee hommat ja sillä sipuli.

Pystytkö päättämään mitä ruokaa laitat tänään tai mitä puet päälle, vai pitääkö miehen osallistua joka asiassa päätöksentekoon?

Nyt kyllä vähän pädet ja kiillotat sädekehää. Etkö mitenkään kykene muistamaan, millaista oli olla esikoisen äiti? Kun kaikki oli vierasta, jokaiseen asiaan oli monta tapaa tehdä. Koko ajan piti miettiä, tehdäänkö näin vai näin. Ostanko koon 68 talvihaalarin vai koon 74? Kelpaako toppasukat vai pitääkö olla jo kengät? Luovutaanko tutista nyt vai vasta ensi kesänä? Mistään et voinut tietää, mikä sopii teidän perheellenne, koska olit sen ongelman edessä ensimmäistä kertaa.

Muistan kun tulin hormonihuuruissa kotiin vauvan kanssa ja koko ajan oli tunne, että en osaa pitää tätä edes hengissä, että miten ne nyt tämän antoivat noin vain kotiin asti ja varmaan sitä tuskaa miehellekin jaoin, niin hän lähtikin kauppaan ja toi tullessaan lähes kaikki vempaimet, mitä tavaratalon vauvaosastolta voi löytää liivinsuojuksista maidonkerääjiin. Ja miten taivaallista oli, kun niistä olikin hyötyä! En ollut ikinä edes kuullut mistään maidonkerääjistä, koska lähipiirissäni muilla ei ollut maidon liikatuotantoa. Mies löysi myös lapselle sopivan tutin (kun osti niitä vaihtoehtoja) ja pelasti vaatteeni, kun sain liivinsuojat ja hoiti myöhemminkin erityisesti kalliimpin varusteiden hankinnat, kun halusi etsiä kaikki turvallisuustestit ja valita sitten ne voittajamerkit.

Tottakai oli asioita, joihin mies ei ottanut kantaa esim. imetyksen loppumiseen. Tai otti hän kantaa mutta ohimennen vain sanomalla, että jos kerran vauva ei halua juoda enää rinnasta, niin sitten ei juo. Monilla pienillä vihjeillä hän sai ohjattua minua tiettyyn suuntaan esim. toteamalla ettei vauvan ulkovaatteiden tarvitse olla kestäviä, kun ei ylipäätään käytä niitä paria kuukautta kauempaa.

On valtava helpotus, kun niitä omia huolenaiheita pystyy jakamaan silloin, kun on itse epävarma eikä tiedä, mikä vaihtoehto olisi hyväksi.

Jos kerran olet hoitovapaalla, miksi et voi asioita vaan hoitaa?

Kuningataräidin kanssa voi käydä "keskustelua ja osallistumista"  vain vahvistamalla tämän päätökset. Muuten erouhkailua.

Voi voi. Mies on vaativassa ammatissa joka stressaa vuorokauden ympäri ja hoitovapaalla oleva vaimo vaatii tekemään päätöksiä kotiasioista, käytännön asioista siellä. Tuossa en näe mitään muuta ratkaisua kuin äidin itsenäistymisen, hoitaisi oman työnsä eikä rasittaisi jankkauksellaan työn painamaa isää. Erohan tuosta tulee, vaimo ei puhalla yhteiseen hiileen koska ei tajua miehen tilannetta ollenkaan.

Terv. Mummo65

Mies on yrityksen johdossa? Millähän meriiteillä? Johtaminen on nimenomaan päätöksentekoa ja niiden toimeenpanon valvontaa. Hän ei osaa päättää edes pieniä asioita, joten siinähän se syy onkin, että ei osaa tehdä tehokkaasti 8 tunnin päivää ja kotiin. Johtaja voi delegoida itselleen turhat tehtävät muille, mutta haahuilija ei osaa sitäkään. Jospa vaihtaisi aisantuntijatyöhön takaisin. Kukaan ei johtajana pärjää, vaikka olisi parhaat paperit tuotantotalouden opinnoista. Ihmisten johtaminen on jotakin ihan muuta. 

Ei taida ap.n työ kovin vaativaa olla, kun yhden pikkulapsen hoito menee noin hankalaksi.

Kun ei ollut googlea käytössä nii mentiin kauppaan ja ostettiin se mikä tuntu hyvältä. Tosiaan, kun minini äitiypäivärahasta osteli, niin yleensä se halvin riitti.

Vaipat tosin ei ollut halvimpia, kun niistä halvoista tuli näppylöitä.

Neuvolastahan tulee esitteet kyllä sen iän mukaan mitä milloinkin tarvitaan. Sieltä voi katsoa, jos ei tiedä itse. Miksi oletat, että miehelläsi olisi parempia ideoita kuin terkalla tai lääkärillä?

En tosiaan ihmettele, että mies ei pidä tärkeänä pitää palaveria kanssasi jokaisesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaan ketjua kun minulla on ihan samanlainen ongelma.

Miten saada nainen ottamaan kantaa omakotitalon salaojaremonttiin ja ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihtoon?

Olen ollut vuoden virkavapaalla asian hoitamisen takia, ja nyt pitäisi saada työt käyntiin. Ennen virkavapaatani kävimme vaimon syvällisiä keskusteluja suodattimien laadusta ja salaojaputken valmistajasta. Nyt kun pitäisi tehdä lopullisia päätöksiä, olen aivan yksin asian kanssa. Vaimo ei kuulemma ehdi kun käy töissä ja hoitaa lapset. Onko ainoa vaihtoehto JSE?

Talon hankinta oli sitten yhteinen päätös, enkä osannut aavistakaan tällaista käytöstä. Tuli ihan puun takaa.

Olet nyt ytimessä ja aivan oikeassa. Jos olette molemmat yhtä tumpeloina ostaneet talon, eikä kumpikaan ymmärrä oikein mistään mitään, kuten yleensä ensimmäisen lapsenkin kanssa asia on, on ihan oikein odottaa, että molemmat osallistuvat miettimiseen ja sitä kautta myös huolehtimiseen.

Mutta jos lapset olet sysännyt vaimolle - kuten sanot,  hän huolehtii - olet sysännyt aika paljon. Jos nyt siis tehdään niin, että sinä otat enemmän vastuuta lapsista ja vaimo vastaavasti alkaa miettimään salaojaremontteja ja ilmanvaihtokoneita (mitä ne sitten ovatkaan, itse olen törmännyt vain ilmalämpöpumppuihin ja vastaaviin, en tiedä, mitä ilmaa teillä vaihdetaan).

Pysy virkavapaalla, se taitaa olla joka tapauksessa tapauksessanne taloudellisin vaihtoehto.

Niin kovin tavanomaista että miehet tulevat tälläiseen ketjuun ja sanovat jotain vastaavaa. Kuule noi asunnon rempat tehdään yhden kerran ja toivon mukaan ne on sitten tehty ja hoidettu. Lasten kanssa samat (tylsätkin) asiat toistuvat päivästä päivään ja uusia tulee eteen koko ajan. Eli ei näitä voi verrata toisiinsa. Ta no jos kerran haluaa verrata niin eikös sitten niin että nainen kantaa lasta kehossaan sen eta 9kk 24/7 ja tekee synnytyksen ja  sitten onkin miehen työ ottaa vastuu lapsen hoidosta. Miltäs kuulostaisi?

Onko ap antanut miehellern edes mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle. Luulenpa, että otti vapaan itselleen itsestään selvästi, mutta ei nyt halua hoitaa hommiaan. Kannattaa ap mennä töihin, niin miestäkin alkaa lapsen kakankoostumus kiinnostaa, kun siitä tulee hänen päivätyönsä.