Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada mies ottamaan kantaa lapsemme asioihin?
Meillä on 1,5 v. molempien kovin toivoma ja pitkään yritetty lapsi. Ennen lapsen syntymää miehellä oli paljon mielipiteitä lapsen asioista kuten millaisia tarvikkeita hänelle pitää ostaa ennen kuin syntyy ja valitsi niitä itse, googlaili viikkoja että mikä on paras jne. Mutta vauvan synnyttyä hän ei ole ottanut enää mitään kantaa mihinkään lapseen liittyvään.
Kiinteiden aloitukset, allergiaselvittelyt, unikoulut ja kaikki olen joutunut miettimään ja toteuttamaan aivan yksin. Mies kyllä viettää aikaa joka päivä lapsen kanssa, mutta ei osallistu mihinkään päätöksentekoon eikä miettimiseen. Ei edes niistä asioista keskustelemiseen. Lapsen syntymän jälkeen ei ole suostunut selvittämään (edes googlaamaan) yhtään mitään, joka pitäisi selvittää. Esim. että mikä olisi hyvä tapa toteuttaa unikoulu, miten allergiaepäilyn kanssa pitäisi tehdä, kun neuvola ei auta, millä ruoilla kiinteät pitäisi aloittaa, mikä olisi hyvä turvaistuin. Ja jos minä sitten selvitän vaihtoehtoja, ja puhun niistä hänelle, niin hän ei kommentoi mitenkään. Ei sano mitään mielipidettä, ei ota mihinkään kantaa. Alan olla todella väsynyt kantamaan vastuun kaikesta yksin ja selvittämään kaiken yksin. Esim. allergialääkäriin hän lähti kyllä mukaan, mutta ei sanonut siellä mitään eikä sen jälkeenkään puhunut allergiajutusta mitään vaikka minä hänelle siitä puhuin, ei vastannut mitään. Koliikkivaiheessa jouduin yksin hoitamaan kaikki koliikki-itkut, kun miehellä oli yhtäkkiä "todella tärkeitä työasioita" hoidettavana aina kun itku alkoi (vetäytyi työhuoneeseen tekemään töitä).
Enkä ole jyrännyt hänen mielipiteitä, ennen lapsen syntymää hän sai päättää niitä tarvikkeita ja ostimme ne mitä hän päätti tai mitä yhdessä päätettiin ja valittiin. Ja lapsen syntymän jälkeen hän ei ole ottanut kantaa mihinkään, joten en ole voinutkaan jyrätä häntä kertaakaan. Olen monta kertaa aloittanut keskustelun, että jään yksin lapsen asioiden kanssa enkä tunne että olisimme yhdessä vanhempia. Hän vain loukkaantuu, mitään keskustelua ei synny.
Miten saan hänet ottamaan kantaa lapsemme asioihin?
Kommentit (216)
Mistä ap ja miehensä ovat saaneet päähänsä, että äitiyslomalla olevan pitäisi käyttää kaiken aikansa vauvan hyväksi. Vain totaaliyksinhuoltaja voisi joutua sellaiseen tilanteeseen, eikä sellainen ole todellakaan ihanteellista, vai mitä? Kummankin vanhemmalla on vastuu vauvasta. Synnyttänyt on muutenkin hyvin kiinni lapsessaan, ei hänen taakkaasa saa lisätä sillä, että isä laistaa oman vastuunsa.
Miten muuten tuo mies edes sopii vaativaan työhönsä, jos hän kykene tai halua hoitaa vastuitaan? Jos hän ei esim. kuuntele sidosryhmiin kuuluvien oikeutettuja vaatimuksia tai toiveita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas tätä kotiäitien hokemaa metatyöpaskaa. Kuinka se on rankkaa "suunnitella" allergiarasvojen levitys jne... Siitä kun pitäisi jutella niin prkl:eesti.
Sanokaa kotiäidit oikeesti niille töissä käyville miehillenne, että tästä eteen päin te hoidatte kaikki perheen yhteiset- ja miehen omat kulut, ja mies saa jäädä kotiin hoitamaan esim. YHTÄ 1,5 vuotiasta lasta! Itse suostuisin tähän ilomielin vaikka lapsia useampia onkin. Ja samanlaisesta asioista minua syyllistetään kotona. Anteeksi pyydellen ja anoen on aina töihin lähdettävä. Jos ette tähän ehdotukseen ole valmiita, lopettakaa mussutus.
Onhan se nyt ihan selvää työnjakoa, että jos toinen jää kotiin hoitamaan lasta, ja lapsella on allergia, ja sitä pitää mennä näyttämään lääkärille, SE HOITOVAPAALLA oleva vie sen sinne. Eikä marttyyrinä nyyhkytä että kyllä sinun on nyt vietävä ettei kaikki jää minun hoidettavaksi! Miettikää nyt oikeasti! Silloin on kaksi ihmistä pois töistä yhden allergian takia! Ja valtio ja työnantajat maksaa. Ei ole ihme että on vähä Suomella kilpailukykyongelmia!
Ymmärsit koko aloitukseni aivan väärin. En minä miestä sinne lääkäriin tarvinnut, olisin voinut vapaalla olevana hoitaa sen ihan itse. Mies itse halusi tulla mukaan. Aloitukseni koski sitä, että olisin esim. niistä allergioista halunnut puhua (esim. illalla töiden jälkeen) miehen kanssa, että lääkäri sanoi, että on vaihtoehdot A, B ja C edetä allergioiden kanssa, ja oltaisiin miehen kanssa sitten yhdessä mietitty että mikä on paras vaihtoehto. Sellaisen joudun tekemään kaiken yksin, mies ei osallistu keskusteluun eikä päätöksentekoon. Väännän vielä rautalangasta: voin hyvin itse hoitaa käytännön asiat. Haluan kumppanuutta lapsen kehitykseen ja terveyteen liittyvien asioiden miettimiseen, jos niistä pitää tehdä päätöksiä.
Taisin rähjätä vähän muillekin ketjuun kirjottaneille, kuin aloittajalle.. Mutta, kyllä se työnjako pitäisi olla selkeätäkin joiltakin osin. Toinen hoitaa lasta, ja toinen hoitaa toimeentulon. Tietysti töissä käyvä hoitaa lasten hoidosta osuutensa työ ajan ulkopuolella.
Täytyy myöntää että olen itsekin aika turhautunut siihen, että asioista pitää jauhaa ja jankata ihan turhaan. Ja olen huono isä/aviomies kun en jaksa jankata.
Kai se nyt se lääkäri, jonka luona kävitte sillä aikaa kun olin töissä, tietää parhaiten miten se allergia pitää hoitaa. Mistä minä sen tietäisin? Minä maksan sen lääkärin laskun joten kyllä se sen homma olisi. Jos sieltä ei tarvittavaa apua saa, mitä siellä käymään joka viikko.
Ja siitä työnjaosta vielä, ne omat hommat tulee hoitaa loppuun saakka. Ei niin kuin joku aiemmin kirjoitti, että "lääkäriaika on nyt varattu. Sinä hoidat käynnin". En minäkään sano että verkkopankin osoite on kirjoitettu läppärin selaimeen, menes hoitamaan laskut. Sitten on eri asia jos apua tarvitaan oikeasti. Silloin pyydetään, "voisitko auttaa?"
Etkö sinä isänä koe jääväsi lapsesi asioista ulkopuoliseksi, jos sinun homma on pelkkä se toimeentulo?
Koen. Mutta ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia ottamaan hommaani hoitaakseen.
Eikö sinulta ihan oikeasti riitä yhtään aikaa lapsen asioihin siltä toimeentulon hankkimiselta? Edes kerran viikossa klo 19:00-19:30?
Seuraa ketjua ennen kuin tulet huutelemaan. Olen ilmoittanut hoitavani puolet lasten hoidosta työaikani ulkopuolella, nii kuin vauva.fi suosittelee tehtäväksi. Mutta haluaisin osallistua enemmän. Mutta minulle ei suoda sitä mahdollisuutta, mikä kotiäideille suodaan.
Kerro sille lastenhoitajalle, että varaa lääkäri sunmuut ajat työaikasi ulkopuolelle, sillälailla pääset mukaan.
Mun mies ei oo missannut kuin pari neuvolalääkäriä joita ei iltaan ole voinut sopia mutta muuten ollaan aina päästy yhdessä. Unikoulut pidettiin tietty myös yhdessä ja muutkin päätökset ollaan tehty yhdessä, vanhempi lapsi on pian neljä. Lapset ovat ihan meidän yhteinen projekti.
Ihmetyttää kyllä näissä "en voi hoitaa kun käyn töissä" ulinoissa se, että jääkö niissä perheissä lapset heitteille sitten kun molemmat vanhemmat ovat töissä.
Mitä se lapsen hoitaja sitten tekisi sillä aikaa kun olen töissä. Istuisi rukkaset kädessä ovella odottamassa minua että päästään lääkärireissuun sillä kakkosautolla joka pitää olla näitä tilanteita varten? MIKSI minulle ei voi antaa samaa kuin minä annan kotiäidille, että minulle maksetaan kaikki ja saan hoitaa lasten lääkärikäynnit päivän aikana? Miettikää oikeasti tätä kun valitatte meistä huonoista isistä.
Se hoitaa niitä lapsia. Katsos kun niitten lääkärikäyntien lisäksi on sitä ihan perus hoitamista ja hoivaamista.
Ne lapset ruokitaan jokapäivä useampaankin kertaan kun et ole paikalla, niiden hampaat pestään ja niitä autetaan valitsemaan vaatteet ja pukemaan. Niitä ulkoilutetaan ja niille opetetaan käytöstapoja ja leikkejä. Niille annetaan mahdollisuus lepohetkeen ja keksitään jotain luovaa hommaa, vaikka askastelua jotta se lapsi kehitttyy.
Niitä lapsia altistetaan sosiaalisille kontakteille, viedään ehkä puistoon tai kerhoon tai kirjastoon jne. tietenkin pitää ottaa huomioon ollanko lähitulevaisuudessa tekemässä jotain tärkeetä, koska silloin ei kannata viedä ainakaan mihinkään sisäleikkipuistoon. Otetaan vastaan kiukut ja opetetaan hallitsemaan niitä. (Ja sitten vielä toteutetaan ne edellisellä lääkärikäynnillä sovitut hoidot, arvioidaan niiden vaikutusta, pistetään muistiin mitä halutaan seuraavalla kerralla selvittää.)Ja jotkut vielä siivoo kaiken ton lisäksi, käy kaupassa ja kokkaa.
Että kyllä varmaan muutakin tekemistä olisi kuin istua odottamassa.
Hyvä! Just noin pitää hoitovapaalla toimia! Jos olis emojeita ni pistäsin tähän peukun!
Ja sit kun on lääkärikäynti ni jätetään vaikka se puisto väliin. Eihän sinne kipeenä voi mennäkkään. Ettei työssä käyvän tarvitse olla poissa töistä lääkärikäynnin takia. Ja uskokaa tai älkää, monelle miehelle tuo kävisi, kun voisi tehdä sitä ilman että olisi taloudellisesti vastuussa perheestään. Ja ilman, että joku on koko ajan arvostelemassa, kuinka olet taas "laiminlyönyt lapsen sosiaalisille kontakteille altistamisen" tms hölynpölyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas tätä kotiäitien hokemaa metatyöpaskaa. Kuinka se on rankkaa "suunnitella" allergiarasvojen levitys jne... Siitä kun pitäisi jutella niin prkl:eesti.
Sanokaa kotiäidit oikeesti niille töissä käyville miehillenne, että tästä eteen päin te hoidatte kaikki perheen yhteiset- ja miehen omat kulut, ja mies saa jäädä kotiin hoitamaan esim. YHTÄ 1,5 vuotiasta lasta! Itse suostuisin tähän ilomielin vaikka lapsia useampia onkin. Ja samanlaisesta asioista minua syyllistetään kotona. Anteeksi pyydellen ja anoen on aina töihin lähdettävä. Jos ette tähän ehdotukseen ole valmiita, lopettakaa mussutus.
Onhan se nyt ihan selvää työnjakoa, että jos toinen jää kotiin hoitamaan lasta, ja lapsella on allergia, ja sitä pitää mennä näyttämään lääkärille, SE HOITOVAPAALLA oleva vie sen sinne. Eikä marttyyrinä nyyhkytä että kyllä sinun on nyt vietävä ettei kaikki jää minun hoidettavaksi! Miettikää nyt oikeasti! Silloin on kaksi ihmistä pois töistä yhden allergian takia! Ja valtio ja työnantajat maksaa. Ei ole ihme että on vähä Suomella kilpailukykyongelmia!
Ymmärsit koko aloitukseni aivan väärin. En minä miestä sinne lääkäriin tarvinnut, olisin voinut vapaalla olevana hoitaa sen ihan itse. Mies itse halusi tulla mukaan. Aloitukseni koski sitä, että olisin esim. niistä allergioista halunnut puhua (esim. illalla töiden jälkeen) miehen kanssa, että lääkäri sanoi, että on vaihtoehdot A, B ja C edetä allergioiden kanssa, ja oltaisiin miehen kanssa sitten yhdessä mietitty että mikä on paras vaihtoehto. Sellaisen joudun tekemään kaiken yksin, mies ei osallistu keskusteluun eikä päätöksentekoon. Väännän vielä rautalangasta: voin hyvin itse hoitaa käytännön asiat. Haluan kumppanuutta lapsen kehitykseen ja terveyteen liittyvien asioiden miettimiseen, jos niistä pitää tehdä päätöksiä.
Taisin rähjätä vähän muillekin ketjuun kirjottaneille, kuin aloittajalle.. Mutta, kyllä se työnjako pitäisi olla selkeätäkin joiltakin osin. Toinen hoitaa lasta, ja toinen hoitaa toimeentulon. Tietysti töissä käyvä hoitaa lasten hoidosta osuutensa työ ajan ulkopuolella.
Täytyy myöntää että olen itsekin aika turhautunut siihen, että asioista pitää jauhaa ja jankata ihan turhaan. Ja olen huono isä/aviomies kun en jaksa jankata.
Kai se nyt se lääkäri, jonka luona kävitte sillä aikaa kun olin töissä, tietää parhaiten miten se allergia pitää hoitaa. Mistä minä sen tietäisin? Minä maksan sen lääkärin laskun joten kyllä se sen homma olisi. Jos sieltä ei tarvittavaa apua saa, mitä siellä käymään joka viikko.
Ja siitä työnjaosta vielä, ne omat hommat tulee hoitaa loppuun saakka. Ei niin kuin joku aiemmin kirjoitti, että "lääkäriaika on nyt varattu. Sinä hoidat käynnin". En minäkään sano että verkkopankin osoite on kirjoitettu läppärin selaimeen, menes hoitamaan laskut. Sitten on eri asia jos apua tarvitaan oikeasti. Silloin pyydetään, "voisitko auttaa?"
Etkö sinä isänä koe jääväsi lapsesi asioista ulkopuoliseksi, jos sinun homma on pelkkä se toimeentulo?
Koen. Mutta ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia ottamaan hommaani hoitaakseen.
Eikö sinulta ihan oikeasti riitä yhtään aikaa lapsen asioihin siltä toimeentulon hankkimiselta? Edes kerran viikossa klo 19:00-19:30?
Seuraa ketjua ennen kuin tulet huutelemaan. Olen ilmoittanut hoitavani puolet lasten hoidosta työaikani ulkopuolella, nii kuin vauva.fi suosittelee tehtäväksi. Mutta haluaisin osallistua enemmän. Mutta minulle ei suoda sitä mahdollisuutta, mikä kotiäideille suodaan.
Kerro sille lastenhoitajalle, että varaa lääkäri sunmuut ajat työaikasi ulkopuolelle, sillälailla pääset mukaan.
Mun mies ei oo missannut kuin pari neuvolalääkäriä joita ei iltaan ole voinut sopia mutta muuten ollaan aina päästy yhdessä. Unikoulut pidettiin tietty myös yhdessä ja muutkin päätökset ollaan tehty yhdessä, vanhempi lapsi on pian neljä. Lapset ovat ihan meidän yhteinen projekti.
Ihmetyttää kyllä näissä "en voi hoitaa kun käyn töissä" ulinoissa se, että jääkö niissä perheissä lapset heitteille sitten kun molemmat vanhemmat ovat töissä.
Mitä se lapsen hoitaja sitten tekisi sillä aikaa kun olen töissä. Istuisi rukkaset kädessä ovella odottamassa minua että päästään lääkärireissuun sillä kakkosautolla joka pitää olla näitä tilanteita varten? MIKSI minulle ei voi antaa samaa kuin minä annan kotiäidille, että minulle maksetaan kaikki ja saan hoitaa lasten lääkärikäynnit päivän aikana? Miettikää oikeasti tätä kun valitatte meistä huonoista isistä.
Se hoitaa niitä lapsia. Katsos kun niitten lääkärikäyntien lisäksi on sitä ihan perus hoitamista ja hoivaamista.
Ne lapset ruokitaan jokapäivä useampaankin kertaan kun et ole paikalla, niiden hampaat pestään ja niitä autetaan valitsemaan vaatteet ja pukemaan. Niitä ulkoilutetaan ja niille opetetaan käytöstapoja ja leikkejä. Niille annetaan mahdollisuus lepohetkeen ja keksitään jotain luovaa hommaa, vaikka askastelua jotta se lapsi kehitttyy.
Niitä lapsia altistetaan sosiaalisille kontakteille, viedään ehkä puistoon tai kerhoon tai kirjastoon jne. tietenkin pitää ottaa huomioon ollanko lähitulevaisuudessa tekemässä jotain tärkeetä, koska silloin ei kannata viedä ainakaan mihinkään sisäleikkipuistoon. Otetaan vastaan kiukut ja opetetaan hallitsemaan niitä. (Ja sitten vielä toteutetaan ne edellisellä lääkärikäynnillä sovitut hoidot, arvioidaan niiden vaikutusta, pistetään muistiin mitä halutaan seuraavalla kerralla selvittää.)Ja jotkut vielä siivoo kaiken ton lisäksi, käy kaupassa ja kokkaa.
Että kyllä varmaan muutakin tekemistä olisi kuin istua odottamassa.
Hyvä! Just noin pitää hoitovapaalla toimia! Jos olis emojeita ni pistäsin tähän peukun!
Ja sit kun on lääkärikäynti ni jätetään vaikka se puisto väliin. Eihän sinne kipeenä voi mennäkkään. Ettei työssä käyvän tarvitse olla poissa töistä lääkärikäynnin takia. Ja uskokaa tai älkää, monelle miehelle tuo kävisi, kun voisi tehdä sitä ilman että olisi taloudellisesti vastuussa perheestään. Ja ilman, että joku on koko ajan arvostelemassa, kuinka olet taas "laiminlyönyt lapsen sosiaalisille kontakteille altistamisen" tms hölynpölyä.
Jos mies haluaa osallistua muuhunkin lapsen elämässä kuin siihen perushoivaan iltaisin niin ne lääkäri tai neuvolakäynnit pitää kyllä mielestäni varata siihen aikaan, että mieskin pääsee. Tässä ketjussa keskustellut isäkin oli harmistunut kun ei voi osallistua enemmän. Silloin se osallistuminen pitää mahdollistaa. Sille hoitovapaalaiselle se on aivan sama onko se lekuri päivällä vai illalla, hommaa on kuitenkin yhtä paljon koska siellä "töissä" ollaan kuitenkin 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas tätä kotiäitien hokemaa metatyöpaskaa. Kuinka se on rankkaa "suunnitella" allergiarasvojen levitys jne... Siitä kun pitäisi jutella niin prkl:eesti.
Sanokaa kotiäidit oikeesti niille töissä käyville miehillenne, että tästä eteen päin te hoidatte kaikki perheen yhteiset- ja miehen omat kulut, ja mies saa jäädä kotiin hoitamaan esim. YHTÄ 1,5 vuotiasta lasta! Itse suostuisin tähän ilomielin vaikka lapsia useampia onkin. Ja samanlaisesta asioista minua syyllistetään kotona. Anteeksi pyydellen ja anoen on aina töihin lähdettävä. Jos ette tähän ehdotukseen ole valmiita, lopettakaa mussutus.
Onhan se nyt ihan selvää työnjakoa, että jos toinen jää kotiin hoitamaan lasta, ja lapsella on allergia, ja sitä pitää mennä näyttämään lääkärille, SE HOITOVAPAALLA oleva vie sen sinne. Eikä marttyyrinä nyyhkytä että kyllä sinun on nyt vietävä ettei kaikki jää minun hoidettavaksi! Miettikää nyt oikeasti! Silloin on kaksi ihmistä pois töistä yhden allergian takia! Ja valtio ja työnantajat maksaa. Ei ole ihme että on vähä Suomella kilpailukykyongelmia!
Ymmärsit koko aloitukseni aivan väärin. En minä miestä sinne lääkäriin tarvinnut, olisin voinut vapaalla olevana hoitaa sen ihan itse. Mies itse halusi tulla mukaan. Aloitukseni koski sitä, että olisin esim. niistä allergioista halunnut puhua (esim. illalla töiden jälkeen) miehen kanssa, että lääkäri sanoi, että on vaihtoehdot A, B ja C edetä allergioiden kanssa, ja oltaisiin miehen kanssa sitten yhdessä mietitty että mikä on paras vaihtoehto. Sellaisen joudun tekemään kaiken yksin, mies ei osallistu keskusteluun eikä päätöksentekoon. Väännän vielä rautalangasta: voin hyvin itse hoitaa käytännön asiat. Haluan kumppanuutta lapsen kehitykseen ja terveyteen liittyvien asioiden miettimiseen, jos niistä pitää tehdä päätöksiä.
Taisin rähjätä vähän muillekin ketjuun kirjottaneille, kuin aloittajalle.. Mutta, kyllä se työnjako pitäisi olla selkeätäkin joiltakin osin. Toinen hoitaa lasta, ja toinen hoitaa toimeentulon. Tietysti töissä käyvä hoitaa lasten hoidosta osuutensa työ ajan ulkopuolella.
Täytyy myöntää että olen itsekin aika turhautunut siihen, että asioista pitää jauhaa ja jankata ihan turhaan. Ja olen huono isä/aviomies kun en jaksa jankata.
Kai se nyt se lääkäri, jonka luona kävitte sillä aikaa kun olin töissä, tietää parhaiten miten se allergia pitää hoitaa. Mistä minä sen tietäisin? Minä maksan sen lääkärin laskun joten kyllä se sen homma olisi. Jos sieltä ei tarvittavaa apua saa, mitä siellä käymään joka viikko.
Ja siitä työnjaosta vielä, ne omat hommat tulee hoitaa loppuun saakka. Ei niin kuin joku aiemmin kirjoitti, että "lääkäriaika on nyt varattu. Sinä hoidat käynnin". En minäkään sano että verkkopankin osoite on kirjoitettu läppärin selaimeen, menes hoitamaan laskut. Sitten on eri asia jos apua tarvitaan oikeasti. Silloin pyydetään, "voisitko auttaa?"
Etkö sinä isänä koe jääväsi lapsesi asioista ulkopuoliseksi, jos sinun homma on pelkkä se toimeentulo?
Koen. Mutta ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia ottamaan hommaani hoitaakseen.
Eikö sinulta ihan oikeasti riitä yhtään aikaa lapsen asioihin siltä toimeentulon hankkimiselta? Edes kerran viikossa klo 19:00-19:30?
Seuraa ketjua ennen kuin tulet huutelemaan. Olen ilmoittanut hoitavani puolet lasten hoidosta työaikani ulkopuolella, nii kuin vauva.fi suosittelee tehtäväksi. Mutta haluaisin osallistua enemmän. Mutta minulle ei suoda sitä mahdollisuutta, mikä kotiäideille suodaan.
Kerro sille lastenhoitajalle, että varaa lääkäri sunmuut ajat työaikasi ulkopuolelle, sillälailla pääset mukaan.
Mun mies ei oo missannut kuin pari neuvolalääkäriä joita ei iltaan ole voinut sopia mutta muuten ollaan aina päästy yhdessä. Unikoulut pidettiin tietty myös yhdessä ja muutkin päätökset ollaan tehty yhdessä, vanhempi lapsi on pian neljä. Lapset ovat ihan meidän yhteinen projekti.
Ihmetyttää kyllä näissä "en voi hoitaa kun käyn töissä" ulinoissa se, että jääkö niissä perheissä lapset heitteille sitten kun molemmat vanhemmat ovat töissä.
Mitä se lapsen hoitaja sitten tekisi sillä aikaa kun olen töissä. Istuisi rukkaset kädessä ovella odottamassa minua että päästään lääkärireissuun sillä kakkosautolla joka pitää olla näitä tilanteita varten? MIKSI minulle ei voi antaa samaa kuin minä annan kotiäidille, että minulle maksetaan kaikki ja saan hoitaa lasten lääkärikäynnit päivän aikana? Miettikää oikeasti tätä kun valitatte meistä huonoista isistä.
Se hoitaa niitä lapsia. Katsos kun niitten lääkärikäyntien lisäksi on sitä ihan perus hoitamista ja hoivaamista.
Ne lapset ruokitaan jokapäivä useampaankin kertaan kun et ole paikalla, niiden hampaat pestään ja niitä autetaan valitsemaan vaatteet ja pukemaan. Niitä ulkoilutetaan ja niille opetetaan käytöstapoja ja leikkejä. Niille annetaan mahdollisuus lepohetkeen ja keksitään jotain luovaa hommaa, vaikka askastelua jotta se lapsi kehitttyy.
Niitä lapsia altistetaan sosiaalisille kontakteille, viedään ehkä puistoon tai kerhoon tai kirjastoon jne. tietenkin pitää ottaa huomioon ollanko lähitulevaisuudessa tekemässä jotain tärkeetä, koska silloin ei kannata viedä ainakaan mihinkään sisäleikkipuistoon. Otetaan vastaan kiukut ja opetetaan hallitsemaan niitä. (Ja sitten vielä toteutetaan ne edellisellä lääkärikäynnillä sovitut hoidot, arvioidaan niiden vaikutusta, pistetään muistiin mitä halutaan seuraavalla kerralla selvittää.)Ja jotkut vielä siivoo kaiken ton lisäksi, käy kaupassa ja kokkaa.
Että kyllä varmaan muutakin tekemistä olisi kuin istua odottamassa.
Hyvä! Just noin pitää hoitovapaalla toimia! Jos olis emojeita ni pistäsin tähän peukun!
Ja sit kun on lääkärikäynti ni jätetään vaikka se puisto väliin. Eihän sinne kipeenä voi mennäkkään. Ettei työssä käyvän tarvitse olla poissa töistä lääkärikäynnin takia. Ja uskokaa tai älkää, monelle miehelle tuo kävisi, kun voisi tehdä sitä ilman että olisi taloudellisesti vastuussa perheestään. Ja ilman, että joku on koko ajan arvostelemassa, kuinka olet taas "laiminlyönyt lapsen sosiaalisille kontakteille altistamisen" tms hölynpölyä.
Jos mies haluaa osallistua muuhunkin lapsen elämässä kuin siihen perushoivaan iltaisin niin ne lääkäri tai neuvolakäynnit pitää kyllä mielestäni varata siihen aikaan, että mieskin pääsee. Tässä ketjussa keskustellut isäkin oli harmistunut kun ei voi osallistua enemmän. Silloin se osallistuminen pitää mahdollistaa. Sille hoitovapaalaiselle se on aivan sama onko se lekuri päivällä vai illalla, hommaa on kuitenkin yhtä paljon koska siellä "töissä" ollaan kuitenkin 24/7.
Sori jo etukäteen, mutta nyt on kyllä pakko kun on paikka..
Pitäisikö se auton katsastuskin varata silleen illalla että molemmat pääsee?
Eikös niitä velvollisuuksia/töitä pitäisi ihan oikeesti jakaa järkevästi, eikä turhaan "hukata" molempien aikaa siihen minkä toinen voi hoitaa yksinkin. Kun se nyt on jo tullut selväksi että molemmilla on omasta mielestään kädet täynnä töitä, kotiäidillä ja töissä käyvällä isällä.
Vierailija kirjoitti:
Menikö homma nyt siis näin: Vaimo haluaisi, että molemmat osallistuisivat suunnitteluun, mutta hän voisi itse ottaa isomman vastuun toteutuksesta. Mies haluaa, että vaimo hoitaisi suunnittelun, mutta toteutus voitaisiin hyvin jakaa tasaisemmin. Molemmissa versioissa isompi osuus kokonaisuudesta olisi kuitenkin hoitovapaalaisella (mikä on mielestäni sinänsä täysin reilua). Ymmärsinkö kutakuinkin oikein?
Mulle tulee tästä sellainen vaikutelma, että miestä ehkä jotenkin kuormittaa olla vastuunkantaja ja päättäjä työkseen, joten kotihommissa hän haluaisi vaihtaa suorittavalle tasolle ja noudattaa annettuja ohjeita. Ihan ymmärrettävää jos näin on, suunnittelu ja kokonaisuuksien pyörittäminen on rankkaa ja siksi siitä yleensä maksetaankin suorittavaa porrasta paremmin. Nyt mennään kuitenkin siihen, että äiti sitten tekee lasta koskevat päätökset yksin. Isoja päätöksiä nekin, ja sellaisia joista mielellään voisi keskustella vaikka useammankin henkilön kanssa. Tällöin päätöksenteon vastuukin olisi yhteinen. Mitään selkeää kikkaa en osaa antaa, millä siihen päästäisiin. Ehkä ongelma on pohjimmiltaan siinä, että tuollaisessa yritysjohtajan asemassa oleminen ja siihen liittyvä vastuu on miehelle liian kuormittavaa ja hän soveltuisi paremmin toisenlaisiin työtehtäviin. En tiedä.
Mielestäni tämä on ketjun rakentavin kommentti.
Isäni oli samantyyppinen: koska töissä piti käyttää koko ajan pukua, vapaa-ajalla sitten pukeuduttiin miten sattuu. Äiti päätti monet asiat kotona, koska isä ei vaan jaksanut enää 12h työpäivän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas tätä kotiäitien hokemaa metatyöpaskaa. Kuinka se on rankkaa "suunnitella" allergiarasvojen levitys jne... Siitä kun pitäisi jutella niin prkl:eesti.
Sanokaa kotiäidit oikeesti niille töissä käyville miehillenne, että tästä eteen päin te hoidatte kaikki perheen yhteiset- ja miehen omat kulut, ja mies saa jäädä kotiin hoitamaan esim. YHTÄ 1,5 vuotiasta lasta! Itse suostuisin tähän ilomielin vaikka lapsia useampia onkin. Ja samanlaisesta asioista minua syyllistetään kotona. Anteeksi pyydellen ja anoen on aina töihin lähdettävä. Jos ette tähän ehdotukseen ole valmiita, lopettakaa mussutus.
Onhan se nyt ihan selvää työnjakoa, että jos toinen jää kotiin hoitamaan lasta, ja lapsella on allergia, ja sitä pitää mennä näyttämään lääkärille, SE HOITOVAPAALLA oleva vie sen sinne. Eikä marttyyrinä nyyhkytä että kyllä sinun on nyt vietävä ettei kaikki jää minun hoidettavaksi! Miettikää nyt oikeasti! Silloin on kaksi ihmistä pois töistä yhden allergian takia! Ja valtio ja työnantajat maksaa. Ei ole ihme että on vähä Suomella kilpailukykyongelmia!
Ymmärsit koko aloitukseni aivan väärin. En minä miestä sinne lääkäriin tarvinnut, olisin voinut vapaalla olevana hoitaa sen ihan itse. Mies itse halusi tulla mukaan. Aloitukseni koski sitä, että olisin esim. niistä allergioista halunnut puhua (esim. illalla töiden jälkeen) miehen kanssa, että lääkäri sanoi, että on vaihtoehdot A, B ja C edetä allergioiden kanssa, ja oltaisiin miehen kanssa sitten yhdessä mietitty että mikä on paras vaihtoehto. Sellaisen joudun tekemään kaiken yksin, mies ei osallistu keskusteluun eikä päätöksentekoon. Väännän vielä rautalangasta: voin hyvin itse hoitaa käytännön asiat. Haluan kumppanuutta lapsen kehitykseen ja terveyteen liittyvien asioiden miettimiseen, jos niistä pitää tehdä päätöksiä.
Taisin rähjätä vähän muillekin ketjuun kirjottaneille, kuin aloittajalle.. Mutta, kyllä se työnjako pitäisi olla selkeätäkin joiltakin osin. Toinen hoitaa lasta, ja toinen hoitaa toimeentulon. Tietysti töissä käyvä hoitaa lasten hoidosta osuutensa työ ajan ulkopuolella.
Täytyy myöntää että olen itsekin aika turhautunut siihen, että asioista pitää jauhaa ja jankata ihan turhaan. Ja olen huono isä/aviomies kun en jaksa jankata.
Kai se nyt se lääkäri, jonka luona kävitte sillä aikaa kun olin töissä, tietää parhaiten miten se allergia pitää hoitaa. Mistä minä sen tietäisin? Minä maksan sen lääkärin laskun joten kyllä se sen homma olisi. Jos sieltä ei tarvittavaa apua saa, mitä siellä käymään joka viikko.
Ja siitä työnjaosta vielä, ne omat hommat tulee hoitaa loppuun saakka. Ei niin kuin joku aiemmin kirjoitti, että "lääkäriaika on nyt varattu. Sinä hoidat käynnin". En minäkään sano että verkkopankin osoite on kirjoitettu läppärin selaimeen, menes hoitamaan laskut. Sitten on eri asia jos apua tarvitaan oikeasti. Silloin pyydetään, "voisitko auttaa?"
Etkö sinä isänä koe jääväsi lapsesi asioista ulkopuoliseksi, jos sinun homma on pelkkä se toimeentulo?
Koen. Mutta ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia ottamaan hommaani hoitaakseen.
Eikö sinulta ihan oikeasti riitä yhtään aikaa lapsen asioihin siltä toimeentulon hankkimiselta? Edes kerran viikossa klo 19:00-19:30?
Seuraa ketjua ennen kuin tulet huutelemaan. Olen ilmoittanut hoitavani puolet lasten hoidosta työaikani ulkopuolella, nii kuin vauva.fi suosittelee tehtäväksi. Mutta haluaisin osallistua enemmän. Mutta minulle ei suoda sitä mahdollisuutta, mikä kotiäideille suodaan.
Kerro sille lastenhoitajalle, että varaa lääkäri sunmuut ajat työaikasi ulkopuolelle, sillälailla pääset mukaan.
Mun mies ei oo missannut kuin pari neuvolalääkäriä joita ei iltaan ole voinut sopia mutta muuten ollaan aina päästy yhdessä. Unikoulut pidettiin tietty myös yhdessä ja muutkin päätökset ollaan tehty yhdessä, vanhempi lapsi on pian neljä. Lapset ovat ihan meidän yhteinen projekti.
Ihmetyttää kyllä näissä "en voi hoitaa kun käyn töissä" ulinoissa se, että jääkö niissä perheissä lapset heitteille sitten kun molemmat vanhemmat ovat töissä.
Mitä se lapsen hoitaja sitten tekisi sillä aikaa kun olen töissä. Istuisi rukkaset kädessä ovella odottamassa minua että päästään lääkärireissuun sillä kakkosautolla joka pitää olla näitä tilanteita varten? MIKSI minulle ei voi antaa samaa kuin minä annan kotiäidille, että minulle maksetaan kaikki ja saan hoitaa lasten lääkärikäynnit päivän aikana? Miettikää oikeasti tätä kun valitatte meistä huonoista isistä.
Se hoitaa niitä lapsia. Katsos kun niitten lääkärikäyntien lisäksi on sitä ihan perus hoitamista ja hoivaamista.
Ne lapset ruokitaan jokapäivä useampaankin kertaan kun et ole paikalla, niiden hampaat pestään ja niitä autetaan valitsemaan vaatteet ja pukemaan. Niitä ulkoilutetaan ja niille opetetaan käytöstapoja ja leikkejä. Niille annetaan mahdollisuus lepohetkeen ja keksitään jotain luovaa hommaa, vaikka askastelua jotta se lapsi kehitttyy.
Niitä lapsia altistetaan sosiaalisille kontakteille, viedään ehkä puistoon tai kerhoon tai kirjastoon jne. tietenkin pitää ottaa huomioon ollanko lähitulevaisuudessa tekemässä jotain tärkeetä, koska silloin ei kannata viedä ainakaan mihinkään sisäleikkipuistoon. Otetaan vastaan kiukut ja opetetaan hallitsemaan niitä. (Ja sitten vielä toteutetaan ne edellisellä lääkärikäynnillä sovitut hoidot, arvioidaan niiden vaikutusta, pistetään muistiin mitä halutaan seuraavalla kerralla selvittää.)Ja jotkut vielä siivoo kaiken ton lisäksi, käy kaupassa ja kokkaa.
Että kyllä varmaan muutakin tekemistä olisi kuin istua odottamassa.
Hyvä! Just noin pitää hoitovapaalla toimia! Jos olis emojeita ni pistäsin tähän peukun!
Ja sit kun on lääkärikäynti ni jätetään vaikka se puisto väliin. Eihän sinne kipeenä voi mennäkkään. Ettei työssä käyvän tarvitse olla poissa töistä lääkärikäynnin takia. Ja uskokaa tai älkää, monelle miehelle tuo kävisi, kun voisi tehdä sitä ilman että olisi taloudellisesti vastuussa perheestään. Ja ilman, että joku on koko ajan arvostelemassa, kuinka olet taas "laiminlyönyt lapsen sosiaalisille kontakteille altistamisen" tms hölynpölyä.
Jos mies haluaa osallistua muuhunkin lapsen elämässä kuin siihen perushoivaan iltaisin niin ne lääkäri tai neuvolakäynnit pitää kyllä mielestäni varata siihen aikaan, että mieskin pääsee. Tässä ketjussa keskustellut isäkin oli harmistunut kun ei voi osallistua enemmän. Silloin se osallistuminen pitää mahdollistaa. Sille hoitovapaalaiselle se on aivan sama onko se lekuri päivällä vai illalla, hommaa on kuitenkin yhtä paljon koska siellä "töissä" ollaan kuitenkin 24/7.
Sori jo etukäteen, mutta nyt on kyllä pakko kun on paikka..
Pitäisikö se auton katsastuskin varata silleen illalla että molemmat pääsee?
Eikös niitä velvollisuuksia/töitä pitäisi ihan oikeesti jakaa järkevästi, eikä turhaan "hukata" molempien aikaa siihen minkä toinen voi hoitaa yksinkin. Kun se nyt on jo tullut selväksi että molemmilla on omasta mielestään kädet täynnä töitä, kotiäidillä ja töissä käyvällä isällä.
No tottakai se työssäkäyvä osapuoli saa mennä yksinkin sinne lekuriin lapsen kanssa jos se ei sille kotona olevalle tunnu tärkeältä ja työssäkäyvälle tuntuu.
Ja jos katsastuksessa mukana oleminen on sille työssäkäyvälle myös tärkeää niin saahan se mennä sinnekin itse (jos on kortti) ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan niin saa viettää senkin kanssa aikaa samalla.
Itse haluan näin hoitovapaallakin olla lapsen lääkäreissä ja neuvoloissa mukana vaikka ne onkin yleensä ilta-aikaan niin, että mies on viemässä (koska haluaa) en koe kuitenkaan siinä hukkaavani aikaani.
Katsastus ei mulle ole mitenkään sydäntä lähellä kun ei omaa autoa edes ole, oletan että useimmat vie katsastukseen oman autonsa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt taas tätä kotiäitien hokemaa metatyöpaskaa. Kuinka se on rankkaa "suunnitella" allergiarasvojen levitys jne... Siitä kun pitäisi jutella niin prkl:eesti.
Sanokaa kotiäidit oikeesti niille töissä käyville miehillenne, että tästä eteen päin te hoidatte kaikki perheen yhteiset- ja miehen omat kulut, ja mies saa jäädä kotiin hoitamaan esim. YHTÄ 1,5 vuotiasta lasta! Itse suostuisin tähän ilomielin vaikka lapsia useampia onkin. Ja samanlaisesta asioista minua syyllistetään kotona. Anteeksi pyydellen ja anoen on aina töihin lähdettävä. Jos ette tähän ehdotukseen ole valmiita, lopettakaa mussutus.
Onhan se nyt ihan selvää työnjakoa, että jos toinen jää kotiin hoitamaan lasta, ja lapsella on allergia, ja sitä pitää mennä näyttämään lääkärille, SE HOITOVAPAALLA oleva vie sen sinne. Eikä marttyyrinä nyyhkytä että kyllä sinun on nyt vietävä ettei kaikki jää minun hoidettavaksi! Miettikää nyt oikeasti! Silloin on kaksi ihmistä pois töistä yhden allergian takia! Ja valtio ja työnantajat maksaa. Ei ole ihme että on vähä Suomella kilpailukykyongelmia!
Ymmärsit koko aloitukseni aivan väärin. En minä miestä sinne lääkäriin tarvinnut, olisin voinut vapaalla olevana hoitaa sen ihan itse. Mies itse halusi tulla mukaan. Aloitukseni koski sitä, että olisin esim. niistä allergioista halunnut puhua (esim. illalla töiden jälkeen) miehen kanssa, että lääkäri sanoi, että on vaihtoehdot A, B ja C edetä allergioiden kanssa, ja oltaisiin miehen kanssa sitten yhdessä mietitty että mikä on paras vaihtoehto. Sellaisen joudun tekemään kaiken yksin, mies ei osallistu keskusteluun eikä päätöksentekoon. Väännän vielä rautalangasta: voin hyvin itse hoitaa käytännön asiat. Haluan kumppanuutta lapsen kehitykseen ja terveyteen liittyvien asioiden miettimiseen, jos niistä pitää tehdä päätöksiä.
Taisin rähjätä vähän muillekin ketjuun kirjottaneille, kuin aloittajalle.. Mutta, kyllä se työnjako pitäisi olla selkeätäkin joiltakin osin. Toinen hoitaa lasta, ja toinen hoitaa toimeentulon. Tietysti töissä käyvä hoitaa lasten hoidosta osuutensa työ ajan ulkopuolella.
Täytyy myöntää että olen itsekin aika turhautunut siihen, että asioista pitää jauhaa ja jankata ihan turhaan. Ja olen huono isä/aviomies kun en jaksa jankata.
Kai se nyt se lääkäri, jonka luona kävitte sillä aikaa kun olin töissä, tietää parhaiten miten se allergia pitää hoitaa. Mistä minä sen tietäisin? Minä maksan sen lääkärin laskun joten kyllä se sen homma olisi. Jos sieltä ei tarvittavaa apua saa, mitä siellä käymään joka viikko.
Ja siitä työnjaosta vielä, ne omat hommat tulee hoitaa loppuun saakka. Ei niin kuin joku aiemmin kirjoitti, että "lääkäriaika on nyt varattu. Sinä hoidat käynnin". En minäkään sano että verkkopankin osoite on kirjoitettu läppärin selaimeen, menes hoitamaan laskut. Sitten on eri asia jos apua tarvitaan oikeasti. Silloin pyydetään, "voisitko auttaa?"
Etkö sinä isänä koe jääväsi lapsesi asioista ulkopuoliseksi, jos sinun homma on pelkkä se toimeentulo?
Koen. Mutta ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia ottamaan hommaani hoitaakseen.
Eikö sinulta ihan oikeasti riitä yhtään aikaa lapsen asioihin siltä toimeentulon hankkimiselta? Edes kerran viikossa klo 19:00-19:30?
Seuraa ketjua ennen kuin tulet huutelemaan. Olen ilmoittanut hoitavani puolet lasten hoidosta työaikani ulkopuolella, nii kuin vauva.fi suosittelee tehtäväksi. Mutta haluaisin osallistua enemmän. Mutta minulle ei suoda sitä mahdollisuutta, mikä kotiäideille suodaan.
Kerro sille lastenhoitajalle, että varaa lääkäri sunmuut ajat työaikasi ulkopuolelle, sillälailla pääset mukaan.
Mun mies ei oo missannut kuin pari neuvolalääkäriä joita ei iltaan ole voinut sopia mutta muuten ollaan aina päästy yhdessä. Unikoulut pidettiin tietty myös yhdessä ja muutkin päätökset ollaan tehty yhdessä, vanhempi lapsi on pian neljä. Lapset ovat ihan meidän yhteinen projekti.
Ihmetyttää kyllä näissä "en voi hoitaa kun käyn töissä" ulinoissa se, että jääkö niissä perheissä lapset heitteille sitten kun molemmat vanhemmat ovat töissä.
Mitä se lapsen hoitaja sitten tekisi sillä aikaa kun olen töissä. Istuisi rukkaset kädessä ovella odottamassa minua että päästään lääkärireissuun sillä kakkosautolla joka pitää olla näitä tilanteita varten? MIKSI minulle ei voi antaa samaa kuin minä annan kotiäidille, että minulle maksetaan kaikki ja saan hoitaa lasten lääkärikäynnit päivän aikana? Miettikää oikeasti tätä kun valitatte meistä huonoista isistä.
Se hoitaa niitä lapsia. Katsos kun niitten lääkärikäyntien lisäksi on sitä ihan perus hoitamista ja hoivaamista.
Ne lapset ruokitaan jokapäivä useampaankin kertaan kun et ole paikalla, niiden hampaat pestään ja niitä autetaan valitsemaan vaatteet ja pukemaan. Niitä ulkoilutetaan ja niille opetetaan käytöstapoja ja leikkejä. Niille annetaan mahdollisuus lepohetkeen ja keksitään jotain luovaa hommaa, vaikka askastelua jotta se lapsi kehitttyy.
Niitä lapsia altistetaan sosiaalisille kontakteille, viedään ehkä puistoon tai kerhoon tai kirjastoon jne. tietenkin pitää ottaa huomioon ollanko lähitulevaisuudessa tekemässä jotain tärkeetä, koska silloin ei kannata viedä ainakaan mihinkään sisäleikkipuistoon. Otetaan vastaan kiukut ja opetetaan hallitsemaan niitä. (Ja sitten vielä toteutetaan ne edellisellä lääkärikäynnillä sovitut hoidot, arvioidaan niiden vaikutusta, pistetään muistiin mitä halutaan seuraavalla kerralla selvittää.)Ja jotkut vielä siivoo kaiken ton lisäksi, käy kaupassa ja kokkaa.
Että kyllä varmaan muutakin tekemistä olisi kuin istua odottamassa.
Hyvä! Just noin pitää hoitovapaalla toimia! Jos olis emojeita ni pistäsin tähän peukun!
Ja sit kun on lääkärikäynti ni jätetään vaikka se puisto väliin. Eihän sinne kipeenä voi mennäkkään. Ettei työssä käyvän tarvitse olla poissa töistä lääkärikäynnin takia. Ja uskokaa tai älkää, monelle miehelle tuo kävisi, kun voisi tehdä sitä ilman että olisi taloudellisesti vastuussa perheestään. Ja ilman, että joku on koko ajan arvostelemassa, kuinka olet taas "laiminlyönyt lapsen sosiaalisille kontakteille altistamisen" tms hölynpölyä.
Jos mies haluaa osallistua muuhunkin lapsen elämässä kuin siihen perushoivaan iltaisin niin ne lääkäri tai neuvolakäynnit pitää kyllä mielestäni varata siihen aikaan, että mieskin pääsee. Tässä ketjussa keskustellut isäkin oli harmistunut kun ei voi osallistua enemmän. Silloin se osallistuminen pitää mahdollistaa. Sille hoitovapaalaiselle se on aivan sama onko se lekuri päivällä vai illalla, hommaa on kuitenkin yhtä paljon koska siellä "töissä" ollaan kuitenkin 24/7.
Sori jo etukäteen, mutta nyt on kyllä pakko kun on paikka..
Pitäisikö se auton katsastuskin varata silleen illalla että molemmat pääsee?
Eikös niitä velvollisuuksia/töitä pitäisi ihan oikeesti jakaa järkevästi, eikä turhaan "hukata" molempien aikaa siihen minkä toinen voi hoitaa yksinkin. Kun se nyt on jo tullut selväksi että molemmilla on omasta mielestään kädet täynnä töitä, kotiäidillä ja töissä käyvällä isällä.
No tottakai se työssäkäyvä osapuoli saa mennä yksinkin sinne lekuriin lapsen kanssa jos se ei sille kotona olevalle tunnu tärkeältä ja työssäkäyvälle tuntuu.
Ja jos katsastuksessa mukana oleminen on sille työssäkäyvälle myös tärkeää niin saahan se mennä sinnekin itse (jos on kortti) ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan niin saa viettää senkin kanssa aikaa samalla.
Itse haluan näin hoitovapaallakin olla lapsen lääkäreissä ja neuvoloissa mukana vaikka ne onkin yleensä ilta-aikaan niin, että mies on viemässä (koska haluaa) en koe kuitenkaan siinä hukkaavani aikaani.
Katsastus ei mulle ole mitenkään sydäntä lähellä kun ei omaa autoa edes ole, oletan että useimmat vie katsastukseen oman autonsa itse.
No teillä on täydellistä. Hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menikö homma nyt siis näin: Vaimo haluaisi, että molemmat osallistuisivat suunnitteluun, mutta hän voisi itse ottaa isomman vastuun toteutuksesta. Mies haluaa, että vaimo hoitaisi suunnittelun, mutta toteutus voitaisiin hyvin jakaa tasaisemmin. Molemmissa versioissa isompi osuus kokonaisuudesta olisi kuitenkin hoitovapaalaisella (mikä on mielestäni sinänsä täysin reilua). Ymmärsinkö kutakuinkin oikein?
Mulle tulee tästä sellainen vaikutelma, että miestä ehkä jotenkin kuormittaa olla vastuunkantaja ja päättäjä työkseen, joten kotihommissa hän haluaisi vaihtaa suorittavalle tasolle ja noudattaa annettuja ohjeita. Ihan ymmärrettävää jos näin on, suunnittelu ja kokonaisuuksien pyörittäminen on rankkaa ja siksi siitä yleensä maksetaankin suorittavaa porrasta paremmin. Nyt mennään kuitenkin siihen, että äiti sitten tekee lasta koskevat päätökset yksin. Isoja päätöksiä nekin, ja sellaisia joista mielellään voisi keskustella vaikka useammankin henkilön kanssa. Tällöin päätöksenteon vastuukin olisi yhteinen. Mitään selkeää kikkaa en osaa antaa, millä siihen päästäisiin. Ehkä ongelma on pohjimmiltaan siinä, että tuollaisessa yritysjohtajan asemassa oleminen ja siihen liittyvä vastuu on miehelle liian kuormittavaa ja hän soveltuisi paremmin toisenlaisiin työtehtäviin. En tiedä.
Mielestäni tämä on ketjun rakentavin kommentti.
Isäni oli samantyyppinen: koska töissä piti käyttää koko ajan pukua, vapaa-ajalla sitten pukeuduttiin miten sattuu. Äiti päätti monet asiat kotona, koska isä ei vaan jaksanut enää 12h työpäivän jälkeen.
Ap ei ole kertonut mitä työtä tekee, mutta kirjoitti, että ennen äitiyslomaansa oli yhtä vaativassa työssä kuin mies nyt. Eli ap:kin on ilmeisesti joku yritysjohtaja tms. Miten heillä asiat sitten käy, kun ap palaa töihin? Ap:nko pitää yhä jaksaa yksin päättää kaikki asiat kotona, mutta sitten myös töissä??
Ota ero niin jo alkaa ottaa kantaa lapsenhoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on sitä mieltä, että öyhötät liikaa ja näet tauteja sielläkin missä niitä ei ole?
Eikä uskalla sanoa sitä.
Tämä on tilanne ainakin yhdessä meidän tuttavaperheessä. Naisen mielestä lapsi on todella allerginen, vaikka kaikki erikoislääkäritkin ovat eri mieltä. Miten se mies siinä osallistuu keskusteluun, jos toinen ei kuuntele tai usko mitään muuta kuin oman näkemyksensä?
Mahto olla miehelle pettymys lapsen saanti kun noin ääni kellossa muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun mies ois lapsen kanssa kotona ja mulla edelleen mun vaatova työ, jossa joudun perehtymään ja järjestelemään jatkuvasti, niin todellakaan kotona en enää perehtyisi ja järjestelisi.
Oletko kysynyt mieheltä, että eikö häntä huolestuta se jos sinulle sattuu jotain (kuolet tai sairastut äkkiä vakavasti) ja hän jää kaikkien lapsen asioiden kanssa aivan avuttomaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan nyt näin, että isyys on muuttunut ihan viime vuosikymmeninä ihan pahuksen paljon. Se, että isä oikeasti viettää työpäivän jälkeen aikaa lapsen kanssa ja hankkii tälle tavaraa, ovat lopulta aika uusi juttu eli miehesi on jo varsin paljon "pehmompi" kuin isänsä ikäpolvi ja hyvä näin. Voi olla, että hän ei vaan käsitä, että sinua nyppii olla vastuussa yksin kaikista "isoista linjoista". Suoraan sanottuna en nyt oikein minäkään ymmärrä, mikä siinä sinun tilanteessasi on niin erityisen tukalaa. Oikeasti miehesi työ voi olla aika stressaavaa, vähän stressaavampaa kuin googlettaa kiinteiden ruokien aloittamisesta. Ei se lapsen hoitaminen ole mitään rakettitiedettä yleensä. Ja sitten kun on niitä epävarmoja juttuja, että toimiako näin vain noin, niin oikeasti paremmin tietää se, joka lasta eniten hoitaa eli sinä. Noista allergiajutuista minäkin sanoisin (kuten joku taisi jo kirjoittaakin), että laita lääkäri päättämään asiasta. Kyllä minäkin olen joitain kertoja hämmästynyt näistä "en tiedä, tarvitsisiko tässä nyt antibiootit vai ei, mitä mieltä itse olet?"-lääkäreistä, mutta ei minusta voi olla niin, että vanhempien täytyy hankkia kaikki asiantuntemus ja tehdä päätökset lääkärin puolesta.
Ei se vanhemman osallistuminen lapsensa elämään voi tarkoittaa sitä, että kaikissa jutuissa täytyy olla kaksi vanhempaa paikalla. Meilläkin oli tänään koulussa oppilashuollon palaveri, koska lapsella on niin paljon poissaoloja. Toivottiin kummankin vanhemman osallistuvan. No, poissaolojen syy on puhtaasti terveydellinen ja menin röyhkeästi osallistumaan yksin. Olen siis kotona, enkä todellakaan ajattele, että kumminkin tärkeää ja vaativaa työtä tekevän mieheni pitäisi tulla myös paikalle keskustelemaan flunssasta tunnin ajaksi. Järkeäkin sopii käyttää.
Mielestäni teidän tilanteessa on hyvää se, että isä viettää aikaa lapsen kanssa ja näin luo oikeasti kiinteän suhteen tähän. Minusta se on paljon, paljon tärkeämpää kuin se, osallistuiko isä päätökseen ostaa Piltti-mustikkasosetta. En tarkoita olla ilkeä, mutta ei tuo teidän tilanteenne minusta niin kauhea ole. Toisaalla on sitten niitä isiä, jotka osallistuvat kaikkiin "tärkeisiin asioihin", mutta eivät vaihda vaippaa kertaakaan.
Siis ap on sanonut, että mies edelleen keskustelee, ottaa kantaa, jne kaikkeen muuhun paitsi lapsen asioihin. Siis ihan huolimatta siitä, miten vaativaa duunia puskee, vain lapsen ja lapsen asiat on heittänyt yli laidan. Ap, miehesi on pyörinyt liikaa vauvafoorumilla ja saanut typerään päähänsä, että lapsi ei ole hänen.
Kotiäidin "työ" on aika yksinäistä. Suurimmalla osalla töissäkäyvistä on työyhteisön tuki päivittäin käytössä. Vaikka tekisit lopulta päätökset yksin kollegoiden kanssa voit pyöritellä ajatuksia, kysyä neuvoja, mielipiteitä ja kokemuksia. Kotona lapsen kanssa olet hyvin yksin. Juu, voit toki perhekerhoissa kysellä muilta äideiltä, että mites teillä, tai omalta äidiltä tai siskolta tai... mutta kun kyse on kuitenkin siitä omasta ja puolison yhteisestä lapsesta, olisihan se mukava tehdä päätökset yhdessä asioita pohtien, eikä jonkun perhekerhotutun mielipiteiden pohjalta.
Minusta aloittaja kuulostaa regredioituneelta äitikanalta, ja älykäs mies on pettynyt ja kyllästynyt kun aiempi kumppani ei osaa puhua enää muusta kuin sinappikoneen "unikoulusta" (mikä ihme sekin on, ennen lapset osasi nukkua ihan ilman koulutusta) ja Piltti-ruoan paksuudesta. Ymmärrän miestä oikein hyvin, kun tulee väsyttävän työpäivän jälkeen kotiin ja toinen haluaa "keskustella" . Tähän sopisi se vanha sarjakuva jossa mies tulee kotiin murheellisena ja väsyneenä ja pikku vaimo tinkaa "kulta, mikä sulla oikein on, kerro rakas, jotain sulla nyt on kyllä, tuntuuko susta pahalta, voidaan jutella, kerro nyt". Lopulta kun mies vaan murahtelee, ilta päättyy suureen draamaan jossa vaimo parkuu suureen ääneen, ja mies ihmettelee omassa puhekuplassaan että hän ei tiennytkään että vaimoakin harmittaa noin paljon se että Tappara hävisi.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt näin, että isyys on muuttunut ihan viime vuosikymmeninä ihan pahuksen paljon. Se, että isä oikeasti viettää työpäivän jälkeen aikaa lapsen kanssa ja hankkii tälle tavaraa, ovat lopulta aika uusi juttu eli miehesi on jo varsin paljon "pehmompi" kuin isänsä ikäpolvi ja hyvä näin. Voi olla, että hän ei vaan käsitä, että sinua nyppii olla vastuussa yksin kaikista "isoista linjoista". Suoraan sanottuna en nyt oikein minäkään ymmärrä, mikä siinä sinun tilanteessasi on niin erityisen tukalaa. Oikeasti miehesi työ voi olla aika stressaavaa, vähän stressaavampaa kuin googlettaa kiinteiden ruokien aloittamisesta. Ei se lapsen hoitaminen ole mitään rakettitiedettä yleensä. Ja sitten kun on niitä epävarmoja juttuja, että toimiako näin vain noin, niin oikeasti paremmin tietää se, joka lasta eniten hoitaa eli sinä. Noista allergiajutuista minäkin sanoisin (kuten joku taisi jo kirjoittaakin), että laita lääkäri päättämään asiasta. Kyllä minäkin olen joitain kertoja hämmästynyt näistä "en tiedä, tarvitsisiko tässä nyt antibiootit vai ei, mitä mieltä itse olet?"-lääkäreistä, mutta ei minusta voi olla niin, että vanhempien täytyy hankkia kaikki asiantuntemus ja tehdä päätökset lääkärin puolesta.
Ei se vanhemman osallistuminen lapsensa elämään voi tarkoittaa sitä, että kaikissa jutuissa täytyy olla kaksi vanhempaa paikalla. Meilläkin oli tänään koulussa oppilashuollon palaveri, koska lapsella on niin paljon poissaoloja. Toivottiin kummankin vanhemman osallistuvan. No, poissaolojen syy on puhtaasti terveydellinen ja menin röyhkeästi osallistumaan yksin. Olen siis kotona, enkä todellakaan ajattele, että kumminkin tärkeää ja vaativaa työtä tekevän mieheni pitäisi tulla myös paikalle keskustelemaan flunssasta tunnin ajaksi. Järkeäkin sopii käyttää.
Mielestäni teidän tilanteessa on hyvää se, että isä viettää aikaa lapsen kanssa ja näin luo oikeasti kiinteän suhteen tähän. Minusta se on paljon, paljon tärkeämpää kuin se, osallistuiko isä päätökseen ostaa Piltti-mustikkasosetta. En tarkoita olla ilkeä, mutta ei tuo teidän tilanteenne minusta niin kauhea ole. Toisaalla on sitten niitä isiä, jotka osallistuvat kaikkiin "tärkeisiin asioihin", mutta eivät vaihda vaippaa kertaakaan.
Juu ei tarvitse minunkaan mielestä. Eihän lapsen asioiden hoitoa ole järkevää jakaa tasan jos toinen on kotona ja toinen töissä, mutta onhan se vähän noloa ja huonoa ihan isän oman vanhemmuuden kannalta jos on pihalla lähes kaikesta. En ole ap vaan sivusta huutelija ja itselle ihan luonnollista se että, kotona olevana päätän mitä lapsille pitää ostaa ja koska, hoidan lääkäri asiat jne. Kyllähän tuo jako voi johtaa siihen, että isä on kuitenkin vähän pihalla ja ongelmia tulisi jos joutuisi hoitamaan yhtäkkiä yksin. Ei ehkä parin vuorokauden hoidon aikana, mutta pidemmällä ajalla. Tuskin mitään sellaista tulisi mitä ei osaisi tehdä, mutta varmaan sellainen ahaa elämys tulisi välillä "tyyliin" ai niin tällaista kun pitää miettiä ja tehdä. Oikeastaan lasten asioiden hoidosta ei saa hyvää kuvaa viikossa, ei edes kuukausissa, vaan vuoden aikana, jolloin tulisi hoidettua kaikenlaisia tilanteita ja ehkä törmää ensimmäisen kerran tilanteeseen, missä talvihaalarit ja talvikengät on ostamatta ja ensilumi maassa, kun metatyö vähän petti, tai millaista on olla kotona pari viikkoa putkeen lasten sairastaessa, tai se, miten se päivä voikin hurahtaa vaikka "ei ole tehnyt yhtään mitään."
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloittaja kuulostaa regredioituneelta äitikanalta, ja älykäs mies on pettynyt ja kyllästynyt kun aiempi kumppani ei osaa puhua enää muusta kuin sinappikoneen "unikoulusta" (mikä ihme sekin on, ennen lapset osasi nukkua ihan ilman koulutusta) ja Piltti-ruoan paksuudesta. Ymmärrän miestä oikein hyvin, kun tulee väsyttävän työpäivän jälkeen kotiin ja toinen haluaa "keskustella" . Tähän sopisi se vanha sarjakuva jossa mies tulee kotiin murheellisena ja väsyneenä ja pikku vaimo tinkaa "kulta, mikä sulla oikein on, kerro rakas, jotain sulla nyt on kyllä, tuntuuko susta pahalta, voidaan jutella, kerro nyt". Lopulta kun mies vaan murahtelee, ilta päättyy suureen draamaan jossa vaimo parkuu suureen ääneen, ja mies ihmettelee omassa puhekuplassaan että hän ei tiennytkään että vaimoakin harmittaa noin paljon se että Tappara hävisi.
No, kyllä minullekin tuli mieleeni, että miehelle on yllätys, millaista huippuosaamista tavallinen vauvanhoito nykyisin on. Omat lapseni ovat yli 10-vuotiaita ja ilmeisesti maailma on muuttunut heidänkin vauva-ajastaan jo paljon. Silloin jaksamistani koetteli lähinnä valvominen ym., ei mikään päätösten tekeminen. Väkisinkin tulee mieleeni, että liioitteleekohan ap nyt vähän noita kannanottoja ja päätöksiä, ei niitä nyt ihan hirveästi pitäisi pienen lapsen kanssa olla. En sano, että se vauvanhoito ihan iisiä aina olisi, mutta enemmän se rasittavuus on sitä päivästä toiseen jaksamista, ei mitään älyllisiä probleemia. Jos isä kuitenkin viettää aikaa lapsen kanssa ja hoitaa, niin minusta se on ihan hyvä. Ei todella joku soseen tai hyppykiikun valinta tms. ole se juttu, mikä on lapsen kanssa ollenkaan tärkeintä. Jos liikaa hakee täydellisiä ratkaisuja, niin myöhemmin palaa loppuun. Yleensä niitä ongelmatilanteita tulee sitä mukaa enemmän kun lapsi kasvaa ja alkaa toimia itsenäisesti, ja siinä vaiheessa punnitaan se muodostunut kiintymyssuhde, ei se, minkä merkkiset vaunut olivat ja kuka asiasta päätti. Relatkaa.
Alue: Aihe vapaa
Se hoitaa niitä lapsia. Katsos kun niitten lääkärikäyntien lisäksi on sitä ihan perus hoitamista ja hoivaamista.
Ne lapset ruokitaan jokapäivä useampaankin kertaan kun et ole paikalla, niiden hampaat pestään ja niitä autetaan valitsemaan vaatteet ja pukemaan. Niitä ulkoilutetaan ja niille opetetaan käytöstapoja ja leikkejä. Niille annetaan mahdollisuus lepohetkeen ja keksitään jotain luovaa hommaa, vaikka askastelua jotta se lapsi kehitttyy.
Niitä lapsia altistetaan sosiaalisille kontakteille, viedään ehkä puistoon tai kerhoon tai kirjastoon jne. tietenkin pitää ottaa huomioon ollanko lähitulevaisuudessa tekemässä jotain tärkeetä, koska silloin ei kannata viedä ainakaan mihinkään sisäleikkipuistoon. Otetaan vastaan kiukut ja opetetaan hallitsemaan niitä. (Ja sitten vielä toteutetaan ne edellisellä lääkärikäynnillä sovitut hoidot, arvioidaan niiden vaikutusta, pistetään muistiin mitä halutaan seuraavalla kerralla selvittää.)
Ja jotkut vielä siivoo kaiken ton lisäksi, käy kaupassa ja kokkaa.
Että kyllä varmaan muutakin tekemistä olisi kuin istua odottamassa.