Kaksisuuntainen mielialahäiriö tulevalla kumppanilla
Olen tosi ihastunut mieheen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja useampia sairaalajaksoja sen johdosta. Kannattaako suhteeseen ryhtyä? Olisiko jolla kulla kokemuksia omasta takaa kyseisestä sairaudesta itsellä tai puolisolla tai vaikka ammatin puolesta? Tuleeko suhde olemaan vuoristorataa? Yhden sellaisen suhteen kokeneena, tiedän, että en halua samaa. Ovatko nämä sairaalajaksot pakollisia pahoja tietyin syklein?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se suuri tunne tuttuuden tunnetta, olet ennen ollut bipon kanssa, ja nyt kun löysit uuden samanlaisen, tuntuu kotoisalta?
Noin alkoholistin aina uudelleen valinneet tuntevat, alkoholismi on kenties jos lapsuudesta tuttua, siksi tuntuu kotoiselta ja helpolta toistaa samaa, huonoa kaavaa.
Useinhan alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.
Vierailija kirjoitti:
tapailin pitkään kaksisuuntaisesta kärsivää miestä, joka lopetti jutun todella yllättäen eräänlaisen romahduksen yhteydessä. onko kokemuksia vastaavista tilanteista? tuleeko sairastunut toisiin ajatuksiin kun masennusoireilu helpottaa, vai odotanko aivan turhaan yhteyden palaamista ennalleen? :( hän oli ja on parasta, mihin toistaiseksi olen elämässäni törmännyt, alusta asti kaikki tuntui helpolta, hyvältä, oikealta. sitten ilmeisesti tapahtui sellainen ilmiö kuin mania ja sen jälkeen masentuminen...
Ehkä, ehkä ei. Ei näistä häriintyneistä ikinä voi tietää.
olipa surullista luettavaa koko ketju.
t. vastaava kokemus lähiajoilta
Kolikolla on varmasti toinen puoli. Kaksisuuntaista sairastavissa on hyviäkin puolia huonojen lisäksi. Olen tästä vakuuttunut.
Tiedän pari kaksisuuntaista, joiden seurassa nauran paljon. En tiedä, mistä johtuu. Kierolla tavalla hyvä olo. Toinen oli telonut jalkansa ja minua sekin tavallaan nauratti. Miehen jutut oli vaan niin outoja välillä.
Silja90 kirjoitti:
Joskus ilmeisesti ollut myös psykoottista maniaa, suurin osa vain tavallisia maniajaksoja. Noin kerran 2v:ssa tai 1,5v:ssa. Käyttää Litoa 4x300mg ja kerran kuussa antipsykoottinen lihakseen annettava lääke. Näillä tiedoilla olen ajatellut, ettei ole helpoimmasta päästä :(? Ap
Jos useamman kerran on ollut osastohoidossa, ei ole helppo sairaus hänellä.
Mietin nyt tarkkaan, kestätkö uusiutuvia manioita (joiden perään tulee aina romahdus eli depressio) ja mahdollisia pettämisiä ja muuta härdelliä.
Aina ei lääkitys taudin mania /depressiovaiheita pysty estämään, kuten näyttää hänellä olevan.
Olen itse bipolaarinen tyyppiä 2. Silti olen ainakin yhden parisuhteeni saanut pilalle.
Tylsää ei varmaankaan teillä tule olemaan, jos toisen mielialat heittelee ylös ja alas. Sen voi ottaa positiivisenä.
Ihastumisia tulee ja menee. Älä tee elämästäsi liian vaikeaa, älä lähde tuohon kuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miehellä kaksisuuntainen oli enemmän masennus- ja ahdistuspainotteista. Tai on edelleen. Hän meni tosi pahaan kuntoon, koska sairautta ei tunnistettu bipoksi vaan hoidettiin vuosikausia masennuksena ja paniikkihäiriönä. Lopulta ero oli välttämätön. Ihmeen pitkään jaksoin, lähinnä lasten takia.
En voi suositella kenellekään. Bipo on sairausjakson aikana ihan eri ihminen kuin muulloin. Joskus ei ole ihminen ollenkaan, vaan zombi. Eksäni on täysin kykenemätön huolehtimaan lapsistaan ja on myös työkyvytön.
Juokse siis pois ap, ja lujaa!
Hui. Eikö tuossa sairaudessa ole vielä suuret todennäköisyydet periytyä lapsillekin?
80% todennäköisyys periytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miehellä kaksisuuntainen oli enemmän masennus- ja ahdistuspainotteista. Tai on edelleen. Hän meni tosi pahaan kuntoon, koska sairautta ei tunnistettu bipoksi vaan hoidettiin vuosikausia masennuksena ja paniikkihäiriönä. Lopulta ero oli välttämätön. Ihmeen pitkään jaksoin, lähinnä lasten takia.
En voi suositella kenellekään. Bipo on sairausjakson aikana ihan eri ihminen kuin muulloin. Joskus ei ole ihminen ollenkaan, vaan zombi. Eksäni on täysin kykenemätön huolehtimaan lapsistaan ja on myös työkyvytön.
Juokse siis pois ap, ja lujaa!
Hui. Eikö tuossa sairaudessa ole vielä suuret todennäköisyydet periytyä lapsillekin?
80% todennäköisyys periytymiseen.
Mistä ihmeestä tällaisen lukeman repäiset? Ahteristasiko?
Vierailija kirjoitti:
tapailin pitkään kaksisuuntaisesta kärsivää miestä, joka lopetti jutun todella yllättäen eräänlaisen romahduksen yhteydessä. onko kokemuksia vastaavista tilanteista? tuleeko sairastunut toisiin ajatuksiin kun masennusoireilu helpottaa, vai odotanko aivan turhaan yhteyden palaamista ennalleen? :( hän oli ja on parasta, mihin toistaiseksi olen elämässäni törmännyt, alusta asti kaikki tuntui helpolta, hyvältä, oikealta. sitten ilmeisesti tapahtui sellainen ilmiö kuin mania ja sen jälkeen masentuminen...
Miten kävi? Ja onko täällä tällaiseen vastaavaan tilanteeseen enemmänkin kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tapailin pitkään kaksisuuntaisesta kärsivää miestä, joka lopetti jutun todella yllättäen eräänlaisen romahduksen yhteydessä. onko kokemuksia vastaavista tilanteista? tuleeko sairastunut toisiin ajatuksiin kun masennusoireilu helpottaa, vai odotanko aivan turhaan yhteyden palaamista ennalleen? :( hän oli ja on parasta, mihin toistaiseksi olen elämässäni törmännyt, alusta asti kaikki tuntui helpolta, hyvältä, oikealta. sitten ilmeisesti tapahtui sellainen ilmiö kuin mania ja sen jälkeen masentuminen...
Miten kävi? Ja onko täällä tällaiseen vastaavaan tilanteeseen enemmänkin kokemuksia?
Huonosti kävi, eipä ole mitään kuulunut. Eipä taida koskaan kuuluakaan. Edelleen ajatuksissa päivittäin, melkeinpä joka tunti...
Mulla on kakssuuntanen itellä. Silti mun edellinen suhde oli yli 10v ja todella tasapainonen, ei vuoristorataa, ei juurikaan riitoja. Nykynen suhde on kestänyt vasta reilun vuoden, mut tää on tasapainosin suhde jossa hän on koskaan ollu. 10v suhteessa mulla ei ollut vielä diagnoosia eikä lääkitystä, vaikka oireita oli ollu jo lapsuudesta. Suhteessa mun masennus jaksot huomas toki perus masennus oireista, mut mania jaksot näky lähinnä tuhlaamisena, impulsiivisuutena esim opiskeluiden aloitukseen ja seksielämän vilkastumisena. Ja sit siinä, et alotin usein jonku sisustusprojektin tms tai vipeltelin siellä täällä kavereiden kanssa. Mulla ei oo ollu psykoosi oireita.
Sit taas nykysessä suhteessa lääkityksen kanssa kaikki on aika tasapainossa kokoajan.
Parisuhteessa kuten kaikissa ihmissuhteissa ja elämässä yleensä on aina ongelmia ja vaikeuksia. Miksi haluat hankkia niitä ehdoin tahdoin?
Miehen sairaus ei ole hoitotasapainossa. Lisäksi hän on ollut osasto hoidossa useasti. Ottaisitko miehen, joka on alkoholisti? Huumetuomioita? Linnakundi? Pahoinpitelyjä?
Niin. Juoksisit, lujaa.
Jo pelkkä masennus on puolisolle todella todella raskasta. En alkaisi seurustelemaan masentuneen kanssa. En myöskään kaksisuuntaisen.
Se, että kumppanini sairastuisi kaksisuuntaiseen, on eri asia, silloin koittaisin olla tukena, mutta todennäköisesti liitto päättyisi eroon, niin raskas sairaus se läheiselle on, ennenkuin tasapaino löytyy, JOS löytyy.
Tästä ihastuksesta eroaminen ei muutu sinulle sen helpommaksi myöhemminkään. Jos et nyt usko järkipuhetta, löydät myöhemminkin selityksen,miksi hän on ihana ja sinun pitää suhdetta jatkaa. En ymmärrä, miksi haluat pilata elämäsi, ja rikkoa itsesi, mutta tiedän myös, ettei järkipuhe tehoa.
Jokainen tekee omat virheensä
Parisuhde ei voi olla hoivasuhde joka on aina myös riippuvuussuhde.
Katsokaa nyt edes, kuinka vanhoihin aloituksiin vastaatte.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa kuten kaikissa ihmissuhteissa ja elämässä yleensä on aina ongelmia ja vaikeuksia. Miksi haluat hankkia niitä ehdoin tahdoin?
Miehen sairaus ei ole hoitotasapainossa. Lisäksi hän on ollut osasto hoidossa useasti. Ottaisitko miehen, joka on alkoholisti? Huumetuomioita? Linnakundi? Pahoinpitelyjä?
Niin. Juoksisit, lujaa.
Jo pelkkä masennus on puolisolle todella todella raskasta. En alkaisi seurustelemaan masentuneen kanssa. En myöskään kaksisuuntaisen.
Se, että kumppanini sairastuisi kaksisuuntaiseen, on eri asia, silloin koittaisin olla tukena, mutta todennäköisesti liitto päättyisi eroon, niin raskas sairaus se läheiselle on, ennenkuin tasapaino löytyy, JOS löytyy.
Tästä ihastuksesta eroaminen ei muutu sinulle sen helpommaksi myöhemminkään. Jos et nyt usko järkipuhetta, löydät myöhemminkin selityksen,miksi hän on ihana ja sinun pitää suhdetta jatkaa. En ymmär
Oletpa sinä epäempaattinen! Miksi ihmeessä vertaat kaksisuuntaista mielialahäiriötä kärsivää linnakundiin? Oisko kaksi aivan eri asiaa kuitenkin...
Raskasta parisuhde kaksisuuntaisen kanssa on, jos toinen ei myönnä sairautta tai kokee ihmeellisesti "parantuneensa" siitä ja jättää lääkkeet ottamatta. On kokemusta. Jos oikeasti rakastaa, on valmis kohtaamaan ne toisen mielenterveyteen iittyvät haasteet ja vaikeudet yhdessä, oli ajoittain kuinka vaikeaa tahansa. Tietysti ehtona tälle, että se sairastunut osapuoli aidosti on valmis tekemään töitä oman mielenterveytensä eteen, eikä laita kaikkea aivan lekkeriksi.
Mutta on niitä jotka jättävät lääkkeet ottamatta eivätkä edes halua päästä tasaisempaan tilaan sairautensa kanssa. Heidän itsekkyys ja rajattomuus on sellaista mitä kenenkään ei tulisi joutua kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta on niitä jotka jättävät lääkkeet ottamatta eivätkä edes halua päästä tasaisempaan tilaan sairautensa kanssa. Heidän itsekkyys ja rajattomuus on sellaista mitä kenenkään ei tulisi joutua kokemaan.
Täysin samaa mieltä. Kaksisuuntainen EI mene ohi koskaan, lääkkeet pitää syödä tai muuten tekee kaikkien ympärillä olevien ihmisten elämästä helvettiä ja jatkuvaa epätietoa, ahdistusta, huolta ja murhetta.
Etköhän sä AP löydä paremminkin miehen.