Kaksisuuntainen mielialahäiriö tulevalla kumppanilla

Ei missään tapauksessa! Terv. biposta eronnut

Kakkostyypin vaimona, ykköstyyppiä en edes ajattelisi, ihan itsesuojelusyistä.

Minulla on lievempi muoto, eikä yhtään sairaalajaksoa.

Tasaista on.

Kannattaa suhtautua avoimin mielin eikä olettaa, aivan kuten ihmisiin yleensä.

Ei mt-ongelma kenestäkään huonoa tai tyhmää tee, kokeile? Jos se ei toimi niin aina voi lähteä menemään.

Muistutuksena sanon, että älä ikinä anna ihmisten perustella rumaa käytöstään mielenterveysongelmillaan. Ihan sama kuinka paha on olla niin ei sitä muihin pureta.

No eihän tuo mikään helpoin tie ole. Jos sairaalajaksoja on, ei ole tauti välttämättä kovin lievää variaatiota. Itse olen alalla + eronnut aikoinani yhdestä biposta. Minä en pystyisi tuohon, sinä voit olla vahvempi ja vähemmän tasaisuutta ja rauhaa rakastava. Kannattaa selvitellä, kuuluuko hänellä maniavaiheeseen holtiton seksuaalinen käytös, jolloin pannaan kaikkea mikä liikkuu. Tämä on aika yleistä maniajakson aikana, ainakin omilla potilailla. Ei sairauden taakse voi mennä piiloon omia mokiaan, mutta puolisona on vittumaista silti, kun sairaus vaan vie, eikä paljon pystytä miettimään, että kenenkä sänkyyn..

Ne lyö, pettää ja jättää melko varmasti.

En ole huomannut että diagnoosin saanut oikeuttaisi omaa käytöstään.

Mutta siihen olen henkilökohtaisesti törmännyt paljonkin että diagnosoimaton oikeuttaa käytöstään muiden diagnooseilla.

Sellainen lähentelee kiusaamista, eikä luonnollisesti ole perusta parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Ne lyö, pettää ja jättää melko varmasti.

Valitettavasti ei päde minuun. Mitäs nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne lyö, pettää ja jättää melko varmasti.

Valitettavasti ei päde minuun. Mitäs nyt?

Ei VIELÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne lyö, pettää ja jättää melko varmasti.

Valitettavasti ei päde minuun. Mitäs nyt?

Ei VIELÄ

Huvittavaa. Samaa voisi sanoa sinusta?

Vai oletko itse niin täydellinen että tiedät tarkkaan mihin elämä vie. Kaikille pettäjille kaksisuuntaisen diagnoosi?

Maailmasi on niin ihanan yksinkertainen.

Jätä väliin. Kaksisuuntainen hurmaa alussa ja katoaa lopussa

Rankka tie on sulla edessä, jos suhteeseen ryhdyt. Vaatii paljon kärsivällisyyttä, ymmärtämistä ja vahvuutta elää bipon rinnalla. Mutta en toki väitä, ettetkö selviäisi, mutta paljon se vaatii myös sinulta.

Paneevat niin sanottuna menemään. Ja itsekeskeisyyttä on aika usein.

Vierailija kirjoitti:

Jätä väliin. Kaksisuuntainen hurmaa alussa ja katoaa lopussa

Hmm jokainen ruskeahiuksinen silmälasipää on valehtelija. Se yksi oli! Joten ne kaikki muutkin on.

Jos hän käyttää päihteitä tavallista enemmän, niin lähde. Sairaalajaksot eivät ole yleisiä. Jos teille tulee lapsia, olet käytännössä yksinhuoltaja. Monilla bipo pysyy kurissa, mutta johtuuko hänellä sairaalajaksot kenties psykoosiin menemisestä. Minun tuntema bipo ei ole seksuaalisesti holtiton, mutta maniassa tekee ison kasan pikavippejä ja ostaa älyttömän kalliita tavaroita ulkomailtakin. En udkaltaisi mennä bipon kanssa naimisiin tai ainakin pitää olla hyvä avioehto, koska erossa velat tulee puolison maksettavaksi.

Meneekö rahat ja omaisuus manivaiheessa eli lopulta luottotiedot..

Miehellä on se ykköstyyppi eli pahempi. Tällä hetkellä sairaus on ok ja voi elää suht normaalia elämää. Näkee kyllä vähän vapinaa ja tiettyä pysähtyneisyyttä. Työsuhteet ei oo tähän asti kestänyt kovin kauaa ja on pettänyt joskus tyttöystävää mainapäissään, jota kuitenkin katunut syvästi ja huomaan sen hänen puheissaan. Kertonut kylläkin, että manioissa nousee halut potenssiin kymmenen. Tälleen suurimman osan ajasta hän on kyllä ihan kuin kuka tahansa muu. Mietityttää vaan nuo maniat ja voiko niitä estää? Ap

Oletko ap vähän tyhmä. Yhden sallaisen olet kokenut jasate ettet halua samaa. Nyt olet samassa liemessä ja vielä täällä kyselet. Taitaa olla sinulle passeli.

En suosittele. Kokemusta on. Ehkä sitten, jos tosissaan ottaisi vastuun itsestään ja söisi lääkkeensä, voisin harkita. Tai no en kyllä enää uudestaan lähtisi tuollaiseen suhteeseen, yksi kerta riitti.

Mun ex-miehellä kaksisuuntainen oli enemmän masennus- ja ahdistuspainotteista. Tai on edelleen. Hän meni tosi pahaan kuntoon, koska sairautta ei tunnistettu bipoksi vaan hoidettiin vuosikausia masennuksena ja paniikkihäiriönä. Lopulta ero oli välttämätön. Ihmeen pitkään jaksoin, lähinnä lasten takia.

En voi suositella kenellekään. Bipo on sairausjakson aikana ihan eri ihminen kuin muulloin. Joskus ei ole ihminen ollenkaan, vaan zombi. Eksäni on täysin kykenemätön huolehtimaan lapsistaan ja on myös työkyvytön.

Juokse siis pois ap, ja lujaa!