Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö tulevalla kumppanilla
Silja90
05.05.2019 |
Olen tosi ihastunut mieheen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja useampia sairaalajaksoja sen johdosta. Kannattaako suhteeseen ryhtyä? Olisiko jolla kulla kokemuksia omasta takaa kyseisestä sairaudesta itsellä tai puolisolla tai vaikka ammatin puolesta? Tuleeko suhde olemaan vuoristorataa? Yhden sellaisen suhteen kokeneena, tiedän, että en halua samaa. Ovatko nämä sairaalajaksot pakollisia pahoja tietyin syklein?
Kommentit (101)
Minusta mania on vain tekosyy pettämiselle ja sekoilulle. Jos ei pysty teoistaan vastaamaan, kannattaa olla holhouksen alainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut hypomaniaa noin 10 vuoden välein. Nyt ei ole odotettavissa uusia, koska sain lääkityksen (väärän masennusdiagnoosin jälkeen)
Ympäristö ilman draamaa tai päihteitä auttaa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-miehellä kaksisuuntainen oli enemmän masennus- ja ahdistuspainotteista. Tai on edelleen. Hän meni tosi pahaan kuntoon, koska sairautta ei tunnistettu bipoksi vaan hoidettiin vuosikausia masennuksena ja paniikkihäiriönä. Lopulta ero oli välttämätön. Ihmeen pitkään jaksoin, lähinnä lasten takia.
En voi suositella kenellekään. Bipo on sairausjakson aikana ihan eri ihminen kuin muulloin. Joskus ei ole ihminen ollenkaan, vaan zombi. Eksäni on täysin kykenemätön huolehtimaan lapsistaan ja on myös työkyvytön.
Juokse siis pois ap, ja lujaa!
Hui. Eikö tuossa sairaudessa ole vielä suuret todennäköisyydet periytyä lapsillekin?
Rankka matka edessä. Oletko erityisen vahva?
Silja90 kirjoitti:
Miehellä on se ykköstyyppi eli pahempi. Tällä hetkellä sairaus on ok ja voi elää suht normaalia elämää. Näkee kyllä vähän vapinaa ja tiettyä pysähtyneisyyttä. Työsuhteet ei oo tähän asti kestänyt kovin kauaa ja on pettänyt joskus tyttöystävää mainapäissään, jota kuitenkin katunut syvästi ja huomaan sen hänen puheissaan. Kertonut kylläkin, että manioissa nousee halut potenssiin kymmenen. Tälleen suurimman osan ajasta hän on kyllä ihan kuin kuka tahansa muu. Mietityttää vaan nuo maniat ja voiko niitä estää? Ap
Voihan niitä estää lääkkeillä ja tasaisella elämällä. Mutta, kun elämässä tulee erilaisia tapahtumia, syntymää, kuolemaa, riitoja joku tapahtuma, mikä vie unet jne. Erilaiset muutokset ja stressitilanteet voivat laukaista manian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on paljon keskusteluja aiheesta, käy lukemassa. Olen kirjoitellut useampaan pitkät avautumiset ja ollut hyvää keskustelua.
Aiempi vuoristoratasuhde liittyi riitoihin. Miehellä ei ollut kaksisuuntaista, kun joku ehti jo haukkumaan tyhmäksi, kun "toistan samaa kaavaa".
Kun näin miehen ekan kerran, näun että tuossa on tuleva mieheni. Teen hänen kanssaan lapset jne. Ei ole koskaan aiemmin tullut sellaista tunnetta, saatika ekalla tapaamiskerralla kenenkään kanssa. Sitten kuulin sairaudesta häneltä ja olen alkanut miettiä mitä tehdä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta mania on vain tekosyy pettämiselle ja sekoilulle. Jos ei pysty teoistaan vastaamaan, kannattaa olla holhouksen alainen.
Ihanko oikeasti? Kyllähän mania on tavattoman uuvuttava mielentila, ei sitä kukaan jaksa ja siihen liittyy usein sairaudentunnottomuus. Maniassa ihminen on oikea duracell-pupu, on äärimmäisen raskas ympäristölle mutta myös itselle.
Jos muuten iskisi niin voisin seurustella. Omassa suvussa periytyy vahvasti ja olen nähnyt sekä pahaa 1 tyyppiä, että lievempää 2 tyyppiä. Itsellä dg toistuva masennus, mutta lamotrgiini tehoaa kohdallani paremmin kuin mielialaa nostavat eli ehkä bibo vaikuttaa tähänkin.
Pitäisin rahat ainakin osittain erillään ja selvittäisiin taustoja tarkemmin. Onko osastojaksot olleet masennuksen, manian vai psykoosin takia? Psykoosit pahimpia. Onko hoitomyönteinen ja käyttääkö tarvittaessa lääkkeitä? Huomaako itse jos vointi heikkenee? Käyttääkö päihteitä ja onko niiden kanssa ongelmaa? Onko velkoja tai akuutteja riippuvuuksia? Pystyykö käymään töissä tai onko eläkkeellä? Millainen ihminen on muuten? Voisiko esim. Satuttaa sua maniassa? Narsistien piirteet korostuu.
Tähän liitty hyviäkin puolia. Yleensä luovuus, joustavuus, ennakkoluulottomuus, rohkeus ja suht korkea älykkyys. Lievemmässä muodossa voi olla tavallista enemmän virtaa suoriutua esim. Työelämässä. Rakkaussuhteet voi olla melkein kun elokuvasta, ainakin osan aikaa. Ei välttämättä periydy lapsille ja turvallinen kasvuympäristö on suojaava tekijä. 417
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rankka matka edessä. Oletko erityisen vahva?
Olen aika herkkä ja ns kympin tytön mentaliteetti 🤔
Ap
Tämä koko keskustelu on täynnä reposteluabja draamaa. Kuten missä tahansa mielialahäiriössä, ympäristöllä on todella suuri vaikutus.
Jokaisen pitäisi pystyä ottamaan vastuu omasta käytöksestään, eikä vierittää vastuuta muille/sille helpolle kohteelle.
Hieman mietityttää nämäkin negatiiviset kokemukset, palstan yleiseen ilmapiiriin nojaten epäilen niiden objektiivisuutta. Silloin ei parisuhde toimi, oli sillä toisella diagnoosi tai ei.
T. Kaksisuuntainen ja reippaasti yli 10v parisuhde takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Hivi on pahempi tauti,minun mieheltäni on ja menin naimisiin. Nyt 8vuotta oltu ja onnellisia olemme.
N 22 kirjoitti:
Ei mt-ongelma kenestäkään huonoa tai tyhmää tee, kokeile? Jos se ei toimi niin aina voi lähteä menemään.
Muistutuksena sanon, että älä ikinä anna ihmisten perustella rumaa käytöstään mielenterveysongelmillaan. Ihan sama kuinka paha on olla niin ei sitä muihin pureta.
Maniassa vaan sitä omaa huonoa käytöstään ei välttämättä tiedosta. Jos vauhti on kova, maanikko ei ota mitään palautetta vastaan, kaikki muut ovat silloin väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silja90 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankka matka edessä. Oletko erityisen vahva?
Olen aika herkkä ja ns kympin tytön mentaliteetti 🤔
Ap
Run, Forrest, run. Lupaavaa matskua, joka uuvuttaa itsensä.
No joo, mulla on erittäin pahoja kokemuksia itsetuhoisesta ja epävakaasta henkilöstä, joten valitettavasti tällä hetkellä on erittäin negatiivinen asenne vakaviin mt-ongelmiin. Tällaiset seuralaiset sopivat henkilöille, jotka pitävät tukevasti omasta elämästään kiinni ja jotka eivät lotkauta juuri korvaansakaan toisen sanomisille tai tekemisille. Lisäksi pitää osata vetää rauhallisesti, mutta jämäkästi rajoja. Toisen leikkeihin ei saa lähteä mukaan, mutta niitä ei tarvitse myöskään ohittaa. Todellinen taitolaji. Itse en osannut.
Joskus ilmeisesti ollut myös psykoottista maniaa, suurin osa vain tavallisia maniajaksoja. Noin kerran 2v:ssa tai 1,5v:ssa. Käyttää Litoa 4x300mg ja kerran kuussa antipsykoottinen lihakseen annettava lääke. Näillä tiedoilla olen ajatellut, ettei ole helpoimmasta päästä :(? Ap
Kokeilemalla selviää. Mut varaudu kaikkeen ja oleta pahinta ja hoida kaikki asiat lähtökohtaisesti
Miettisin tarkkaan, jos oot kympin tyttö niin....
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko keskustelu on täynnä reposteluabja draamaa. Kuten missä tahansa mielialahäiriössä, ympäristöllä on todella suuri vaikutus.
Jokaisen pitäisi pystyä ottamaan vastuu omasta käytöksestään, eikä vierittää vastuuta muille/sille helpolle kohteelle.
Hieman mietityttää nämäkin negatiiviset kokemukset, palstan yleiseen ilmapiiriin nojaten epäilen niiden objektiivisuutta. Silloin ei parisuhde toimi, oli sillä toisella diagnoosi tai ei.
T. Kaksisuuntainen ja reippaasti yli 10v parisuhde takana.
Kyllä suhde on raskas, jos kumppani joutuu manian tai esim masennusvaiheen itsetuhoajatusten takia sairaalahoitoon. Meilläkin oli silloin kolme lasta ja voit vain kuvitella, miten raskasta se minulle oli.
Minulle se oli ainakin monta vuotta varpaillaan olemista. Olen edelleen saman miehen kanssa, mutta sairaalassa mies ei ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen.
Sivusta seuranneena näyttää, että ennen pitkää parisuhde muuttuu hoitosuhteeksi. Vaatii kumppanilta tosi suurta rakkautta, sopeutumista ja joustavuutta kestää esim. maniavaiheen sekoilut ennen kuin on (taas) edessä pakkohoitovaihe, joka päättää manian (sillä kertaa).
En pystyisi. Saisi koko ajan pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Mutta, jos on ollut jo useampi sairaalajakso, niin ehkäpä ei. Kaikki suuret ja pienetkin elämäntapahtumat saattavat laukaista pahemman vaiheen. Joudut kumppanina olemaan aina pikkusen varpaillasi.