Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Ymmärrätkö eroa siinä, että nyt on äitienpäivä, eli minun eka äitienpäivä mutta samalla myös äitini ja anoppini kolmaskymmenesviides äitienpäivä. Eli kaikilla kolmella juhla samana päivänä ja jokaisella kolmesta oma erilainen halunsa sen viettoon (minä haluan kotona ilman muita, anoppi haluaa omassa kodissaan meidän kanssa, äitini haluaa buffassa miehensä ja siskojeni ja meidän kanssa). Verrattuna siihen, että kun meillä joskus on juhlat, esim. lapseni synttärit, niin samana päivänä ei kylläkään näillä muilla ole mitään juhlia (koska en olisi niin typerä, että järjestäisin ne juhlat samana päivänä kuin anopin kuusikymppiset esim.).

En ymmärrä eroa. Se on sinun eka äitienpäiväsi äitinä, mutta ei se poista sitä, että se on anopin ja isoädin eka äitienpäivä juuri sinun lapsesi isoäitinä.

Kaikilla muillakin on tavallasi oikeus sanoa, että en halua juhlia kanssanne. Myös silloin, kun on lapsesi synttärit tai rippijuhlat. Huomaa - minusta sinulla on oikeus juhlia juuri niin kuin tahdot, mutta silloin hyväksyt, että muut tekevät ihan samoin eivätkä pelkästä kohteliaisuudesta saavu sinun järjestämiisi juhliin. Voivat tulla, jos siltä tuntuu, mutta voivat sinun loukkaantumattasi sanoa, että kiitos ei, en halua tulla.

Ymmärrätkö eroa edes siinä, että jos minä en nyt ensi sunnuntaina juhli heidän kanssaan, niin se on aika eri asia kuin se, että he eivät tule lapseni synttäreille tai rippijuhliin. Miksi kostaa lapselleni asioita, jotka minä olen "tehnyt"?

Mielestäni olet ilkeä ja outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Kun tässä nyt ei ilmeisesti ole edes niitä juhlia järjestettynä. Ap kertoi, että mennään buffeeravintolaan syömään muutama henki. Ehkä tällaisia voi järjestää muulloinkin vuoden mittaan.

Miksi pitäisi? Jos on jo äitienpäivänä ollut kivassa seurassa syömässä, ei ole mitään tarvetta toistaa samaa siksi, että ap haluaa mukaan.

Me käymme isovanhempien kanssa syömässä monta kertaa vuodessa. Ei ole ainutkertaista eikä siihen sisälly suuren juhlan tuntua.

Niin, nimenomaan äitienpäivänä ette halua olla isoäidin kanssa? Muina viikonloppuina asia on OK, mutta äitienpäivänä isoäiti ei saa kokea olevansa äiti? Mahtaa teillä olla hyvät välit keskenänne, kun oikein alleviivaat, että juuri toukokuun toisena sunnuntaina et sitten ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Kun tässä nyt ei ilmeisesti ole edes niitä juhlia järjestettynä. Ap kertoi, että mennään buffeeravintolaan syömään muutama henki. Ehkä tällaisia voi järjestää muulloinkin vuoden mittaan.

Miksi pitäisi? Jos on jo äitienpäivänä ollut kivassa seurassa syömässä, ei ole mitään tarvetta toistaa samaa siksi, että ap haluaa mukaan.

No noinhan se menee, jos ulkona käydään syömässä vain äitienpäivänä. Sitten on meitä muita, jotka pystyvät syömään ulkona muinakin aikoina. Äitienpäivänä on ravintoloissa ruuhkaa eikä se nosta juhlafiilistä, jos pari vierasta vilkuilee kelloa ja tuskailee, että kohta pitää lähteä, kun anoppi odottaa. Isoäiti pahastuu, että nytkö te jo lähdette ja anoppi pahastuu, että nytkö vasta te tulette. Kivempi käydä joku toinen viikonloppu, kun ravintolassa on rauhallista eikä kenelläkään ole kiire.

Entä jos ulkona syöminen ei ole se juttu, vaan yhdessä syöminen äitienpäivänä? Totta, muulloin ei ole ruuhkaa, mutta muulloin ei ole äitienpäivääkään. Miksi suvun pitäisi hyppiä ap:n pillin mukaan ja mennä porukalla syömään joku toinen viikonloppu, kun vaikka anoppi ja appi käy mieluummin syömässä kahdestaan.

Jos yhdessä syöminen on se juttu, niin sitäkin voi tehdä vaikka äitienpäivää edeltävänä lauantaina. En minä ainakaan vaatisi miniää näkemään meitä just hänen ensimmäisenä äitienpäivänään, kyllä minulle käy joku muu aikakin. Pääasia, että omaa lasta, miniää ja lapsenlasta näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan omilla ehdoilla. Kannattaa silti muistaa, että myös ne hankalat sukulaiset voivat tehdä omaan elämäänsä omia ehtoja eli anoppia ei välttämättä näy lapsesi synttäreillä, koska hän haluaa juuri niiden aikaan olla kotona ja tilata sinne ruokaa. Tai ne kaksi siskoasi eivät tee elettäkään auttaakseen, kun sinä juokset taaperon perässä itsesi väsyksiin.

Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Kun sinä osoitat, ettei voisi vähempää välittää muista kuin itsestäsi, niin kummasti ne muut ottavat siitä opikseen. He jättävät sinut ja perheesi välittämään toisistanne ja sitten vuoden kuluttua itket neuvolassa, kun ei ole mitään turvaverkkoja.

Tosin jos olisin anoppisi, niin sanoisin pojalle, että älkää tulko tänne pilaamaan minun äitienpäivääni, pilatkaa vain se omanne.

Oletpa pikkumainen. Isovanhempien luona voi käydä edellisenä tai seuraavana viikonloppuna. Ei mummo voi omia äitienpäivää itselleen, aikuinen ymmärtää, että lapsiperhe viettää äitienpäivää oman perheen parissa. Niillä mummoilla on ollut jo kymmeniä äitienpäiviä sitä ennen.

Toivottavasti kaikki unohdetu isoäidit muistavat tämän, kun taas kysellään, pääseekö lapsi yökylään. Juuri nyt ei sovi, mutta ehkä ensi vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Ymmärrätkö eroa siinä, että nyt on äitienpäivä, eli minun eka äitienpäivä mutta samalla myös äitini ja anoppini kolmaskymmenesviides äitienpäivä. Eli kaikilla kolmella juhla samana päivänä ja jokaisella kolmesta oma erilainen halunsa sen viettoon (minä haluan kotona ilman muita, anoppi haluaa omassa kodissaan meidän kanssa, äitini haluaa buffassa miehensä ja siskojeni ja meidän kanssa). Verrattuna siihen, että kun meillä joskus on juhlat, esim. lapseni synttärit, niin samana päivänä ei kylläkään näillä muilla ole mitään juhlia (koska en olisi niin typerä, että järjestäisin ne juhlat samana päivänä kuin anopin kuusikymppiset esim.).

Joo, mutta äitisi ja anoppisi on jo olleet monilla 1v-synttäreillä, joten ei heillä ole tarvetta enää sellaisissa ravata. Ne on jo moneen kertaan koettu. Ihan sama sairaan lapsen hoitamisessa, lasten vierellä on monet yöt valvottu, joten he antavat mielellään sinulle  täyden oikeuden lapsen hoitoon, vaikka itsekin olisit kuumeessa.

Tämä menee nyt jo ihan asian ohi, mutta olen vauvan syntymän jälkeen ollut kaksi kertaa sairaana ja kuumeessa. Kummallakaan kerralla ei näkynyt anoppia eikä omaa äitiäni millään tavalla auttamassa. Enkä ihan ymmärrä miten se liittyy äitienpäivään, mutta sinun mielestä näköjään kaikki liittyy äitienpäivään.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme vain helpottuneita, että sisko päätti viettää äitienpäivää oman perheen kesken. Perinteenä on mennä syömään ravintolaan ja siellä vauva olisi vain haitaksi. On niitä muissa pöydissä, mutta niistä ei tarvitse välittää pätkääkään niin kuin siskonpojasta täytyisi. Tuore äiti ei saisi syödä rauhassa ja tunkisi lasta milloin kenenkin viihdytettäväksi.

Muodon vuoksi kysyttiin ja oltiin olevinamme pahoillaan, vaikka etenkin äiti riemuitsi, että ei tarvitse kuunnella valitusta huonostinukutusta yöstä tms. Hyvään äitienpäivään kuuluu hyvät lapset.

Onpa teillä kiva äiti. Älä sitten koskaan pilaa äitisi päivää kertomalla, että mies tahtoo eron ja sinulta löydettiin syöpä. Äitisihän ei halua kuulla valitusta, joten teeskentele, että kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Kun tässä nyt ei ilmeisesti ole edes niitä juhlia järjestettynä. Ap kertoi, että mennään buffeeravintolaan syömään muutama henki. Ehkä tällaisia voi järjestää muulloinkin vuoden mittaan.

Miksi pitäisi? Jos on jo äitienpäivänä ollut kivassa seurassa syömässä, ei ole mitään tarvetta toistaa samaa siksi, että ap haluaa mukaan.

Miksi haluaisi? Buffet ruokailussa voi käydä ihan milloin vain...

Meillä oli ongelmana kolmoisjoulu... yksi jouluaattona omassa kodissa, toinen jonain joulupäivänä vanhempieni luona ja kolmas miehen vanhempien luona. Jokaisessa joulussa oli pieniä lapsia ja lahjoja jaettiin. Jouduttiin itse ostamaan lisää, että serkukset saivat suurin piirtein saman verran lahjoja. Oli v-mäistä säätöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Kun tässä nyt ei ilmeisesti ole edes niitä juhlia järjestettynä. Ap kertoi, että mennään buffeeravintolaan syömään muutama henki. Ehkä tällaisia voi järjestää muulloinkin vuoden mittaan.

Miksi pitäisi? Jos on jo äitienpäivänä ollut kivassa seurassa syömässä, ei ole mitään tarvetta toistaa samaa siksi, että ap haluaa mukaan.

Me käymme isovanhempien kanssa syömässä monta kertaa vuodessa. Ei ole ainutkertaista eikä siihen sisälly suuren juhlan tuntua.

Niin, nimenomaan äitienpäivänä ette halua olla isoäidin kanssa? Muina viikonloppuina asia on OK, mutta äitienpäivänä isoäiti ei saa kokea olevansa äiti? Mahtaa teillä olla hyvät välit keskenänne, kun oikein alleviivaat, että juuri toukokuun toisena sunnuntaina et sitten ole mitään.

Se on karua katseltavaa kun vanha ihminen ei kykene aikuistumaan ja antamaan lapselleen tilaa viettää omaa äitienpäiväänsä kun lapset ovat pieniä.

Mitä helv.. Mä just luin kolme sivullista.

Ap. Te päätätte ja thats it. Eihän anoppikaan halua lähteä kotoa äitienpäivänä? Mummoja voi kyl muistaa kukin ja kortein tai käydä vaikka seuraavana vkl. Ihan niinkuin teidän kummankaan äiti ei ole vielä ymmärtänyt että teillä on nyt oma perhe ja napanuora pitäisi katkaista. Jos tänä vuonna ootte kotosalla. Ensvuonna ehkö toisen luo. Sitten taas toisen. Se että pyhä menee autossa istuen ei tuo juhlafiilistä.

Jos joku on niin jumalattoman lapsellinen että tällaista ei ymmärrä ja jättää kostona vastavuoroisesti tulematta kutsusta niin pitäkööt tunkkinsa.

Ps. Vastoin tätä palstan yleismaailmaa, mulla on ihan julmetun mukavat appivanhemmat. Paljon mukavammat ku mun omat.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme vain helpottuneita, että sisko päätti viettää äitienpäivää oman perheen kesken. Perinteenä on mennä syömään ravintolaan ja siellä vauva olisi vain haitaksi. On niitä muissa pöydissä, mutta niistä ei tarvitse välittää pätkääkään niin kuin siskonpojasta täytyisi. Tuore äiti ei saisi syödä rauhassa ja tunkisi lasta milloin kenenkin viihdytettäväksi.

Muodon vuoksi kysyttiin ja oltiin olevinamme pahoillaan, vaikka etenkin äiti riemuitsi, että ei tarvitse kuunnella valitusta huonostinukutusta yöstä tms. Hyvään äitienpäivään kuuluu hyvät lapset.

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta menemme isäni äitin luo äitienpäivänä, sinne tulee myös äitini ja sisareni hieman alle kouluikäisen tyttärensä kanssa. Tämä järjestely käy kaikkille ja sisareni saa viettää aamun oman tyttärensä kanssa rauhassa ilman muita sukulaisia sähläämässä. Kun vauva oli pieni viettivät keskenänsä äitienpäivää eikä kukaan siitä loukkaantunut. Mutta en voi kyllä kuvitella sitäkään etteikö olisi ollut pienen lapsensa kanssa tervetullut, niinkuin näemmä joissain suvuissa on tapana sekin... On kyllä erikoisia sukuja jotkut, ei voi kuin ihmetellä. No on minunkin suvussa yksi kaistapäätäti ja häneen olen max kerran vuodessa yhteyksissä, onneksi ei tarvitse usemmin olla. Surettaa niiden puolesta joiden suvussa näitä hulluja enemmänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Kun tässä nyt ei ilmeisesti ole edes niitä juhlia järjestettynä. Ap kertoi, että mennään buffeeravintolaan syömään muutama henki. Ehkä tällaisia voi järjestää muulloinkin vuoden mittaan.

Miksi pitäisi? Jos on jo äitienpäivänä ollut kivassa seurassa syömässä, ei ole mitään tarvetta toistaa samaa siksi, että ap haluaa mukaan.

Me käymme isovanhempien kanssa syömässä monta kertaa vuodessa. Ei ole ainutkertaista eikä siihen sisälly suuren juhlan tuntua.

Niin, nimenomaan äitienpäivänä ette halua olla isoäidin kanssa? Muina viikonloppuina asia on OK, mutta äitienpäivänä isoäiti ei saa kokea olevansa äiti? Mahtaa teillä olla hyvät välit keskenänne, kun oikein alleviivaat, että juuri toukokuun toisena sunnuntaina et sitten ole mitään.

Kokea olevansa äiti... tyyppi on melkein 40 v. lasten äiti... eiköhän siinä ole ehditty viettää jo äitienpäivää ihan runsaasti

Olen aivan pöyristynyt tästä keskustelusta. Äitinne ovat pahimmassa tapauksessa yksin kotona äitienpäivän miettien mikseivät omat lapset välitä ja muista edes kukkasella. Jos asuvat kaukana niin kyllä aikuiset osaavat sen verran suunnitella, että käyvät vaikka jo edellisenä viikonloppuna sanoen, että ei ehditä näin pitkää matkaa tehdä varsinaisena äitienpäivänä. Aivan älytöntä itsekkyyttä. Olen niin pettynyt omaan sukupolveeni. Sitten ihmetellään minne kunnioitus aikuisia kohtaan on kadonnut nykylapsilta ja nuorilta. No katsokaa peiliin, millaiset ihmiset ovat heidät kasvattaneet.

Vierailija kirjoitti:

Rakennatte omat perinteet. Teette oman kivan ja rennon äitienpäivän, kuten sinä toivot.

Anoppien puolin ja toisin pitää myös kasvaa todellisuuteen - se oma nuoruus on ohi. Sama kuin ryppyjen kanssa - nuoruuden hehkeyden päivät eivät palaa.

Peukutin alkutekstiä, mutta rypyt ei kuulu asiaan. Eikä niitä tartte hyväksyä.

Kun miniä sai esikoisena, niin ilmoitin hyvissä ajoin, että meille ei tarvitse tulla äitienpäivänä, luokaa perheen omat perinteet. Ovat menneet joka äitienpäivä miniän vanhemmille ja se on minulle ihan OK, ei tarvitse laittaa ruokaa tai toimia lastenvahtina.

Mutta en halua sitäkään, että vietetään jotain "varjoäitienpäivää" myöhemmin. Siis kiitos ei kortteja lapsenlapsilta (postittaa toki voi) ja sellaista teennäistä "kun ei silloin ehditty" -juhlaa. Äitienpäivä on kerran vuodessa ja jos silloin ei halua käydä mummolassa tai jos mummo tavallani on ihan tyytyväinen, ettei tulla käymään, niin ei ryhdytä kehittämään mitään myöhästyneen äitienpäivän perinnettä.

Ja samalla tavalla kuin poikani perhe tekee omat juhlaperinteensä, pidän minä kiinni omistani. Juhannuksena olen mökillä eikä sinne ole kukaan tervetullut, samoin jouluna olen omassa kodissani enkä erityisemmin kaipaa seuraa. Joskus lasten puolisoilla on ollut ongelmia ymmärtää sitä, että seniorikansalainen ei luovuta kesämökkiä juhannuksena nuoremmille, joilla olisi sille paljon käyttöä. Niin on minullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 35-vuotias ei saa sanottua, miten haluaa toimia ja sen jälkeen toimittua halunsa ja aikeensa mukaan, niin mitähän tuosta touhusta muutenkaan tulee? Taas yksi perhehelvetti, jossa lapsetkaan ei voi hyvin. Perinnehän se on sekin. Vaikka Porvoostahan tämä aloitus tietysti oli, liikaa kommervenkkejä ja osallisia tarinassa. Nyt vaan aiheena äitienpäivä, välillä joulu tai kesäloma.

Kirjoitin varmaan aloituksen epäselvästi. Olen suoraan, mutta kohteliaasti sanonut kaikille, että vietämme tämän äitienpäivän kotona (tosin miehen osalta jätin avoimeksi, että aikooko mennä käymään äidillään yksin, koska hän päättää sen itse). Ja kyllä minä toimin tämän haluni mukaan. Aloitus koski sitä, että miksi muiden on mahdoton ymmärtää, että oma ensimmäinen äitienpäivä on tärkeä ja sen haluaa viettää omalla tavallaan. Niin vaikea ymmärtää, että loukkaantuvat ja suuttuvatkin.

Toivotaan, että syksyllä et loukkaannu tai suutu, kun kukaan ei tule lapsesi synttäreille. Kun ne muut tekevät omat valintansa hekin eivätkä ymmärrä, miksi eivät saisi viettää lapsesi synttäripäivää omalla tavallaan kaukana perheestäsi. Kohteliaasti ja napakasti toteavat, että kiitos kutsusta, mutta tällä kertaa vietämme lapsesi synttäripäivää muualla kuin lapsen kanssa. Ja he toimivat oman halunsa mukaan.

En minä suutu, jos heillä on hyvä syy jäädä pois lapseni synttäreiltä, esim. omat valmistujaiset, parhaan ystävän polttarit tms. Siis päällekkäin joku oma todella tärkeä asia, kuten minulla nyt tämä oma eka äitienpäivä. Mutta oikeastihan selvittäisin asian ennakkoon enkä järjestäisi lapseni synttäreitä päälleikkäin esim. siskoni häiden kanssa. 

Entä jos heille se tärkeä syy poissaoloon on halu olla se päivä oman perheen kesken? kelpaako syyksi, jos se kelpaa syyksi sinullekin.

Oletko sinä oikeasti noin tyhmä vai esitätkö? Ilmeisesti isoäideille ja isoisille pitäisi nimetä omat juhlapäivät erilleen äitienpäivistä ja isänpäivistä.

Esikoisen rippijuhlat jäivät hyvältä ystävältäni, lapsen kummilta, väliin, koska miehensä oli epähuomiossa varannut heille ulkomaanmatkan. Ei se mitään, järjestin kummille juhlat myöhemmin, tosin vähän vaatimattomammalla kattauksella. Kuopuksen kummi, läheinen sukulaiseni, ei päässyt kummilapsensa yo-juhliin, koska samana päivänä oli hänen oman lapsensa valmistujaiset. Minulle ei ole tullut mieleenkään osoittaa heille mieltä, että he eivät päässeet juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Ymmärrätkö eroa siinä, että nyt on äitienpäivä, eli minun eka äitienpäivä mutta samalla myös äitini ja anoppini kolmaskymmenesviides äitienpäivä. Eli kaikilla kolmella juhla samana päivänä ja jokaisella kolmesta oma erilainen halunsa sen viettoon (minä haluan kotona ilman muita, anoppi haluaa omassa kodissaan meidän kanssa, äitini haluaa buffassa miehensä ja siskojeni ja meidän kanssa). Verrattuna siihen, että kun meillä joskus on juhlat, esim. lapseni synttärit, niin samana päivänä ei kylläkään näillä muilla ole mitään juhlia (koska en olisi niin typerä, että järjestäisin ne juhlat samana päivänä kuin anopin kuusikymppiset esim.).

Joo, mutta äitisi ja anoppisi on jo olleet monilla 1v-synttäreillä, joten ei heillä ole tarvetta enää sellaisissa ravata. Ne on jo moneen kertaan koettu. Ihan sama sairaan lapsen hoitamisessa, lasten vierellä on monet yöt valvottu, joten he antavat mielellään sinulle  täyden oikeuden lapsen hoitoon, vaikka itsekin olisit kuumeessa.

Sinulla on kovin ruusuisia kuvitelmia näistä vaatijaisoäideistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis suuri osa on oikeasti sitä mieltä, että kun tulee itse äidiksi niin se teidän oma äiti on sen jälkeen merkityksetön eikö hänen äitienpäivällään ole enää mitään merkitystä? Minusta ei ole iso juttu suunnitella äitienpäiväohjelmaa niin että muistetaan kaikkia lähipiirin äitejä (aamulla oman perheen kesken minua, sitten oma äiti ja anoppi, oma mummo jo kuollut). Niinhän varmasti teitte omassa lapsuudessanekin. Kävitte vanhempienne kanssa mummolassa. Huh miten itsekästä touhua. Minä, minä, minä ja minun päivä. Teilläkin varmaan kuitenkin mummot kelpaavat sitten ilmaisiksi lapsenvahdeiksi mutta äitienpäivänä ei voi edes pienellä vierailulla muistaa.

Minä olen syntynyt 70 -luvulla, Äiti ei saanut koskaan juhlia äitienpäiviä, jouluja tai mitään miten olisi itse halunnut. Miksi? koska ajettiin puoli maata niiden jeevelin mummojen ja vielä isomummojen hautojen takia. Mummoloissa äiti sai juhlia pyhänsä passaten muita, tiskaten ja tarjoillen. En todellakaan suostunut tuohon typeryyteen kun itse olin äiti. Isovanhemmat ovat aina juhlineet niitä meillä eikä ole tarvinnut passata.

Kun me lapset olimme vihdoin kouluikäisiä äitini vaan ilmoitti molemmille puolille sukua, että jatkossa käymme vain joulupäivinä kahvittelemassa mummoloissa, päivälliset lahjat pukit yms on omassa kodissa. Varmaan siksi molemmat isovanhemmat meidät halusivat joka joulu, kun olimme ensimmäiset lapsenlapset molemmilla puolilla sukua. Ymmärrän heidänkin puolensa asiassa. Mutta perheillä pitää itse olla oikeus päättää. Onneksi molemmat isovanhemmat suostuivat ilman mitään ongelmaa perinteiden muuttamiseen, tai ainakaan mitään riitoja ei tullut koskaan meidän lasten korviin. Hyviä joulumuistoja mummoloista on joka tapauksessa! Kävin jopa tänä vuonna toisessa mummolassa joulukahvilla vaikka olen yli kolmekymppinen. 

Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.

Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.

Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.

Ymmärrätkö eroa siinä, että nyt on äitienpäivä, eli minun eka äitienpäivä mutta samalla myös äitini ja anoppini kolmaskymmenesviides äitienpäivä. Eli kaikilla kolmella juhla samana päivänä ja jokaisella kolmesta oma erilainen halunsa sen viettoon (minä haluan kotona ilman muita, anoppi haluaa omassa kodissaan meidän kanssa, äitini haluaa buffassa miehensä ja siskojeni ja meidän kanssa). Verrattuna siihen, että kun meillä joskus on juhlat, esim. lapseni synttärit, niin samana päivänä ei kylläkään näillä muilla ole mitään juhlia (koska en olisi niin typerä, että järjestäisin ne juhlat samana päivänä kuin anopin kuusikymppiset esim.).

Joo, mutta äitisi ja anoppisi on jo olleet monilla 1v-synttäreillä, joten ei heillä ole tarvetta enää sellaisissa ravata. Ne on jo moneen kertaan koettu. Ihan sama sairaan lapsen hoitamisessa, lasten vierellä on monet yöt valvottu, joten he antavat mielellään sinulle  täyden oikeuden lapsen hoitoon, vaikka itsekin olisit kuumeessa.

Aloittaja on ollut äitinsä luona äitienpäivänä 35 kertaa. Hän ei kertonut, että hänen lapsuudessaan äitienpäivät olisi vietetty isoäidin, isoisoäidin, anopin ja anopin äidin luona. Nyt on hänen ensimmäinen äitienpäivä, jonka hän haluaa viettää kotonaan, joten aikuisen ihmisen kostaminen tästä 1-vuotiaalle lapselle on naurettavaa.

Miten äitienpäivät vietettiin sinun lapsuudessa? Kai se meni autossa matkalla isovanhempien luo sinne ja tänne?

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan pöyristynyt tästä keskustelusta. Äitinne ovat pahimmassa tapauksessa yksin kotona äitienpäivän miettien mikseivät omat lapset välitä ja muista edes kukkasella. Jos asuvat kaukana niin kyllä aikuiset osaavat sen verran suunnitella, että käyvät vaikka jo edellisenä viikonloppuna sanoen, että ei ehditä näin pitkää matkaa tehdä varsinaisena äitienpäivänä. Aivan älytöntä itsekkyyttä. Olen niin pettynyt omaan sukupolveeni. Sitten ihmetellään minne kunnioitus aikuisia kohtaan on kadonnut nykylapsilta ja nuorilta. No katsokaa peiliin, millaiset ihmiset ovat heidät kasvattaneet.

Äitini on syntynyt 40-luvulla ja todella huonoissa väleissä anoppinsa kanssa, kuten myös mieheni äiti omansa. Jouduin kuuntelemaan sitä isoäidin haukkumista koko lapsuuteni ja välillä vieläkin, kun äiti innostuu muistelemaan vanhoja... emme kyläilemässä kovinkaan usein, kun millään jaksa kuunnella sitä paatosta.

Itsekkyyden huipentuma on AP:n anoppi ja äiti... ei AP.