Lue keskustelun säännöt.
Kenen ehdoilla eka äitienpäivä?
05.05.2019 |
Siis ensimmäinen oma äitienpäivä, esikoiseni syntyi viime syksynä. Itse haluaisin viettää ekan äitienpäiväni vain oman perheen kanssa, aamulla kakkua ja tilata vaikka jotain ruokaa kotiin. Oleskella ja nauttia päivästä ilman kiirettä ihan vain omana perheenä.
Tämäpä ei nyt sitten käykään lähipiirille. Anoppi vaatii meitä kolmea luokseen syömään. Minua ei kiinnosta lähteä, meillä on hieman viileät välit muutenkin ja en haluaisi pilata ekaa äitienpäivääni anopin ruokapöydässä, matkaakin on sata kilometriä suuntaansa. Mies saa puolestani mennä yksin, mutta anoppi vaatii vauvaa sinne mukaan kun on "mummin kulta". Joo imetän, vauva ei nyt tällä kertaa lähde kaksin isänsä kanssa sinne enkä minä vietä äitienpäivääni ilman vauvaani. Miehelle on kuulemma ihan sama meneekö yksin vai ei vai mennäänkö kaikki vai ei.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa, jotka vaatii meitä perinteiselle äitienpäivälounaalle vanhempieni kanssa ravintolaan. En jaksaisi vauvan kanssa, kun sinnekin on matkaa se sata kilometriä ja äitienpäiväbuffetit on aika hälyisiä. Kumpikaan siskoistani ei millään voi käsittää että miksi en halua tulla ja äitinikin on nyt loukkaantunut, kun onhan se hänen äitienpäivä, jota on aina vietetty yhdessä.
Kenen ehdoilla siispä oma eka äitienpäivä?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Minäkin ihmettelen tätä että miksi näännytetään lapsiperheet h e n g i l t ä. Eikö jokainen perhe saa luoda omat perinteensä? Tai entä jos jonain vuonna ne isovanhemmat matkustaisivat lapsiperheen luo eikä nuori perhe sylivauvan kanssa? Monet isovanhemmat ovat kuitenkin suht terveita ja vielä työelämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivä on kiva juhla kun lapsi on pieni. On kiva antaa äidille itse tehtyä korttia ja kukkaa, ehkä isän kanssa yrittää kokata aamiaista ja kakkua. Äitienpäivä on sille pienelle lapselle iso asia. Kysymys herää, että mitä nämä vanhukset äitienpäivistä haluavat? Vieläkö pitäisi nelikympppisten lasten askarrella korttia, leipasta kukkia?
Vierailija kirjoitti:
Me olemme vain helpottuneita, että sisko päätti viettää äitienpäivää oman perheen kesken. Perinteenä on mennä syömään ravintolaan ja siellä vauva olisi vain haitaksi. On niitä muissa pöydissä, mutta niistä ei tarvitse välittää pätkääkään niin kuin siskonpojasta täytyisi. Tuore äiti ei saisi syödä rauhassa ja tunkisi lasta milloin kenenkin viihdytettäväksi.
Muodon vuoksi kysyttiin ja oltiin olevinamme pahoillaan, vaikka etenkin äiti riemuitsi, että ei tarvitse kuunnella valitusta huonostinukutusta yöstä tms. Hyvään äitienpäivään kuuluu hyvät lapset.
Hyvä lapsi = ei koskaan väsynyt? Hyvä lapsi = ei omia lapsia?
Olettepa empaattisia. Luulisi että äitisi useamman lapsen äitinä voisi samaistua siihen millaista se väsymys voi olla. Onneksi en ole osa sukuanne.
Voi jestas mitä marttyyrointia ja uhriuttamista, "mummo yksin kotona itkee kun kukaan ei käy" kun joku haluaisi ensimmäisen äitienpäivänsä viettää kotonaan. Olen kyllä onnellinen, ettei ole mummoja eikä äitejä vaatimassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan pöyristynyt tästä keskustelusta. Äitinne ovat pahimmassa tapauksessa yksin kotona äitienpäivän miettien mikseivät omat lapset välitä ja muista edes kukkasella. Jos asuvat kaukana niin kyllä aikuiset osaavat sen verran suunnitella, että käyvät vaikka jo edellisenä viikonloppuna sanoen, että ei ehditä näin pitkää matkaa tehdä varsinaisena äitienpäivänä. Aivan älytöntä itsekkyyttä. Olen niin pettynyt omaan sukupolveeni. Sitten ihmetellään minne kunnioitus aikuisia kohtaan on kadonnut nykylapsilta ja nuorilta. No katsokaa peiliin, millaiset ihmiset ovat heidät kasvattaneet.
Minun äitini asuu 400 km päässä, näin on ollut jo 20 vuotta, enkä kertaakaan tänä aikana ole käynyt äitini luona äitienpäivänä! Syitä on mm. välimatka ja työt, mutta joka äitienpäivä soitan äidilleni, soitellaan kyllä muutenkin, ja myös tavataan lomilla. Lasten synnyttyä on lähetetty äitienpäivänä lasten tekemiä kortteja, piirustuksia ja valokuvia. Onneksi minulla on fiksu äiti, joka on, ja haluaa olla, äiti ja isoäiti 365 päivänä vuodessa ei vain yhtenä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla ehdoilla. Koska olet äiti ja tämä on ensimmäinen äitienpäivä. Miehesi voi muistaa anoppia postikortilla.
Mutta tosiaan, anopin lisäksi minulle on nyt loukkaantunut myös ne kaksi siskoani ja vanhempani. Onpa kiva eka äitienpäivä, tuntuu että kukaan heistä ei edes halua ymmärtää minua.
Onpa Porvoossa rankkaa olla äiti! :D
Omilla ehdoilla. Itse tein ekana äitienpäivänäni selväksi, että tämä on nyt myös minun päiväni, eikä niin että juoksen silloin muiden pillin mukaan.
Jupinaahan toki tästä tuli, mutta oppivat vuosien varrella siihen, että haluan viettää äitienpäivän rauhassa oman perheeni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas mitä marttyyrointia ja uhriuttamista, "mummo yksin kotona itkee kun kukaan ei käy" kun joku haluaisi ensimmäisen äitienpäivänsä viettää kotonaan. Olen kyllä onnellinen, ettei ole mummoja eikä äitejä vaatimassa.
Eiköhän se mummo ole jo äitienpäivänsä saanut ja lapsenlapset voi askarrella kortteja kun ovat siihen riittävän isoja. Jos minulla olisi vauva saattaisin lähtettää isovanhemmille kortit joissa on esim lapsen käden tai jalanjälki. Mutta omia perinteitä rohkeasti luomaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 35-vuotias ei saa sanottua, miten haluaa toimia ja sen jälkeen toimittua halunsa ja aikeensa mukaan, niin mitähän tuosta touhusta muutenkaan tulee? Taas yksi perhehelvetti, jossa lapsetkaan ei voi hyvin. Perinnehän se on sekin. Vaikka Porvoostahan tämä aloitus tietysti oli, liikaa kommervenkkejä ja osallisia tarinassa. Nyt vaan aiheena äitienpäivä, välillä joulu tai kesäloma.
Kirjoitin varmaan aloituksen epäselvästi. Olen suoraan, mutta kohteliaasti sanonut kaikille, että vietämme tämän äitienpäivän kotona (tosin miehen osalta jätin avoimeksi, että aikooko mennä käymään äidillään yksin, koska hän päättää sen itse). Ja kyllä minä toimin tämän haluni mukaan. Aloitus koski sitä, että miksi muiden on mahdoton ymmärtää, että oma ensimmäinen äitienpäivä on tärkeä ja sen haluaa viettää omalla tavallaan. Niin vaikea ymmärtää, että loukkaantuvat ja suuttuvatkin.
Toivotaan, että syksyllä et loukkaannu tai suutu, kun kukaan ei tule lapsesi synttäreille. Kun ne muut tekevät omat valintansa hekin eivätkä ymmärrä, miksi eivät saisi viettää lapsesi synttäripäivää omalla tavallaan kaukana perheestäsi. Kohteliaasti ja napakasti toteavat, että kiitos kutsusta, mutta tällä kertaa vietämme lapsesi synttäripäivää muualla kuin lapsen kanssa. Ja he toimivat oman halunsa mukaan.
En minä suutu, jos heillä on hyvä syy jäädä pois lapseni synttäreiltä, esim. omat valmistujaiset, parhaan ystävän polttarit tms. Siis päällekkäin joku oma todella tärkeä asia, kuten minulla nyt tämä oma eka äitienpäivä. Mutta oikeastihan selvittäisin asian ennakkoon enkä järjestäisi lapseni synttäreitä päälleikkäin esim. siskoni häiden kanssa.
Entä jos heille se tärkeä syy poissaoloon on halu olla se päivä oman perheen kesken? kelpaako syyksi, jos se kelpaa syyksi sinullekin.
Oletko sinä oikeasti noin tyhmä vai esitätkö? Ilmeisesti isoäideille ja isoisille pitäisi nimetä omat juhlapäivät erilleen äitienpäivistä ja isänpäivistä.
Esikoisen rippijuhlat jäivät hyvältä ystävältäni, lapsen kummilta, väliin, koska miehensä oli epähuomiossa varannut heille ulkomaanmatkan. Ei se mitään, järjestin kummille juhlat myöhemmin, tosin vähän vaatimattomammalla kattauksella. Kuopuksen kummi, läheinen sukulaiseni, ei päässyt kummilapsensa yo-juhliin, koska samana päivänä oli hänen oman lapsensa valmistujaiset. Minulle ei ole tullut mieleenkään osoittaa heille mieltä, että he eivät päässeet juhliin.
Siis noilla vieraillahan on ollut oikea syy jonka vuoksi eivät ole päässeet juhliin. Te kyllä pääsisitte halutessanne mutta ette halua mennä. Oletko nyt jotenkin ymmärtänyt tämän asian aivan väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tähän olemassa muita vastausmahdollisuuksia kuin : sen tuoreen äidin edoilla?!
Vierailija kirjoitti:
Onko tähän olemassa muita vastausmahdollisuuksia kuin : sen tuoreen äidin edoilla?!
Ei. Koska lapsi on vielä niin pieni, että taitaa olla kiinnostunut lähinnä äitinsä tisseistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis suuri osa on oikeasti sitä mieltä, että kun tulee itse äidiksi niin se teidän oma äiti on sen jälkeen merkityksetön eikö hänen äitienpäivällään ole enää mitään merkitystä? Minusta ei ole iso juttu suunnitella äitienpäiväohjelmaa niin että muistetaan kaikkia lähipiirin äitejä (aamulla oman perheen kesken minua, sitten oma äiti ja anoppi, oma mummo jo kuollut). Niinhän varmasti teitte omassa lapsuudessanekin. Kävitte vanhempienne kanssa mummolassa. Huh miten itsekästä touhua. Minä, minä, minä ja minun päivä. Teilläkin varmaan kuitenkin mummot kelpaavat sitten ilmaisiksi lapsenvahdeiksi mutta äitienpäivänä ei voi edes pienellä vierailulla muistaa.
Näin meilläkin tehdään. Tehtiin myös silloin, kun oli ensimmäinen äitienpäiväni. En nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Luulen kyllä, että tässä tapauksessa suurennellaan ongelmaa. Jos ei halua anopin luo, niin ei halua. Onneksi oma anoppini on ihana ihminen. Toivottavasti en ole ollut näin hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette niin kuin teistä itsestänne hyvältä tuntuu! Jos haluat olla ekan äitienpäivän vain perheesi kanssa, on se ihan OK. Kyllä suku sen kestää.
Mutta älä loukkaannu, jos muut tekevät samalla tavalla eli eivät tule luoksesi, kun teillä on juhlat.
Kun tässä nyt ei ilmeisesti ole edes niitä juhlia järjestettynä. Ap kertoi, että mennään buffeeravintolaan syömään muutama henki. Ehkä tällaisia voi järjestää muulloinkin vuoden mittaan.
Miksi pitäisi? Jos on jo äitienpäivänä ollut kivassa seurassa syömässä, ei ole mitään tarvetta toistaa samaa siksi, että ap haluaa mukaan.
Me käymme isovanhempien kanssa syömässä monta kertaa vuodessa. Ei ole ainutkertaista eikä siihen sisälly suuren juhlan tuntua.
Niin, nimenomaan äitienpäivänä ette halua olla isoäidin kanssa? Muina viikonloppuina asia on OK, mutta äitienpäivänä isoäiti ei saa kokea olevansa äiti? Mahtaa teillä olla hyvät välit keskenänne, kun oikein alleviivaat, että juuri toukokuun toisena sunnuntaina et sitten ole mitään.
No koskas sitä tuoretta äitiä sitten juhlitaan, jos äitienpäivänä pitäisi juhlia isoäitejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 35-vuotias ei saa sanottua, miten haluaa toimia ja sen jälkeen toimittua halunsa ja aikeensa mukaan, niin mitähän tuosta touhusta muutenkaan tulee? Taas yksi perhehelvetti, jossa lapsetkaan ei voi hyvin. Perinnehän se on sekin. Vaikka Porvoostahan tämä aloitus tietysti oli, liikaa kommervenkkejä ja osallisia tarinassa. Nyt vaan aiheena äitienpäivä, välillä joulu tai kesäloma.
Kirjoitin varmaan aloituksen epäselvästi. Olen suoraan, mutta kohteliaasti sanonut kaikille, että vietämme tämän äitienpäivän kotona (tosin miehen osalta jätin avoimeksi, että aikooko mennä käymään äidillään yksin, koska hän päättää sen itse). Ja kyllä minä toimin tämän haluni mukaan. Aloitus koski sitä, että miksi muiden on mahdoton ymmärtää, että oma ensimmäinen äitienpäivä on tärkeä ja sen haluaa viettää omalla tavallaan. Niin vaikea ymmärtää, että loukkaantuvat ja suuttuvatkin.
Toivotaan, että syksyllä et loukkaannu tai suutu, kun kukaan ei tule lapsesi synttäreille. Kun ne muut tekevät omat valintansa hekin eivätkä ymmärrä, miksi eivät saisi viettää lapsesi synttäripäivää omalla tavallaan kaukana perheestäsi. Kohteliaasti ja napakasti toteavat, että kiitos kutsusta, mutta tällä kertaa vietämme lapsesi synttäripäivää muualla kuin lapsen kanssa. Ja he toimivat oman halunsa mukaan.
En minä suutu, jos heillä on hyvä syy jäädä pois lapseni synttäreiltä, esim. omat valmistujaiset, parhaan ystävän polttarit tms. Siis päällekkäin joku oma todella tärkeä asia, kuten minulla nyt tämä oma eka äitienpäivä. Mutta oikeastihan selvittäisin asian ennakkoon enkä järjestäisi lapseni synttäreitä päälleikkäin esim. siskoni häiden kanssa.
Entä jos heille se tärkeä syy poissaoloon on halu olla se päivä oman perheen kesken? kelpaako syyksi, jos se kelpaa syyksi sinullekin.
Oletko sinä oikeasti noin tyhmä vai esitätkö? Ilmeisesti isoäideille ja isoisille pitäisi nimetä omat juhlapäivät erilleen äitienpäivistä ja isänpäivistä.
Esikoisen rippijuhlat jäivät hyvältä ystävältäni, lapsen kummilta, väliin, koska miehensä oli epähuomiossa varannut heille ulkomaanmatkan. Ei se mitään, järjestin kummille juhlat myöhemmin, tosin vähän vaatimattomammalla kattauksella. Kuopuksen kummi, läheinen sukulaiseni, ei päässyt kummilapsensa yo-juhliin, koska samana päivänä oli hänen oman lapsensa valmistujaiset. Minulle ei ole tullut mieleenkään osoittaa heille mieltä, että he eivät päässeet juhliin.
Miksi logiikka olisi tyhmää?
Sinä haluat olla äitienpäivänä kotona omien läheistesi kanssa, joten muut juhlikoot äitienpäivää ilman teidän perhettänne. Tämä OK.
Mutta jos muut eivät halua tulla sinun järjestämiisi juhliin, vaan ovat mieluummin kotona omien läheistensä kanssa, niin se ei sitten enää olekaan OK. Miksi ei? Miksi et salli muille samaa kuin itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 35-vuotias ei saa sanottua, miten haluaa toimia ja sen jälkeen toimittua halunsa ja aikeensa mukaan, niin mitähän tuosta touhusta muutenkaan tulee? Taas yksi perhehelvetti, jossa lapsetkaan ei voi hyvin. Perinnehän se on sekin. Vaikka Porvoostahan tämä aloitus tietysti oli, liikaa kommervenkkejä ja osallisia tarinassa. Nyt vaan aiheena äitienpäivä, välillä joulu tai kesäloma.
Kirjoitin varmaan aloituksen epäselvästi. Olen suoraan, mutta kohteliaasti sanonut kaikille, että vietämme tämän äitienpäivän kotona (tosin miehen osalta jätin avoimeksi, että aikooko mennä käymään äidillään yksin, koska hän päättää sen itse). Ja kyllä minä toimin tämän haluni mukaan. Aloitus koski sitä, että miksi muiden on mahdoton ymmärtää, että oma ensimmäinen äitienpäivä on tärkeä ja sen haluaa viettää omalla tavallaan. Niin vaikea ymmärtää, että loukkaantuvat ja suuttuvatkin.
Minä äitienpäivän tajusin niin, että se on lapsille äitienpäivä, joten omaa äitienpäivää aloimme kotona viettämään vasta, kun lapset ymmärsi siitä jotain. Alle vuoden ikäinen kun ei vielä korttia tehnyt ja kakkua leiponut. En ajatellut, että se olisi päivä, jolloin mies leipoo kakun vaimolleen ja passaa ja juhlistaa. Joten alkuvuosien äitienpäivinä käväisimme vanhemmillamme.
Sitten vasta, kun lapset alkoi puuhastella kortteja ja halusivat äidin herättää ja laulaa ja muut perinteiset jutut, niin aloimme viettää äitienpäivää kotona.
Mutta teillä on oikeus tehdä juuri niin kuin haluatte. Mutta jos tuo vähän selkeyttäisi, että miksi kaikki eivät heti ymmärrä, että toisille äitienpäivä on miehen päivä vaimolleen. Perinteitä kun on niin erilaisia.
Anna sukulaisten loukkaantua. Kyllä ne sieltä joskus leppyy. Aina silloin tällöin on joutunut tarkentamaan rajoja sukulaisten kanssa. Yleensä meidän tapauksessa minun vanhempieni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas mitä marttyyrointia ja uhriuttamista, "mummo yksin kotona itkee kun kukaan ei käy" kun joku haluaisi ensimmäisen äitienpäivänsä viettää kotonaan. Olen kyllä onnellinen, ettei ole mummoja eikä äitejä vaatimassa.
Tuskin vaativat yhtään mitään. Täällä on vaan niin kiva valittaa. Ja tämä aihe on aina hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 35-vuotias ei saa sanottua, miten haluaa toimia ja sen jälkeen toimittua halunsa ja aikeensa mukaan, niin mitähän tuosta touhusta muutenkaan tulee? Taas yksi perhehelvetti, jossa lapsetkaan ei voi hyvin. Perinnehän se on sekin. Vaikka Porvoostahan tämä aloitus tietysti oli, liikaa kommervenkkejä ja osallisia tarinassa. Nyt vaan aiheena äitienpäivä, välillä joulu tai kesäloma.
Kirjoitin varmaan aloituksen epäselvästi. Olen suoraan, mutta kohteliaasti sanonut kaikille, että vietämme tämän äitienpäivän kotona (tosin miehen osalta jätin avoimeksi, että aikooko mennä käymään äidillään yksin, koska hän päättää sen itse). Ja kyllä minä toimin tämän haluni mukaan. Aloitus koski sitä, että miksi muiden on mahdoton ymmärtää, että oma ensimmäinen äitienpäivä on tärkeä ja sen haluaa viettää omalla tavallaan. Niin vaikea ymmärtää, että loukkaantuvat ja suuttuvatkin.
Toivotaan, että syksyllä et loukkaannu tai suutu, kun kukaan ei tule lapsesi synttäreille. Kun ne muut tekevät omat valintansa hekin eivätkä ymmärrä, miksi eivät saisi viettää lapsesi synttäripäivää omalla tavallaan kaukana perheestäsi. Kohteliaasti ja napakasti toteavat, että kiitos kutsusta, mutta tällä kertaa vietämme lapsesi synttäripäivää muualla kuin lapsen kanssa. Ja he toimivat oman halunsa mukaan.
En minä suutu, jos heillä on hyvä syy jäädä pois lapseni synttäreiltä, esim. omat valmistujaiset, parhaan ystävän polttarit tms. Siis päällekkäin joku oma todella tärkeä asia, kuten minulla nyt tämä oma eka äitienpäivä. Mutta oikeastihan selvittäisin asian ennakkoon enkä järjestäisi lapseni synttäreitä päälleikkäin esim. siskoni häiden kanssa.
Entä jos heille se tärkeä syy poissaoloon on halu olla se päivä oman perheen kesken? kelpaako syyksi, jos se kelpaa syyksi sinullekin.
Oletko sinä oikeasti noin tyhmä vai esitätkö? Ilmeisesti isoäideille ja isoisille pitäisi nimetä omat juhlapäivät erilleen äitienpäivistä ja isänpäivistä.
Esikoisen rippijuhlat jäivät hyvältä ystävältäni, lapsen kummilta, väliin, koska miehensä oli epähuomiossa varannut heille ulkomaanmatkan. Ei se mitään, järjestin kummille juhlat myöhemmin, tosin vähän vaatimattomammalla kattauksella. Kuopuksen kummi, läheinen sukulaiseni, ei päässyt kummilapsensa yo-juhliin, koska samana päivänä oli hänen oman lapsensa valmistujaiset. Minulle ei ole tullut mieleenkään osoittaa heille mieltä, että he eivät päässeet juhliin.
Miksi logiikka olisi tyhmää?
Sinä haluat olla äitienpäivänä kotona omien läheistesi kanssa, joten muut juhlikoot äitienpäivää ilman teidän perhettänne. Tämä OK.
Mutta jos muut eivät halua tulla sinun järjestämiisi juhliin, vaan ovat mieluummin kotona omien läheistensä kanssa, niin se ei sitten enää olekaan OK. Miksi ei? Miksi et salli muille samaa kuin itsellesi?
Meinaat, että tuollaisella kostomeiningillä saadaan lämpimät välit?
Eipä ole kenenkään pakko osallistua mihinkään juhliin, mutta jos se tehdään kostoajatukseksella, niin ei varmaan tarvitse jatkossa odottaa edes kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa kummallinen keskustelu. Ap:n äiti ja anoppi ovat ehtineet viettää jo 35 omaa äitienpäivää. Ap:lla on nyt ensimmäinen kerta omassa elämässään. Ja silti täällä moni on noiden vanhusten puolella.
Lapsettomat siskot nyt eivät mitään ymmärräkään ennen kuin saavat itse lapsia.
Mihin se äitiys katoaa, kun omasta lapsesta tulee vanhempi eli oikeastiko sinä et ole kiitollinen äidillesi siitä, että olet olemassa ja koska sinulla on oma lapsi, voit unohtaa oman äitisi etenkin äitienpäivänä?
Niin siis milloin se tuore äiti saa juhlia äitiyttäån?
Tietysti vietätte äitienpäivää ja isänpäivää oman perheenne ehdoilla. Äläkä tee sitä virhettä että korostat ensimmäistä äitienpäivää, koska silloin sama vinkuminen on edessä vuoden päästä. Kumpikin soittaa äidilleen, tai lähetätte kortit, ja se riittää.