Mies ei sitten halunnutkaan lasta
Tavattiin, seurusteltiin, mentiin naimisiin ja yhteinen haave oli saada lapsi. Ihan yksi olisi riittänyt.
Pari vuotta sitten mies ilmoitti, että ei kyllä juuri minun kanssani lasta haluakaan.
Halusi lapsen, muttei minun kanssani, siis. Pikaistuksissaan vielä sanoi, että jonkun vahvan parikymppisenä kanssa haluaisi, ei minun.
Sitten se tavallinen tarina: Odotin, että miehen mieli muuttuisi, olihan hän ollut alunperin nimenomaan se, joka oli heti ekoilla treffeillä kertonut, että toiveissaan on lapsi.
No ei muuttunut. Ei kuulemma vaan minun kanssani. Juuri se tässä tuntuu niin pahalta myös. Että jonkun muun, "paremman" kanssa kyllä, muttei minun kanssa.
Nyt olen sitten 42-vuotias. Mitäs minä nyt teen???
Kommentit (66)
Järkyttävä mies. Ja mistähän hän mahtaa löytää "vahvan parikymppisen" synnytyskoneen :D
Voithan hankkia lapaen itsellisenä naisena. Et tarvitse siihen noin lapsellista miestä ainakaan.
Jos lapsen haluat, niin ero ja keinohedelmöitys!
Mies heräsi todellisuuteen , että et olekaan hänen unelmakumppaninsa.
Miehesi on ilmeisesti miljonääri kun uskoo realistiseksi haaveeksi löytää parikymppisenä naisen lastensa äidiksi. Eli otat eron ja saat puolet hänen miljoonistaan. Niillä rahoilla kelpaa käydä hedelmöityshoidoissa.
Nyt en vain voi ymmärtää, että miksi olet edes jatkanut tuota yhteiseloa tuommoisen ihme otuksen kanssa? Miksi edes halusit elätellä niitä toiveita, että hän sittenkin muuttaisi mielensä? Mulla olisi lastentekohalut loppuneet heti, jos mies olisi alkanut sopertaa ettei halua lapsia nimenomaan mun kanssa, mutta jonkun muun kanssa voisikin niitä hankkia. Missä sun arvostus itseäsi kohtaan on? Vi*tu jätä tuollainen ääliö ja etsi joku kunnollinen MIES ja hanki sellaisen kanssa niitä lapsia. Mielellään heti, kun ei sulla tuota aikaa oikein enää piisaa.
Nyt kiireellisyysjärjestyksessä ensin hankkimaan sitä lasta, koska biologinen kello.
Seuraavaksi päästät ukkelin parikymppisten perään. - Ovat varmaan jo jonossa kynnyksellä.
No ei ole mikään tavallinen tarina, jos olet jatkanut seurustelua ihmisen kanssa joka on ilmoittanut ettei halua sinun kanssasi lapsia. Vaikka trolli tämä varmaan onkin. Tavallinen tarina on odottaa muutama vuosi sitä, että miehen "ehkä joskus" muuttuisi kylläksi mutta se täsmentyykin lopulta eiksi. Sinun optimismi- ja itsepetostasollesi hyvin harva yltää.
Mitä sinä haluaisit tehdä? Turhaan käytät aikaa miehen haluamisien miettimiseen, vaan mietit nyt ihan oman tonttisi. Jos lapsi on ollut sinulla toiveena kauan, talous on ihan kunnossa ja uskot vakavasti miettienkin pärjääväsi lapsen kanssa seuraavat 20 vuotta, niin pistät heti asian eteenpäin.
Jos sinusta taas tuntuu, että tarvitset miehen vierellesi ja et pärjää yksin, niin sitten keskityt elämässäsi johonkin toiseen asiaan ja unohdat vauvahaaveet kokonaan.
Ero ja samantien yksityiselle lapsettomuushoitoihin. Kiire on mutta on periaatteessa vielä mahdollista saada lapsi hoitojen avulla.
Minulle kävi samoin. Vaimo ei halunnutkaan lasta vaikka niitä oli alunperin suunnitellut. Itse olisin halunnut isäksi Nyt hänen osaltaan juna meni. Toisaalta rakastan vaimoani ja juuri hänen kanssaan halusin elämäni kulkea samaa matkaa. Olemmekin eläneet ja kokeneet aika ainutlaatuisia asioita yhdessä Pettymys lapsettomuudesta on aina läsnä mutta sen oppii ajan kanssa hyväksymään koska muutakaan ei voi. Adoptio ei ole meille vaihtoehto.
Monet miehet ovat ns. voimaantuneet kuvittelemaan, että he voivat ukki-iässä vielä tehdä vauvoja nuorten kaunotarten kanssa, koska "kyllähän presidentti Niinistökin"... jne jne. ;D
Niin varmaan heräsi. Outoa tässä on se, ettei mies kuitenkaan halua erota.
Jotenkin tuntuu, kun omat ajatukset niin surkeat, että ottaa musta nyt viimeisetkin mehut irti ja kenties sitten vasta haluaa sen eron. Sillä miten tuollaiseen voi enää luottaa?
Syyllistää myös mua sillä, että en rakasta häntä, jos nyt haluan eron.
Yritti perua koko kakskymppis-jutun ja haluaa kuulemma vaan elää ilman lapsia mun kanssani. Ei silti suostu sanomaan, että loppuelämänsä, koska "Mitä tahansahan voi tapahtua."
No niin varmasti voi, tällä menolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan heräsi. Outoa tässä on se, ettei mies kuitenkaan halua erota.
Jotenkin tuntuu, kun omat ajatukset niin surkeat, että ottaa musta nyt viimeisetkin mehut irti ja kenties sitten vasta haluaa sen eron. Sillä miten tuollaiseen voi enää luottaa?
Syyllistää myös mua sillä, että en rakasta häntä, jos nyt haluan eron.
Yritti perua koko kakskymppis-jutun ja haluaa kuulemma vaan elää ilman lapsia mun kanssani. Ei silti suostu sanomaan, että loppuelämänsä, koska "Mitä tahansahan voi tapahtua."
No niin varmasti voi, tällä menolla.
Ap
Anna syyllistää ja ota ero. Etsi parempi .
Nyt nainen äkkiä avioero ja mene hedelmöitysklinikalle. Jos sinulla on toimivat munasarjat voit vielä saada luovutetulla spermalla lapsen. Katso sitä uutta miestä sitten kun olet jo saanut lapsen.
Miehen ikä jäi pois, on 50-vuotias. Hänellä on siis vielä ihan hyvin aikaa etsiä se "vahva parikymppinen" lapsensa äidiksi.
Mutta minun pitäisi varmaan jo juosta!
Enkä millään haluaisi lasta vain "jonkun kanssa" hätäpäissäni.
Onko mulla ketään kohtalotovereita?
Mitä te teitte?
Entä te, jotka olitte viisaampia, mitä te teitte?
T. Ap, jolla täysin epäonnistunut ja surkea olo