Mies ei sitten halunnutkaan lasta

Ekana tosiaan päästät miehen parikymppisten naistensa pariin. Sulla alkaa uusi upea elämä kun karistat tuon mulk*n helmoistasi.

Ihanko tosissaan 50v mies luulee saavansa parikymppisen naisen? 50v on jo aivan liian vanha lasten tekoon, ihan jo biologian perusteella.

Jos ei ole tosi hottis/rikas niin ei tule saamaan.

Mulla näyttäisi käyvän samalla tavalla vaimoni kanssa. 15 vuotta sitten kun tavattiin sanoi, että 2-3 lasta haluaa. Pitää kuitenkin olla naimisissa, jotta suostuu lapsia hankkimaan. Hoidettiin koulut ja työpaikat kuntoon, ostettiin isompi asunto johon mahtuu hyvin kahden lapsen kanssa. Viisi vuotta sitten mentiin naimisiin. Häiden jälkeen jätettiin ehkäisy pois, tai niin luulin. Viime kesänä kertoi, että ei olekaan jättänyt ehkäisyä pois eikä välttämättä haluakaan koskaan lasta.

Jotenkin on huijattu olo. Rakastan kyllä vaimoani ja tilanne olisi toinen jos olisi alusta asti sanonut ettei lasta halua. Silloin suhdetta jatkamalla olisin tehnyt tietoisen valinnan, että lasta ei tulla tekemään. Aina toisinaan mietin, että pitäisi vain erota.

Mies tekee ekotekonsa. Hyvä!

Jep. Paremman toki haluaisinkin.

Vaan mistä ihmeestä niitä tällä iällä enää löytää?

Jos vielä lapsensaannin epätoivo jotenkin kuultaa silmistä (ja kuten olette kommentoineet, niin kyllä se nyt vaan tässä iässä varmasti kuulta, kaipa ne miesehdokkaat sen sanomattakin ymmärtää).

Ja kyllä, ymmärrän erittäin hyvin, että olen ollut aivan emätyperä ääliö ym. Mutta josko ette kuitenkaan sillä tosiasialla tässä vaiheessa enää löisi vasten naamaa, tajuttu on. Kiitos!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan heräsi. Outoa tässä on se, ettei mies kuitenkaan halua erota.

Jotenkin tuntuu, kun omat ajatukset niin surkeat, että ottaa musta nyt viimeisetkin mehut irti ja kenties sitten vasta haluaa sen eron. Sillä miten tuollaiseen voi enää luottaa?

Syyllistää myös mua sillä, että en rakasta häntä, jos nyt haluan eron.

Yritti perua koko kakskymppis-jutun ja haluaa kuulemma vaan elää ilman lapsia mun kanssani. Ei silti suostu sanomaan, että loppuelämänsä, koska "Mitä tahansahan voi tapahtua."

No niin varmasti voi, tällä menolla.

Ap

Hanki oma asunto, lapsi hedelmöityshoitojen kautta, miestä ei tarvi päästää menemään jos ei se halua lähteä...vai onko miehellä yksinoikeus kohtuusi vaikkei itse lasta haluakaan? Kunhan vaan papereihin huolehdit kaikki merkinnät ettei miehestä tule ns. vahinko-isää jos naimissa olette... Voihan sitä miestä mukavasti vaan treffailla samalla kun elät omaa elämää.

Itse odotin monta vuotta että miehen varovainen "katsotaan ehkä joskus" muuttuisi "kylläksi." Kun biologinen kello mielestäni ei antanut enää odottaa (olin 33), pakotin miehen selkä seinää vasten että joko yrittäminen aloitetaan nyt tai eroamme. Erohan siitä tuli, toisaalta suretti lopettaa muuten täyisin toimiva parisuhde, mutta lapsensaanti nousi minulle suhdetta tärkeämmäksi.

Tein lapsen tietoisesti yksin, kun kahden vuoden sisällä en ollut löytänyt turvallista ja tasapainoista parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan 50v mies luulee saavansa parikymppisen naisen? 50v on jo aivan liian vanha lasten tekoon, ihan jo biologian perusteella.

Jos ei ole tosi hottis/rikas niin ei tule saamaan.

Mies on ihan kohtuullisen rikas, kyllä, joten en mitenkään täysin sulkisi pois tätä "parikymppisvaihtoehtoa". On vielä varsin vaikutusvaltaisessa asemassa, se varmaan kiehtoo monia, vaikkei mikään presidentti tietysti olekaan.

Hottis ei ole, normaali suomalainen mies isohkon vatsansa kanssa.

Älykäs oli, kun tapasimme. Analyyttinen, fiksu ja maanläheiseltä vaikuttava. Niihin itse eniten ihastuin.

Olisi sitten jotenkin pitänyt nähdä läpi siitä.

Tuon parikymppis-jutun sanoi vasta ihan viime aikoina yhden tätä asiaa koskevan riidan keskellä, eli saattoi sanoa sen myös ihan vain tarkoituksella loukatakseen.

Ja avioehto löytyy (täysin poissulkeva), eli en tule niitä miljoonia saamaan, vaikka heti eroaisin.

Ap

Miksi jäit kun hän jo ilmaisi kantansa? Oma moka!

Laita ilmoitus, että haet miestä, joka haluaa perustaa perheen heti.

Yleinen testi miesten keskuudessa: Jos nyt pistät sakset kiinni, saa mies tietää, ettet rakasta häntä, vaan pidät häntä vain siitoskoneena.

Vierailija kirjoitti:

Mulla näyttäisi käyvän samalla tavalla vaimoni kanssa. 15 vuotta sitten kun tavattiin sanoi, että 2-3 lasta haluaa. Pitää kuitenkin olla naimisissa, jotta suostuu lapsia hankkimaan. Hoidettiin koulut ja työpaikat kuntoon, ostettiin isompi asunto johon mahtuu hyvin kahden lapsen kanssa. Viisi vuotta sitten mentiin naimisiin. Häiden jälkeen jätettiin ehkäisy pois, tai niin luulin. Viime kesänä kertoi, että ei olekaan jättänyt ehkäisyä pois eikä välttämättä haluakaan koskaan lasta.

Jotenkin on huijattu olo. Rakastan kyllä vaimoani ja tilanne olisi toinen jos olisi alusta asti sanonut ettei lasta halua. Silloin suhdetta jatkamalla olisin tehnyt tietoisen valinnan, että lasta ei tulla tekemään. Aina toisinaan mietin, että pitäisi vain erota.

"Jotenkin huijattu olo"??? Whaat?!? Suahan on kusetettu ihan 6-0 mitä tärkeimmässä asiassa! En kykenisi jatkamaan suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Itse odotin monta vuotta että miehen varovainen "katsotaan ehkä joskus" muuttuisi "kylläksi." Kun biologinen kello mielestäni ei antanut enää odottaa (olin 33), pakotin miehen selkä seinää vasten että joko yrittäminen aloitetaan nyt tai eroamme. Erohan siitä tuli, toisaalta suretti lopettaa muuten täyisin toimiva parisuhde, mutta lapsensaanti nousi minulle suhdetta tärkeämmäksi.

Tein lapsen tietoisesti yksin, kun kahden vuoden sisällä en ollut löytänyt turvallista ja tasapainoista parisuhdetta. 

Oletko pärjännyt miten lapsen kanssa itse? Olen 33-v eikä ole sopivaa miestä löytynyt, olen kyllä monta vuotta yrittänyt treffeillä käydä. Huolestuttaa lähinnä miten selviän kaiksta vauvavuoden yöheräilyistä yms yksin tai ilman toisen aikuisen tuloja. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi samoin. Vaimo ei halunnutkaan lasta vaikka niitä oli alunperin suunnitellut. Itse olisin halunnut isäksi Nyt hänen osaltaan juna meni. Toisaalta rakastan vaimoani ja juuri hänen kanssaan halusin elämäni kulkea samaa matkaa. Olemmekin eläneet ja kokeneet aika ainutlaatuisia asioita yhdessä Pettymys lapsettomuudesta on aina läsnä mutta sen oppii ajan kanssa hyväksymään koska muutakaan ei voi. Adoptio ei ole meille vaihtoehto.

Oletko varma ettet vanhemmiten muutu tästä asiasta katkeraksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan heräsi. Outoa tässä on se, ettei mies kuitenkaan halua erota.

Jotenkin tuntuu, kun omat ajatukset niin surkeat, että ottaa musta nyt viimeisetkin mehut irti ja kenties sitten vasta haluaa sen eron. Sillä miten tuollaiseen voi enää luottaa?

Syyllistää myös mua sillä, että en rakasta häntä, jos nyt haluan eron.

Yritti perua koko kakskymppis-jutun ja haluaa kuulemma vaan elää ilman lapsia mun kanssani. Ei silti suostu sanomaan, että loppuelämänsä, koska "Mitä tahansahan voi tapahtua."

No niin varmasti voi, tällä menolla.

Ap

Hanki oma asunto, lapsi hedelmöityshoitojen kautta, miestä ei tarvi päästää menemään jos ei se halua lähteä...vai onko miehellä yksinoikeus kohtuusi vaikkei itse lasta haluakaan? Kunhan vaan papereihin huolehdit kaikki merkinnät ettei miehestä tule ns. vahinko-isää jos naimissa olette... Voihan sitä miestä mukavasti vaan treffailla samalla kun elät omaa elämää.

Tämä kuulostaa hyvältä neuvola, kiitos.

En nähnyt itseäni lapsen yksinhuoltajana, kun aika traumaattisesti eronnersta perheestä äitini syvään masennukseen johtaneesta sellaisesta, olen itse peräisin.

En koe olevani masennusaltis itse, vaan kyllä tällainen tilanne väkisinkin pistää mielialan maahan.

Siksi tässä ovat omat ideat ja oma-alttiuskin koetuksella, kun vielä osittain en meinaa uskoa, että näin kävi.

Ap

Neuvolta siis (autocorrect näemmä tykästynyt neuvola-sanaan)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse odotin monta vuotta että miehen varovainen "katsotaan ehkä joskus" muuttuisi "kylläksi." Kun biologinen kello mielestäni ei antanut enää odottaa (olin 33), pakotin miehen selkä seinää vasten että joko yrittäminen aloitetaan nyt tai eroamme. Erohan siitä tuli, toisaalta suretti lopettaa muuten täyisin toimiva parisuhde, mutta lapsensaanti nousi minulle suhdetta tärkeämmäksi.

Tein lapsen tietoisesti yksin, kun kahden vuoden sisällä en ollut löytänyt turvallista ja tasapainoista parisuhdetta. 

Oletko pärjännyt miten lapsen kanssa itse? Olen 33-v eikä ole sopivaa miestä löytynyt, olen kyllä monta vuotta yrittänyt treffeillä käydä. Huolestuttaa lähinnä miten selviän kaiksta vauvavuoden yöheräilyistä yms yksin tai ilman toisen aikuisen tuloja. 

Sain lapsen 39-vuotiaana hoitojen jälkeen, nyt poika on 4v. Ensimmäinen vuosi oli kaikkein rankin totta kai, mutta meillä kävi tuuri kun lapsi on perusterve ja nukkui alusta lähtien varsin hyvin. Totta kai joinain yön tunteina silloin (ja kyllä, edelleen) miettii miten erilaista elämä olisi jos olisi käsipari apuna ja joku kenelle purkaa hyvät ja huonot lapseen liittyvät asiat. Silti koen päätöksen olleen oikea ja elämäni paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse odotin monta vuotta että miehen varovainen "katsotaan ehkä joskus" muuttuisi "kylläksi." Kun biologinen kello mielestäni ei antanut enää odottaa (olin 33), pakotin miehen selkä seinää vasten että joko yrittäminen aloitetaan nyt tai eroamme. Erohan siitä tuli, toisaalta suretti lopettaa muuten täyisin toimiva parisuhde, mutta lapsensaanti nousi minulle suhdetta tärkeämmäksi.

Tein lapsen tietoisesti yksin, kun kahden vuoden sisällä en ollut löytänyt turvallista ja tasapainoista parisuhdetta. 

Oletko pärjännyt miten lapsen kanssa itse? Olen 33-v eikä ole sopivaa miestä löytynyt, olen kyllä monta vuotta yrittänyt treffeillä käydä. Huolestuttaa lähinnä miten selviän kaiksta vauvavuoden yöheräilyistä yms yksin tai ilman toisen aikuisen tuloja. 

Näitä juttuja olen tietysti itsekin miettinyt, etenkin jo tämän ikäisenä.

Eikä tulotasonikaan ole huikea.

Siksi siis tuntuu tätä miettiessä ihan liian usein helpommalta vaihtoehdolta vain jäädä tähän, jatkaa elämää ilman sitä haluamaani lasta (joka minulle jo ehdittiin "luvata" - edes se lapsen yrittäminen, sillä ymmärrän ettei se ole mitään tilaustavaraa) .

Ap

Älä jää odottelemaan tai etsimään uutta suhdetta, sillä aikaa ei ole hukattavaksi. Yksityiselle lapsettomuushoitoihin, ellei joku tuttu suostu luovuttamaan siittiöitä ja olemaan se isä ilman velvoitteita tai niiden kanssa. Ehdit saada suhteen vielä monet kerrat, vaikka hän ei lapsesi isä olekaan - mutta ikää sulla on jo sen verran, että kannattaa yrittää raskautta heti.

Mikä ehkäisy teillä on? Jos se on sinun harteillasi, jätä pois. Tulee sitten ero jos on tullakseen, mutta huijaus huijauksesta.

Hanki lapsi, jos sitä toivot, tavalla tai toisella. Et kadu. Se sijaan kadut, jos jäät tuon miehen kanssa liittoon vastoin toiveitasi. Et ole vielä liian vanha mutta 3-4 v kuluttua on myöhäistä. Tsemppiä!