Pitävätkö tyhmät ihmiset älykkäitä tyhminä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?

Vain tyhmä kuvittelee että nyrkkitappelu, sotiminen, shakinpeluu on hölmöjen hommaa.

Tietenkin niissä älykkäin voittaa.

Tämä on toistettavissa ja todistaa tieteellisesti sen että älykkäin voittaa usein aina uudestaan ja uudestaan.

Siitä elämässä on kyse. Ottakaa se nenä pois sieltä kirjojen välistä pelkurit ja ottakaa mittaa muista.

Se on paras keino löytää lisää älykkyyttä ja kultivoida sitä.

Umpimielistä on pyrkiä maalaamaan älykkyyttä romantisoiden.

Katsokaapa maailmaa älykkäästi. Teidät haastetaan jatkuvasti kamppailuun selviytymisestä.

Älykkäin ei kylläkään joudu nyrkkitappeluun. 

Se on kyllä pelkuri se. Sekoitat nyt pahasti asiat. Pelkuri alistuu ja kääntää selän. Välttelee tilanteita ja tulee jyrätyksi. Sellainen henkilö ei koskaan koe tilanteita joissa älykkyyttä vaaditaan. Sellainen henkilö lähinnä lukee peloissaan kirjaa nenä kirjan välissä ja näkee päiväunia. Sellainen elää harhoissa.

Älykäs voittaa nyrkkitappelun älykkäillä ratkaisuilla. Eli käyttää sopivasti voimaa ja nopeutta oikeaan aikaan. Maailmassa jatkuvasti hyökätään ja puolustaudutaan. Siitä selviäminen on älykkyyttä.

Miten selvitään influenssasta ja vatsataudista jne.

Elämä on jatkuvaa taistelua.

Älykkäin voittaa mutta aina tulee älykkäämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.

Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.

Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.

En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.

Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?

Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.

Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.

Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.

Kiitos kun sanoit kirjoitustaito mielenkiintoiseksi! Vastakohteliaisuutena sanoisin, että sinä et vaikuta minusta ollenkaan tyhmältä, päinvastoin. Tuo Wikipedian määritelmä tyhmyydestä tuntuu minusta vähän kummalliselta. Siis se, jossa sanotaan, että tyhmyyttä on omaa etua vastaan toimiminen. Oikeassa elämässä tulee eteen paljon tilanteita, joissa pelkästään oman edun ajatteleminen ei kannata tai se on jopa tyhmää. Esimerkiksi vaikka lasten kasvatus; vanhempien tulee välillä ja oikeastaan aika useinkin laittaa lapsen etu oman edun edelle. Myöskään yhteisöllinen ajattelu, jossa ajatellaan koko yhteisön parasta, ei ole kyllä minusta ollenkaan tyhmyyttä, vaan viisautta. Tosin ihmisen pitää välillä ajatella myös omaa etuaan, ja huolehtia myös itsestään, että selviytyisi ja voisi tarpeeksi hyvin. Tämä on kai sitä "tervettä itsekkyyttä". Itsestään huolehtimisen laiminlyöminen ei minusta ole pelkästään kiinni älykkyydestä tai älyn puutteesta. Voi olla, että se johtuu esim. lapsuuden olosuhteista ja tunne-elämästä.

Omaa etua vastaan toimiminen ja muiden edun oman edelle laittaminen eivät ole verrannollisia. Usein jonkun toisen edun edelle laittaminen palvelee myös omaa etua, kuten lapsien ja yhteisöllisyyden kannalta. Se ei sodi sitä vastaan. Tämän ymmärtäminen laajemmin on varmaan sen tyhmyyden määritelmän vastakohta. Täysin omaa etua vastaan toimiminen taas on aivan eri asia, eikä yleensä hyödytä ketään muutakaan.

Mutta vaikka vaikutatte ihan mukavilta ihmisiltä, on tämä taas yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä edes mistä puhutaan, menee aiheen vierestä, ihmetellään kovasti jne. Eikä siinä mitään. Sosiaalisuus ja solidaarisuus ovat myös tärkeitä arvoja. Saitte keskustelun aikaiseksi ja kummallekin hyvää mieltä. Keskiverrot löytävät helposti samanmielisiä. Kyllä maailmaan keskustelua mahtuu.

Mutta tämän vuoksi älykkäät viihtyvät hyvin yksin. Se turhauttaa pidemmän päälle.

Vaikutat ylimieliseltä. Tottakai tiedän, että oma etu ja muiden etu ei ole useinkaan vastakkaiset, vaan tukevat monesti toinen toisiaan. Tarkoituksena oli kritisoida Wikipedian riittämätöntä määritelmää älykkyydestä. Minut on testeissä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Tunnut asettavan itsesi jotenkin minun ja toisen keskustelijan yläpuolelle. Sinulla on tarve ajatella niin, että olet meidän yläpuolella, ja se tarve ei tule älykkyydestä, vaan jostain muusta.

Musta on ollut mukavaa keskustella sun kanssa. Selkeästi sosiaalinen laaja-alaisuus on yksi ajatteluasi määrittävä piirre. Muistat varmaan kun puhuin egosentrisyydestä. Tuli mieleen, kun tämä huutelija alkoi viuhuttaa tuota "olen älykäs, siksi viihdyn yksin" korttia, että kieltämättä älykkyys tai "älykkyys" voi johtaa tiettyyn yksinäisyyteen, mikä voi olla sen egosentrismin ilmenemismuoto? Ollaan niin yksin sen oman egon kanssa, ettei vaan löydetä vertaista seuraa. Mua jotenkin huvittaa aina nämä älykkyydestä kärsijät :-)

Jos tyhmyyden pahin mahdollinen seuraus on ymmärtämättömyys omaa etua kohtaan niin älykästä vaanii sitten se yksinäisyys, kun muuten vaihtoehtona olisi joutua tyhmien alhaiseen vaikutuspiiriin, vai?

Vai onko niin, että mitä fiksumpi on, sitä vaikeampi on tukeutua toisiin? Kuvitellaan, että omien rahkeiden pitää riittää kaikkeen, eikä osata tukeutua a. aälyllisesti, b. emotionaalisesti tai c. millään muullakaan tavoin?

Tahallinen kärjistys.

Kiitos! Myös minusta on ollut mukavaa jutella sinun kanssa. Älykkyys voi varmaan joillakin johtaa ehkä toisten ihmisten halveksimiseen, joko suoraan tai vain omassa mielessään. Toisaalta se ei varsinaisesti liity älykkyyteen, vaan johonkin emotionaalisen tarpeeseen. Toisten ihmisten halveksiminen ei varsinaisesti auta ihmissuhteissa. Ihmisissä on muitakin piirteitä kuin vain älykkyys, ja älykkyyttä on monenlaista. Esimerkiksi sosiaalinen älykkyys voi olla elämässä yleensä aika hyödyllistä, tosin en ole ihan varma miten se määritellään, sosiaalisuuteen kun kuuluu vahvasti myös tunteet.

Ihmisen evoluution ratkaisevin vaihe oli se, kun ihmiselle muodostui kyky tietää tunne, sitä seurasi tietoisuus. Sitä edelsi ison aivokuoren kasvu. Se että me voidaan keskittyä muihin asioihin johtuu siitä, että meidän aivokuorella tapahtuu sosiaaliseen prosessointiin liittyviä asioita itsenäisesti tai suht itsenäisesti. Me käytännössä koko ajan ajatellaan sosiaalisia asioita, jopa silloin kun me tehdään jotain ihan muuta tai ollaan yksin. Jotkut pystyy toisia paremmin sulkemaan sen "häiritsevän" aivoalueen tietoisen ajattelun ulkopuolelle ja keskittymään puhtaaseen abstraktiin ajatteluun. Edelleen tänäkin päivänä ihmisen tietoisuudessa tunne edeltää aina kaikkea tietoista ajattelua. Ja nykyisin tiedetään myös sekin, että tunne ja emootio on eri asioita. Tunteet tulee ja menee, mutta emootiot on suhteellisen pysyviä. Ihmisellä koko ajan jonkinlainen taustaemootio. Tunteisiin ei voi vaikuttaa kuin pyrkimällä käsiksi taustaemootioon ja sitä työstämällä. Joillain se taustaemootio ottaa vallan ja ihminen toimii katkeruuden tai kateuden ohjaamana, sen sijaan, että toimisi sosiaalisesti älykkäästi.

Sellainen aivotutkija kuin Antonio Damasio on kirjoittanut useita kansantajuisia kirjoja. Yks on sellainen kuin Spinozaa etsimässä: Suru, ilo ja tuntevat aivot. Toinen on Tietoinen mieli ja tapahtumisen tunne. Heitin noi nimet hatusta :-D Jotain sinne päin. Ne on hauskoja kirjoja, kun ne tarjoaa ilmaisen tripin oman pään sisälle. Noi kaks kirjaa täydentää hienosti toisiaan. Toinen keskittyy tietoisuuden rakenteeseen nykytiedon valossa ja toinen tunteisiin erityisesti. Voin suositella lämpimästi :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.

Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.

Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.

En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.

Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?

Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.

Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.

Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.

Kiitos kun sanoit kirjoitustaito mielenkiintoiseksi! Vastakohteliaisuutena sanoisin, että sinä et vaikuta minusta ollenkaan tyhmältä, päinvastoin. Tuo Wikipedian määritelmä tyhmyydestä tuntuu minusta vähän kummalliselta. Siis se, jossa sanotaan, että tyhmyyttä on omaa etua vastaan toimiminen. Oikeassa elämässä tulee eteen paljon tilanteita, joissa pelkästään oman edun ajatteleminen ei kannata tai se on jopa tyhmää. Esimerkiksi vaikka lasten kasvatus; vanhempien tulee välillä ja oikeastaan aika useinkin laittaa lapsen etu oman edun edelle. Myöskään yhteisöllinen ajattelu, jossa ajatellaan koko yhteisön parasta, ei ole kyllä minusta ollenkaan tyhmyyttä, vaan viisautta. Tosin ihmisen pitää välillä ajatella myös omaa etuaan, ja huolehtia myös itsestään, että selviytyisi ja voisi tarpeeksi hyvin. Tämä on kai sitä "tervettä itsekkyyttä". Itsestään huolehtimisen laiminlyöminen ei minusta ole pelkästään kiinni älykkyydestä tai älyn puutteesta. Voi olla, että se johtuu esim. lapsuuden olosuhteista ja tunne-elämästä.

Omaa etua vastaan toimiminen ja muiden edun oman edelle laittaminen eivät ole verrannollisia. Usein jonkun toisen edun edelle laittaminen palvelee myös omaa etua, kuten lapsien ja yhteisöllisyyden kannalta. Se ei sodi sitä vastaan. Tämän ymmärtäminen laajemmin on varmaan sen tyhmyyden määritelmän vastakohta. Täysin omaa etua vastaan toimiminen taas on aivan eri asia, eikä yleensä hyödytä ketään muutakaan.

Mutta vaikka vaikutatte ihan mukavilta ihmisiltä, on tämä taas yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä edes mistä puhutaan, menee aiheen vierestä, ihmetellään kovasti jne. Eikä siinä mitään. Sosiaalisuus ja solidaarisuus ovat myös tärkeitä arvoja. Saitte keskustelun aikaiseksi ja kummallekin hyvää mieltä. Keskiverrot löytävät helposti samanmielisiä. Kyllä maailmaan keskustelua mahtuu.

Mutta tämän vuoksi älykkäät viihtyvät hyvin yksin. Se turhauttaa pidemmän päälle.

Vaikutat ylimieliseltä. Tottakai tiedän, että oma etu ja muiden etu ei ole useinkaan vastakkaiset, vaan tukevat monesti toinen toisiaan. Tarkoituksena oli kritisoida Wikipedian riittämätöntä määritelmää älykkyydestä. Minut on testeissä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Tunnut asettavan itsesi jotenkin minun ja toisen keskustelijan yläpuolelle. Sinulla on tarve ajatella niin, että olet meidän yläpuolella, ja se tarve ei tule älykkyydestä, vaan jostain muusta.

Musta on ollut mukavaa keskustella sun kanssa. Selkeästi sosiaalinen laaja-alaisuus on yksi ajatteluasi määrittävä piirre. Muistat varmaan kun puhuin egosentrisyydestä. Tuli mieleen, kun tämä huutelija alkoi viuhuttaa tuota "olen älykäs, siksi viihdyn yksin" korttia, että kieltämättä älykkyys tai "älykkyys" voi johtaa tiettyyn yksinäisyyteen, mikä voi olla sen egosentrismin ilmenemismuoto? Ollaan niin yksin sen oman egon kanssa, ettei vaan löydetä vertaista seuraa. Mua jotenkin huvittaa aina nämä älykkyydestä kärsijät :-)

Jos tyhmyyden pahin mahdollinen seuraus on ymmärtämättömyys omaa etua kohtaan niin älykästä vaanii sitten se yksinäisyys, kun muuten vaihtoehtona olisi joutua tyhmien alhaiseen vaikutuspiiriin, vai?

Vai onko niin, että mitä fiksumpi on, sitä vaikeampi on tukeutua toisiin? Kuvitellaan, että omien rahkeiden pitää riittää kaikkeen, eikä osata tukeutua a. aälyllisesti, b. emotionaalisesti tai c. millään muullakaan tavoin?

Tahallinen kärjistys.

Kiitos! Myös minusta on ollut mukavaa jutella sinun kanssa. Älykkyys voi varmaan joillakin johtaa ehkä toisten ihmisten halveksimiseen, joko suoraan tai vain omassa mielessään. Toisaalta se ei varsinaisesti liity älykkyyteen, vaan johonkin emotionaalisen tarpeeseen. Toisten ihmisten halveksiminen ei varsinaisesti auta ihmissuhteissa. Ihmisissä on muitakin piirteitä kuin vain älykkyys, ja älykkyyttä on monenlaista. Esimerkiksi sosiaalinen älykkyys voi olla elämässä yleensä aika hyödyllistä, tosin en ole ihan varma miten se määritellään, sosiaalisuuteen kun kuuluu vahvasti myös tunteet.

Ihmisen evoluution ratkaisevin vaihe oli se, kun ihmiselle muodostui kyky tietää tunne, sitä seurasi tietoisuus. Sitä edelsi ison aivokuoren kasvu. Se että me voidaan keskittyä muihin asioihin johtuu siitä, että meidän aivokuorella tapahtuu sosiaaliseen prosessointiin liittyviä asioita itsenäisesti tai suht itsenäisesti. Me käytännössä koko ajan ajatellaan sosiaalisia asioita, jopa silloin kun me tehdään jotain ihan muuta tai ollaan yksin. Jotkut pystyy toisia paremmin sulkemaan sen "häiritsevän" aivoalueen tietoisen ajattelun ulkopuolelle ja keskittymään puhtaaseen abstraktiin ajatteluun. Edelleen tänäkin päivänä ihmisen tietoisuudessa tunne edeltää aina kaikkea tietoista ajattelua. Ja nykyisin tiedetään myös sekin, että tunne ja emootio on eri asioita. Tunteet tulee ja menee, mutta emootiot on suhteellisen pysyviä. Ihmisellä koko ajan jonkinlainen taustaemootio. Tunteisiin ei voi vaikuttaa kuin pyrkimällä käsiksi taustaemootioon ja sitä työstämällä. Joillain se taustaemootio ottaa vallan ja ihminen toimii katkeruuden tai kateuden ohjaamana, sen sijaan, että toimisi sosiaalisesti älykkäästi.

Sellainen aivotutkija kuin Antonio Damasio on kirjoittanut useita kansantajuisia kirjoja. Yks on sellainen kuin Spinozaa etsimässä: Suru, ilo ja tuntevat aivot. Toinen on Tietoinen mieli ja tapahtumisen tunne. Heitin noi nimet hatusta :-D Jotain sinne päin. Ne on hauskoja kirjoja, kun ne tarjoaa ilmaisen tripin oman pään sisälle. Noi kaks kirjaa täydentää hienosti toisiaan. Toinen keskittyy tietoisuuden rakenteeseen nykytiedon valossa ja toinen tunteisiin erityisesti. Voin suositella lämpimästi :-)

Minä en oikein suosittele tuota kirjaa.

Saman oppii kun menee nyrkkeilyn peruskurssille.

Ihan samat perusteet ja laajemminkin. Esimerkiksi kielitaito voi laajentua ja yleisesti ajattelu.

Välttäkää hyvät ihmiset kirjojen lukemista. Se tekee pöyhkeäksi ja ylimieliseksi.

Siitä on todellinen älykkyys kaukana.

Neuvon vähän nuorempiani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaan miehen neuvot rakkaimmilleen kirjoitti:

Taiteilija ja musiikan nero

Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.

Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.

Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.

Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.

Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.

Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.

Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).

Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.

Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.

Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.

Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.

Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.

Sen lisäksi pidätte ne  FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!

Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.

Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.

Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!

Myös sinulla tuntuu olevan tarve ajatella niin että olet muiden yläpuolella. Olet omasta mielestäsi kaikista kovin ja älykkäin. Tarve ajatella näin ei tule älykkyydestä, vaan ehkäpä vieteistä. Ihminen saa emotionaalisen hyvänolontunteen siitä, että kokee olevansa jonkun muun yläpuolella. Siksi ihminen haluaa ajatella olevansa muiden yläpuolella. Siis ihminen haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on muiden yläpuolella, koska se ajatus tuntuu niin hyvältä, eikä sitä hyvänolontunnetta halua menettää. Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeen muodostaa erilaisia hierarkioita. Näissä hierarkioissa ylöspäin pääseminen saa aikaan ihmisessä emotionaalisen hyvänolontunteen. Sama tunne tulee myös siitä, että ihminen vain ajattelee olevansa toisen yläpuolella, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Tästä seuraa luonnollisesti taipumus pitää itseään muita parempana. Jos tunne omasta paremmuudesta häilyy, voi tuloksena olla aggressiota, jonka avulla yritetään päästä parempaan asemaan tai säilyttää uhattu asema. Nämä netin keskustelupalstat, joissa mitään hierarkiaa ei ole ennalta määritetty, ovat hyviä kasvualustoja aggressiolle, jonka avulla yritetään sitä hierarkiaa määritellä.

Kyllä tavallaan noin, mutta ymmärsit väärin. Halusin vain tehdä referaatin tästä keskustelusta lyhyesti.

Käytännössä joku menestynyt nyrkkeilijä on tämän keskustelun älykkäin henkilö.

Tästä syystä myös länsimaissa antiikin perinnön seurauksena naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden opiskella hyvin myöhään.

Nainen joka on heikompi on myös oletetusti ollut antiikin perinnössä tyhmyri.

Eli voimaton. Voima ja äly on aina kulkenut käsikädessä länsimaisessa sivistyksessä. Tästä syystä ihmisen suurin älykkyyden mittari on se miten hän pärjää kamppailussa ja selviää elossa.

Tahdoin tuoda vain tämän näkökulman esille, koska älykkyys on aina ollut kilpailua ja jatkuvaa taistelua.

Älykkyys ei itsessään ole kilpailua tai taistelua. Älykkyys on ominaisuus, joka ihmisellä on, toisilla sitä on ehkä enemmän ja toisilla vähemmän, ja eri ihmiset voi olla eri asioissa lahjakkaita tai älykkäitä. Älykkyys on väline, jota voi käyttää eri tarkoituksiin. Sitä voi käyttää oman edun ajamiseen tai sitten yhteisen hyvän edistämiseen, tai molempiin. Se on lahja, jota minun mielestä kuuluu käyttää oikein, eli yhteisen hyvän edistämiseen. Kaikki ei ole kilpailua, on olemassa myös yhteistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Neuvon vähän nuorempiani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaan miehen neuvot rakkaimmilleen kirjoitti:

Taiteilija ja musiikan nero

Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.

Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.

Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.

Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.

Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.

Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.

Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).

Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.

Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.

Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.

Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.

Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.

Sen lisäksi pidätte ne  FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!

Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.

Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.

Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!

Myös sinulla tuntuu olevan tarve ajatella niin että olet muiden yläpuolella. Olet omasta mielestäsi kaikista kovin ja älykkäin. Tarve ajatella näin ei tule älykkyydestä, vaan ehkäpä vieteistä. Ihminen saa emotionaalisen hyvänolontunteen siitä, että kokee olevansa jonkun muun yläpuolella. Siksi ihminen haluaa ajatella olevansa muiden yläpuolella. Siis ihminen haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on muiden yläpuolella, koska se ajatus tuntuu niin hyvältä, eikä sitä hyvänolontunnetta halua menettää. Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeen muodostaa erilaisia hierarkioita. Näissä hierarkioissa ylöspäin pääseminen saa aikaan ihmisessä emotionaalisen hyvänolontunteen. Sama tunne tulee myös siitä, että ihminen vain ajattelee olevansa toisen yläpuolella, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Tästä seuraa luonnollisesti taipumus pitää itseään muita parempana. Jos tunne omasta paremmuudesta häilyy, voi tuloksena olla aggressiota, jonka avulla yritetään päästä parempaan asemaan tai säilyttää uhattu asema. Nämä netin keskustelupalstat, joissa mitään hierarkiaa ei ole ennalta määritetty, ovat hyviä kasvualustoja aggressiolle, jonka avulla yritetään sitä hierarkiaa määritellä.

Kyllä tavallaan noin, mutta ymmärsit väärin. Halusin vain tehdä referaatin tästä keskustelusta lyhyesti.

Käytännössä joku menestynyt nyrkkeilijä on tämän keskustelun älykkäin henkilö.

Tästä syystä myös länsimaissa antiikin perinnön seurauksena naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden opiskella hyvin myöhään.

Nainen joka on heikompi on myös oletetusti ollut antiikin perinnössä tyhmyri.

Eli voimaton. Voima ja äly on aina kulkenut käsikädessä länsimaisessa sivistyksessä. Tästä syystä ihmisen suurin älykkyyden mittari on se miten hän pärjää kamppailussa ja selviää elossa.

Tahdoin tuoda vain tämän näkökulman esille, koska älykkyys on aina ollut kilpailua ja jatkuvaa taistelua.

Älykkyys ei itsessään ole kilpailua tai taistelua. Älykkyys on ominaisuus, joka ihmisellä on, toisilla sitä on ehkä enemmän ja toisilla vähemmän, ja eri ihmiset voi olla eri asioissa lahjakkaita tai älykkäitä. Älykkyys on väline, jota voi käyttää eri tarkoituksiin. Sitä voi käyttää oman edun ajamiseen tai sitten yhteisen hyvän edistämiseen, tai molempiin. Se on lahja, jota minun mielestä kuuluu käyttää oikein, eli yhteisen hyvän edistämiseen. Kaikki ei ole kilpailua, on olemassa myös yhteistyötä.

Tärkeintä on että pidät sen kilpailun pääkopassasi ja että se on taistelua.

Elimistösi taistelee jatkuvasti epäpuhtauksia vastaan yhteistyössä.

Taistelu ja kilpailu edistää yhteistä hyvää ja älykkyys on käsikädessä ihan sama kuin VOIMA on.

Ei älykkyyttä pidä alkaa romantisoimaan. Sellaista tekee hölmöläiset.

Elämässä syödään tai tullaan syödyksi. Tämä on pääasiallinen teema ja älykkyys liittyy siihen voimakkaasti.

Yhtälön tulos on se että älykkäämpi selviää eloon ja hölmö häviää. Joskus se vaatii yhteistyötä koska joukossa on voimaa. VOIMAAAA! Ottakaa voimakas asento kun luette sanan VOIMMAA!

Tämä on se sietämätön vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.

Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.

Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.

En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.

Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?

Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.

Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.

Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.

Kiitos kun sanoit kirjoitustaito mielenkiintoiseksi! Vastakohteliaisuutena sanoisin, että sinä et vaikuta minusta ollenkaan tyhmältä, päinvastoin. Tuo Wikipedian määritelmä tyhmyydestä tuntuu minusta vähän kummalliselta. Siis se, jossa sanotaan, että tyhmyyttä on omaa etua vastaan toimiminen. Oikeassa elämässä tulee eteen paljon tilanteita, joissa pelkästään oman edun ajatteleminen ei kannata tai se on jopa tyhmää. Esimerkiksi vaikka lasten kasvatus; vanhempien tulee välillä ja oikeastaan aika useinkin laittaa lapsen etu oman edun edelle. Myöskään yhteisöllinen ajattelu, jossa ajatellaan koko yhteisön parasta, ei ole kyllä minusta ollenkaan tyhmyyttä, vaan viisautta. Tosin ihmisen pitää välillä ajatella myös omaa etuaan, ja huolehtia myös itsestään, että selviytyisi ja voisi tarpeeksi hyvin. Tämä on kai sitä "tervettä itsekkyyttä". Itsestään huolehtimisen laiminlyöminen ei minusta ole pelkästään kiinni älykkyydestä tai älyn puutteesta. Voi olla, että se johtuu esim. lapsuuden olosuhteista ja tunne-elämästä.

Omaa etua vastaan toimiminen ja muiden edun oman edelle laittaminen eivät ole verrannollisia. Usein jonkun toisen edun edelle laittaminen palvelee myös omaa etua, kuten lapsien ja yhteisöllisyyden kannalta. Se ei sodi sitä vastaan. Tämän ymmärtäminen laajemmin on varmaan sen tyhmyyden määritelmän vastakohta. Täysin omaa etua vastaan toimiminen taas on aivan eri asia, eikä yleensä hyödytä ketään muutakaan.

Mutta vaikka vaikutatte ihan mukavilta ihmisiltä, on tämä taas yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä edes mistä puhutaan, menee aiheen vierestä, ihmetellään kovasti jne. Eikä siinä mitään. Sosiaalisuus ja solidaarisuus ovat myös tärkeitä arvoja. Saitte keskustelun aikaiseksi ja kummallekin hyvää mieltä. Keskiverrot löytävät helposti samanmielisiä. Kyllä maailmaan keskustelua mahtuu.

Mutta tämän vuoksi älykkäät viihtyvät hyvin yksin. Se turhauttaa pidemmän päälle.

Vaikutat ylimieliseltä. Tottakai tiedän, että oma etu ja muiden etu ei ole useinkaan vastakkaiset, vaan tukevat monesti toinen toisiaan. Tarkoituksena oli kritisoida Wikipedian riittämätöntä määritelmää älykkyydestä. Minut on testeissä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Tunnut asettavan itsesi jotenkin minun ja toisen keskustelijan yläpuolelle. Sinulla on tarve ajatella niin, että olet meidän yläpuolella, ja se tarve ei tule älykkyydestä, vaan jostain muusta.

Musta on ollut mukavaa keskustella sun kanssa. Selkeästi sosiaalinen laaja-alaisuus on yksi ajatteluasi määrittävä piirre. Muistat varmaan kun puhuin egosentrisyydestä. Tuli mieleen, kun tämä huutelija alkoi viuhuttaa tuota "olen älykäs, siksi viihdyn yksin" korttia, että kieltämättä älykkyys tai "älykkyys" voi johtaa tiettyyn yksinäisyyteen, mikä voi olla sen egosentrismin ilmenemismuoto? Ollaan niin yksin sen oman egon kanssa, ettei vaan löydetä vertaista seuraa. Mua jotenkin huvittaa aina nämä älykkyydestä kärsijät :-)

Jos tyhmyyden pahin mahdollinen seuraus on ymmärtämättömyys omaa etua kohtaan niin älykästä vaanii sitten se yksinäisyys, kun muuten vaihtoehtona olisi joutua tyhmien alhaiseen vaikutuspiiriin, vai?

Vai onko niin, että mitä fiksumpi on, sitä vaikeampi on tukeutua toisiin? Kuvitellaan, että omien rahkeiden pitää riittää kaikkeen, eikä osata tukeutua a. aälyllisesti, b. emotionaalisesti tai c. millään muullakaan tavoin?

Tahallinen kärjistys.

Älykkyys ei johda yksinäisyyteen, vaan älykkäät viihtyvät muita paremmin yksin, tutkitusti.

Hassua, että "tyhmät" saavat sanoa elämän olevan vaikeaa, mutta jos "älykäs" kertoo tuntemuksiaan siitä, mikä voi aiheuttaa turhautumisen tunteita arjessa, on se tuomittavaa. Miksi niin ei saa tuntea? Pitäisikö älykkään olla tunteiden yläpuolella? Se on vaan asia, johon välillä riittää paremmin kärsivällisyys ja välillä huonommin. Se on ongelma, johon älykäs törmää, ei egosentrisyyttä.

Se, ettei tästä saa puhua, voi todellakin tehdä älykkäistä yksinäisiä. Sen lisäksi, että tunnetta ei oikein voi jakaa, on älykkäämpien sopeuduttava ja sopeutettava itseään, jottei syntyisi älämölöä. Jokin sekin, että jatkuvasti joutuu käyttämään sosiaalista pelisilmää, ettei "astuisi kenenkään varpaille", on kuluttavaa. Itseasiassa uskon, että monet älykkäät hallitsevat tämän hyvin, on ollut pakko opetella. Vaikka heitä usein syytetään sen puutteesta.

Up

Älykkyys ei ole ikuista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?

Vain tyhmä kuvittelee että nyrkkitappelu, sotiminen, shakinpeluu on hölmöjen hommaa.

Tietenkin niissä älykkäin voittaa.

Tämä on toistettavissa ja todistaa tieteellisesti sen että älykkäin voittaa usein aina uudestaan ja uudestaan.

Siitä elämässä on kyse. Ottakaa se nenä pois sieltä kirjojen välistä pelkurit ja ottakaa mittaa muista.

Se on paras keino löytää lisää älykkyyttä ja kultivoida sitä.

Umpimielistä on pyrkiä maalaamaan älykkyyttä romantisoiden.

Katsokaapa maailmaa älykkäästi. Teidät haastetaan jatkuvasti kamppailuun selviytymisestä.

Älykkäin ei kylläkään joudu nyrkkitappeluun. 

Se on kyllä pelkuri se. Sekoitat nyt pahasti asiat. Pelkuri alistuu ja kääntää selän. Välttelee tilanteita ja tulee jyrätyksi. Sellainen henkilö ei koskaan koe tilanteita joissa älykkyyttä vaaditaan. Sellainen henkilö lähinnä lukee peloissaan kirjaa nenä kirjan välissä ja näkee päiväunia. Sellainen elää harhoissa.

Älykäs voittaa nyrkkitappelun älykkäillä ratkaisuilla. Eli käyttää sopivasti voimaa ja nopeutta oikeaan aikaan. Maailmassa jatkuvasti hyökätään ja puolustaudutaan. Siitä selviäminen on älykkyyttä.

Miten selvitään influenssasta ja vatsataudista jne.

Elämä on jatkuvaa taistelua.

Älykkäin voittaa mutta aina tulee älykkäämpiä.

Ei, itse sotket asioita. Sotket hölmönrohkeuden älyyn. Älykkäin voittaa nyrkkitappelun joutumatta tappelemaan ollenkaan. Puhumalla tai ehkäisemällä konfliktin. Kuten älykkäin kenraali voittaa taistelun tai sodan ampumatta laukaustakaan. Valitse taistelusi, sanoi joku viisas jo kauan sitten. Älykäs valitsee korkeintaan ja pakon edessä vain taistelut, jotka varmasti voittaa. Se ei ole pelkuruutta eikä jyrätyksi tulemista. Päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ei ole ikuista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?

Vain tyhmä kuvittelee että nyrkkitappelu, sotiminen, shakinpeluu on hölmöjen hommaa.

Tietenkin niissä älykkäin voittaa.

Tämä on toistettavissa ja todistaa tieteellisesti sen että älykkäin voittaa usein aina uudestaan ja uudestaan.

Siitä elämässä on kyse. Ottakaa se nenä pois sieltä kirjojen välistä pelkurit ja ottakaa mittaa muista.

Se on paras keino löytää lisää älykkyyttä ja kultivoida sitä.

Umpimielistä on pyrkiä maalaamaan älykkyyttä romantisoiden.

Katsokaapa maailmaa älykkäästi. Teidät haastetaan jatkuvasti kamppailuun selviytymisestä.

Älykkäin ei kylläkään joudu nyrkkitappeluun. 

Se on kyllä pelkuri se. Sekoitat nyt pahasti asiat. Pelkuri alistuu ja kääntää selän. Välttelee tilanteita ja tulee jyrätyksi. Sellainen henkilö ei koskaan koe tilanteita joissa älykkyyttä vaaditaan. Sellainen henkilö lähinnä lukee peloissaan kirjaa nenä kirjan välissä ja näkee päiväunia. Sellainen elää harhoissa.

Älykäs voittaa nyrkkitappelun älykkäillä ratkaisuilla. Eli käyttää sopivasti voimaa ja nopeutta oikeaan aikaan. Maailmassa jatkuvasti hyökätään ja puolustaudutaan. Siitä selviäminen on älykkyyttä.

Miten selvitään influenssasta ja vatsataudista jne.

Elämä on jatkuvaa taistelua.

Älykkäin voittaa mutta aina tulee älykkäämpiä.

Ei, itse sotket asioita. Sotket hölmönrohkeuden älyyn. Älykkäin voittaa nyrkkitappelun joutumatta tappelemaan ollenkaan. Puhumalla tai ehkäisemällä konfliktin. Kuten älykkäin kenraali voittaa taistelun tai sodan ampumatta laukaustakaan. Valitse taistelusi, sanoi joku viisas jo kauan sitten. Älykäs valitsee korkeintaan ja pakon edessä vain taiselut, jotka varmasti voittaa. Se ei ole pelkuruutta eikä jyrätyksi tulemista. Päin vastoin.

Pasifismi on utopiaa. 

On vaan pakko tapella.

Ei tuosta voi kierrellä mihinkään.

Teillä on kiero romantisoitu käsitys älykkyydestä, joka ei vaan sovi tähän todellisuuteen mitenkään.

Ehkä jossain unelmien Pariisissa yhteiskuntarauhan alla älykkyyttä voi vatvoa yltiöromanttisesti ja maalailla vaikka mitä jaloa ilmaan. Toisaalta keltaliivitkin ovat ihan älykkäästi voimalla muuttaneet asioita ja saaneet myönnytyksiä aikaiseksi.

Totuus on että älykkyys on suorassa suhteessa voiman kanssa ja selviytyäkseen on käytettävä voimaa eli toiselta nimeltä älyä. Äly liittyy aina kamppailuun ja kilpailuun.

Älykkyyden perusluonne on kilpailullinen.

Voitto tai häviö.

 Nolla tai yksi

Kuollut tai elävä.

Siinäpä se on yksinkertaisuudessaan. Ei mitään muuta.

Ihmiset olisivat paljon väkivallattomampia ilman pöyhkeää ja riitaisaa älykkyyttä.

Älykkyydestä luopuminen on yksi tärkeimpiä keinoja tuoda rauhaa yhteiskuntaan.

Älykkyys johtaa ahneuteen ja paremmuuden harhaan muihin nähden.

Käytännössä jos olisimme Turkkilaisella painimolskilla oliiviöljyllä valeltuna ihan paljaina, voisin demonstroida että olen oikeassa. Kun ottaisin voimakkaan lukon ja kysyisin että: "olenko oikeassa", niin oikea vastaus sinulta olisi: "Olet oikeassa ja älykäs".

Sitten hymähtäisin myöntyvästi ja taputtaisin poskelle hyväksynnän merkiksi.

Kun oppilas on valmis niin saapuu opettaja.

Tällä kertaa on vain tärkeintä lopettaa älykkyyden ihailu ja luopua siitä. Tärkeintä on päästä pois rationaalisuudesta kohti esoteerista älytöntä maailmankatsomusta. Sinne missä muinaiset elivät rauhassa ennen Prometheusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi käyn, sen enemmän alan epäillä näitä tavanomaisia määritelmiä mitä älykkyys on tai mitä se ei ole, mitä on tyhmyys jne. On kohtuullisen helppo havaita, milloin joku toimii tai ajattelee älykkäästi tai typerästi, mutta toisaalta älykkäästi toimiviin tai ajatteleviin ihmisiin usein liittyy ihmeellisiä ristiriitoja, tyyliin olet oman alasi guru, mutta sinulla onkin todella puutteellinen mielen teoria tai olematon kyky joustaa ajattelussasi. Ehkä älykkäin tuntemani henkilö on amis, mutta toisaalta häneltä puuttuu koulutuksen tuoma perspektiivi. Jollain taas on vain se uskomattoman laaja perspektiivi, mutta olematon kyky esim. reagoida ympäristöönsä. Yhä harvemmin "tuomitsen" ketään tyhmäksi, koska saatan ymmärtää miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee, vaikka ajatteleekin minun mielestäni yksinkertaisesti. Itsekin olen näitä, joita on aina pidetty keskinkertaisuutena ja jota harva on erityisen älykkääksi kehunut. Sitten aikuisena olenkin alkanut epäilemään että olisiko kapasiteettia sittenkin enemmän kuin useimmilla ja esim. Mensan rajasta menin heittämällä ylitse. En vain ole mahtunut älykkään stereotyyppiin. Tuomitsenko muita samalla tavalla kuin minut on aikoinaan tuomittu/arvioitu?

En siis yhtään epäile, etteikö joillakin ole enemmän älyllistä kapasiteettia ja kognitiivisia kykyjä kuin toisilla, mutta miten se pitää havainnoida ja millä perusteella tehdä oletuksia? Tunnistan ne ihmiset, jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja hiffaafat juttuja siinä missä minäkin, mutta ei silloinkaan ole kyseessä yksistään älykkyys. Olen törmännyt korkean äo:n ihmisiin jotka ovat mielestäni ihan pimeitä ja harhaisia ja sitten taas "höppänöihin", joiden olen yhtäkkiä tajunnut hahmottavan jonkin asian minua paremmin tai osoittavan huomattavaa ymmärrystä jossain asiassa. Alan kallistua sille kannalle, jonka joku tässä ketjussa esitti (sotkien siihen jostain syystä jotain Jeesus-höpinää): älykkyys on jotain mikä syntyy hetkessä oikeiden palasten osuessa kohdilleen. Kapasiteetti on ihmisen ominaisuus, mutta älykkyyden ilmeneminen taas jokin enemmän tai vähemmän harvinaislaatuinen tapahtuma, joka on, välähtää, ja katoaa taas ilmaantuakseen jossain tilanteessa taas uudestaan. Kulttuurissamme on tapana hahmottaa asiat ja tapahtumat persoonasentrisesti, mikä on vain yksi hahmottamisen tapa lukuisista mahdollisuuksista.

Olen samaa mieltä kanssasi joiltain osin. Ihmisillä on usein tapana ajatella niin kuin he haluavat ajatella. Tiedonkäsittelyn liittyy vahva emotionaalinen komponentti, mikä voi joskus johtaa harhaan loogisuuden kannalta. Siksi väärässä oleva ihminen ei välttämättä ole "tyhmä", hänellä on vain tarve ajatella asioista tietyllä tavalla. Tähän tarpeeseen voi liittyä jotkin traumaattisen tapahtumat tai ihmisen koko henkilöhistoria. Olen osittain samaa mieltä myös älykkyyden häivähdyksenomaisuudesta. Se korkeampi älykkyys on niitä ns. "älynväläyksiä", mutta kyllä ne aivot ovat toiminnassa ihan jatkuvasti, jopa unen aikana. Aivoja voi myös treenata vähän samalla tavalla kuin lihasta. Levon ja rasituksen oikea suhde on aivotreenissäkin tärkeää.

Tuo persoonasentrinen ajattelutapa ei oikeastaan ole vain yksi ajattelutapa muiden joukossa. Minun mielestäni se on vähän harhainen ja jopa haitallinen ajattelutapa, vaikka onkin tosi yleistä. Persoonasentrisen ajattelutavan puutteet voi nähdä esim. siten, että yrittää soveltaa sitä erilaisiin tilanteisiin, ja katsoa päteekö se joka tilanteessa. Voi esim. miettiä persoonasentrisesti Afrikan nälkäänäkeviä ihmisiä tai natsien keskitysleirin uhreja. Heille ei voisi mennä sanomaan, että "ihminen on oman onnensa seppä", se kuulostaisi aivan naurettavalta. Persoonasentrinen näkökulma ei siis ole ainakaan yleispätevä ajattelutapa.

Suomi ei ole Afrikka eikä natsileiri, täällä älykäs kyllä menestyy helpostikin. Ja kun puhutaan että on oman onnensa seppä, tarkoitetaan ihan yleisesti juuri Suomen kaltaista maata, ei mitään kehitysmaata tai natsileiriä. Tuo pitäisi olla itsestään selvää.

Plus jos oikein haluat saivarrella, osa jäi henkiin ja menestyi myöhemmin tuhoamisleireiltäkin. Ja Afrikasta on tullut vaikka kuinka paljon eri tavalla menestyneitä, ei sielläkään kaikki näe nälkää suinkaan.

Minun pointti oli se, että persoonasentrinen ajattelutapa ei ole täysin yleispätevä, eli sitä ei voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin, ei ainakaan Afrikan nälkäänäkeviä tai natsileirin uhreihin. Mutta voiko tätä ajattelutapaa soveltaa Suomessa joka tilanteeseen tai kaikkiin ihmisiin? Minun mielestä ei voi. Suomalainen yhteiskunta ei ole täydellinen. Kaikilla ihmisillä ei ole täysin samanlaisia mahdollisuuksia, ja Suomessakin saattaa kohdata epäoikeudenmukaisuuksia. Otetaan esimerkiksi vaikka se, että joku joutuu hoitovirheen uhriksi ja menettää samalla terveytensä ja työkykynsä. Tässäkään tilanteessa ei voida sanoa, että "jokainen on oman onnensa seppä". Siis persoonasentrinen ajattelutapa ei ole yleispätevä edes Suomessa. Tämän ajattelutavan taustaoletus tuntuisi olevan se, ettei ympäröivässä yhteiskunnassa ole mitään vikaa, toisin sanottuna että se on täydellinen. Ja tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Mua ärsytti eilen suunnattomasti se, kun vastasin sinun mielenkiintoiseen kirjoitukseesi pitkän vastauksen, vain huomatakseni, että kello oli jo yli 23 ja palsta sulkeutunut.

En ole ennen kuullut termiä persoonasentrisyys, joten kiitos tästä selvityksestä.

Kirjoitin egosentrisyydestä tuohon hukkaan menneeseen viestiini. Itse olen huomattavan tyhmä ja yksinkertainen. Katsoin joku aika sitten Wikipediasta, miten tyhmyys siellä määritetään ja se oli lyhyt ja ytimekäs ja meni jotenkin näin: tyhmä ihminen ei ymmärrä omaa etuaan, toimii etunsa vastaisesti. Minä olen ollut tuollainen typerys koko elämäni. Ihan vasta vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ettei pidä minua älykkäänä, se ei yllättänyt minua ollenkaan. Tyhmyyteni ei estä minua näkemästä toisten älykkyyttä. Sehän on tosiasia muiden tosiasioiden joukossa ja todellisuuden hahmottamisen perustahan on tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Kaikki 'tosi' ajattelu lähtee jollain tapaa tästä ajatuksesta liikkeelle?

Kaikenlainen tieto osoittaa rajansa ja tekee ne näkyviksi, se on jatkuva prosessi myös tyhmän elämässä. Mekin ajattelemme. Ero on vaan siinä, ettei kukaan ole kiinnostunut meidän ajatuksista ja näkemyksistä.

Itse tutkailen ihmisiä sen pohjalta miten egosentrisen maailmankuvan he omaavat. Tiedän monia älykkäitä ihmisiä, jotka suodattavat kaiken oman egonsa kautta. Idealismi on tästä hyvä esimerkki. Ihmisellä on joku (oma) idea ja se tarkastelee todellisuutta tämän idean läpi. Pahimmillaan ihminen (älykäs) ei pysty hetkeksikään höllentämään egonsa vallasta, jolloin todellisuuden hahmottaminen voi hyvinkin jäädä vaillinaiseksi. Kuten jo aiemmin sanoin, todellisuuden hahmottaminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Egosentrisyys blokkaa todellisuuden itsenäisen ja riippumattoman luonteen havaitsemisen. Ja oman itsen havainnoimisen mahdollisimman objektiivisesti, mikä on kaikkein vaikeinta ihmisenä olemisessa. Sama ongelma on toki myös tyhmällä.

Onko älykkyys siis egosentrisyyttä, jos miettii tuon wikipedian määritelmän kääntöpuolta eli älykkyyttä, mikä siis on oman edun syvempi ymmärtäminen? Minulle (tyhmälle) se tuntuu todella vieraalta ja oudolta, että se olisi ihan oikeasti älykkyyden mitta. Siinä mielessä en tajua älykkyyttä ja älykkäitä ihmisiä. En osaa asettua heidän asemaan ollenkaan.

Kiitos kun sanoit kirjoitustaito mielenkiintoiseksi! Vastakohteliaisuutena sanoisin, että sinä et vaikuta minusta ollenkaan tyhmältä, päinvastoin. Tuo Wikipedian määritelmä tyhmyydestä tuntuu minusta vähän kummalliselta. Siis se, jossa sanotaan, että tyhmyyttä on omaa etua vastaan toimiminen. Oikeassa elämässä tulee eteen paljon tilanteita, joissa pelkästään oman edun ajatteleminen ei kannata tai se on jopa tyhmää. Esimerkiksi vaikka lasten kasvatus; vanhempien tulee välillä ja oikeastaan aika useinkin laittaa lapsen etu oman edun edelle. Myöskään yhteisöllinen ajattelu, jossa ajatellaan koko yhteisön parasta, ei ole kyllä minusta ollenkaan tyhmyyttä, vaan viisautta. Tosin ihmisen pitää välillä ajatella myös omaa etuaan, ja huolehtia myös itsestään, että selviytyisi ja voisi tarpeeksi hyvin. Tämä on kai sitä "tervettä itsekkyyttä". Itsestään huolehtimisen laiminlyöminen ei minusta ole pelkästään kiinni älykkyydestä tai älyn puutteesta. Voi olla, että se johtuu esim. lapsuuden olosuhteista ja tunne-elämästä.

Omaa etua vastaan toimiminen ja muiden edun oman edelle laittaminen eivät ole verrannollisia. Usein jonkun toisen edun edelle laittaminen palvelee myös omaa etua, kuten lapsien ja yhteisöllisyyden kannalta. Se ei sodi sitä vastaan. Tämän ymmärtäminen laajemmin on varmaan sen tyhmyyden määritelmän vastakohta. Täysin omaa etua vastaan toimiminen taas on aivan eri asia, eikä yleensä hyödytä ketään muutakaan.

Mutta vaikka vaikutatte ihan mukavilta ihmisiltä, on tämä taas yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä edes mistä puhutaan, menee aiheen vierestä, ihmetellään kovasti jne. Eikä siinä mitään. Sosiaalisuus ja solidaarisuus ovat myös tärkeitä arvoja. Saitte keskustelun aikaiseksi ja kummallekin hyvää mieltä. Keskiverrot löytävät helposti samanmielisiä. Kyllä maailmaan keskustelua mahtuu.

Mutta tämän vuoksi älykkäät viihtyvät hyvin yksin. Se turhauttaa pidemmän päälle.

Vaikutat ylimieliseltä. Tottakai tiedän, että oma etu ja muiden etu ei ole useinkaan vastakkaiset, vaan tukevat monesti toinen toisiaan. Tarkoituksena oli kritisoida Wikipedian riittämätöntä määritelmää älykkyydestä. Minut on testeissä todettu keskitasoa älykkäämmäksi. Tunnut asettavan itsesi jotenkin minun ja toisen keskustelijan yläpuolelle. Sinulla on tarve ajatella niin, että olet meidän yläpuolella, ja se tarve ei tule älykkyydestä, vaan jostain muusta.

Musta on ollut mukavaa keskustella sun kanssa. Selkeästi sosiaalinen laaja-alaisuus on yksi ajatteluasi määrittävä piirre. Muistat varmaan kun puhuin egosentrisyydestä. Tuli mieleen, kun tämä huutelija alkoi viuhuttaa tuota "olen älykäs, siksi viihdyn yksin" korttia, että kieltämättä älykkyys tai "älykkyys" voi johtaa tiettyyn yksinäisyyteen, mikä voi olla sen egosentrismin ilmenemismuoto? Ollaan niin yksin sen oman egon kanssa, ettei vaan löydetä vertaista seuraa. Mua jotenkin huvittaa aina nämä älykkyydestä kärsijät :-)

Jos tyhmyyden pahin mahdollinen seuraus on ymmärtämättömyys omaa etua kohtaan niin älykästä vaanii sitten se yksinäisyys, kun muuten vaihtoehtona olisi joutua tyhmien alhaiseen vaikutuspiiriin, vai?

Vai onko niin, että mitä fiksumpi on, sitä vaikeampi on tukeutua toisiin? Kuvitellaan, että omien rahkeiden pitää riittää kaikkeen, eikä osata tukeutua a. aälyllisesti, b. emotionaalisesti tai c. millään muullakaan tavoin?

Tahallinen kärjistys.

Kiitos! Myös minusta on ollut mukavaa jutella sinun kanssa. Älykkyys voi varmaan joillakin johtaa ehkä toisten ihmisten halveksimiseen, joko suoraan tai vain omassa mielessään. Toisaalta se ei varsinaisesti liity älykkyyteen, vaan johonkin emotionaalisen tarpeeseen. Toisten ihmisten halveksiminen ei varsinaisesti auta ihmissuhteissa. Ihmisissä on muitakin piirteitä kuin vain älykkyys, ja älykkyyttä on monenlaista. Esimerkiksi sosiaalinen älykkyys voi olla elämässä yleensä aika hyödyllistä, tosin en ole ihan varma miten se määritellään, sosiaalisuuteen kun kuuluu vahvasti myös tunteet.

Ihmisen evoluution ratkaisevin vaihe oli se, kun ihmiselle muodostui kyky tietää tunne, sitä seurasi tietoisuus. Sitä edelsi ison aivokuoren kasvu. Se että me voidaan keskittyä muihin asioihin johtuu siitä, että meidän aivokuorella tapahtuu sosiaaliseen prosessointiin liittyviä asioita itsenäisesti tai suht itsenäisesti. Me käytännössä koko ajan ajatellaan sosiaalisia asioita, jopa silloin kun me tehdään jotain ihan muuta tai ollaan yksin. Jotkut pystyy toisia paremmin sulkemaan sen "häiritsevän" aivoalueen tietoisen ajattelun ulkopuolelle ja keskittymään puhtaaseen abstraktiin ajatteluun. Edelleen tänäkin päivänä ihmisen tietoisuudessa tunne edeltää aina kaikkea tietoista ajattelua. Ja nykyisin tiedetään myös sekin, että tunne ja emootio on eri asioita. Tunteet tulee ja menee, mutta emootiot on suhteellisen pysyviä. Ihmisellä koko ajan jonkinlainen taustaemootio. Tunteisiin ei voi vaikuttaa kuin pyrkimällä käsiksi taustaemootioon ja sitä työstämällä. Joillain se taustaemootio ottaa vallan ja ihminen toimii katkeruuden tai kateuden ohjaamana, sen sijaan, että toimisi sosiaalisesti älykkäästi.

Sellainen aivotutkija kuin Antonio Damasio on kirjoittanut useita kansantajuisia kirjoja. Yks on sellainen kuin Spinozaa etsimässä: Suru, ilo ja tuntevat aivot. Toinen on Tietoinen mieli ja tapahtumisen tunne. Heitin noi nimet hatusta :-D Jotain sinne päin. Ne on hauskoja kirjoja, kun ne tarjoaa ilmaisen tripin oman pään sisälle. Noi kaks kirjaa täydentää hienosti toisiaan. Toinen keskittyy tietoisuuden rakenteeseen nykytiedon valossa ja toinen tunteisiin erityisesti. Voin suositella lämpimästi :-)

Kiitos kirjavinkeistä! Olen itse pohtinut tunne-elämää niin, että se on yhteydessä vietteihin, eli lisääntymis- ja itsesäilytysviettiin. Tunteet kertoo, onko jokin asia hyödyksi tai haitaksi lisääntymiselle tai selviytymiselle. Esimerkiksi pelkoa tunnetaan, kun kiivetään jonnekin korkealle. Rakastuminen taas liittyy vahvasti lisääntymiseen. Kun siirrytään pois jyrkänteen reunalta, tunnetaan helpotusta, ja jos menetetään rakkaus, tunnetaan surua. Tunteet siis liittyy vahvasti vietteihin. Tunne-elämästä on tavallaan lisääntymiseen ja selviytymiseen liittyvä palautejärjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ei ole ikuista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?

Vain tyhmä kuvittelee että nyrkkitappelu, sotiminen, shakinpeluu on hölmöjen hommaa.

Tietenkin niissä älykkäin voittaa.

Tämä on toistettavissa ja todistaa tieteellisesti sen että älykkäin voittaa usein aina uudestaan ja uudestaan.

Siitä elämässä on kyse. Ottakaa se nenä pois sieltä kirjojen välistä pelkurit ja ottakaa mittaa muista.

Se on paras keino löytää lisää älykkyyttä ja kultivoida sitä.

Umpimielistä on pyrkiä maalaamaan älykkyyttä romantisoiden.

Katsokaapa maailmaa älykkäästi. Teidät haastetaan jatkuvasti kamppailuun selviytymisestä.

Älykkäin ei kylläkään joudu nyrkkitappeluun. 

Se on kyllä pelkuri se. Sekoitat nyt pahasti asiat. Pelkuri alistuu ja kääntää selän. Välttelee tilanteita ja tulee jyrätyksi. Sellainen henkilö ei koskaan koe tilanteita joissa älykkyyttä vaaditaan. Sellainen henkilö lähinnä lukee peloissaan kirjaa nenä kirjan välissä ja näkee päiväunia. Sellainen elää harhoissa.

Älykäs voittaa nyrkkitappelun älykkäillä ratkaisuilla. Eli käyttää sopivasti voimaa ja nopeutta oikeaan aikaan. Maailmassa jatkuvasti hyökätään ja puolustaudutaan. Siitä selviäminen on älykkyyttä.

Miten selvitään influenssasta ja vatsataudista jne.

Elämä on jatkuvaa taistelua.

Älykkäin voittaa mutta aina tulee älykkäämpiä.

Ei, itse sotket asioita. Sotket hölmönrohkeuden älyyn. Älykkäin voittaa nyrkkitappelun joutumatta tappelemaan ollenkaan. Puhumalla tai ehkäisemällä konfliktin. Kuten älykkäin kenraali voittaa taistelun tai sodan ampumatta laukaustakaan. Valitse taistelusi, sanoi joku viisas jo kauan sitten. Älykäs valitsee korkeintaan ja pakon edessä vain taiselut, jotka varmasti voittaa. Se ei ole pelkuruutta eikä jyrätyksi tulemista. Päin vastoin.

Pasifismi on utopiaa. 

On vaan pakko tapella.

Ei tuosta voi kierrellä mihinkään.

Teillä on kiero romantisoitu käsitys älykkyydestä, joka ei vaan sovi tähän todellisuuteen mitenkään.

Ehkä jossain unelmien Pariisissa yhteiskuntarauhan alla älykkyyttä voi vatvoa yltiöromanttisesti ja maalailla vaikka mitä jaloa ilmaan. Toisaalta keltaliivitkin ovat ihan älykkäästi voimalla muuttaneet asioita ja saaneet myönnytyksiä aikaiseksi.

Totuus on että älykkyys on suorassa suhteessa voiman kanssa ja selviytyäkseen on käytettävä voimaa eli toiselta nimeltä älyä. Äly liittyy aina kamppailuun ja kilpailuun.

Älykkyyden perusluonne on kilpailullinen.

Voitto tai häviö.

 Nolla tai yksi

Kuollut tai elävä.

Siinäpä se on yksinkertaisuudessaan. Ei mitään muuta.

Ihmiset olisivat paljon väkivallattomampia ilman pöyhkeää ja riitaisaa älykkyyttä.

Älykkyydestä luopuminen on yksi tärkeimpiä keinoja tuoda rauhaa yhteiskuntaan.

Älykkyys johtaa ahneuteen ja paremmuuden harhaan muihin nähden.

Käytännössä jos olisimme Turkkilaisella painimolskilla oliiviöljyllä valeltuna ihan paljaina, voisin demonstroida että olen oikeassa. Kun ottaisin voimakkaan lukon ja kysyisin että: "olenko oikeassa", niin oikea vastaus sinulta olisi: "Olet oikeassa ja älykäs".

Sitten hymähtäisin myöntyvästi ja taputtaisin poskelle hyväksynnän merkiksi.

Kun oppilas on valmis niin saapuu opettaja.

Tällä kertaa on vain tärkeintä lopettaa älykkyyden ihailu ja luopua siitä. Tärkeintä on päästä pois rationaalisuudesta kohti esoteerista älytöntä maailmankatsomusta. Sinne missä muinaiset elivät rauhassa ennen Prometheusta.

Jos paineissa kysyisit minulta, että oletko älykäs, niin voisin sanoa että olet ihan vaan siksi, että pääsisin tilanteesta pois. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että oikeasti pitäisin sinua älykkäänä. Tästä tulee mieleen esimerkiksi diktatuurin ja demokratian ero. Diktatuurista johtajaa on tavallaan pakko totella ja näennäisesti kunnioittaa, koska muuten voi joutua vaikeuksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että diktaattoria haluttaisiin totella tai että häntä oikeasti kunnioitettaisiin. Sen sijaan demokratiassa johtajaksi valitaan ihminen, jota ainakin suuri osa kansasta aidosti kunnioittaa, ja jota halutaan totella. Demokraattinen johtaja on ansainnut saamansa kunnioituksen, toisin kuin diktaattori, jota myös usein salaa vihataan. Yleensä diktaattori pääsee hengestään, kun hänet saadaan pois vallasta. Väkivaltainen johtamistapa ei siis kannata edes johtajalle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ei ole ikuista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voittaisit Stephen Hawkingin nyrkkitappelussa, niin julistautuisitko älykkäämmäksi kuin Stephen Hawking?

Vain tyhmä kuvittelee että nyrkkitappelu, sotiminen, shakinpeluu on hölmöjen hommaa.

Tietenkin niissä älykkäin voittaa.

Tämä on toistettavissa ja todistaa tieteellisesti sen että älykkäin voittaa usein aina uudestaan ja uudestaan.

Siitä elämässä on kyse. Ottakaa se nenä pois sieltä kirjojen välistä pelkurit ja ottakaa mittaa muista.

Se on paras keino löytää lisää älykkyyttä ja kultivoida sitä.

Umpimielistä on pyrkiä maalaamaan älykkyyttä romantisoiden.

Katsokaapa maailmaa älykkäästi. Teidät haastetaan jatkuvasti kamppailuun selviytymisestä.

Älykkäin ei kylläkään joudu nyrkkitappeluun. 

Se on kyllä pelkuri se. Sekoitat nyt pahasti asiat. Pelkuri alistuu ja kääntää selän. Välttelee tilanteita ja tulee jyrätyksi. Sellainen henkilö ei koskaan koe tilanteita joissa älykkyyttä vaaditaan. Sellainen henkilö lähinnä lukee peloissaan kirjaa nenä kirjan välissä ja näkee päiväunia. Sellainen elää harhoissa.

Älykäs voittaa nyrkkitappelun älykkäillä ratkaisuilla. Eli käyttää sopivasti voimaa ja nopeutta oikeaan aikaan. Maailmassa jatkuvasti hyökätään ja puolustaudutaan. Siitä selviäminen on älykkyyttä.

Miten selvitään influenssasta ja vatsataudista jne.

Elämä on jatkuvaa taistelua.

Älykkäin voittaa mutta aina tulee älykkäämpiä.

Ei, itse sotket asioita. Sotket hölmönrohkeuden älyyn. Älykkäin voittaa nyrkkitappelun joutumatta tappelemaan ollenkaan. Puhumalla tai ehkäisemällä konfliktin. Kuten älykkäin kenraali voittaa taistelun tai sodan ampumatta laukaustakaan. Valitse taistelusi, sanoi joku viisas jo kauan sitten. Älykäs valitsee korkeintaan ja pakon edessä vain taiselut, jotka varmasti voittaa. Se ei ole pelkuruutta eikä jyrätyksi tulemista. Päin vastoin.

Pasifismi on utopiaa. 

On vaan pakko tapella.

Ei tuosta voi kierrellä mihinkään.

Teillä on kiero romantisoitu käsitys älykkyydestä, joka ei vaan sovi tähän todellisuuteen mitenkään.

Ehkä jossain unelmien Pariisissa yhteiskuntarauhan alla älykkyyttä voi vatvoa yltiöromanttisesti ja maalailla vaikka mitä jaloa ilmaan. Toisaalta keltaliivitkin ovat ihan älykkäästi voimalla muuttaneet asioita ja saaneet myönnytyksiä aikaiseksi.

Totuus on että älykkyys on suorassa suhteessa voiman kanssa ja selviytyäkseen on käytettävä voimaa eli toiselta nimeltä älyä. Äly liittyy aina kamppailuun ja kilpailuun.

Älykkyyden perusluonne on kilpailullinen.

Voitto tai häviö.

 Nolla tai yksi

Kuollut tai elävä.

Siinäpä se on yksinkertaisuudessaan. Ei mitään muuta.

Ihmiset olisivat paljon väkivallattomampia ilman pöyhkeää ja riitaisaa älykkyyttä.

Älykkyydestä luopuminen on yksi tärkeimpiä keinoja tuoda rauhaa yhteiskuntaan.

Älykkyys johtaa ahneuteen ja paremmuuden harhaan muihin nähden.

Käytännössä jos olisimme Turkkilaisella painimolskilla oliiviöljyllä valeltuna ihan paljaina, voisin demonstroida että olen oikeassa. Kun ottaisin voimakkaan lukon ja kysyisin että: "olenko oikeassa", niin oikea vastaus sinulta olisi: "Olet oikeassa ja älykäs".

Sitten hymähtäisin myöntyvästi ja taputtaisin poskelle hyväksynnän merkiksi.

Kun oppilas on valmis niin saapuu opettaja.

Tällä kertaa on vain tärkeintä lopettaa älykkyyden ihailu ja luopua siitä. Tärkeintä on päästä pois rationaalisuudesta kohti esoteerista älytöntä maailmankatsomusta. Sinne missä muinaiset elivät rauhassa ennen Prometheusta.

Jos paineissa kysyisit minulta, että oletko älykäs, niin voisin sanoa että olet ihan vaan siksi, että pääsisin tilanteesta pois. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että oikeasti pitäisin sinua älykkäänä. Tästä tulee mieleen esimerkiksi diktatuurin ja demokratian ero. Diktatuurista johtajaa on tavallaan pakko totella ja näennäisesti kunnioittaa, koska muuten voi joutua vaikeuksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että diktaattoria haluttaisiin totella tai että häntä oikeasti kunnioitettaisiin. Sen sijaan demokratiassa johtajaksi valitaan ihminen, jota ainakin suuri osa kansasta aidosti kunnioittaa, ja jota halutaan totella. Demokraattinen johtaja on ansainnut saamansa kunnioituksen, toisin kuin diktaattori, jota myös usein salaa vihataan. Yleensä diktaattori pääsee hengestään, kun hänet saadaan pois vallasta. Väkivaltainen johtamistapa ei siis kannata edes johtajalle itselleen.

Siis painiessa, ei paineissa. (Autocorrect iski taas.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvon vähän nuorempiani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaan miehen neuvot rakkaimmilleen kirjoitti:

Taiteilija ja musiikan nero

Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.

Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.

Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.

Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.

Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.

Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.

Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).

Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.

Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.

Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.

Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.

Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.

Sen lisäksi pidätte ne  FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!

Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.

Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.

Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!

Myös sinulla tuntuu olevan tarve ajatella niin että olet muiden yläpuolella. Olet omasta mielestäsi kaikista kovin ja älykkäin. Tarve ajatella näin ei tule älykkyydestä, vaan ehkäpä vieteistä. Ihminen saa emotionaalisen hyvänolontunteen siitä, että kokee olevansa jonkun muun yläpuolella. Siksi ihminen haluaa ajatella olevansa muiden yläpuolella. Siis ihminen haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on muiden yläpuolella, koska se ajatus tuntuu niin hyvältä, eikä sitä hyvänolontunnetta halua menettää. Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeen muodostaa erilaisia hierarkioita. Näissä hierarkioissa ylöspäin pääseminen saa aikaan ihmisessä emotionaalisen hyvänolontunteen. Sama tunne tulee myös siitä, että ihminen vain ajattelee olevansa toisen yläpuolella, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Tästä seuraa luonnollisesti taipumus pitää itseään muita parempana. Jos tunne omasta paremmuudesta häilyy, voi tuloksena olla aggressiota, jonka avulla yritetään päästä parempaan asemaan tai säilyttää uhattu asema. Nämä netin keskustelupalstat, joissa mitään hierarkiaa ei ole ennalta määritetty, ovat hyviä kasvualustoja aggressiolle, jonka avulla yritetään sitä hierarkiaa määritellä.

Kyllä tavallaan noin, mutta ymmärsit väärin. Halusin vain tehdä referaatin tästä keskustelusta lyhyesti.

Käytännössä joku menestynyt nyrkkeilijä on tämän keskustelun älykkäin henkilö.

Tästä syystä myös länsimaissa antiikin perinnön seurauksena naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden opiskella hyvin myöhään.

Nainen joka on heikompi on myös oletetusti ollut antiikin perinnössä tyhmyri.

Eli voimaton. Voima ja äly on aina kulkenut käsikädessä länsimaisessa sivistyksessä. Tästä syystä ihmisen suurin älykkyyden mittari on se miten hän pärjää kamppailussa ja selviää elossa.

Tahdoin tuoda vain tämän näkökulman esille, koska älykkyys on aina ollut kilpailua ja jatkuvaa taistelua.

Älykkyys ei itsessään ole kilpailua tai taistelua. Älykkyys on ominaisuus, joka ihmisellä on, toisilla sitä on ehkä enemmän ja toisilla vähemmän, ja eri ihmiset voi olla eri asioissa lahjakkaita tai älykkäitä. Älykkyys on väline, jota voi käyttää eri tarkoituksiin. Sitä voi käyttää oman edun ajamiseen tai sitten yhteisen hyvän edistämiseen, tai molempiin. Se on lahja, jota minun mielestä kuuluu käyttää oikein, eli yhteisen hyvän edistämiseen. Kaikki ei ole kilpailua, on olemassa myös yhteistyötä.

Tärkeintä on että pidät sen kilpailun pääkopassasi ja että se on taistelua.

Elimistösi taistelee jatkuvasti epäpuhtauksia vastaan yhteistyössä.

Taistelu ja kilpailu edistää yhteistä hyvää ja älykkyys on käsikädessä ihan sama kuin VOIMA on.

Ei älykkyyttä pidä alkaa romantisoimaan. Sellaista tekee hölmöläiset.

Elämässä syödään tai tullaan syödyksi. Tämä on pääasiallinen teema ja älykkyys liittyy siihen voimakkaasti.

Yhtälön tulos on se että älykkäämpi selviää eloon ja hölmö häviää. Joskus se vaatii yhteistyötä koska joukossa on voimaa. VOIMAAAA! Ottakaa voimakas asento kun luette sanan VOIMMAA!

Tämä on se sietämätön vastaus.

Älykkyys ei mitenkään ole sama asia kuin voima. Eikä se varsinkaan ole sama asia kuin fyysinen voima. Älykkyys riippuu aivojen toiminnasta, ja fyysinen voima taas lihasten vahvuudesta. Siis ihan eri elimet ja ominaisuudet. Älykkyys voi auttaa ympäristöön sopeutumisessa. Yksi sopeutumaan on yhteisön arvojen ja normien omaksuminen. Nykyisessä länsimaisessa sivistysyhteiskunnassa hierarkiaa ei selvitellä fyysisellä väkivallalla. Itse asiassa se on niin päin, että fyysistä väkivaltaa käyttävä joutuu yhteiskunnan hierarkiassa sinne alimmaksi, eli vankilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvon vähän nuorempiani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaan miehen neuvot rakkaimmilleen kirjoitti:

Taiteilija ja musiikan nero

Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.

Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.

Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.

Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.

Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.

Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.

Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).

Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.

Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.

Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.

Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.

Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.

Sen lisäksi pidätte ne  FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!

Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.

Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.

Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!

Myös sinulla tuntuu olevan tarve ajatella niin että olet muiden yläpuolella. Olet omasta mielestäsi kaikista kovin ja älykkäin. Tarve ajatella näin ei tule älykkyydestä, vaan ehkäpä vieteistä. Ihminen saa emotionaalisen hyvänolontunteen siitä, että kokee olevansa jonkun muun yläpuolella. Siksi ihminen haluaa ajatella olevansa muiden yläpuolella. Siis ihminen haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on muiden yläpuolella, koska se ajatus tuntuu niin hyvältä, eikä sitä hyvänolontunnetta halua menettää. Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeen muodostaa erilaisia hierarkioita. Näissä hierarkioissa ylöspäin pääseminen saa aikaan ihmisessä emotionaalisen hyvänolontunteen. Sama tunne tulee myös siitä, että ihminen vain ajattelee olevansa toisen yläpuolella, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Tästä seuraa luonnollisesti taipumus pitää itseään muita parempana. Jos tunne omasta paremmuudesta häilyy, voi tuloksena olla aggressiota, jonka avulla yritetään päästä parempaan asemaan tai säilyttää uhattu asema. Nämä netin keskustelupalstat, joissa mitään hierarkiaa ei ole ennalta määritetty, ovat hyviä kasvualustoja aggressiolle, jonka avulla yritetään sitä hierarkiaa määritellä.

Kyllä tavallaan noin, mutta ymmärsit väärin. Halusin vain tehdä referaatin tästä keskustelusta lyhyesti.

Käytännössä joku menestynyt nyrkkeilijä on tämän keskustelun älykkäin henkilö.

Tästä syystä myös länsimaissa antiikin perinnön seurauksena naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden opiskella hyvin myöhään.

Nainen joka on heikompi on myös oletetusti ollut antiikin perinnössä tyhmyri.

Eli voimaton. Voima ja äly on aina kulkenut käsikädessä länsimaisessa sivistyksessä. Tästä syystä ihmisen suurin älykkyyden mittari on se miten hän pärjää kamppailussa ja selviää elossa.

Tahdoin tuoda vain tämän näkökulman esille, koska älykkyys on aina ollut kilpailua ja jatkuvaa taistelua.

Älykkyys ei itsessään ole kilpailua tai taistelua. Älykkyys on ominaisuus, joka ihmisellä on, toisilla sitä on ehkä enemmän ja toisilla vähemmän, ja eri ihmiset voi olla eri asioissa lahjakkaita tai älykkäitä. Älykkyys on väline, jota voi käyttää eri tarkoituksiin. Sitä voi käyttää oman edun ajamiseen tai sitten yhteisen hyvän edistämiseen, tai molempiin. Se on lahja, jota minun mielestä kuuluu käyttää oikein, eli yhteisen hyvän edistämiseen. Kaikki ei ole kilpailua, on olemassa myös yhteistyötä.

Tärkeintä on että pidät sen kilpailun pääkopassasi ja että se on taistelua.

Elimistösi taistelee jatkuvasti epäpuhtauksia vastaan yhteistyössä.

Taistelu ja kilpailu edistää yhteistä hyvää ja älykkyys on käsikädessä ihan sama kuin VOIMA on.

Ei älykkyyttä pidä alkaa romantisoimaan. Sellaista tekee hölmöläiset.

Elämässä syödään tai tullaan syödyksi. Tämä on pääasiallinen teema ja älykkyys liittyy siihen voimakkaasti.

Yhtälön tulos on se että älykkäämpi selviää eloon ja hölmö häviää. Joskus se vaatii yhteistyötä koska joukossa on voimaa. VOIMAAAA! Ottakaa voimakas asento kun luette sanan VOIMMAA!

Tämä on se sietämätön vastaus.

Älykkyys ei mitenkään ole sama asia kuin voima. Eikä se varsinkaan ole sama asia kuin fyysinen voima. Älykkyys riippuu aivojen toiminnasta, ja fyysinen voima taas lihasten vahvuudesta. Siis ihan eri elimet ja ominaisuudet. Älykkyys voi auttaa ympäristöön sopeutumisessa. Yksi sopeutumaan on yhteisön arvojen ja normien omaksuminen. Nykyisessä länsimaisessa sivistysyhteiskunnassa hierarkiaa ei selvitellä fyysisellä väkivallalla. Itse asiassa se on niin päin, että fyysistä väkivaltaa käyttävä joutuu yhteiskunnan hierarkiassa sinne alimmaksi, eli vankilaan.

Älykkyys on juuri optimaalista voimaa ja sen keskittämistä ja fysiikan lakien hyödyntämistä itselle edullisesti ja vastustajan epäeduksi.

On mahdollista sisäänajaa älykkäitä ratkaisuja lihasmuistiin ja hermoihin, jolloin älykkyys on koodattu kehon reaktioihin.

Siksi älykkyys on sama kuin voima ja voima on älyä.

On älykästä käyttää voimaa vain sen verran kuin tarvitaan.

Te ette tuntuisi olevan älykkäitä, mutta olen sinnikäs ja jatkan teidän opettamista.

Olenhan ammatiltani opettaja ja älykäs ihminen. Opetan teille voimalla ja paatoksella.

Hmm eloton ei voi valjastaa voimaa ahneesti agressiiviseen käyttöönsä. Elollinen voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvon vähän nuorempiani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaan miehen neuvot rakkaimmilleen kirjoitti:

Taiteilija ja musiikan nero

Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.

Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.

Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.

Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.

Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.

Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.

Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).

Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.

Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.

Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.

Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.

Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.

Sen lisäksi pidätte ne  FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!

Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.

Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.

Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!

Myös sinulla tuntuu olevan tarve ajatella niin että olet muiden yläpuolella. Olet omasta mielestäsi kaikista kovin ja älykkäin. Tarve ajatella näin ei tule älykkyydestä, vaan ehkäpä vieteistä. Ihminen saa emotionaalisen hyvänolontunteen siitä, että kokee olevansa jonkun muun yläpuolella. Siksi ihminen haluaa ajatella olevansa muiden yläpuolella. Siis ihminen haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on muiden yläpuolella, koska se ajatus tuntuu niin hyvältä, eikä sitä hyvänolontunnetta halua menettää. Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeen muodostaa erilaisia hierarkioita. Näissä hierarkioissa ylöspäin pääseminen saa aikaan ihmisessä emotionaalisen hyvänolontunteen. Sama tunne tulee myös siitä, että ihminen vain ajattelee olevansa toisen yläpuolella, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Tästä seuraa luonnollisesti taipumus pitää itseään muita parempana. Jos tunne omasta paremmuudesta häilyy, voi tuloksena olla aggressiota, jonka avulla yritetään päästä parempaan asemaan tai säilyttää uhattu asema. Nämä netin keskustelupalstat, joissa mitään hierarkiaa ei ole ennalta määritetty, ovat hyviä kasvualustoja aggressiolle, jonka avulla yritetään sitä hierarkiaa määritellä.

Kyllä tavallaan noin, mutta ymmärsit väärin. Halusin vain tehdä referaatin tästä keskustelusta lyhyesti.

Käytännössä joku menestynyt nyrkkeilijä on tämän keskustelun älykkäin henkilö.

Tästä syystä myös länsimaissa antiikin perinnön seurauksena naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden opiskella hyvin myöhään.

Nainen joka on heikompi on myös oletetusti ollut antiikin perinnössä tyhmyri.

Eli voimaton. Voima ja äly on aina kulkenut käsikädessä länsimaisessa sivistyksessä. Tästä syystä ihmisen suurin älykkyyden mittari on se miten hän pärjää kamppailussa ja selviää elossa.

Tahdoin tuoda vain tämän näkökulman esille, koska älykkyys on aina ollut kilpailua ja jatkuvaa taistelua.

Älykkyys ei itsessään ole kilpailua tai taistelua. Älykkyys on ominaisuus, joka ihmisellä on, toisilla sitä on ehkä enemmän ja toisilla vähemmän, ja eri ihmiset voi olla eri asioissa lahjakkaita tai älykkäitä. Älykkyys on väline, jota voi käyttää eri tarkoituksiin. Sitä voi käyttää oman edun ajamiseen tai sitten yhteisen hyvän edistämiseen, tai molempiin. Se on lahja, jota minun mielestä kuuluu käyttää oikein, eli yhteisen hyvän edistämiseen. Kaikki ei ole kilpailua, on olemassa myös yhteistyötä.

Tärkeintä on että pidät sen kilpailun pääkopassasi ja että se on taistelua.

Elimistösi taistelee jatkuvasti epäpuhtauksia vastaan yhteistyössä.

Taistelu ja kilpailu edistää yhteistä hyvää ja älykkyys on käsikädessä ihan sama kuin VOIMA on.

Ei älykkyyttä pidä alkaa romantisoimaan. Sellaista tekee hölmöläiset.

Elämässä syödään tai tullaan syödyksi. Tämä on pääasiallinen teema ja älykkyys liittyy siihen voimakkaasti.

Yhtälön tulos on se että älykkäämpi selviää eloon ja hölmö häviää. Joskus se vaatii yhteistyötä koska joukossa on voimaa. VOIMAAAA! Ottakaa voimakas asento kun luette sanan VOIMMAA!

Tämä on se sietämätön vastaus.

Älykkyys ei mitenkään ole sama asia kuin voima. Eikä se varsinkaan ole sama asia kuin fyysinen voima. Älykkyys riippuu aivojen toiminnasta, ja fyysinen voima taas lihasten vahvuudesta. Siis ihan eri elimet ja ominaisuudet. Älykkyys voi auttaa ympäristöön sopeutumisessa. Yksi sopeutumaan on yhteisön arvojen ja normien omaksuminen. Nykyisessä länsimaisessa sivistysyhteiskunnassa hierarkiaa ei selvitellä fyysisellä väkivallalla. Itse asiassa se on niin päin, että fyysistä väkivaltaa käyttävä joutuu yhteiskunnan hierarkiassa sinne alimmaksi, eli vankilaan.

Älykkyys on juuri optimaalista voimaa ja sen keskittämistä ja fysiikan lakien hyödyntämistä itselle edullisesti ja vastustajan epäeduksi.

On mahdollista sisäänajaa älykkäitä ratkaisuja lihasmuistiin ja hermoihin, jolloin älykkyys on koodattu kehon reaktioihin.

Siksi älykkyys on sama kuin voima ja voima on älyä.

On älykästä käyttää voimaa vain sen verran kuin tarvitaan.

Te ette tuntuisi olevan älykkäitä, mutta olen sinnikäs ja jatkan teidän opettamista.

Olenhan ammatiltani opettaja ja älykäs ihminen. Opetan teille voimalla ja paatoksella.

Jaa että ei olla älykkäitä? Tässä sitten nähdään taas se ilmiö, että eri tavalla ajattelevaa pidetään tyhmänä. Vaikka itse olisi aivan väärässä. Minua on vähän huolettanut tuo sinun ajatusmaailmasi. Se nimittäin voi olla vaaraksi sekä sinulle itsellesi että muille ihmisille. Jos käytät fyysistä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan, niin pahimmassa tapauksessa se toinen ihminen kuolee. Ja sinä joudut vankilaan taposta tai murhasta.

äly 0I ja off on kirjoitti:

Hmm eloton ei voi valjastaa voimaa ahneesti agressiiviseen käyttöönsä. Elollinen voi.

Tassäpä se tulikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvon vähän nuorempiani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaan miehen neuvot rakkaimmilleen kirjoitti:

Taiteilija ja musiikan nero

Udo Jürgens — Griechischer Wein laulussaan hienosti kiteyttää kaiken. Kannattaa kuunnella rivien välistä.

Vähintään kuunnella laulua kun luette älykästä viestiäni.

Elämää lukemalla voi oppia kokemaan älykkyyden. Lukemisella en tarkoita mitään fuckin!!! kirjojen lukemista. Kirjat on peppusta, niistä oppii vain asioita toistavaksi pali2.

Pitää lukea tilanteita. Toki jos on syntymästään tyh-mä, niin voi lukea valmiiksi keksittyjä ideoita filosoweilta ja muilta tirehtööreiltä. Niiltä voi saada vinkkejä. Ei silti pidä lukea kuin kolme kirjaa elämänsä aikana.

Kirjoista voi löytyä älykkyyttä, voi myös tehdä hyvin typeräksi ajattelemattomaksi pöyhkimykseksi.

Ne pöyhkeilevät ovat typeriä kuin mandeloonit. Lukevat muiden juttuja oivaltamatta kokonaisuuksia ja toistelevat niiden irrallisia ideoita kuin papukaijat. Sellainen tyhmäperc oikeasti kuvittelee olevansa ja omistavansa älykkyyden. Sellainen oikeastaan on vain hölmö jolla on pää täynnä turhaa roskaa, jota ei osaa edes käyttää mihinkään muuhun kuin pöyhkeilyyn.

Kaikkea voi kyllä ymmärtää ihan vaan möllöttämällä silmät auki ja pitämällä korvat pystyasennossa. Tätä hyvät ystävät kutsutaan elämänkouluksi. Tietoa ei tarvita jos on hoksottimet lukea. Tietoa on kaikkialla ja se vaatii lukemista (ei kirjojen vaan todellisuuden palikat).

Sitten pitää tehdä. Vain tekemällä asioita löytää älykkyyden ja se ei oikeasti aina löydy. Voi mennä pitkiäkin aikoja että älykkyys on tiessään.

Siksi sinun hyvä ystävä sielä kotikonttorissa, sinun pitää etsiä älykkyyttä eri tilanteista ja erilaisista ratkaisuista.

Älykkyyttä ei löydy kaavoista ja tutuista ympäristöistä.

Etsiville neuvoisin valitsemaan noin kolme kirjaa opiskeltavaksi. Ne riittää koko elämän ajaksi.

Ei yhtään enempää tai muututte mandelooteiksi. Ylipäätään suosittelisin ihan jokaiselle vain korkeintaan kolmea kirjaa. Yhdelläkin pärjää hyvin.

Sen lisäksi pidätte ne  FAKING!!! silmät ja korvat auki. Pyritte ajattelemaan itse ettekä ajattele kuten ne kirjat ajattelee. Ettekä todellakaan sisäänaja niitä kirjoja tai niiden ajattelumalleja sisälle pääkoppaanne, tai muututte mandelooteiksi. Uskokaa minua. Ette todellakaan halua muuttua mandelootiksi!!!

Tässä kevyet vinkit kaikille niille jotka haluavat tutustua älykkyyteen ja etsiä sitä.

Muistakaa että älykkyys ei ole teissä ja ette saa sitä koskaan kiinni. Voitte välillä surffailla sillä ikään kuin aalloilla, mutta usein menetätte sen.

Noh, menkää nyt siittä! Senkin mandelootit!

Myös sinulla tuntuu olevan tarve ajatella niin että olet muiden yläpuolella. Olet omasta mielestäsi kaikista kovin ja älykkäin. Tarve ajatella näin ei tule älykkyydestä, vaan ehkäpä vieteistä. Ihminen saa emotionaalisen hyvänolontunteen siitä, että kokee olevansa jonkun muun yläpuolella. Siksi ihminen haluaa ajatella olevansa muiden yläpuolella. Siis ihminen haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on muiden yläpuolella, koska se ajatus tuntuu niin hyvältä, eikä sitä hyvänolontunnetta halua menettää. Ihminen on laumaeläin, jolla on tarpeen muodostaa erilaisia hierarkioita. Näissä hierarkioissa ylöspäin pääseminen saa aikaan ihmisessä emotionaalisen hyvänolontunteen. Sama tunne tulee myös siitä, että ihminen vain ajattelee olevansa toisen yläpuolella, vaikkei todellisuudessa olisikaan. Tästä seuraa luonnollisesti taipumus pitää itseään muita parempana. Jos tunne omasta paremmuudesta häilyy, voi tuloksena olla aggressiota, jonka avulla yritetään päästä parempaan asemaan tai säilyttää uhattu asema. Nämä netin keskustelupalstat, joissa mitään hierarkiaa ei ole ennalta määritetty, ovat hyviä kasvualustoja aggressiolle, jonka avulla yritetään sitä hierarkiaa määritellä.

Kyllä tavallaan noin, mutta ymmärsit väärin. Halusin vain tehdä referaatin tästä keskustelusta lyhyesti.

Käytännössä joku menestynyt nyrkkeilijä on tämän keskustelun älykkäin henkilö.

Tästä syystä myös länsimaissa antiikin perinnön seurauksena naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden opiskella hyvin myöhään.

Nainen joka on heikompi on myös oletetusti ollut antiikin perinnössä tyhmyri.

Eli voimaton. Voima ja äly on aina kulkenut käsikädessä länsimaisessa sivistyksessä. Tästä syystä ihmisen suurin älykkyyden mittari on se miten hän pärjää kamppailussa ja selviää elossa.

Tahdoin tuoda vain tämän näkökulman esille, koska älykkyys on aina ollut kilpailua ja jatkuvaa taistelua.

Älykkyys ei itsessään ole kilpailua tai taistelua. Älykkyys on ominaisuus, joka ihmisellä on, toisilla sitä on ehkä enemmän ja toisilla vähemmän, ja eri ihmiset voi olla eri asioissa lahjakkaita tai älykkäitä. Älykkyys on väline, jota voi käyttää eri tarkoituksiin. Sitä voi käyttää oman edun ajamiseen tai sitten yhteisen hyvän edistämiseen, tai molempiin. Se on lahja, jota minun mielestä kuuluu käyttää oikein, eli yhteisen hyvän edistämiseen. Kaikki ei ole kilpailua, on olemassa myös yhteistyötä.

Tärkeintä on että pidät sen kilpailun pääkopassasi ja että se on taistelua.

Elimistösi taistelee jatkuvasti epäpuhtauksia vastaan yhteistyössä.

Taistelu ja kilpailu edistää yhteistä hyvää ja älykkyys on käsikädessä ihan sama kuin VOIMA on.

Ei älykkyyttä pidä alkaa romantisoimaan. Sellaista tekee hölmöläiset.

Elämässä syödään tai tullaan syödyksi. Tämä on pääasiallinen teema ja älykkyys liittyy siihen voimakkaasti.

Yhtälön tulos on se että älykkäämpi selviää eloon ja hölmö häviää. Joskus se vaatii yhteistyötä koska joukossa on voimaa. VOIMAAAA! Ottakaa voimakas asento kun luette sanan VOIMMAA!

Tämä on se sietämätön vastaus.

Älykkyys ei mitenkään ole sama asia kuin voima. Eikä se varsinkaan ole sama asia kuin fyysinen voima. Älykkyys riippuu aivojen toiminnasta, ja fyysinen voima taas lihasten vahvuudesta. Siis ihan eri elimet ja ominaisuudet. Älykkyys voi auttaa ympäristöön sopeutumisessa. Yksi sopeutumaan on yhteisön arvojen ja normien omaksuminen. Nykyisessä länsimaisessa sivistysyhteiskunnassa hierarkiaa ei selvitellä fyysisellä väkivallalla. Itse asiassa se on niin päin, että fyysistä väkivaltaa käyttävä joutuu yhteiskunnan hierarkiassa sinne alimmaksi, eli vankilaan.

Älykkyys on juuri optimaalista voimaa ja sen keskittämistä ja fysiikan lakien hyödyntämistä itselle edullisesti ja vastustajan epäeduksi.

On mahdollista sisäänajaa älykkäitä ratkaisuja lihasmuistiin ja hermoihin, jolloin älykkyys on koodattu kehon reaktioihin.

Siksi älykkyys on sama kuin voima ja voima on älyä.

On älykästä käyttää voimaa vain sen verran kuin tarvitaan.

Te ette tuntuisi olevan älykkäitä, mutta olen sinnikäs ja jatkan teidän opettamista.

Olenhan ammatiltani opettaja ja älykäs ihminen. Opetan teille voimalla ja paatoksella.

Jaa että ei olla älykkäitä? Tässä sitten nähdään taas se ilmiö, että eri tavalla ajattelevaa pidetään tyhmänä. Vaikka itse olisi aivan väärässä. Minua on vähän huolettanut tuo sinun ajatusmaailmasi. Se nimittäin voi olla vaaraksi sekä sinulle itsellesi että muille ihmisille. Jos käytät fyysistä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan, niin pahimmassa tapauksessa se toinen ihminen kuolee. Ja sinä joudut vankilaan taposta tai murhasta.

Olet pöyhkeä. Et ole lainkaan huolissasi muista, mutta minusta.

Tälläkin hetkellä joku käyttää älyä satuttaakseen toista ja toinen ihminen kuolee ja tällä hetkellä joku menee siitä syystä vankilaan.

Minähän olen ajatusmaailmassa juuri älykkyyttä eli väkivaltaa ja ahneutta vastaan.

Älykkyys on suora linkki ahneuteen, juonitteluun, väkivaltaan ja se on voimaa mitä liikutellaan elollisina.

Älykkyyttä on kaikkialla ja se tapahtuu missä vain kunhan löydät sen.

Sitä ei voi valjastaa mihinkään hyvään. Se pitää muistaa.

Siksi olenkin kehottanut luopumaan älykkyydestä.

Tästä on myös mainintoja Raamatussa, joka ei perustu älykkyyteen tai rationaalisuuteen.

Älykkyys on voimaa, jota elollinen käyttää itsekkäisiin pyrkimyksiin, koska ei ole eloton ja pelkää elottomaksi tulemista. Joku toinen voimaa käyttävä, voi tehdä voimalla elottomaksi huvikseen tai syödäkseen. Syitä voi olla monia.

Jokainen kuitenkin tulee vielä elottomaksi, mutta voima ylläpitää kilpailua itsestään ovelasti.

Voima kosiskelee käyttäjäänsä ja tekee käyttäjänsä ylpeäksi.

Siksi älykkyys on mahdollista sulkea zen-meditaatiolla. Ajatuksista luopuminen ja vastaanotto.

Varokaa älykkyyttä. Siinä piilee ihmiskunnan tuho.

Sellaista voimaa ei voida valjastaa vilpittömästi elollisen kautta, joka palvoo älyä.

Prometheus toi tuhon kirjoitti:

Älykkyys on voimaa, jota elollinen käyttää itsekkäisiin pyrkimyksiin, koska ei ole eloton ja pelkää elottomaksi tulemista. Joku toinen voimaa käyttävä, voi tehdä voimalla elottomaksi huvikseen tai syödäkseen. Syitä voi olla monia.

Jokainen kuitenkin tulee vielä elottomaksi, mutta voima ylläpitää kilpailua itsestään ovelasti.

Voima kosiskelee käyttäjäänsä ja tekee käyttäjänsä ylpeäksi.

Siksi älykkyys on mahdollista sulkea zen-meditaatiolla. Ajatuksista luopuminen ja vastaanotto.

Varokaa älykkyyttä. Siinä piilee ihmiskunnan tuho.

Sellaista voimaa ei voida valjastaa vilpittömästi elollisen kautta, joka palvoo älyä.

Olin väärässä kun väitin että voima ei ole älykkyyttä.

Nyt tiedän paremmin.

Anteeksi vielä kerran typeryyttäni.