Mihin te naiset tarvitsette miestä synnytyksessä?

Huonossa suhteessa voi toki tuntua ettei halua toisen näkevän itseä niin haavoittuvaisena ja toisten armoilla.

Mun mies olisi ottanut eron jos olisin kieltänyt synnykseen mukaan tulon 😀

Oli hänestä paljonkin apua. Kuka pitäisi kädestä kiinni tai auttaisi vessaan? Kenen kanssa juttelisi tai kelle valittaisi kipuja?

Henkilökunta käy välillä vaan tarkastamassa, yksin siellä muuten ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut miestä viisaudenhampaan poistoon, en käsileikkaukseen, en jalkaleikkaukseen. Enkä usko kaipaavani synnytykseenkään. Tulee jos haluaa.

Kylläpä keksit näppärät vertaukset. Et ilmeisesti tarvinnut miehen apua mihinkään jalkaleikkauksen jälkeenkään, menit heti kauppaan ja kokkasit perheelle ruuat?

Kävin kaupassa ennen leikkausta ostamassa kuukauden sapuskat ja muut tarpeelliset. Kokkasin aterioita valmiiksi pakastimeen ja sulateltiin/lämmitettiin sieltä. Viikko leikkauksesta lähdin kyynärsauvojen avulla mustikkametsään. Oliko muita älykkäitä kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tehtävä on olla turvana. Haluaisitko itse isänä olla jossain muualla kun lapsen sydänäänet heikkenee, mutta henkilökunta vetkuttelee sektioon lähtemistä? Vai haluaisitko olla paikalla ja vaatia parasta mahdollista hoitoa lapsellesi ja sen äidille? Ja jos kaikki ei menekkään hyvin, haluaisitko olla paikalla näkemässä lapsesi elossa edes hetken?

Eli isän tehtävä on uhkailla kätilöitä ja lääkäreitä??

Sinne ei ylipäätään välttämättä edes kutsuta ajoissa lääkäriä, jos sitä ei ole vaatimassa ja kätilöitä on ihan joka lähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut miestä viisaudenhampaan poistoon, en käsileikkaukseen, en jalkaleikkaukseen. Enkä usko kaipaavani synnytykseenkään. Tulee jos haluaa.

Hmmm, en kyllä vertaisi noita asioita synnytykseen. Mä kyllä muuten tarvitsin miestäni päiväkirurgiseen toimenpiteeseen, kun sieltä sai kotiutua vain saattajan kanssa.

Mä sain kotiutua taksikuskin kanssa kun kotona oli joku vastassa. En siis tarvinnut miestä sairaalassa missään vaiheessa. Sairaalaan menin julkisilla.

Oli kiva kun oli seurana. Ponnistus vaihe ei välttämättä kestä niin kauaa vaikka jotuu sairaalassa olemaan pitkäänkin.

Sitäpaitsi itselleni oli tärkeää, että kun on yhteinen lapsi pääsee näkemään ja kokemaan Alusta asti syntymän ihmeen. Isä oli se joka otti kopin, pesi ja kapaloi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennenwanhaan naiset eivät tarvinneet tai halunneet miestä sinne. 

Nykyään moni mies kyllä ihan haluaakin mennä mukaan. 

Yhteiskunta on pehmennyt, niin miehet kuin naisetkin. 

Miksi tätä on alanuoletettu? Tottahan se. 

PS. Kyllä nykynaiset on aika marjanpoimijoita esiäiteihinsä verrattuna vaikka pitävätkin itsestään enemmän meteliä kuin edeltäjänsä. Jos alanuolet tuli tuosta pehmenemisestä. 

....niin kyllä se on taas tätä uus avuttomuutta että ukon pitää olla siellä vieressä istumassa vuorokausi tolkulla ihan v..un epämukavalla jakkaralla. Enemmän hyötyä olis jos se olis kotona laittamassa kotia kuntoon tai vaikka pesemässä pyykkiä sillä aikaa. Ei ihme että nykyään lapsen kanssa ei ehdi kumpikaan edes suihkussa läydä kun kaikki pitää tehdä yhdessä. Ennen akat pärjäs viikkoja yksin 5-10 lapsen kanssa kun äijät oli tukin uitossa....miksi nykyään ei pärjätä vaikka on tiski ja pesukoneet?

Lapsen syntymä on ainutlaatuinen tapahtuma myös miehelle. Moni mies haluaa olla mukana siinä. Ennen synnytyksessä avustamassa saattoi olla oma äiti, sisko, anoppi tai naapuri. Lähtisitkö sinä oman naapurisi synnytykseen lapsenpäästäjäksi, jos hän sattuukin synnyttämään kotonaan?

Edelleen jankutan samaa, että nykyään kätilöitä on niin vähän, että synnyttäjä voi joutua olemaan tuntikausia yksin. Siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä.

Aiheellinen kysymys! Mihin miehiä ylipäätään tarvitsee häh?!?!1

Ap ei ole selvästi ollut synnyttäjän roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tehtävä on olla turvana. Haluaisitko itse isänä olla jossain muualla kun lapsen sydänäänet heikkenee, mutta henkilökunta vetkuttelee sektioon lähtemistä? Vai haluaisitko olla paikalla ja vaatia parasta mahdollista hoitoa lapsellesi ja sen äidille? Ja jos kaikki ei menekkään hyvin, haluaisitko olla paikalla näkemässä lapsesi elossa edes hetken?

Eli isän tehtävä on uhkailla kätilöitä ja lääkäreitä??

Ei, vaan mies tuntee vaimonsa niin hyvin, että näkee, jos tällä on liian kovat kivut tai joku muu pielessä. Kätilön mielestä alatiesynnytys voi jatkua, mutta mies voi vaatia, että lääkäri käy katsomassa tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut miestä viisaudenhampaan poistoon, en käsileikkaukseen, en jalkaleikkaukseen. Enkä usko kaipaavani synnytykseenkään. Tulee jos haluaa.

Kylläpä keksit näppärät vertaukset. Et ilmeisesti tarvinnut miehen apua mihinkään jalkaleikkauksen jälkeenkään, menit heti kauppaan ja kokkasit perheelle ruuat?

Kävin kaupassa ennen leikkausta ostamassa kuukauden sapuskat ja muut tarpeelliset. Kokkasin aterioita valmiiksi pakastimeen ja sulateltiin/lämmitettiin sieltä. Viikko leikkauksesta lähdin kyynärsauvojen avulla mustikkametsään. Oliko muita älykkäitä kysymyksiä.

Sulla on kyllä maailman avuttomin mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut miestä viisaudenhampaan poistoon, en käsileikkaukseen, en jalkaleikkaukseen. Enkä usko kaipaavani synnytykseenkään. Tulee jos haluaa.

Hmmm, en kyllä vertaisi noita asioita synnytykseen. Mä kyllä muuten tarvitsin miestäni päiväkirurgiseen toimenpiteeseen, kun sieltä sai kotiutua vain saattajan kanssa.

Mä sain kotiutua taksikuskin kanssa kun kotona oli joku vastassa. En siis tarvinnut miestä sairaalassa missään vaiheessa. Sairaalaan menin julkisilla.

Miksi ihmeessä sinulla piti kotona olla joku? Tosi kova tyyppi olisi pärjännyt yksinkin.

Jouduin suoraan synnytyksen jälkeen leikkaussaliin ja siitä heräämöön kuudeksi tunniksi. Vauva pääsi isänsä paidan alle lämpöiseen siksi aikaa. Onneksi lapsen isä oli synnytyksessä mukana, ei pelkästään minun takiani, vaan myös lapsemme ensihetkien vuoksi.

Ööö, tuntuipa nyt vain luontevalta jakaa meidän molempien elämien tärkein ja koskettavin tapahtuma yhdessä. Sain kannustusta ja rakkautta kiperillä hetkillä sekä yksinkertaisesti seuraa pitkinä tunteina  ja siitä oli minulle paljonkin apua. Mies voi myös esim.hieroa selkää, tuoda vettä, viedä viestiä henkilökunnalle, laittaa väliaikatietoja sukulaisille jne. Ja sitten se ihanin ja tärkein: jakaa se uskomaton hetki kun vauva on juuri syntynyt, katsoa kun mies opettelee kylvettämään onnenkyyneleet silmissään. 

Olin tosi onnellinen, että mies oli mukana. En vaihtaisi sitä yhteistä kokomusta mihinkään.

Mies oli esikoisen synnytyksessä mukana, eikä hänestä oikein hyötyä ollut, päinvastoin. Tottakai mies haluaa nähdä lapsensa syntymän (kai?) mutta minulle hänestä ei ollut mitään apua.

Toisen syntymään ei sitten tullut mukaan koska hoiti isompaa kotona.

En kaivannut tukea kuin vasta ponnistusvaiheessa, teki niin kipeää. Onneksi mukana oli kätilöopiskelija joka sanoi että saan puristaa hänen kättään. :)

Ainoastaan sillä hetkellä kun piti ponnistaa ja otti niin kipeää, niin olisin varmaan itkenyt jos ei olisi ollut ketään kenestä pitää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tehtävä on olla turvana. Haluaisitko itse isänä olla jossain muualla kun lapsen sydänäänet heikkenee, mutta henkilökunta vetkuttelee sektioon lähtemistä? Vai haluaisitko olla paikalla ja vaatia parasta mahdollista hoitoa lapsellesi ja sen äidille? Ja jos kaikki ei menekkään hyvin, haluaisitko olla paikalla näkemässä lapsesi elossa edes hetken?

Eli isän tehtävä on uhkailla kätilöitä ja lääkäreitä??

Ei, vaan mies tuntee vaimonsa niin hyvin, että näkee, jos tällä on liian kovat kivut tai joku muu pielessä. Kätilön mielestä alatiesynnytys voi jatkua, mutta mies voi vaatia, että lääkäri käy katsomassa tilanteen.

eli mansplainata kätilölle , joka on ammattilainen ja kiukutella ja pilata kätilön päivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarvinnut miestä viisaudenhampaan poistoon, en käsileikkaukseen, en jalkaleikkaukseen. Enkä usko kaipaavani synnytykseenkään. Tulee jos haluaa.

Hmmm, en kyllä vertaisi noita asioita synnytykseen. Mä kyllä muuten tarvitsin miestäni päiväkirurgiseen toimenpiteeseen, kun sieltä sai kotiutua vain saattajan kanssa.

Mä sain kotiutua taksikuskin kanssa kun kotona oli joku vastassa. En siis tarvinnut miestä sairaalassa missään vaiheessa. Sairaalaan menin julkisilla.

Mulle sanottiin, että pitää olla joku omainen, taksikuski ei riitä. 

Mutta ylipäätään, mä oon parisuhteessa mieheni kanssa, joka on lasteni isä (olishan varmaan taksikuskin voinut pyytää hoitamaan senkin homman...?) Mulle on ihan luontevaa tukeutua häneen kaikissa asioissa, samoin kuin hänellä minuun. Minusta se on ihan luonteva osa parisuhdetta ja sitä, että ollaan vanhempia yhdessä. Mä jouduin vähän aikaa sitten onnettomuuteen, jonka takia mieheni on sitten joutunut hoivailemaan ja passaamaan mua vähän enemmän, ja hänen mielestään se on kuulemma mukavaa. 

Lisäksi: synnytyksestä alkaa paitsi lapsen elämä ja äidin äitiys, myös isän isyys. Se on yhtä tärkeä tarina kuin äidin äitiyskin. Jos toivoo miehen myöhemmin luovan lapseen kiinteän suhteen ja huolehtivan tästä yhtä lailla äidin kanssa, ei kannata väheksyä isän roolia missään vaiheessa.  

En tiedä millainen mies ja parisuhde sinulla on mutta toki jokainen miettiköön omalta kohdaltaan. Oma mieheni on korvaamattomaksi avuksi ja tueksi siellä. Ensinnäkin synnytykseni ovat kokonaisuudessaan pitkiä ja vaikeita. Synnytän + 26h ja päädyn tyypillisesti leikkauksen ja verensiirron kautta osastolle. Mies on jo seurana korvaamaton ja osaa helpottaa kipujani. Synnytyksen jälkeen on heti vauvan kanssa jos minä en pysty. Henkisenä tukena korvaamaton.

Ennen lapsiemme syntymistä eli avautumisvaiheessa oli ihanaa, että mieheni oli tukenani ja myös heti, kun lapsemme olivat syntyneet. Itse synnytyksien hetkellä en tarvinnut miestäni viereeni voivottelemaan.

T.Neljän lapsen äiti ja ihanan miehen vaimo