Mihin te naiset tarvitsette miestä synnytyksessä?

Mitä helvettiä, eikö mies voi sen verran "uhrautua" että tulisi edes synnytykseen äidin tueksi mukaan?! Kaikkiko pitää olla niin helppoa ja valmista miehelle??

Vierailija kirjoitti:

Jouduin suoraan synnytyksen jälkeen leikkaussaliin ja siitä heräämöön kuudeksi tunniksi. Vauva pääsi isänsä paidan alle lämpöiseen siksi aikaa. Onneksi lapsen isä oli synnytyksessä mukana, ei pelkästään minun takiani, vaan myös lapsemme ensihetkien vuoksi.

Sama juttu. Pieleen mennyt alatiesynnytys ja sen jälkeen pieleen mennyt sektio. Minä päädyin teholle kolmeksi päiväksi. Vauva pääsi heti maailmaan tultuaan isän ihoa vasten, ja isä myös hoiti häntä ne ensimmäiset päivät. Ja hoiti vielä kotonakin, minä kun olin ihan puolinainen ihminen vielä puoli vuotta enkä saanut edes nostaa mitään.

Ei, vaan mies tuntee vaimonsa niin hyvin, että näkee, jos tällä on liian kovat kivut tai joku muu pielessä. Kätilön mielestä alatiesynnytys voi jatkua, mutta mies voi vaatia, että lääkäri käy katsomassa tilanteen.[/quote]

eli mansplainata kätilölle , joka on ammattilainen ja kiukutella ja pilata kätilön päivä?[/quote]

Mikäs yli lauta jon.ne tunki tähän keskusteluun, kun ei selvästikään kokemusta synnytyksistä :D  Halusitko tulla kiukuttelemaan ja pilaamaan jonkun synnyttäjän päivän? Taitaa harmittaa kun itse et ole nais ta saanut...

Näen asian enemmänkin niin, että isä saa nähdä lapsen heti. Toki hänestä on seuraa myös äidille.

Periaatteessa en kai olisi tarvinnutkaan mutta käytäntö oli vähän eri.

Ihan alkujaan en olisi itse edes tajunnut soittaa taksia ja lähteä sairaalaan synnyttämään. Supistukset alkoivat ihan salamana 3min välein niin rajuina, että konttasin kivusta lattialla. En tajunnut synnytyksen käynnistyneen, oikeasti. Alle 2h ja lapsi oli isänsä sylissä. Sairaalassa mies talutti minut oikeaan paikkaan, pyysi kivunlievitystä useaan kertaan, hoiti tiskillä paperiasiat jos sellaisia oli ja salissa kätilön pyynnöstä hälytti saliin apua. Sairaalassa hoiti vauvaa niin paljon kuin mahdollista, haki mulle vettä ja mitähän muuta kun en oikein ollut liikuntakykyinen ekoina tunteina.

Ja olihan se henkinen tuki siinä ehkä vielä parempaa, ensimmäinen synnytys jännitti ja pelotti ihan pirusti! Vaikka olin lukenut synnytyksen kulusta ja muusta etukäteen, että teoria oli hallussa, oli se siltin aivan erilaista olla sitä itse kokemassa.

Toiseen synnytykseen mies ei sitten lähtenyt, ei tarvinnut esikoistakaan laittaa hoitoon. Synnytys eteni myös vähän maltillisemmin ja vaikka meinasin käyriltä lähteä synnytyspeloissani karkuun (pieniä traumoja ekasta kerrasta), niin hyvin se meni ilman tukea kuitenkin. Kätilö oli ihan paras, aivan toista kuin ekalla kerralla. Eikä se toisella kerralla ollut ihan niin pelottavaa enää, olinhan jo kerran kokenut synnytyksen.

Henkiseksi tueksi. Niin suureen elämäntapahtumaan ja rankkaan ponnistukseen en haluaisi kyllä ketään muuta luokseni, kun oman puolison. Ja puoliso tottakai haluaa olla paikalla, kun hänen oma lapsensa syntyy. Jos apn mielestä mies on vain tiellä, niin ehkä hänellä on mennyt aikoinaan puolison valinta pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan mies tuntee vaimonsa niin hyvin, että näkee, jos tällä on liian kovat kivut tai joku muu pielessä. Kätilön mielestä alatiesynnytys voi jatkua, mutta mies voi vaatia, että lääkäri käy katsomassa tilanteen.

eli mansplainata kätilölle , joka on ammattilainen ja kiukutella ja pilata kätilön päivä?

Mikäs yli lauta jon.ne tunki tähän keskusteluun, kun ei selvästikään kokemusta synnytyksistä :D  Halusitko tulla kiukuttelemaan ja pilaamaan jonkun synnyttäjän päivän? Taitaa harmittaa kun itse et ole nais ta saanut...

Mietin vain miksi se miehen sana painaisi sairaalassa enemmän kuin kätilön. seuraavaksi mies mukaan gynelogille neuvomaan miten kosketellaan hellästi jne. ?  envastusta miehen mukana oloa, mutta kuulostaa ihmeelliseltä jos luullaan , että se mies tietää synnytyksestä enemmän kuin kätilö ja miksi nainen ei osaa itse puhua kätilölle?

No eipä oikeastaan mihinkään. Lähinnä se että tuua ny kattoon mitä joudun kestään

Minä tarvitsin miestäni hieromaan selkääni supistusten aikana.

.

Ystävän mies joutui hälyyttämään apua, kun vaimo lakkasi hengittämästä.

Olisihan se kiva, että joku toisi vettä, pöyhisi tyynyä ja pitäisi kädestä kiinni. Henkisenä tukena.

No jos synnytyslääkäri on mies, niin hän on varmaan ihan tarpeellinen. 

Höpö höpö, taas tätä.. Samat naiset valittaa, jotka valittaa ettei mies tarpeeksi osallistu. Ei ole omaa aikaa- nyyh..

Ap

Kunnollinen mies nyt haluaakin mukaan synnytykseen. Varmaan osaa olla ainakin henkisenä tukena, jos ei nyt mikään tampio ole.

En mihinkään. Sanoinkin, ettei tarvii tulla, jos on muuta.

Hän halus ja kivahan se oli juttuseurana ja henkisenä tukena kuitenkin. Oli muksun kanssa, kun tein kuolemaa.

Koska mies on syntyvän lapsen isä, joten tottakai hän on paikalla tapaamassa omaa lastansa ensikertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan mies tuntee vaimonsa niin hyvin, että näkee, jos tällä on liian kovat kivut tai joku muu pielessä. Kätilön mielestä alatiesynnytys voi jatkua, mutta mies voi vaatia, että lääkäri käy katsomassa tilanteen.

eli mansplainata kätilölle , joka on ammattilainen ja kiukutella ja pilata kätilön päivä?

Mikäs yli lauta jon.ne tunki tähän keskusteluun, kun ei selvästikään kokemusta synnytyksistä :D  Halusitko tulla kiukuttelemaan ja pilaamaan jonkun synnyttäjän päivän? Taitaa harmittaa kun itse et ole nais ta saanut...

Mietin vain miksi se miehen sana painaisi sairaalassa enemmän kuin kätilön. seuraavaksi mies mukaan gynelogille neuvomaan miten kosketellaan hellästi jne. ?  envastusta miehen mukana oloa, mutta kuulostaa ihmeelliseltä jos luullaan , että se mies tietää synnytyksestä enemmän kuin kätilö ja miksi nainen ei osaa itse puhua kätilölle?

Minä olin kivusta niin sekaisin etten pystynyt puhumaan. En myöskään kuullut ja ymmärtänyt kuulemaani muuten kuin siten, että mies selitti samat asiat uudestaan ja uudestaan. Mies myös tuntee minut, kätilö ei tiedä miten reagoin.

Täällä taas telaketjufemakot tehnyt tästäkin asiasta elämää suuremman.

Ei ne pärjää synnyksestäkään ilman miestä. Pakottavat mukaan, jollain ohuella syyllä. "Onhan se sunkin lapsi!" Onkohan vaan. Muija käyny spermapankissa, kun oman tossukan perimä ei kelpaa.

Näin jälkeenpäin olen iloinen, että mies oli mukana, koska:

- synnytys kesti 34h. Kätilöt olivat paikalla yhteensä 3,5h. Oelkäsin tajuttomasti ja oli ihanaa, etten joutunut makaamaan yksin peloissani koko ajan.

- oksensin kuin hullu ja jouduin tiputukseen. Mies ojensi oksennuspussin ja hävitti käytetyn pussin. Itse olin laitteissa kiinni enkä pystynyt nousemaan sängystä.

- vihaan lässyttämistä. Mies osasi omalla äänenpainollaan korjata lässyttäviä kätilöitä.

- jouduin leikkkauspöydälle synnytyksen jälkeen ja mies vietti kolme ensimmäistä tuntia lapsen kanssa kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys voi kestää pitkään ja siinä joutuisi olemaan pitkiä aikoja yksin. Ei ole kiva olla kivuissaan yksin ja huomata, että joku ei ole nyt oikein. Siinä ei välttämättä hoksaa soittaa apua ja vaikka hoksaisikin, voi mennä pitkään, että kätilö ehtii paikalle. Oma mies oli ihan huippu, en olisi pärjännyt ilman häntä.

Minä taas en nimenomaan halua kenenkään näkevän kivuissa kieriskelemistäni.

Ihanaa löytää kohtalontoveri. Minäkin olen aina hävennyt kivun näyttämistä. Olen lapsena murtanut varpaani liikuntatunnilla enkä kehdannut sanoa kenellekään. Uskon, etten ikinä pysty hankkimaan lapsia tämän takia.

Hoitamaan muonitus ja kuuntelemaan mielenkiintoinen ulosanti. Kameraakin jonkun pitää käyttää kun mamia ei selfiet oikein hetkessä innosta.