Hei noin viiskymppiset! Osallistuivatko teidän isänne kotitöihin?

Isä on syntynyt 1946 ja kyllä hän osallistui siivouksiin ja teki ruokaa ainakin silloin kun äiti ei ollut kotona. Isä oli myös mukana synnytyksessä 1971, joka ei ollut ihan normijuttu tuohon aikaan. Luulisin että nyt kun ovat eläkeläisiä, niin osallituu vielä enemmän kodin askareisiin, kuin työiässä.

Viisikymppisten isät ovat eläneet ainakin maalla sitä aikaa, kun oli erikseen miesten ja naisten työt. Naiset eivät kengittäneet hevosia, eikä miehet pesseet pyykkiä. Kun kansa muutti kaupunkeihin, sama työnjako on säilynyt aina näihin päiviin, viittaisin toimituksen aloittamaan ketjuun, jossa nuori äiti valittaa  " Jani ei muista..." osallistua mihinkään kotitöihin. 

Poikkeuksiakin on, mutta yllättävän harvassa. Silloin naista pidetään laiskana, kun mies joutuu tekemään kotitöitä. Näin ajatteli 1980-luvulla niin anopintekeleeni kuin hänen tyttärensä, jotka järkyttyivät suunnattomasti siitä, kun silloinen poikaystäväni ITSE siivosi oman huoneensa, vaikka minä olin käymässä hänen luonaan.

Synnyin -70. Isä osallistui. Yhtä paljon tekivät, mutta isä melkein aina ruoan. Oli hyvä kokki.

Kyllä: siivosi ja remontoi. Keitti kahvia ja kattoi pöytää ja vei tiskikoneeseen astioita. Pyykkäys ja ruuanlaitto on äitini hommia koska hän on loistokokki. Saunan lämmitys oli aina idän homma kun oli puusauna

Niin ja lumitöihin äiti ei koskenut eikä leikannut nurtsia

Ja toki isä osaa jotain Puuroa keittää ja keittoja keittää jne, jos on pakko

Vierailija kirjoitti:

Silloin naista pidetään laiskana, kun mies joutuu tekemään kotitöitä. Näin ajatteli 1980-luvulla niin anopintekeleeni /quote]

Nimenomaan näin. Jos nainen ei saa pidettyä huusholliaan kunnossa, mies(parka) joutuu osallistumaan auttaen kelvotonta vaimoaan. Eli vaimon häpeä tällainen tilanne. Näin ajattelee anoppini vm -38

Vanhempani ovat syntyneet 30-luvulla. Isä osallistui siivoamiseen ja kokkaili silloin tällöin, ja myös kokeili uusia juttuja ruoanlaitossa. Äidille ei ikinä kelvannut mikään. Ihme, että isä viitsi silti osallistua, vaikka kuraa tuli niskaan joka asiasta, kaikki oli tehty väärin tai vähintäänkin väärään aikaan, kun joku muu työ olisi ollut tärkeämpää. Tyyliin ”mitä se nyt just noita ikkunoita pesee, kun ei oo uusia verhojakaan vielä ommeltu! Sitten ikkunat on jo likaiset, kun minä saan nuo verhot valmiiksi, ja minä saan pestä ne uudelleen. Ei mitään hyötyä koko hommasta!!”

Isäni on syntynyt -35 ja minä -67. Lapsuudessani isä kävi töissä, oli rakennusalalla johtajan hommissa, ja äiti hoiti minua sekä kolmea sisarustani kotosalla. Silloin en muista isän juurikaan tehneen ruokaa tai siivonneen, joitain pihatöitä kyllä hoiti eli esim. ajoi nurmikon, teki lumityöt jne. Kun tulin teini-ikään, äitikin jatkoi taas työelämässä ja jaoimme tasaisemmin kotityöt ihan koko perheen kesken. Myös isällä oli omat vuoronsa ja lisäksi meillä lapsilla, teimme siis vuorotellen ruokaa, tiskasimme yms.

Nykyään jo pidemmän aikaa isä on tehnyt 80% ruoasta ja he leipovat aika usein yhdessä. Äitini on aina inhonnut imuroimista, joten isä pääosin hoitaa myös sen. Muuten äiti keskittyy käsittääkseni enemmän siivousjuttuihin, tiskaamiseen ja pyykkäämiseen ja isä tekee suurimman osan ulkotöistä niin kotona kuin mökilläkin.

Ruistaikinaa sotki, muutoin ei.  58 vm.

Miehet eivät siihen aikaan tosiaan tehneet huushollitöitä, raskas työpäivä metsässä ei muuta olisi jaksanutkaan.  Omastakin mielestäni oli outoa nähdä mies joka leipoi pikkuleipiä.

Isä syntynyt 48, äiti 54. Isä ei juuri koskaan tehnyt eikä vieläkään tee kotitöitä. Jos äiti ei tehnyt niin se oli vanhimman lapsen (minun) tehtävä. Kaiken kaikkiaan meitä oli neljä lasta. Aikanaan syytti vuorotyötä, että ei jaksa. Eläkkeelle jäätyään ei edelleenkään jaksa. On vaan laiska.