Hei noin viiskymppiset! Osallistuivatko teidän isänne kotitöihin?

Vierailija kirjoitti:

Olen jo kuuskymppinen, mutta vastaan silti.

Isäni syntyi 20-luvulla, koulut jäivät vähiin, kun piti mennä puolustamaan maata.

Kotona isä mm. tiskasi, ripusti isommat pyykit, imuroi, vei äidin autolla kauppaan, lämmitti saunan, teki omakotitalon pihatyöt, poimi marjat puutarhasta, teki kodin pikku remontit. Varmaan muutakin, mutta en nyt muista. Äitini oli kotiäiti, avioliiton aikana ei koskaan käynyt töissä muualla.

Jatkan listaa: isä myös mankeloi lakanat ja tamppasi matot ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä: anoppini syntynyt 1940, eikä olisi koskaan edes sallinut appeni osallistumista kotitöihin. Hän ihmettelee mieheni kotitöiden tekia, kyselee minulta, enkö saa tehtyä niitä itse, kun miehen "täytyy auttaa".... mieheni on syntynyt -65.

AP

Saman ikäinen mieheni tekee kaikkia kotihommia, jopa leipoo. Koulutus on DI kuten minullakin, anoppi ei kysele poikansa kotitöiden tekemisestä mitään. Päinvastoin mies on ollut välillä siskonsa kanssa tekemässä pakastimeen ruokia vanhemmilleen, kun vanhemmat sairastelivat.

Mieheni oli lapsen kanssa kotona 5 kk vuorottelevapaalla, itse menin töihin lapsen ollessa 1v7kk ja lapsi meni tuon miehen vuorotteluvapaan jälkeen pph:lle ollessaan 2 v.

Isä teki 60-luvulla 5-päiväistä ja äiti 6-päiväistä työviikkoa. Isä hoiti tuona kuudentena päivänä kotityöt, joita ei kumpikaan ollut ehtinyt hoitaa arki-iltoina. Sunnuntaisin pidettiin vapaapäivä koko porukalla. Kahdeksankymppiset vanhempani jakavat edelleenkin kotityöt samassa sovussa kuin ennenkin.

Isäni oli 30-luvulla syntynyt, ja ainoa kotityö minkä teki oli mattojen tamppaus. Ei edes eläkkeellä ollessaan tehnyt muita kotitöitä. Asenteet on ja pysyy sen ikäisissä.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli syntynyt vuonna 1945 ja teki kotona ihan kaikkea. Viikkosiivous oli oikeastaan isän operoima juttu kun äiti oli vuorotyössä ja usein iltapäivät ja illat töissä. Teki ruokaa, aamupalat ja iltapalat. Kävi paljon kalassa ympäri vuoden ja siivosi saaliit pöytään joista valmisti ruoan. Oli perheen kuski ja kävimme paljon retkillä ja lyhyillä matkoilla.

Nykymiehen jos saa sohvasta irti tekemään jotain niin pitää olla vähintään kaljaa "palkaksi" ja selkähän on sitten pask*na.

Kaikki 40-50 -luvun miehet eivät ole tuollaisia kuin isäsi, toisaalta eivät myöskään kaikki nykymiehet ole laiskoja paskoja... 

Isäni oli syntynyt vuonna -34. Hän oli opettaja. Koska hänellä oli lyhyet työpäivät äitini verrattuna, isä hoiti meitä lapsia töidensä jälkeen ja laittoi/lämmitti arkisin ruuan valmiiksi puoli viideksi, jolloin äiti pääsi töistä. Tämä siis 60-ja 70-luvuilla.

Isä siivosi jonkun verran, mutta enemmän se jäi kyllä äidin huoleksi, varsinkin vanhemmiten.

Isä s. 1947, minä 1971. Isä teki viikkosiivouksen joka viikko ja laittoi myös ruokaa.

Isä s. 1938, minä 1967. Isä oli maanviljelijä, meillä oli aika perinteinen työnjako kotona. Isä kyllä järjesteli usein tavaroita ja paikkoja myös sisällä ja osallistui siten siivoamiseen, muuten siivosi äiti. Ruuat, tiskit, pyykit ym. teki äiti, lähiruuan hankintaan osallistuivat molemmat (perunamaa, marjastus jne., ja tietysti lypsylehmien hoito, mutta se kuuluu töihin). Pihat siivosi isä, kukkapenkit hoiti äiti. Itse tein kaikkea edellä mainittua iän mukaan. "Kotityön" käsite oli vähän liukuva noissa olosuhteissa.

Meillä teki kaikkea. Äidillä oli pitemmät työpäivät ja isä teki arkisin ruuat. Passasi meitä lapsia muutenkin ihan liikaa. Ei meistä kuitenkaan kädettömiä tullut. Se oli kai esimerkin voima mikä opetti, että mieskin voi tehdä kaikenlaisia kotihommia.

Isä oli syntynyt 1929. Ei hirveästi tehnyt kotitöitä siis keittiössä, eikä siivonnut tai tiskannut. Joskus teki jotain suuritöisempää liharuokaa kun oli omasta sikalasta sika teurastettu. Teki kaikki ulkotyöt, nikkaroi ja remontoi. Kalassa kävin yhdessä isän kanssa ja perattiin myös kalat ennenkuin vietiin äidille. Joskus äiti joutui sairaalaan muutamaksi päiväksi ja kyllä silloin isä keitti perunoita ja laittoi jotain lihaa pöytään, en muista ihan tarkkaan, olin niin pieni. Marjapuskissa olin yhdessä isän kanssa, poimittiin siis marjat talteen ja samoin omenat omenapuista. 

Mä olen nuorin meistä lapsista, 51v, ja varmaan äidin sairaalassaoloaikana isommat sisarukset hoiti siivoukset ja tiskaukset. 

Isäni, joka oli syntynyt 40-luvun alussa, ihannoi jotain taideporvarielämää eikä edes korjannut omia jälkiään tai tehnyt voileipiä. Mieheni saman ikäinen isä hoiti kotityöt siinä missä vaimonsa ja jopa enemmän.

Meillä isä osallistui aika paljonkin, laittoi ruokaa (vaikka äiti pääasiassa), siivosi ja kuljetti harrastuksiin. Molemmat vanhemmat korkeakoulutettuja ja työelämässä. Oma lapsuuteni 70- ja 80-luvulla.

Isäni oli 20-luvun loppupuolella syntynyt, ja insinöörikoulutus. Itse ison sisarusparven ainut 60-luvun alussa syntynyt, mutta isämme ei osallistunut siivoustehtäviin, jos ei auton pesua ja sen sisätilojen siivoamista lasketa mukaan, eikä muihinkaan kodin tekstiilihuoltohommiin, mutta esim. pihanurmikon lyhentämisen ja perunapellolla hän kyllä touhusi sekä tietysti halkojen hakkuut ja saunan lämmitys jne., mutta kyllä ruoanlaitto oli pääasiallisesti äitimme suorituksia kuin myös kaupassa käynnit ruoan ostamisineen.  Isämme kylläkin valmisti joitakin spesiaalisapuskoja, kuten esim. itsepyytämistään kalasaalistaan hän kyllä innostui usein väsämään oman makunsa mukaisia kalaruokia, vaikkakin äitimme perkasi kalat.  Isämme kylläkin pihalla grillasi, ja etenkin lapsuudestani on jäänyt mukava makumuisto, kun isämme kanssa paistoimme sen aikaisella itsekyhätyn pihagrillin ritilällä perunan viipaleita, ja ai että ne olivat makoisia sulavan voinokareen myötä, namskis.   Isäni kylläkin auttoi äitiämme raskaimmissa kodin piiriin kuuluvissa askareissa, kuten veden kannossa kaivosta jne.  Vasta 80-luvulla muutettuamme maalta kaupunkiin ja kerrostaloon, isämme joskus auttoi äitiämme siivouspäivänä mattojen kannossa ulos tuulettumaan tms.  Isäni oli muuten erittäin näppärä tekniikan liittyvissä kodin tehtävissä, jotka liittyivät kodin huoltamiseen, joten meidän äitimme ei tarvinnut niihin puuttua.

Vastaan vaikka olen vanhempi. Olen syntynyt -50 luvulla,isäni ei osallistunut,äiti oli kotiäiti. Itse olen ollut ansiotyössä mieheni ei ole osallistunut kotitöihin, yhden käden sormilla saa tiskaamiset laskea, neliötäkään ei ole lattioita pessyt...asiasta mainitseminen on kuin tuuleen huutais..ei maksa vaivaa..

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli 20-luvun loppupuolella syntynyt, ja insinöörikoulutus. Itse ison sisarusparven ainut 60-luvun alussa syntynyt, mutta isämme ei osallistunut siivoustehtäviin, jos ei auton pesua ja sen sisätilojen siivoamista lasketa mukaan, eikä muihinkaan kodin tekstiilihuoltohommiin, mutta esim. pihanurmikon lyhentämisen ja perunapellolla hän kyllä touhusi sekä tietysti halkojen hakkuut ja saunan lämmitys jne., mutta kyllä ruoanlaitto oli pääasiallisesti äitimme suorituksia kuin myös kaupassa käynnit ruoan ostamisineen.  Isämme kylläkin valmisti joitakin spesiaalisapuskoja, kuten esim. itsepyytämistään kalasaalistaan hän kyllä innostui usein väsämään oman makunsa mukaisia kalaruokia, vaikkakin äitimme perkasi kalat.  Isämme kylläkin pihalla grillasi, ja etenkin lapsuudestani on jäänyt mukava makumuisto, kun isämme kanssa paistoimme sen aikaisella itsekyhätyn pihagrillin ritilällä perunan viipaleita, ja ai että ne olivat makoisia sulavan voinokareen myötä, namskis.   Isäni kylläkin auttoi äitiämme raskaimmissa kodin piiriin kuuluvissa askareissa, kuten veden kannossa kaivosta jne.  Vasta 80-luvulla muutettuamme maalta kaupunkiin ja kerrostaloon, isämme joskus auttoi äitiämme siivouspäivänä mattojen kannossa ulos tuulettumaan tms.  Isäni oli muuten erittäin näppärä tekniikan liittyvissä kodin tehtävissä, jotka liittyivät kodin huoltamiseen, joten meidän äitimme ei tarvinnut niihin puuttua.

Olen sama ja jatkan vielä, että marjastus ja etenkin sienestys oli isämme lajeja, jotta saimme talven ajaksi säilykkeitä kellariin talteen tai myöhemmin sitten pakastimeen.  Isä on jo kuollut, mutta isästä jäi hyvät ja lämpimät muistot, oli erittäin perhekeskeinen mies ja hoiti isän ja vastuunsa kasvattajana sekä elättäjänä erittäin kiitettävästi. Eikä ollut juopotteleva isä, joka olisi liialla alkoholin käytöllä häirinnyt meidän lastemme tai äitimmekään elämän menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo kuuskymppinen, mutta vastaan silti.

Isäni syntyi 20-luvulla, koulut jäivät vähiin, kun piti mennä puolustamaan maata.

Kotona isä mm. tiskasi, ripusti isommat pyykit, imuroi, vei äidin autolla kauppaan, lämmitti saunan, teki omakotitalon pihatyöt, poimi marjat puutarhasta, teki kodin pikku remontit. Varmaan muutakin, mutta en nyt muista. Äitini oli kotiäiti, avioliiton aikana ei koskaan käynyt töissä muualla.

Jatkan listaa: isä myös mankeloi lakanat ja tamppasi matot ulkona.

Mun lapsuuteni aikaisessa kodissani ei edes ollut mankelia, vaan meillä lakanat vedettiin käsin ja sitä hommaa isäni teki äitini kanssa, tai me lapsetkin välillä kukin vuorollaan, mutta äitini silitti kuumalla raudalla lakanat ja tyynyliinat.  Ja eipä ole ollut omassakaan perheessäni mankelia ikinä, vaan tässä sitä ollaan ukkoni kanssa vedetty lakanat niiden kuivuttua pesun jälkeen ja sitten vaan tiukalle rullalle kaapin hyllylle, mutta silityksen olen lakanoiden osalta jättänyt tekemättä lukuunottamatta aivan yhdessä elomme alkuaikoja, jolloin jopa silitin lakanamme siihen asti kunnes eräs yh. työkaverini neuvoi, että jätä se lakanoiden silitystehtävä, sillä nehän ruttaantuu heti kun niissä on nukuttu yön yli; heh. Oikea vinkki oli, ja olen säästynyt siltä turhakeaskareelta tuon viisaan vinkin jälkeen, jos ja kun olisin sitä äitini malliesimerkkiä lakanoiden silityksen suhteen jatkanut omassa avioliitossani.

Isä tamppasi matot. Luulen, että äiti halusi vain isän pois jaloista siivouspäivinä. Isä teki vuorotyötä, joten harvemmin oli kotona ruoanlaittoaikaan. Nyt kun ovat eläkkeellä, niin isä laittaa myös ruokaa. Siivous ja pyykkäys taitaa olla edelleen yksin äidin hommia.

Itse en nähnyt ikinä 60-luvulla miesten pesevän mattoja laiturilla kesäisin, aina sen tehtävän kimpussa olivat kotien naiset!   Esim. 1927 syntynyt isäukkoni ei ollut ikinä räsymattojen pesuissa mukana, vaan tehtävän suori äitini.

Vasta oman ukkoni olen siihen tehtävään laittanut, koska en itse ole enää kyennyt  moniin vuosiin, mutta silloin kun itse vielä pesin taloutemme matot joskus 2000-luvulla, niin miehiä alkoi jo olla mattojen ulkopesupaikoilla harjat tanassa mäntysuopavaahto suihkien ja vesi parskuen rantojen mattolaitureilla.

Ei todellakaan osallistunut.

Isä syntyi 1940, ei mitään ammatillista koulutusta, sai töitä kun kysyi (oi niitä aikoja). Koska äiti oli yrittäjä ja teki pitkää päivää, isä joutui laittamaan ruokaa ja tiskaamaan, taisipa joskus siivotakin, pihatyöt hoiti ja autolla kuskasi meitä muita. Myöhemmin kuulin että tuumasi ettei kenenkään muun miehen tarvi kotitöitä tehdä eli vastentahtoisesti sen teki, vaikka en koskaan muista kuulleeni valitusta kun äiti oli töissä. Ruoka ei ollut mitään hyvää, ylisuolaista ja voita paljon. Kaurapuuro oli kyllä isän tekemänä hyvää, melkoista jankkia mutta  hyvää voin kanssa. Isä ei mittailut määriä eikä katsonut kellosta aikoja kun kokkaili.