Tiputetaan kivi sydämeltä ja kerrotaan mitä asioita kadehditaan!!!

En tiedä osaanko olla kateellinen. Pystyn iloitsemaan toisten menestyksestä. Oma terveys harmittaa, sairauden takia jää paljon asioita tekemättä, joita terveenä vielä pystyin tekemään.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat rakastaa, ja joilla on puoliso ja lapsia. Tiedän kokemuksesta, että parisuhde ei aina ole auvoista, mutta silti tuntuu pahalla katsella sivusta, kun toiset toteuttavat unelmiaan. Onneksi asiat elämässäni ovat muuten melko hyvin.

Kadehdin rohkeutta. Pelkään kuollakseni puhua esim. ihmisryhmissä. Olen jättänyt paljon unelmiani toteuttamatta pelkästään siksi, että rohkeus puuttuu. Toiset ovat niin kotoisasti omassa olemisessaan, eivät selkeästi jännitä mitään. He uskaltavat sanoa rohkeasti oman mielipiteensä ja puolustaa omia oikeuksiaan. 

En haluaisi olla mikään Justiina, mutta elämässä on oikeasti hyötyä siitä, ettei sulaudu aina seinätapettiin. 

Nyt kun ikää tulee, ongelma pahenee. Tuntuu etten haluaisi enää edes lähteä mihinkään muiden ihmisten pariin. Oma ikääntyminen hävettää, ja tekee mieli vaan vetäytyä omiin oloihinsa. Joten, rohkeus. Sitä todella kadehdin. 

Sitä että kaikilla kavereilla on ollut omistusasunto jo vuosia. Me kituutetaan miehen kanssa vuokralla ja pätkätöissä. Meillä on myös vanha rämisevä Skoda kun monella on kiitävät maasturit. Joo, velka-autoja nuokin on mutta olisi kiva kurvailla vähän nätimmällä ja vähäpäästöisemmällä kaaralla. 

Minä kadehdin kaikkia sellaisia joilla on 10 miljoonaa tai yli varallisuutta. Mistään muusta en kadehdi muita mutta raha on se jota itse kipeästi haluan ja paljon!

Kadehdin heitä joilla on mies ja useampi lapsi sekä niitä joilla on ystäviä. Itse olen tosi yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että kaikilla kavereilla on ollut omistusasunto jo vuosia. Me kituutetaan miehen kanssa vuokralla ja pätkätöissä. Meillä on myös vanha rämisevä Skoda kun monella on kiitävät maasturit. Joo, velka-autoja nuokin on mutta olisi kiva kurvailla vähän nätimmällä ja vähäpäästöisemmällä kaaralla. 

Harmia se omistusasuminenkin tuo vaikka joissain tapauksissa se olisikin edullisempaa mitä vuokralla.

Kadehdin ihmisiä joilla ei ole mt-ongelmia. Mulla paha paniikkihäiriö ja ilman lääkkeitä en pärjää.

Kadehdin/vituttaa, kun tuttu ollu vuoden elämässään töissä ja nyt jää äippälomalle. 3 tonnia lapaan kuussa äippärahaa.

Ite oon pienyrittäjänä raatanu niska limassa aivan h*lvetisti vuosikausia kaikki viikonloput, joulut ja juhannukset, että saisin saman 3 k kuussa palkkaa.

Kadehdin noin valtavia ansiosidonnaisia, jotka saa tekemättä mitään. (Ja kyllä, aina voi itsekin tehdä lapsen, mutta kyllä järjestelmää silti saa kritisoida).

Kadehdin ihmisiä, joille painonhallinta on helppoa.

Kadehdin naisia, jotka osaavat pukeutua, meikata ja sisustaa kauniisti.

Kadehdin naisia, joiden mies arvostaa heitä näkyvästi, vie vappu- tai äitienpäivälounaalle, tuo kukkia ym.

Kadehdin heitä, joilla on fiksuja ja lahjakkaita lapsia.

Kadehdin ihmisiä, joilla on paljon ystäviä.

Kadehdin itsevarmoja ihmisiä.

Kadehdin ihmisiä, joilla on hyvä työpaikka.

Itse olen arka ja epävarma ja tyydyn vähään, kun itsetunto on ihan surkea.

Suurin osa luetelluista kateuden kohteista on sellaisia, jotka ovat kyllä lähes jokaisen saavutettavissa. Miksi siis vain kadehditte, ettekä suuntaa energiaa sen sijaan ko asioiden saamiseen? Tuntuu että moni haluaisi kyllä sen lopputuloksen mutta ei siihen vaadittavaa työtä. Lopputuloksen kadehtiminen on kuitenkin typerää jos ei samalla olisi valmis näkemään vaivaa sen suhteen - esim ei ne korkeakoulututkinto, hyvä työ, omistusasunto, puhujan taidot, ulkomailla asuminen, jne jne kenellekään taivaasta ole tippuneet.

Kadehdin niitä, joilla on riittävästi rahaa elää varakasta keskituloista elämää ilman, että rahanmeno aiheuttaisi sen suurempaa huolta.

Kadehdin myös niitä, jotka kokevat olevansa hyviä töissä ja nauttivat työstään eli he ovat löytäneet oman paikkansa.

Kadehdin niitä, joilla ei ole mut-ongelmia ja voivat elää täyttä elämää ilman ylimääräistä ahdistusta ja pelkoa.

Minulla ei ole ystäviä ja siitä olen myös hieman kateellinen. Olisi ihanaa, jos olisi ystäviä.

Näin lueteltuna taidan olla aika kateellinen ihminen :) Tosin en itse pidä kateellisuutta sen kummempaa tunteena kuin muitakaan tunteita, jos se ei vain valtaa liiaksi alaa muilta tunteita. Miellän kateuden lähinnä sellaiseksi ajoittaiseksi kipeäksi pistoksia, että olisipa minullakin... Minusta hyvin normaalia tuntea näin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa luetelluista kateuden kohteista on sellaisia, jotka ovat kyllä lähes jokaisen saavutettavissa. Miksi siis vain kadehditte, ettekä suuntaa energiaa sen sijaan ko asioiden saamiseen? Tuntuu että moni haluaisi kyllä sen lopputuloksen mutta ei siihen vaadittavaa työtä. Lopputuloksen kadehtiminen on kuitenkin typerää jos ei samalla olisi valmis näkemään vaivaa sen suhteen - esim ei ne korkeakoulututkinto, hyvä työ, omistusasunto, puhujan taidot, ulkomailla asuminen, jne jne kenellekään taivaasta ole tippuneet.

Itse koen niin, etten vain millään pysty. Ajatus siitä, että muuttaisin yksin ulkomaille ahdistaisi ja pelottaisi niin, että menisin paniikkiin ja luultavasti suunnittelisin muuton lähestyessä itsemurhaa. Tai että ylipäätään osaisin ja pystyisin järjestelemään asiat niin, että ulkomaillemuutto olisi mahdollista, tuntuu aika kaukaiselta.

Sen sijaan voisin hyvin muuttaa ulkomaille yhdessä mieheni kanssa, jolta saisin riittävästi tukea selviytyäkseni siitä.

Ongelman ydin on ehkä huono itsetunto, paniikinomaiset pelot, ahdistuneisuus, vaikeus toimia vaikeussa tilanteissa eli käperryn kasaan ja vetäydyn heti kun tulee jokin ongelma. Siedän hyvin huonosti stressiä. Olen näitä piirteitä yrittänyt muuttaa, mutta se on todella vaikeaa. Ei se mene vain niin, että kunhan tekee niin kyllä se siitä.

Ei mul oo mitään tollasii tunteita jotka aiheuttaisi jtn kamalaa painolastia 😂😂😂😂muutenki suhtaudun positiivisesti ihmisiin

Kadehdin ihmisiä, jotka ovat löytäneet rakkauden.

Ehkä enemmän kateutta tunnen katumusta siitä miten huonoja valintoja olen tehnyt.

Kadehdin ihmisiä, joilla on riittävästi rahaa huolettomaan elämään. Itse pienipalkkaisena kahden teinin huoltajana saan koko ajan olla huolissaan rahojen riittämisestä. Olisi ihanaa päästä joskus käymään ulkomailla.

Kadehdin

- Urheilullisia ihmisiä. Siis sellaisia, jotka nauttivat liikunnasta 😄 itse aina hampaat irvessä liikun pakolliset, jotta pysyisin kunnossa. Koiranlenkitys on ainoa liikuntamuoto, josta pidän aidosti. Ja kokeiltu on vaikka mitä 😂

- Kauniita ihmisiä. Tää on tosi pinnallista, mutta nykyaikana kun esimerkiksi insta on täynnä kauniita ihmisiä niin tulee itselle alemmuuskompleksi väkisinkin välillä. Toki en minä itseäni vihaa ja ajattelen olevani ihan nätti, mutta joskus yön pimeinä tunteina kateellisuus ottaa vallan 😅

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin ihmisiä, joilla on riittävästi rahaa huolettomaan elämään. Itse pienipalkkaisena kahden teinin huoltajana saan koko ajan olla huolissaan rahojen riittämisestä. Olisi ihanaa päästä joskus käymään ulkomailla.

Kuinka monella pienipalkkaiselle alalle kouluttautuneella kahden lapsen vanhemmalla on varaa matkustella? Ei varmaan kovin monella.

Tässäkin on kyse omista valinnoista, eli olisi pitänyt kouluttautua pidemmälle/eri alalle, ja jättää lapset tekemättä. Kun ajattelet näitä valintoja, niin ei enää varmaan tunnukaan niin helpolle ja mukavalle kuin mitä kadehdit? Ts ei se hyvä taloudellinen tilanne ilmaiseksi ja helposti tule, sen eteen on tehty todennäköisesti monia uhrauksia joita sinä et ole tehnyt. Et voi kadehtia rusinoita pullasta, kyllä siinä mukana tulisi koko pulla.

Kadehdin HEKAn asunnon saaneita! Se on harvinaisempaa kuin lottovoitto. Ja vihaan kaikkia, jotka ovat em. asunnon itselleen vääryydellä ja viekkaudella keplotelleet!!! (Tiedän teitä olevan useita! HYI!)

Kadehdin sosiaalisesti taitavia ihmisiä.