Lue keskustelun säännöt.
Tiputetaan kivi sydämeltä ja kerrotaan mitä asioita kadehditaan!!!
03.05.2019 |
Kannattaa kertoa. Se helpottaa kovasti. Auttaa pääsemään yli kurjista tunteista. Saa voimaa jatkaa eteenpäin reppu keveänä.
Kommentit (123)
Kadehdin hieman Katariina Souria siitä, että hän on saanut aikaan kirjoittaa kirjoja ja että hän näyttää kauniilta linjakkaalta siamilaiskissalta joka on juuri syönyt pienen undulaatin. Kun minä kirjoittelen vain tänne ja näytän räjähtäneeltä ylipainoiselta kollilta, joka juuri söi viisi strutsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin sosiaalisesti taitavia ihmisiä.
Niin minäkin!
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa luetelluista kateuden kohteista on sellaisia, jotka ovat kyllä lähes jokaisen saavutettavissa. Miksi siis vain kadehditte, ettekä suuntaa energiaa sen sijaan ko asioiden saamiseen? Tuntuu että moni haluaisi kyllä sen lopputuloksen mutta ei siihen vaadittavaa työtä. Lopputuloksen kadehtiminen on kuitenkin typerää jos ei samalla olisi valmis näkemään vaivaa sen suhteen - esim ei ne korkeakoulututkinto, hyvä työ, omistusasunto, puhujan taidot, ulkomailla asuminen, jne jne kenellekään taivaasta ole tippuneet.
Joskus se omistusasunto ja varallisuus tulee kyllä aika taivaasta tippuen, jos ihmiset perivät rahaa. Siihen kun ei voi itse vaikuttaa, syntyykö rikkaaseen vai köyhään sukuun.
Mielestäni kateellisuus on harvoin silloin haitallista, jos sen kykenee myöntämään. Se on yleensä merkki siitä, että on sinut tunteen kanssa eikä se aiheuta ongelmia. Tunteena se on kuitenkin inhimillinen.
Yleensä tuhoisa käytös tulee silloin, kun ihminen ei kykene myöntämään kadehtivansa, pahimmillaan edes itselleen. Koska silloin monesti sen tunteen kanssa ei kykene elämään rauhassa, vaan tuntee tarvetta tuhota kadehdinnan kohde, ettei enää kadehtisi.
Esimerkiksi suurin osa tähän ketjuun vastanneista vaikuttaa oikein sympaattisilta ihmisiltä. On suurta rohkeutta, että kykenee myöntämään kateuden tunteita.
Hiuksia! Olen lapsesta saakka ihannoinut pitkiä (ja paksuja) hiuksia mutta kun ei kasva. Ärsyttää aina kun näen paksuhiuksisen mutta kananpercetukkaisen naisen, kun itse kasvattaisin pitkät hiukset heti paikalla jos se vaan onnistuisi. Mulla ponkkarin paksuus on peukalo ja hiuksia joutuu asettelemaan joka aamu pitkään niin että päänahka ei näy alta niin paljon. Vaikka näkyyhän se. Hmph. Usein hengailen huivi/pipo päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä joilla on hyvät suhteet lapsuudenperheeseen vielä aikuisena
Niitä kavereita joiden vanhemmat olivat yhdessä kun oltiin lapsia
Kykyä muodostaa pitkiä parisuhteita.
Sattuu tosi paljon nähdä aikuisten ystävien toimivia perheitä, kun omani on ollut rikki ja täynnä onnettomuutta lapsuudesta asti. Tämän tason kateus saa jopa toivomaan heille jonkinlaista tragediaa, en kyllä oikein tiedä mitä siitä kostuisin. Ja ei helpota myöntää.
Haluaisin kunnon pihan ja paksun tukan. :) terveisin kerrostaloasuja ja tukasta lähti reilu 1/3 sairastumisen vuoksi viime vuonna. Ja tukka jo ennestään ohut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin hieman Katariina Souria siitä, että hän on saanut aikaan kirjoittaa kirjoja ja että hän näyttää kauniilta linjakkaalta siamilaiskissalta joka on juuri syönyt pienen undulaatin. Kun minä kirjoittelen vain tänne ja näytän räjähtäneeltä ylipainoiselta kollilta, joka juuri söi viisi strutsia.
Katariina Souri on kyllä kaunis nainen.
Kadehdin salaa sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat menestyvän kaikessa mihin ryhtyvät. En toki tiedä koko totuutta kenestäkään, ja tiedän että nämä ihmiset tekevät hurjasti töitä menestyksensä eteen. Mutta itsekin teen todella paljon töitä saavuttaakseni unelmani, ja silti tulee takapakkia harva se päivä. Vaikka ihan hyvin olen elämässä silti pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti kadehdi ketään ihmistä, koska aina kun jollain on jotain mitä haluaisin, hänen elämäänsä kuuluu myös jotain mitä en ottaisi mutta haluaisin:
-paremman kielitaidon, tai enemmänkin rohkeuden puhua englantia, osaan sitä kyllä
-rahaa sen verran enemmän ettei tarvitsisi miettiä että jos ostaa jotain niin mitä jättää ostamatta (tähän kuitenkin huomio:en missään nimessä haluaisi työtä josta saa paljon rahaa, mutta jossa on paljon vastuuta ja vähän vapaa-aikaa, vapaa-aika on minulle rahaa tärkeämpi)
- sellaisen sukulaisen/kummin tms joka käyttäisi lapsiani matkoilla/tapahtumissa tms siis tuottaisi lapsille elämyksiä eri muodoissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus ei kannata ja vertailu kannattaa vain hinnoissa. Jokainen elää oman näköistä elämää. Ei murehdi sitä mitä minulta puuttuu vaan iloitsee siitä mitä minulla on.
- toisten ystävyyssuhteita, itselläni ei ole ystäviä :( siis ihan vaikka yksi tai kaksi ystävää riittäisi
- hyviä perhesuhteita
- kiharia hiuksia, olisi ihanaa saada pitkät ja paksut kiharat hiukset
- luonnollista hoikkuutta, sellasta gasellimaisuutra
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin ihmisiä jotka ovat opiskelleet ja ovat omalla alallaan vakitöissä. Kadehdin ja ihailen.
Kadehdin ihmisiä joilla on tasapainoiset kannustavat vanhemmat.
-Ihmisiä jotka ovat kauniita.
-Ihmisiä jotka ovat älykkäitä.
-Ihmisiä joilla hyvät sosiaaliset taidot.
-Ihmiset jotka ovat terveitä.
-Ihmisiä joilla on hyvä kielitaito.
-Rikkaita.
-Varsinkin ihmisiä joilla kaikki yllämainittu yhdistyy, niin ja myös hyvin rohkeita ihmisiä kadehdin.
Itselläni alkkis vanhemmat, risainen lapsuus, ei kovin kummoinen ulkonäkö, oppimisvaikeudet, yksinäisyys, matala palkkatyö ja vaikeuksien takia en pysty paljoa enempää opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse kadehdin toisten matemaattista osaamista. Itse olen surkea matikassa, en pärjännyt pitkässä matikassa muiden tahdissa ja tipuin ulos. Nyt yritän epätoivoisesti päästä AMK insinööriksi ja itken täällä jo kolmatta tuntia kun en vaan osaa kaikkia tehtäviä kun yritän tehdä viime vuosien kokeita. Jotkut osaan tehdä mutta en läheskään kaikkia osaa laskea saatikka ymmärrä edes kysymystä...
Miksi haluat insinööriksi? Ehkä joku muu ala voisi sopia paremmin.
En ole kateellinen nyt mistään. Joskus siitä, että aikaa on niin vähän ja muilla tuntuu olevan enemmän.
Kadehdin ihmisiä, jotka ovat kasvaneet sellaisissa "perinteikkäissä" akateemisissa, vauraissa perheissä. Tuntuu kauhealta edes sanoa tätä, kun ei omassakaan lapsuudessa varsinaisesti mitään vikaa ollut ja vanhemmat, erityisesti äiti, tekivät kyllä todellakin parhaansa, mutta silti kiristää rinnasta kuulla, kuinka joku on käynyt äitinsä kanssa oopperassa tai miten joulua on vietetty jossain kauniissa kodissa neljän sukupolven voimin. Olen itse hankkinut akateemisen koulutuksen enkä voi keskustella vanhempieni kanssa juuri mistään opintoihin tai työhöni liittyvästä yhtään syvällisemmällä tasolla, koska eivät he pahemmin ymmärrä. Tottakai he tietävät mitä teen työkseni, koska on minun osaamistani osata selittää kaikki sellaisella "explain as i'm five", mutta mitään keskustelua aiheesta ei ikinä synny.
Ja tälle kun ei edes itse mitään voi. En tarkoita vähätellä kenenkään kateuden kohdetta, mutta jos kadehtisin laihoja ihmisiä tai ihmisiä joilla on puoliso, olisi itsellä edes jotakin tehtävissä asialle. Vanhemmat ovat mitä ovat. Ja tuntuu väärältä valittaa, kun eivät ne mitenkään huonot ole.
Supliikkeja, suustaan sulavia, itsevarmoja ihmisiä kadehdin.
Olisi aivan ihanaa, kun ei tarvitsisi ahdistua ja jäätyä ihmisten seurassa.
En kadehdi mitään. Olen kiitollinen monesta asiasta elämässäni joka päivä.
Kadehdin hyväpalkkaista miestäni. Olen itse akateeminen, mutta huonopalkkaisessa työssä. Mies opiskellut paljon vähemmän ja saa kolminkertaista palkkaa minuun verrattuna. Valintoja, tiedän, mutta silti vituttaa.