Lue keskustelun säännöt.
Tiputetaan kivi sydämeltä ja kerrotaan mitä asioita kadehditaan!!!
03.05.2019 |
Kannattaa kertoa. Se helpottaa kovasti. Auttaa pääsemään yli kurjista tunteista. Saa voimaa jatkaa eteenpäin reppu keveänä.
Kommentit (123)
Kadehdin (siis en halua keneltäkään pois, mutta toivon että minäkin saisin):
- Kansainvälisyyttä (esim vaihtari, kansainvälinen ura, asunut ulkomailla...)
- Kevyt juoksuaskel
- Notkeus
- Pitkät ja paksut hiukset
- Ylempi korkeakoulututkinto
- Todella hyvä kielitaito
- Rohkeus ja heittäytymiskyky
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kadehdin vain ihmisiä, jotka ovat:
- todella rikkaita
- täysin terveitä
- nuoria aikuisia
- joilla on erittäin hyvä parisuhde
- jäätävän hyvännäköisiä, sopusuhtaisia, pitkähköjä, kauniskasvoisia, hyväkroppaisia
- todella älykkäitä
- erittäin mukavia ja sydämellisiä
- joilla on erittäin hyvä itsetunto
- joilla on ylivertaista lahjakkuutta jossain asiassa
- joilla on onnellinen elämä
Lista voisi vielä jatkuakin. Ja nämä kaikki siis samassa henkilössä. Mutta en ole koskaan tavannut tällaista henkilöä, koska kaikilla on omat murheet ja puutteet, niilläkin, joista sitä ei heti huomaa.
Joten ei, en ole löytänyt vielä ketään, ketä kadehtia. Yksittäisiä asioita taas on turha kadehtia, koska elämä on pakettiratkaisu.
Niitä, jotka jo teininä tapasivat elämänsä rakkauden ja ovat nyt olleet vuosikausia onnellisesti naimisissa.
Näin 2pienen lapsen äitinä justiinsa tällä hetkellä kadehdin joka helkutin ikistä vapaata lapsetonta naista,joka saa mennä ja tulla ja etenkin nauttia hiljaisuudesta!!2vuotiaalla on aivan kauhea uhmakausi menossa eli joko huutaa,rääkyy,itkee,kirkuu ja roikkuu kuin takiainen kiinni koko ajan.Vapailla lapsettomilla naisilla koditkin on tiptop,täällä olohuone lainehtii muroista,leluista,bannaaninkuoret lattialle ai että kun vatuttaa niin saakelisti!!!Ukkokin semmoinen vätys muuttunut lasten myötä että tekis mieli hakea kaupungilta yksiötä ja vaan jättää tää koko porukka.Siinä teille vähän perheidylliä SAA%&na!Nytkin tätä kirjottaessa tuo 2vee kitissyt ja möllöttänyt vaan sylissä,yritin ehdottaa omaa tuolia niin ei ei ei.
Vierailija kirjoitti:
Näin 2pienen lapsen äitinä justiinsa tällä hetkellä kadehdin joka helkutin ikistä vapaata lapsetonta naista,joka saa mennä ja tulla ja etenkin nauttia hiljaisuudesta!!2vuotiaalla on aivan kauhea uhmakausi menossa eli joko huutaa,rääkyy,itkee,kirkuu ja roikkuu kuin takiainen kiinni koko ajan.Vapailla lapsettomilla naisilla koditkin on tiptop,täällä olohuone lainehtii muroista,leluista,bannaaninkuoret lattialle ai että kun vatuttaa niin saakelisti!!!Ukkokin semmoinen vätys muuttunut lasten myötä että tekis mieli hakea kaupungilta yksiötä ja vaan jättää tää koko porukka.Siinä teille vähän perheidylliä SAA%&na!Nytkin tätä kirjottaessa tuo 2vee kitissyt ja möllöttänyt vaan sylissä,yritin ehdottaa omaa tuolia niin ei ei ei.
Tällä vapaalla ja lapsettomalla naisella ei ainakaan koti ole tiptop. Kaukana siitä :D Tiskivuori kävelee kohta ovella vastaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahta asiaa kadehdin: terveyttä ja hyviä sosiaalisia taitoja. Haluaisin kovasti olla terve ja tulla helposti juttuun muiden kanssa ja ystävystyä käden käänteessä.
Raskauden loppuvaiheessa olin kateellinen kaikille, jotka olivat juuri synnyttäneet. Etenkin sitten itse synnyttäessä olin todella kateellinen heille, jotka olivat jo synnyttäneet ja myös heille, joilla la:aan oli vielä kuukausi tai kaksi... selvisin kuitenkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 2pienen lapsen äitinä justiinsa tällä hetkellä kadehdin joka helkutin ikistä vapaata lapsetonta naista,joka saa mennä ja tulla ja etenkin nauttia hiljaisuudesta!!2vuotiaalla on aivan kauhea uhmakausi menossa eli joko huutaa,rääkyy,itkee,kirkuu ja roikkuu kuin takiainen kiinni koko ajan.Vapailla lapsettomilla naisilla koditkin on tiptop,täällä olohuone lainehtii muroista,leluista,bannaaninkuoret lattialle ai että kun vatuttaa niin saakelisti!!!Ukkokin semmoinen vätys muuttunut lasten myötä että tekis mieli hakea kaupungilta yksiötä ja vaan jättää tää koko porukka.Siinä teille vähän perheidylliä SAA%&na!Nytkin tätä kirjottaessa tuo 2vee kitissyt ja möllöttänyt vaan sylissä,yritin ehdottaa omaa tuolia niin ei ei ei.
Tällä vapaalla ja lapsettomalla naisella ei ainakaan koti ole tiptop. Kaukana siitä :D Tiskivuori kävelee kohta ovella vastaan jne.
Mutta onpahan sentään hiljaista,eikä tarvitse kuunnella tätä jatkuvaa rääkynää.
Terveyttä kadehdin. T: elämä pilalla useiden vakavien sairauksien vuoksi jo lapsesta saakka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole luonteeltani kateutta tunteva (kateellisilla on mielestäni tapa yrittää lannistaa toisesta ne ominaisuudet mistä on kateellinen), mutta toivoisin omaavani ns. vahvan selkärangan. Toiset ihmiset päättää laihtua, lopettaa tupakakoinnin tai vaikkapa harrastaa jotain liikuntaa. Itse olen niin selkärangaton, että ei mikään tuommoinen onnistu. Liikuntaharrastukset ovat pakkopullaa (ja vaikka mitä on tullut kokeiltua) enkä niihin koukutu ja tunne mitään euforiaa. Tupakasta ja laihduttamisesta en edes jaksa avautua 🙄
Kadehdin pitkälle opiskelleita.
Itse huomasin vasta 39-vuotiaana että mullahan on älliä ja opiskelin yhden tutkinnon. Mutta luontainen laiskuuteni (ja ikä) ei vie opiskeluja pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 2pienen lapsen äitinä justiinsa tällä hetkellä kadehdin joka helkutin ikistä vapaata lapsetonta naista,joka saa mennä ja tulla ja etenkin nauttia hiljaisuudesta!!2vuotiaalla on aivan kauhea uhmakausi menossa eli joko huutaa,rääkyy,itkee,kirkuu ja roikkuu kuin takiainen kiinni koko ajan.Vapailla lapsettomilla naisilla koditkin on tiptop,täällä olohuone lainehtii muroista,leluista,bannaaninkuoret lattialle ai että kun vatuttaa niin saakelisti!!!Ukkokin semmoinen vätys muuttunut lasten myötä että tekis mieli hakea kaupungilta yksiötä ja vaan jättää tää koko porukka.Siinä teille vähän perheidylliä SAA%&na!Nytkin tätä kirjottaessa tuo 2vee kitissyt ja möllöttänyt vaan sylissä,yritin ehdottaa omaa tuolia niin ei ei ei.
Tällä vapaalla ja lapsettomalla naisella ei ainakaan koti ole tiptop. Kaukana siitä :D Tiskivuori kävelee kohta ovella vastaan jne.
Mutta onpahan sentään hiljaista,eikä tarvitse kuunnella tätä jatkuvaa rääkynää.
Vaihtaisin tämän jatkuvan hiljaisuuden koska tahansa lasten ääniin.
Ah, näitäpä on useita! Toki kateuden "taso" vaihtelee, mutta kadehdin:
- uuden karkean V90:n omistajia, siihen ei omat massit ihan riitä
- uima-altaallisen rantakämpän omistajia (kyllä, nämä molemmat tarvitaan samaan pakettiin)
- hoikkia ihmisiä (oma motivaatio ei riitä laihduttamiseen ja ruoka on vaan liian hyvää)
- hiuksia, jotka menevät luonnostaa kevyille laineille ja näyttävät about aina hyvältä
- eläinlääkäreitä (jaksaisipa opiskella vielä toiset 6v, omakin ammatti on tosin superjees ja nautin siitä)
Nämä eivät toki mitenkään pilaa elämääni ja en käytä niihin aktiivisesti aikaa, mutta huomaan kyllä arkielämässäni noteeraavani esitetyt kohteet ja olevani niistä kateellinen, kun vastaantulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin 2pienen lapsen äitinä justiinsa tällä hetkellä kadehdin joka helkutin ikistä vapaata lapsetonta naista,joka saa mennä ja tulla ja etenkin nauttia hiljaisuudesta!!2vuotiaalla on aivan kauhea uhmakausi menossa eli joko huutaa,rääkyy,itkee,kirkuu ja roikkuu kuin takiainen kiinni koko ajan.Vapailla lapsettomilla naisilla koditkin on tiptop,täällä olohuone lainehtii muroista,leluista,bannaaninkuoret lattialle ai että kun vatuttaa niin saakelisti!!!Ukkokin semmoinen vätys muuttunut lasten myötä että tekis mieli hakea kaupungilta yksiötä ja vaan jättää tää koko porukka.Siinä teille vähän perheidylliä SAA%&na!Nytkin tätä kirjottaessa tuo 2vee kitissyt ja möllöttänyt vaan sylissä,yritin ehdottaa omaa tuolia niin ei ei ei.
Aika ikävät energiat tulee sieltä. 3:n alle 5-vuotiaan äitinä vinkkaisin, että älä yritä mahdottomia - esim. palstailla kun taapero haluaa syliin. Leiki sen lapsen kanssa tai anna kuiva rätti käteen ja ala siivoamaan sen kanssa. Kun lapsi vähän väsähtää niin lasket sille kylvyn missä läträtä ja palstailet vieressä. Viikonloppuna heitätte kaikki ylimääräiset romut menemään ja sovit vätysmiehesi kanssa, että pidätte yhdessä kodin siistinä. V*tuttaahan se istua kirkuvien lasten kanssa paskassa kaikki päivät. Lisäksi alatte harrastamaan seksiä, kuulostaa siltä ettet ole hetkeen saanut, se näkyy naamasta ja sitten lakkaa lopullisesti saamasta. Ja huomenna lähdet todellakin ulos yksin ilman lapsia, vaikka kampaajalla ilman ajanvarausta tasoittamassa latvat (päähieronta!!!) Ja mies siivoaa ja laittaa ruoan sillä aikaa. Vaikka ei ole äitienpäivä niin pakko sun on päästä joskus hengittämään raikasta ilmaa. Jos mies pistää vastaan niin lähdet ilman lupaa. Etkä päästä miestä omiin menoihin kahta kertaa enempää kuin itse pääset.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kateellinen ihastukseni vaimolle ihanasta miehestä :/
Missäpäin tämä ihana mies asustaa?
Minä kadehdin naisia, joilla on nuoret ja nätit miehet rakastajinaan, sellaiset, jotka jaksaa sekstata useammin kuin kerran viikossa.
Hmm...
Kadehdin naisia joilla on halutessaan varaa kalliisiin (veitsettömiin) kauneushoitoihin, oma kunto-ohjaaja ja tilava koti.
Kadehdin niitä, joilla on puoliso ja niitä, jotka ovat normaalipainoisia. Jälkimmäinen on toki suhteellisen helppo korjata, ja se saattaisi vaikuttaa myös ensimmäiseen asiaan.
Olen joskus kateellinen naisille (jostain syystä todella harvoin miehille, itseasiassa en oikeastaan koskaan), jotka ovat "minua edellä". Esim. saaneet lapsuudessa paremmat lähtökohdat ja tavallaan paremman/aikaisemman startin hyvälle elämälle.
Esim. harrastaneet lapsesta saakka kehittäviä harrastuksia, kaksikielisiä, psyynkisesti terveitä ja sosiaalisia (itse sairastin nuoruuteni anoreksiaa ja voin henkisesti h*lvetin pahoin).
Tuntuu siis, että he ovat ehtineet koko elämänsä rakentaa elämänsä paremmalle pohjalle. Esimerkkinä: - jos on lapsesta asti harrastanut välinevoimistelua niin spagaattia ei tarvitse enää kivun ja tuskan kanssa opetella - jos on lähes absoluuttinen sävelkorva, on mukavampi ja itsevarmempi improvisoida - jos on henkisesti tasapainoinen ja voimavaroja ei tarvitse pelätä, että romahtaa hetkenä minä hyvänsä pienestä vastoinkäymisest.
Lisäksi olen kateellinen kannustavista vanhemmista ja oikeasti järkevistä talousneuvoista, meni pitkään uskaltautua sijoistusmaailmaan.
Itseasiassa en nykyisin ole juuri kateellinen tai niin epävarma vaan osaan iloita siitä, että toisilla menee hyvin, eihän kaikilla voi mennä yhtä hyvin enkä sitö paitsi tiedö mitään muiden elämästä. Olen myös oppinut näkemään hyvää omissa lähtökohdissani ja keskityn edistämään omaa elämääni.
En varsinaisesti kadehdi enää muita, mutta toivon vielä toisinaan olevank itse erilainen. Nykyisin kuitenkin teen voitavani asioiden edistämiseksi, siten olen tyytyväinen.