Toimistotyöläinen: kuinka usein kokouksia?

Riippuu mikä lasketaan kokoukseksi tai palaveriksi?

Tuntuu että tässä ketjussa keskustelevat laskevat jokaikisen kontaktin toiseen ihmiseen palaveriksi, kertyyhän niitä sillä laskukaavalla.

Itse teen työssäni mm. puhelinmyyntiä ja teen päivässä yli 50 puhelua. Onko minulla siis viikossa yli 250 myyntipalaveria?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä viimeisimmässä työpaikassa, joka oli määräaikainen oli sellainen pienimuotoinen kokoontuminen tiimin kanssa lounastilassa. Joskus saattoi tulla kutsu sinne ihan yhtäkkiä ja itse juuri jännitän eniten, jos yhtäkkiä on joku juttu eikä yhtään tiedä mitä siellä on, pitääkö itse puhua jotain tai vaikka uutena työntekijänä esitellä itsensä joillekin. Itse olen alkanut pitää propralia laukussa mukana yllättävien tilanteiden varalle, ilman niitä en selviäisi, koska kroppa vaan reagoi aina samalla tavalla vaikka henkisesti ajattelisikin että ei tässä mitään ihmeellistä. 

Joo, nuo ylläritilanteet on pahoja. Menin kerran yhteen massapalaveriin ja ajattelin että siellä vain istutaan ja kuunnellaan. Ei ihan! Aloitimme esittelykierroksella. Se oli hirveää. Sydän hakkasi, kun odotin vuoroani. Meinasin jo juosta ulos. Mutten kehdannut. Ääni tarttui kurkkuun kun kakistelin nimeni ulos. Nolotti! Nykyään varaudun AINA beetasalpaajalla.

Sehän ihan riippuu siitä mikä on työnkuva ja mitä tarkoitetaan toimistotyöllä. Nykyinen työni on asiajohtamista ja työ on lähinnä kokouksia tai niiden valmistelua. Olen ollut myös toimistotöissä, joissa on ollut palaveria ehkä kerran vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä usein näitä hirveitä koulutus-ja leikkipäiviä?

Ap

Eihän nuo ole koskaan pakollisia. Itse en osallistu lainkaan, kerran kuussa yleensä on tiimipäivä eli leikkipäivä jona olen työpaikalla enkä siellä.

Kokouksia... SEllaisia joissa oikein mennään johonkin huoneeseen ja istutaan naamakkain ihmisten kanssa ei ole enää juuri koskaan. Skypejä ja muita ruudun kautta hoidettavia etäpalavereja on lähes päivittäin kuitenkin.

Meillä nuo ovat pakollisia. Menee suunnilleen yöunet niistä...

Ap

Vaihda työpaikkaa. Yleensä nuo ovat vapaaehtoisia, jotkut voi vähän selän takana urputella kun ei osallistu mutta jos on muuten hyvä työntekijä, siitä ei seuraa yhtään mitään haittaa. 

Itse tuohon jännittämiseen... Olin nuorena myös sairaalloinen jännittäjä. Jäin yliopiston jälkeen sinne assariksi töihin ja en oikeasti alkuun pystynyt töihini ilman viinalääkitystä :D Kävin lähellä olevassa baarissa ottamassa viskiä rohkaisuksi aina ennen luentoa tai laskuharjoituksia. Yliopistomaailmassa se kävi. Sitten kun siirryin liike-elämään, ei enää voinut ottaa riskiä että haisee viinalta. Beetasalpaajista ei ollut apua, masennuslääkettä en halunnut koska jännittäviä tilanteita vain harvoin enkä niiden takia halunnut jokapäiväistä lääkitystä. Bentsoista löytyi apu, jota voi ottaa vain tarvittaessa ja toimi. 

Niiden avulla hoitelin sitten uran epävarmat alkuvuodet. Keski-ikää kohti aloin rohkaistua eikä minua oikeastaan jännitä enää nyt 44 v:nä mikään. Mutta INHOAN edelleen kaikenlaista pelleilyä kuten ne tiimipäivät enkä todellakaan osallistu. Ja sanon myös suoraan syyksi että olen erakkoluonteinen introvertti ja vihaan tuollaista pelleilyä, enkä yritä kierrellä mitään tekosyitä.

Raksatoope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raksaroope kirjoitti:

Toimihenkilönä rakennusfirmassa.

Kokouksia ehkä muutama vuodessa, isojen asioiden tiimoilta.

Meillä asiat käsitellään jouhevasti työn lomassa, eikä kokousteta kokoustamisen vuoksi.

Arveletko, että me, jotka joka päivä sen 5-8 palaveria istutaan, ihan huviksemme kokoustelemme?

Hyvin monessa firmassa kokoustetaan ihan turhanpäiten. Tutkittu juttu ja on faktaa. Jos olisit edes alemman AMK tutkinnon suorittanut, tietäisit tämän.

Sinulleko ei kelpaa käytännön tieto kahdenkymmenen vuoden kokemuksella vaan "tutkittu juttu ja faktaa" sinulta jyrää sen? 

Vierailija kirjoitti:

Raksaroope kirjoitti:

Toimihenkilönä rakennusfirmassa.

Kokouksia ehkä muutama vuodessa, isojen asioiden tiimoilta.

Meillä asiat käsitellään jouhevasti työn lomassa, eikä kokousteta kokoustamisen vuoksi.

Arveletko, että me, jotka joka päivä sen 5-8 palaveria istutaan, ihan huviksemme kokoustelemme?

Ot, mutta usein palaveriessa on ihan jonnin joutavaa höpötystä ja monet kokoukset voisi tiivistää kahdesta tunnista puoleen tuntiin. Pitäisi otta Hjalliksen tyyli. Käsiteltävät asiat ja tarpeelliset dokumentit lähetetään etukäteen ja sitten itse kokous kestää maksimissaan vartin. Siinä ajassa sitten tehdään päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raksaroope kirjoitti:

Toimihenkilönä rakennusfirmassa.

Kokouksia ehkä muutama vuodessa, isojen asioiden tiimoilta.

Meillä asiat käsitellään jouhevasti työn lomassa, eikä kokousteta kokoustamisen vuoksi.

Arveletko, että me, jotka joka päivä sen 5-8 palaveria istutaan, ihan huviksemme kokoustelemme?

Ot, mutta usein palaveriessa on ihan jonnin joutavaa höpötystä ja monet kokoukset voisi tiivistää kahdesta tunnista puoleen tuntiin. Pitäisi otta Hjalliksen tyyli. Käsiteltävät asiat ja tarpeelliset dokumentit lähetetään etukäteen ja sitten itse kokous kestää maksimissaan vartin. Siinä ajassa sitten tehdään päätökset.

Minä pidän aina maksimissaan tunnin palaverin. Useimmiten saan asiat pakettiin puolessa tunnissa, koska en siedä joutavaa löpinää vaan asiat palaverissa ja löpinät kahvitauolla. Tuo dokumenttien etukäteen lähettäminen ei muuten toimi, tämä siis tällä parinkymmenen vuoden kokemuksella. Kukaan ei niitä lue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä usein näitä hirveitä koulutus-ja leikkipäiviä?

Ap

Eihän nuo ole koskaan pakollisia. Itse en osallistu lainkaan, kerran kuussa yleensä on tiimipäivä eli leikkipäivä jona olen työpaikalla enkä siellä.

Kokouksia... SEllaisia joissa oikein mennään johonkin huoneeseen ja istutaan naamakkain ihmisten kanssa ei ole enää juuri koskaan. Skypejä ja muita ruudun kautta hoidettavia etäpalavereja on lähes päivittäin kuitenkin.

Meillä nuo ovat pakollisia. Menee suunnilleen yöunet niistä...

Ap

Vaihda työpaikkaa. Yleensä nuo ovat vapaaehtoisia, jotkut voi vähän selän takana urputella kun ei osallistu mutta jos on muuten hyvä työntekijä, siitä ei seuraa yhtään mitään haittaa. 

Itse tuohon jännittämiseen... Olin nuorena myös sairaalloinen jännittäjä. Jäin yliopiston jälkeen sinne assariksi töihin ja en oikeasti alkuun pystynyt töihini ilman viinalääkitystä :D Kävin lähellä olevassa baarissa ottamassa viskiä rohkaisuksi aina ennen luentoa tai laskuharjoituksia. Yliopistomaailmassa se kävi. Sitten kun siirryin liike-elämään, ei enää voinut ottaa riskiä että haisee viinalta. Beetasalpaajista ei ollut apua, masennuslääkettä en halunnut koska jännittäviä tilanteita vain harvoin enkä niiden takia halunnut jokapäiväistä lääkitystä. Bentsoista löytyi apu, jota voi ottaa vain tarvittaessa ja toimi. 

Niiden avulla hoitelin sitten uran epävarmat alkuvuodet. Keski-ikää kohti aloin rohkaistua eikä minua oikeastaan jännitä enää nyt 44 v:nä mikään. Mutta INHOAN edelleen kaikenlaista pelleilyä kuten ne tiimipäivät enkä todellakaan osallistu. Ja sanon myös suoraan syyksi että olen erakkoluonteinen introvertti ja vihaan tuollaista pelleilyä, enkä yritä kierrellä mitään tekosyitä.

Oxaminit käytössä myös. Silti olen kuin hirvi ajovaloissa. En uskalla muutenkaan ottaa kuin puolikkaan, koska kokonaisesta tulee sellainen tokkura.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä usein näitä hirveitä koulutus-ja leikkipäiviä?

Ap

Eihän nuo ole koskaan pakollisia. Itse en osallistu lainkaan, kerran kuussa yleensä on tiimipäivä eli leikkipäivä jona olen työpaikalla enkä siellä.

Kokouksia... SEllaisia joissa oikein mennään johonkin huoneeseen ja istutaan naamakkain ihmisten kanssa ei ole enää juuri koskaan. Skypejä ja muita ruudun kautta hoidettavia etäpalavereja on lähes päivittäin kuitenkin.

Meillä nuo ovat pakollisia. Menee suunnilleen yöunet niistä...

Ap

Vaihda työpaikkaa. Yleensä nuo ovat vapaaehtoisia, jotkut voi vähän selän takana urputella kun ei osallistu mutta jos on muuten hyvä työntekijä, siitä ei seuraa yhtään mitään haittaa. 

Itse tuohon jännittämiseen... Olin nuorena myös sairaalloinen jännittäjä. Jäin yliopiston jälkeen sinne assariksi töihin ja en oikeasti alkuun pystynyt töihini ilman viinalääkitystä :D Kävin lähellä olevassa baarissa ottamassa viskiä rohkaisuksi aina ennen luentoa tai laskuharjoituksia. Yliopistomaailmassa se kävi. Sitten kun siirryin liike-elämään, ei enää voinut ottaa riskiä että haisee viinalta. Beetasalpaajista ei ollut apua, masennuslääkettä en halunnut koska jännittäviä tilanteita vain harvoin enkä niiden takia halunnut jokapäiväistä lääkitystä. Bentsoista löytyi apu, jota voi ottaa vain tarvittaessa ja toimi. 

Niiden avulla hoitelin sitten uran epävarmat alkuvuodet. Keski-ikää kohti aloin rohkaistua eikä minua oikeastaan jännitä enää nyt 44 v:nä mikään. Mutta INHOAN edelleen kaikenlaista pelleilyä kuten ne tiimipäivät enkä todellakaan osallistu. Ja sanon myös suoraan syyksi että olen erakkoluonteinen introvertti ja vihaan tuollaista pelleilyä, enkä yritä kierrellä mitään tekosyitä.

Oxaminit käytössä myös. Silti olen kuin hirvi ajovaloissa. En uskalla muutenkaan ottaa kuin puolikkaan, koska kokonaisesta tulee sellainen tokkura.

Ap

Siis PEURA ajovaloissa :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä usein näitä hirveitä koulutus-ja leikkipäiviä?

Ap

Eihän nuo ole koskaan pakollisia. Itse en osallistu lainkaan, kerran kuussa yleensä on tiimipäivä eli leikkipäivä jona olen työpaikalla enkä siellä.

Kokouksia... SEllaisia joissa oikein mennään johonkin huoneeseen ja istutaan naamakkain ihmisten kanssa ei ole enää juuri koskaan. Skypejä ja muita ruudun kautta hoidettavia etäpalavereja on lähes päivittäin kuitenkin.

Meillä nuo ovat pakollisia. Menee suunnilleen yöunet niistä...

Ap

Vaihda työpaikkaa. Yleensä nuo ovat vapaaehtoisia, jotkut voi vähän selän takana urputella kun ei osallistu mutta jos on muuten hyvä työntekijä, siitä ei seuraa yhtään mitään haittaa. 

Itse tuohon jännittämiseen... Olin nuorena myös sairaalloinen jännittäjä. Jäin yliopiston jälkeen sinne assariksi töihin ja en oikeasti alkuun pystynyt töihini ilman viinalääkitystä :D Kävin lähellä olevassa baarissa ottamassa viskiä rohkaisuksi aina ennen luentoa tai laskuharjoituksia. Yliopistomaailmassa se kävi. Sitten kun siirryin liike-elämään, ei enää voinut ottaa riskiä että haisee viinalta. Beetasalpaajista ei ollut apua, masennuslääkettä en halunnut koska jännittäviä tilanteita vain harvoin enkä niiden takia halunnut jokapäiväistä lääkitystä. Bentsoista löytyi apu, jota voi ottaa vain tarvittaessa ja toimi. 

Niiden avulla hoitelin sitten uran epävarmat alkuvuodet. Keski-ikää kohti aloin rohkaistua eikä minua oikeastaan jännitä enää nyt 44 v:nä mikään. Mutta INHOAN edelleen kaikenlaista pelleilyä kuten ne tiimipäivät enkä todellakaan osallistu. Ja sanon myös suoraan syyksi että olen erakkoluonteinen introvertti ja vihaan tuollaista pelleilyä, enkä yritä kierrellä mitään tekosyitä.

Oxaminit käytössä myös. Silti olen kuin hirvi ajovaloissa. En uskalla muutenkaan ottaa kuin puolikkaan, koska kokonaisesta tulee sellainen tokkura.

Ap

Siis PEURA ajovaloissa :D

Ap

Olisikohan se pieni tokkura kuitenkin parempi kuin jännitysolo? 

En ole itse sosiaalinen jännittäjä, joten en tiedä onko tällaisesta ajatuksesta mitään hyötyä vaiko pikemminkin haittaa, mutta tällainen nyt kuitenkin tuli mieleeni. Osassa palavereja on tietysti paikalla Tärkeitä Ihmisiä, mutta mun kokemuksen mukaan suuri osa on sellaisia, että samaa työtä tekevät ihmiset sopivat käytännön asioista ja kertovat missä mennään. Sellaista normaalia ja täysin välttämätöntä kommunikointia, joka jostain syystä vain halutaan hoitaa niin, että varataan neukkari ja nimetään tilaisuus palaveriksi. Ei se sen juhlallisempaa ole, tai sen ihmeemmin esiintymistä, eikä sitä varmaan kannata mieltää esiintymiseksi. Muuttuuko se, että sanoo työkavereilleen jonkin tärkeän työhön liittyvän pointin, jotenkin pelottavammaksi siitä, että se tapahtuu neukkarissa? Pelkoihin ei aina järkeily auta, mutta pystyisikö tilannetta kestämään paremmin, jos saisi päässään puhuttua sen vähemmän dramaattiseksi?

Voi jösses.....mulla oli tänään 4 paltsua, joissa kaikissa olin esillä. Pahimpina päivinä on ollut 10 normaalisti 5-6. Olen töissä metsäyhtiössä it- osastolla.

Joo ja itsekin jännitin, muistan kun ekoja esityksiä piti tehdä, niin hioin niitä viikon. Nyt saatan aloittaa materiaalin teon tuntia ennen palaverin alkua.....kyllä siihen tottuu.

Perheyrityksessä olen toimistotöissä ja palaverit ja kokoukset pidetään kahvitauolla. Kyllähän se vähän ottaa aivoon, kun hörppäisi sen kahvin mieluummin omissa oloissaan.