Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista, ettei lapset joudu maksamaan perintöveroa toisen vanhemman kuollessa. Onkohan tuolloin asiat hoidettu oikein?

Jos on omistusoikeustestamentti, niin ei joudu ennen kuin toinenkin vanhemmista kuolee.

Eikä tietty silloinkaan, jos perittävää omaisuutta ei ole riittävästi.

Jos ei ollut sellaista testamenttia ja perittävää oli, niin miten on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Juuri näin kannattaa tehdä, mutta valitettavasti se ei päde alaikäisten lasten kohdalla, koska maistraatti vaatii testamentista huolimatta lapsille lakiosan maksamista. Sen takia lapset joutuvat nyt käytännössä elämään nuoruutensa köyhyydessä kituuttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kommenteista saa sen kuvan ettei ollut läsnä kun perunkirjoitukset hoidettiin vaikka omasta vanhemmasta kyse. Erikoista.Olettaisi että kaikki vainajan lapset olisi ainakin kutsuttu tuohon tilaisuuteen.

Olin kyllä paikalla. Kaikki oli valmiina paperilla ja nimmaria vaan odotettiin. Käytiin lukemalla läpi valmiit paperit kyllä, mutta ei se paljon tilannetta avannut. Vanhempi ja tämä sukulainen olivat ne luvut sinne paperille merkinneet valmiiksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sanopa muuta. Ollaat taidettu kasvattaa hurjan ahne sukupolvi. Ainakin kun tätä ketjua lukee.

Itse ette ole ollenkaan ahneita...?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista, ettei lapset joudu maksamaan perintöveroa toisen vanhemman kuollessa. Onkohan tuolloin asiat hoidettu oikein?

Jos on ollut keskinäinen omistusoikeustestamentti ja leski on perinyt kaiken, on hän myös maksanut perintöverot (elleivät lapset ole vaatineet lakiosaansa).

Kun perunkirja on tehty, niin miten siitä lähtee tieto verottajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista, ettei lapset joudu maksamaan perintöveroa toisen vanhemman kuollessa. Onkohan tuolloin asiat hoidettu oikein?

Jos on omistusoikeustestamentti, niin ei joudu ennen kuin toinenkin vanhemmista kuolee.

Eikä tietty silloinkaan, jos perittävää omaisuutta ei ole riittävästi.

Jos ei ollut sellaista testamenttia ja perittävää oli, niin miten on mahdollista?

Paljonko yhden lapsen perintöosuus oli? Oliko lapsi alaikäinen (alaikäisellä verotettavan perinnön alaraja on suurempi)? Oletko varma, että leski ei ole maksanut perintöveroja lapsen puolesta?

Kyllä se on nähty läheltä, miten leskeys tekee monet ahneeksi. Vaikka ei olisi edes omasta suvusta kysymys. Kitupiikkiys ja vahtiminen. Jakaminennei kuulu suomalaiseen luonteeseen. Suomenruotsalaiset ehkä huolehtii paremmin omistaan, sekä lapsistaan että toki silloin lapset vanhemmistaan. Perinnön siirto kuuluu kuitenkin vanhemmalle sukupolvelle mandaatilla: lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Tarrautuminen omaisuuteen luo kitkeriö välejä, jos jälkeäläiset tai yksikin heistä kokee tulleensa huiputetuksi hyväuskoisuudessaan ja surun keskellä jättänyt talousasiat # perheen hyvään tahtoon uskoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Minä olen tämän asian miettinyt toisin päin. Todennäköisesti minä tulen elämään kauemmin, kuin mieheni. Olen suunnitellut jo valmiiksi, että siinä vaiheessa myyn talon ja muutan pieneen asuntoon, mistä pystyn pitämään huolta mahdollisimman pitkään ja missä asumaan yksin mahdollisimman pitkään.

Tämä johtuu ihan kokemuksesta, missä elämme juuri nyt. Eli vanhempieni välillä on hallintaoikeustestamentti. Olemme maksaneet perintöverot, mutta meillä on samoin, kuin ap.n tilanteessa, eli emme ole saaneet ottaa kotoa mitään muistoesinettä isästä. Siellä roikkuu isän 30 vuotta vanhat vaatteet vielä kaapissa. Äiti ei jaksa pitää taloasta huolta, ei hoitaa, ei kolata lumia, ei leikata nurmikoita. Joten me sisarukset käymme hoitamassa kaikki nämä omakotitalon toimet töiden sivussa. Ehdotimme isän kuoleman jälkeen monta kertaa, että äiti myisi ison talonsa ja muuttaisi kivaan kaksioon keskelle kaupunkia ja lähemmäs meitä. Mutta ei, oli samaa mieltä kanssasi, että ahneet lapset haluaa viedä häneltä kaikki muistot, mitä ovat keränneet 50 vuoden aikana.

On ollut raskasta 10 vuotta kulkea hoitamassa oman talon hommien lisäksi äidille talon töitä. Lisäksi ahdistaa jo nyt se, millainen ruljanssi tulee, kun aletaan sitä isoa taloa tyhjentämään siinä vaiheessa,kun äiti kuolee. Niitä isän raappahousuja ja varastot täynnä 40 vuotta sitten ostettuja suksia ja vaatteita ja romuja.

Joten itse aion tehdä toisin. Tavara on vain tavaraa. Eli jos minä jään tänne yksin, hävitän kaiken romun ja panen talon myyntiin ja ostan pienen ja kivan kaksion palveluiden läheltä ja konmaritan ympäristöni niin, että sinne ei jää mitään turhaa romua. Niin ja aikuisten (ja jopa iäkkäiden lasteni) ei tarvitse käydä ajamassa nurmikoitani ja pilkkomassa lämmityspuita ja puhdistamassa lumesta kattoa yms.

Ihan sama työ talon raivauksessa olisi ollut heti isänne kuoltua. Eikä teidän ole mikään pakko käydä auttamassa talon ylläpidossa.

Sinä et miehen kuoleman jälkeen saa myydä taloa ilman lastesi (tai maistraatin) suostumusta, joten ei pienempään muuttokaan välttämättä ole niin yksinkertaista, jos ei välit ole kunnossa jälkipolvien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista, ettei lapset joudu maksamaan perintöveroa toisen vanhemman kuollessa. Onkohan tuolloin asiat hoidettu oikein?

Jos on omistusoikeustestamentti, niin ei joudu ennen kuin toinenkin vanhemmista kuolee.

Eikä tietty silloinkaan, jos perittävää omaisuutta ei ole riittävästi.

Jos ei ollut sellaista testamenttia ja perittävää oli, niin miten on mahdollista?

Paljonko yhden lapsen perintöosuus oli? Oliko lapsi alaikäinen (alaikäisellä verotettavan perinnön alaraja on suurempi)? Oletko varma, että leski ei ole maksanut perintöveroja lapsen puolesta?

Miten tuo olisi edes mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kommenteista saa sen kuvan ettei ollut läsnä kun perunkirjoitukset hoidettiin vaikka omasta vanhemmasta kyse. Erikoista.Olettaisi että kaikki vainajan lapset olisi ainakin kutsuttu tuohon tilaisuuteen.

Olin kyllä paikalla. Kaikki oli valmiina paperilla ja nimmaria vaan odotettiin. Käytiin lukemalla läpi valmiit paperit kyllä, mutta ei se paljon tilannetta avannut. Vanhempi ja tämä sukulainen olivat ne luvut sinne paperille merkinneet valmiiksi. Ap

Paljonko maksoit perintöveroa? Perintöveroahan ei peritä alle 20.000 euron perinnöstä, siksi perintöosuutesi arvo on ollut suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Kun perunkirja on tehty, niin miten siitä lähtee tieto verottajalle?

Olisko niin jännästi, että kuolinpesän edustajat lähettävät sen verottajalle?

Vierailija kirjoitti:

[ Niinpä. Kyseessä on kuitenkin oman vanhemman puoliso joka on nyt jäänyt yksin. Suruissaan ja yksinäisenä, oman kotinsa vielä haluaisi pitää ja täällä neuvotaan ottamaan lakimieheen yhteyttä. Joku nuori aloittamassa opiskelun ja tarvitsisi asunnon, miten tulee edes mieleen alkaa kytätä tuota toisen kotia? Eikö asiaa voi mitenkään muuten hoitaa, inhimillisesti?

Niin, eli inhimillisesti vain lesken kannalta, viis inhimillisyydestä lapsia kohtaan. Hehän nyt vaan olivat lapsia, puoliso se vaan jotain on, eivät lapset. Lapset eivät ole suruissaan, vain leski. Oletko nyt ihan tosissasi?

Voiko jonkin paperin toimittamatta jättäminen olla syy siihen, et lapsille ei ole tullut perintöveroa kun jakamaton pesä?

Perunkirjasta lähtee tieto verottajalle sen tehneeltä taholta. Eli jos olet palkannut pankin tai lakitoimiston tekemään sen, niin heiltä. Jos itse teette, niin toimitatte itse veroviranomaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.

Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.

Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..

Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.

Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.

Oikeuskäytännön ja kirjallisuuden mukaan niiden kämppien täytyy kuitenkin käytännössä olla samaa varustetasoa ja sijaintitasoa ja kokoa, jotta lesken voi pistää muuttamaan, ja tällöinkin vaaditaan oikeuden päätös poismuuttovelvollisuudesta ennen kuin lesken voidaan sanoa asuvan oikeudettomasti kämpässä ja voidaan vaatia korvauksia, ellei ole ilmeistä, ettei oikeutta asua ole (on täysin verrattava kämppä itsellä) eli asuminen on kiusantekomaista. Jos kuolleella perittävällä on yhteisenä kotina käytetty 100 neliön asunto arvoalueella Helsingin keskustassa, ei auta yhtään, vaikka leskellä olisi oma sijoituskaksio Vantaalla.

Vierailija kirjoitti:

Voiko jonkin paperin toimittamatta jättäminen olla syy siihen, et lapsille ei ole tullut perintöveroa kun jakamaton pesä?

Kenestä sinä nyt puhuT?  Et ainakaan ap:stä, koska hän on perintöveron maksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perunkirja on tehty, niin miten siitä lähtee tieto verottajalle?

Olisko niin jännästi, että kuolinpesän edustajat lähettävät sen verottajalle?

Voiko tuon olla lähettämättä? Mitkä silloin olisivat lasten oikeudet? Miten asian voi varmistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Tämä selvensi paljon. Vanhempasi ilmeisesti pelkäsivät juuri sitä tilannetta, johon sitä olet nyt eloon jäänyttä vanhempaa ahdistamassa ja siksi tekivät keskinäisen testamentin. Anna hänen elää rauhassa ilman kiusaamista. Sen sijaan voisit tarjota apuasia ja tukea. Varmasti puolison menettäminen ja yksin jääminen on ottanut koville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.

Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap

Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.

Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.