Lesken asumisoikeus, ositus, perinnönjako ym. asioita (termit ei ihan hallussa)
Toinen vanhemmistani kuoli vuosia sitten. Leski jäi asumaan yhteiseen asuntoon. Jonkinlainen ositus tms. tehtiin nimi paperiin systeemillä, oli erään sukulaisen tekemä. Asunnon käypä arvo oli ainakin todella ykäkanttiin vedetty. Mutta siis, meille lapsille tuli perintöverot, mitään perintöä emme ole saaneet, mitään rahaa ei kuulemma jäänyt jaettavaksi, koska leski piti kalliit hautajaiset. Eli mitään rahaa, materiaa tms. emme ole saaneet, kaikki jäi leskelle. Mitään tavaroita hän ei halua antaa, esim. jo se, että otamme omia tavaroitamme, jota lapsuudenkotiin aikoinaan jäi, aiheuttaa jo kinaa. Mitkä ovat meidän lasten oikeudet? Esim, kun me lapset omistamme osan talosta, voimmeko me sitten muuttaa sinne? Emme tietenkään ilmaiseksi, tietenkin kuluihin osallistuen. Tämä vaan tuli mieleen, kun yksi aloittaisi opiskelun ja tarvitsisi sieltäpäin asuntoa. Nyt siis asumme satojen kilometrien päässä. Leskellä ei ole rahaa ylläpitää asuntoa, esim. korjaukset, vaan talo rapistuu koko ajan eikä hänellä myöskään ole voimavaroja tehdä piha- tai lumitöitä.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[ Niinpä. Kyseessä on kuitenkin oman vanhemman puoliso joka on nyt jäänyt yksin. Suruissaan ja yksinäisenä, oman kotinsa vielä haluaisi pitää ja täällä neuvotaan ottamaan lakimieheen yhteyttä. Joku nuori aloittamassa opiskelun ja tarvitsisi asunnon, miten tulee edes mieleen alkaa kytätä tuota toisen kotia? Eikö asiaa voi mitenkään muuten hoitaa, inhimillisesti?
Niin, eli inhimillisesti vain lesken kannalta, viis inhimillisyydestä lapsia kohtaan. Hehän nyt vaan olivat lapsia, puoliso se vaan jotain on, eivät lapset. Lapset eivät ole suruissaan, vain leski. Oletko nyt ihan tosissasi?[/quot
Kuinka sinä olet järjestänyt oman perheesi asiat? Onko sinulla ja puolisollasi keskinäinen testamentti ?
Veri on vettä sakeampaa sanotaan. Lapset menettävät omaa lihaa ja verta olevan vanhempansa, puoliso jonkun, jonka tavannut joskus ja loitto solmittu. Jos on.
Kummalla pitäisi olla vahvemmat oikeudet pärjäämiseen? Jo aikuisella uraa tekevällä leskellä, jolla omaa omaisuutta - leskeneläke - asunto oikeus jne vai vaille toisen vanhemman taloudellista ja henkistä turvaa jäävän nuoren /lapsen ....
Kannattaisikohan tuoda enemmän esiin jälkeläisten oikeutta menetyksen kohdalla johonkin turvaan, joka helposti jää surun ja kaikenlaisen lakisanaston alle, että ei ymmärrä pitää puoliaan, silloin kun sitä eniten tarvitsisi!
On nähty, miten asiat jää selvittämättä ja sitten ollaan vaan syyllistämässä ja viemässä suurinpiirtein oikeutta koko pesään, kun ei ajoissa ollut röyhkeä. Paljon surua näissä asioissa maassa, kun asiat jää käsittelemättä. Sekä raha että tunnepuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.
Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.
Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.
Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..
Sinun tapauksessasi voisi käydä niin, että lähtö tulisi. Jos joku sinun nimissäsi oleva sijoitusasunto olisi sinun kodiksi sopiva, niin lain mukaan siinä tapauksessa ei olisi asumisoikeutta. Toisaalta, jos lapset saisivat perintönsä sijoitusasunnoista, sinä saisit edelleen asua kotonasi, ja joka tapauksessa pitää irtaimiston jakamattomana hallinnassasi.
Mutta tämä ongelma ratkeaisi testamentilla. Silloin lapset voisivat vaatia lakiosansa sijoitusomaisuudesta.
Taidamme laittaa rahoiksi kaikki asunnot ja ostamme niillä kerrostalosta osakkeen. Ja ehkä Espanjaan talvikausiksi. Ehtisi nauttia ansioista yhdessä, ennen kuin toisesta aika jättää ja lapset tulevat vaatimalla vaatimaan "omiaan".
Suosittelen toimimaan näin. On täysin käsittämätöntä, miten omasta jälkikasvusta saattaa yhtäkkiä kuoriutua melkoisia verenimijöitä toisen vanhemman kuoltua, vaikka itsellä ei ole ollut osaa eikä arpaa tulevan perinnön hankkimsessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko jonkin paperin toimittamatta jättäminen olla syy siihen, et lapsille ei ole tullut perintöveroa kun jakamaton pesä?
Vaikka pesää ei jaettaisikaan niin kyllä verottaja omansa vaatii.
Ja perukirja täytyy toimittaa verottajalle määräajassa ihan joka tapauksessa. Vaikka ei edes olisi mitään jaettavaa.
Mistä verottaja asian tarkistaa onko toimitettu vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Eikö se silloin pidä maksaa ulos? Näin olen käsittänyt googlaillessani. Lakiosaa vaativa ikään kuin ostetaan/maksetaan pois kuolinpesästä tms.
Ei sitä pidä maksaa ulos, jos kaikki omaisuus on vain se hallintaoikeuden alainen asunto. Olet käsittänyt aivan väärin. Se menee niin, että jos on omistusoikeustestamentti, joka rikkoo lakiosaa, niin lakiosan saa vain jos sitä vaatii. Jos ei vaadi ja hyväksyy tuon testamentin, niin siinä tavallaan sitten tulee luopuneeksi siitä lakiosastaan.
Eli miten eroaa nämä tilanteet tuon testamentin kohdalla:
1) perillinen ei vaadi lakiosaansa
2) perillinen vaatii lakiosaansaMikä on lopputulema tuossa, että vaatii?
Jos kysymyksessä on keskinäinen hallintaoikeustestamentti ja ainoa omaisuus on asunto, johon leskellä on hallintaoikeus, niin näillä kahdella ei ole käytännössä juurikaan eroa (merkitystä voi olla siihen, vastaako leski asunnon kustannuksista kokonaan vai vain käypään vuokrasummaan asti).
Jos taas kysymyksessä on keskinäinen omistusoikeustestamentti, niin näillä on iso ero. Tapauksessa 1 leski saa asunnon kokonaan omakseen ja saa tehdä sillä mitä haluaa, esim. testamentata sen kenelle haluaa (tosin lesken rintaperillisillä on normaali oikeus lakiosaansa lesken kuoltua). Leski myös maksaa kaikki perintöverot. Tapauksessa 2 lakiosan vaatija saa lakiosansa sitä vastaavana omistusosuutena (esim. 1/6) asunnosta ja maksaa tästä perintöverot. Leskellä on kuitenkin asuntoon täysi hallintaoikeus asuntoon, joten lakiosan vaatijalla ei ole asunnosta mitään hyötyä niin kauan kuin leski asuu siinä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Eikö se silloin pidä maksaa ulos? Näin olen käsittänyt googlaillessani. Lakiosaa vaativa ikään kuin ostetaan/maksetaan pois kuolinpesästä tms.
Jos kuolinpesällä ei ole käteisvarallisuutta, niin lakiosa on osa asunnosta eli käytännössä rahaa ei saa käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.
Lapsi saa kyllä kaiken ellei omaisuutta ole erikseen testamentattu muulle taholle.
Vierailija kirjoitti:
[
Tämä selvensi paljon. Vanhempasi ilmeisesti pelkäsivät juuri sitä tilannetta, johon sitä olet nyt eloon jäänyttä vanhempaa ahdistamassa ja siksi tekivät keskinäisen testamentin. Anna hänen elää rauhassa ilman kiusaamista. Sen sijaan voisit tarjota apuasia ja tukea. Varmasti puolison menettäminen ja yksin jääminen on ottanut koville.
Niin, kuolemahan ei tietenkään kosketa lapsia mitenkään, vain leskeä. Mitkä ovat motiivisi tällaisen kirjoittamiseen? Ap ei tosiaankaan kiusaa ketään, jos nettipalstalla oikeuksiensa perään kyselee. Miksi ap:n pitäisi tarjota apua tai tukea? Kirjoitustensa perusteella hänellä ei ole rahallista mahdollisuutta tukea, niitä rahojahan sinä tässä tarkoitat vai mitä? Yhtälailla eloonjäänyt vanhempi voisi tarjota lapsille apua ja tukea. Taidat olla itse perin ahne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.
Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?
Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.
Ruotsissa puoliso perii kaiken, jos ei ole tehty testamenttia lasten hyväksi. Suomessa ymmärtääkseni on jo työryhmän mietintö saatettu lausuntokierrokselle tarkoituksena tehdä samanlainen perintökaaren uudistus kuin on Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, jotenkin kylmäävää ajatella, että minä mieheni kanssa elän elämän, olemme laittaneet yhteisen kodin ja sijoitusasuntoja, jotta voimme elää turvatusti loppuelämän. Ja jos mieheni yllättäen kuolisi, niin että omat lapseni haluaisivat, että myisin kotimme, että he saisivat perinnöt tai että minun pitäisi yhdessä hankitut tavarat jakaa pois. Kodista, jossa asun ja elän.
Ja enpä välttämättä haluaisi ketään sukulaiata kotiini asumaan. Tämä on meidän koti ja lapsilla on jo omat kodit ja elämät.
Että me nyt saadaan rauhassa asua ja elää omaa elämää, mutta toinen kun kuolee, niin tämä ei olisi enää minun elämää, vaan lapset katsoisivat oikeudekseen tyhjentää kotini. Huh huh..
Minä olen tämän asian miettinyt toisin päin. Todennäköisesti minä tulen elämään kauemmin, kuin mieheni. Olen suunnitellut jo valmiiksi, että siinä vaiheessa myyn talon ja muutan pieneen asuntoon, mistä pystyn pitämään huolta mahdollisimman pitkään ja missä asumaan yksin mahdollisimman pitkään.
Tämä johtuu ihan kokemuksesta, missä elämme juuri nyt. Eli vanhempieni välillä on hallintaoikeustestamentti. Olemme maksaneet perintöverot, mutta meillä on samoin, kuin ap.n tilanteessa, eli emme ole saaneet ottaa kotoa mitään muistoesinettä isästä. Siellä roikkuu isän 30 vuotta vanhat vaatteet vielä kaapissa. Äiti ei jaksa pitää taloasta huolta, ei hoitaa, ei kolata lumia, ei leikata nurmikoita. Joten me sisarukset käymme hoitamassa kaikki nämä omakotitalon toimet töiden sivussa. Ehdotimme isän kuoleman jälkeen monta kertaa, että äiti myisi ison talonsa ja muuttaisi kivaan kaksioon keskelle kaupunkia ja lähemmäs meitä. Mutta ei, oli samaa mieltä kanssasi, että ahneet lapset haluaa viedä häneltä kaikki muistot, mitä ovat keränneet 50 vuoden aikana.
On ollut raskasta 10 vuotta kulkea hoitamassa oman talon hommien lisäksi äidille talon töitä. Lisäksi ahdistaa jo nyt se, millainen ruljanssi tulee, kun aletaan sitä isoa taloa tyhjentämään siinä vaiheessa,kun äiti kuolee. Niitä isän raappahousuja ja varastot täynnä 40 vuotta sitten ostettuja suksia ja vaatteita ja romuja.
Joten itse aion tehdä toisin. Tavara on vain tavaraa. Eli jos minä jään tänne yksin, hävitän kaiken romun ja panen talon myyntiin ja ostan pienen ja kivan kaksion palveluiden läheltä ja konmaritan ympäristöni niin, että sinne ei jää mitään turhaa romua. Niin ja aikuisten (ja jopa iäkkäiden lasteni) ei tarvitse käydä ajamassa nurmikoitani ja pilkkomassa lämmityspuita ja puhdistamassa lumesta kattoa yms.
Ihan sama työ talon raivauksessa olisi ollut heti isänne kuoltua. Eikä teidän ole mikään pakko käydä auttamassa talon ylläpidossa.
Sinä et miehen kuoleman jälkeen saa myydä taloa ilman lastesi (tai maistraatin) suostumusta, joten ei pienempään muuttokaan välttämättä ole niin yksinkertaista, jos ei välit ole kunnossa jälkipolvien kanssa.
Ensimäiseksi varmaan kannattaa ne välit pitää lapsiinsa hyvänä, niin yhdessä voidaan suunnitella kaikkein paras vaihtoehto.
Ja toki olisi silloin jo ollut ihan sama työ tyhjentää varastoja, mutta olisimmehan me sisarukset olleet silloin nuorempia ja vetreämpiä tyhjentämään kaikkia romuvarastoja ja auttamaan äitiä muutossa pienempään asuntoon.
Mutta siis, pakkohan ei kenenkään ole auttaa ketään, ei vanhempiaankaan. Mutta taas palaamme siihen, että kannattaa ensimäiseksi huolehtia, että ne välit ovat hyvät omiin lapsiinsa. Silloin sitä apua saa puolin ja toisin. Myös silloin, vaikka ei ole samaa mieltä kaikista ratkaisuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko jonkin paperin toimittamatta jättäminen olla syy siihen, et lapsille ei ole tullut perintöveroa kun jakamaton pesä?
Vaikka pesää ei jaettaisikaan niin kyllä verottaja omansa vaatii.
Ja perukirja täytyy toimittaa verottajalle määräajassa ihan joka tapauksessa. Vaikka ei edes olisi mitään jaettavaa.Mistä verottaja asian tarkistaa onko toimitettu vai ei?
Tieto vainajan kuolemasta on mennyt verottajalle jo aiemmin muilta viranomaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko jonkin paperin toimittamatta jättäminen olla syy siihen, et lapsille ei ole tullut perintöveroa kun jakamaton pesä?
Vaikka pesää ei jaettaisikaan niin kyllä verottaja omansa vaatii.
Ja perukirja täytyy toimittaa verottajalle määräajassa ihan joka tapauksessa. Vaikka ei edes olisi mitään jaettavaa.Mistä verottaja asian tarkistaa onko toimitettu vai ei?
No kaiketi heille menee tieto kuolemasta maistraatin kautta ainakin jossain vaiheessaan.
Perukirjan toimittamisessa verottajalle JOKAISESSA tapauksessa on joku aikaraja (3kk kuolemasta?) jonka jälkeen pesänselvittäjä/pesä saa ’sakkoa’ myöhästymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.
Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?
Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.
Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun perunkirja on tehty, niin miten siitä lähtee tieto verottajalle?
Olisko niin jännästi, että kuolinpesän edustajat lähettävät sen verottajalle?
Voiko tuon olla lähettämättä? Mitkä silloin olisivat lasten oikeudet? Miten asian voi varmistaa?
Voi, tuolloin Verottaja langettaa pesälle myöhästymismaksun ja korotetun veron. Onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko jonkin paperin toimittamatta jättäminen olla syy siihen, et lapsille ei ole tullut perintöveroa kun jakamaton pesä?
Vaikka pesää ei jaettaisikaan niin kyllä verottaja omansa vaatii.
Ja perukirja täytyy toimittaa verottajalle määräajassa ihan joka tapauksessa. Vaikka ei edes olisi mitään jaettavaa.Mistä verottaja asian tarkistaa onko toimitettu vai ei?
Verottaja saa joka tapauksessa väestörekisteristä tiedon siitä, että henkilö on kuollut. Pitäisin erittäin todennäköisenä, että verottaja pyytää kuolinpesältä perukirjaa, jos sitä ei ole toimitettu ajoissa tai perunkirjoitukseen haettu lisäaikaa.
Jos olet yksi perijöistä ja epäilet, onko kaikki mennyt oikein, voit aina pyytää verottajalta kopiota perukirjasta (ellei sitten kuolemasta ole liian pitkä aika, jolloin perukirjaa pitää pyytää jostain arkistosta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Eli et vaatinut lakiosaasi? Jos olisit sen vaatinut, niin olisit tietenkin sen saanut! Toki se lakiosakin saattaa olla vain osa sitä hallintaoikeuden alaista asuntoa.
Ehkä testamentissa oli ehto, että jos lapsi vaatii lakiosaansa vanhempiensa tahdon vastaisesti, niin silloin hän ei tule saamaan enempää molempien kuoltua. Ahneella aloittajalle tämä ei käynyt.
Kenelle se sitten menee? Siis jos jokainen lapsi vaatii sen lakiosansa vielä lesken eläessä. Niin kun leski kuolee niin mihin lain mukaan menee hänen omaisuutensa ?
Leski voi testamentata koko lopun omaisuuden vaikkapa eläinsuojelujärjestölle niin halutessaan ja ahneet lapset saavat jäädä nuolemaan näppejään, kun eivät voineet kunnioittaa vanhempiensa viimeistä tahtoa.
Juu, mutta jos leski ei tee mitään uutta paperia niin kenen eduksi hänen perintönsä sitten päätyy? Yhteiskunnan?
Tuolla jo aiemmin vastattiin: kaikki lapsille. Jos ei lapsia niin valtiolle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Lapset voivat vaatia silloin vain lakiosuutensa, mutta suurin osa jää silloin leskelle. Voi myös laittaa pyynnön, että lapset eivät vaatisi lakiosuuttaan ja kertoa lapsille etukäteen testamentista ja siinä olevasta toiveesta. Näin omat vanhempani ovat tehneet ja mieheni ja minä mies kuten kaikki lähisukulaiset ja ystävät.
Tällainen testamentti vanhemmilla oli. Emme ole saanet siis edes lakiosuuttamme, sitä lähinnä aloituksessa tarkoitin. Aloituksessa myös jo totesin, ettei termistö ole minulla hallussa. Ap
Sinähän sanoit maksaneesi perintöveroa. Silloin vanhemmillasi on ollut hallintaoikeustestamentti eikä omistusoikeustestamentti.
En tosiaan hallitse tätä termistöä. No kuuluisiko minulle jotain? Vaikka tässä monet minua ahneeksi nimittävät, on oma elintasoni todella huono ja ihan mikä tahansa parantaisi sitä edes hieman. Ap
Hoida välisi kuntoon elävän vanhempasi kanssa, niin hän varmasti auttaa sinua. Muussa tapauksessa olet ahne verenimijä.
Vaikka pesää ei jaettaisikaan niin kyllä verottaja omansa vaatii.
Ja perukirja täytyy toimittaa verottajalle määräajassa ihan joka tapauksessa. Vaikka ei edes olisi mitään jaettavaa.