Kerrostalossa asuva, haaveiletko koskaan omakotitalossa asumisesta?

Asuin lapsuuden omakotitalossa ja se riitti. Ei ikinä enää, kerrostalossa asumisesta tykkään.

Asun 500m päässä (Helsingin) Kauppatorista. En haaveile omakotitalosta. Eikä niitä tässä kyllä näykään.

Ei innosta ylläpito-, lumi-, eikä pihatyöt.

Paremmin arvo muutenkin säilyy näissä 1911 rakennetuissa kiviseinissä, kuin yhdessäkään omakotitalossa.

Omakotitalosta haaveilen tasan vain sitä rauhaa ja että saa itsekin vähän kuunnella musiikkia ja mesota, eikä joudu elää naapureiden säännöillä hissutellen tai sitten näiden mesoamista kuunnellen. Muu siinä ei sitten niin nappaakaan.

Omakotitalon rauha on hieman suhteellista, ellei sitten asu talossa keskellä omaa metsää tai peltoa ja se seuraava lähin talo näkyy jossain horisontissa.

Omakotitalot ovat täällä sellaisilla 400-500m2 postimerkeillä ja eroavat rivitaloista lähinnä siinä, että rivitalossa ei voi katsoa naapurin ikkunasta sisään.

Joku päättää kuitenkin leikata nurmikkoa puoli yhdeksältä sunnuntaiaamuna. Toisessa naapurissa taas teinit juovat pussikaljaa ja grillaavat vielä puoli kahdelta aamuyöstä sillä takapihan ihanalla terassilla. Kolmas naapuri keräilee pihalleen auton romuja, jotka ovat ”projekteja”. Neljäs naapuri valittaa, että vaahteran lehdet leijailevat hänen pihalleen, mutta kippaa omat lumensa muiden pihoille.

Ah omakotitaloasumisen onnea.

Mutta onneksi saa ihan itse vastata remontteista ja kiineteistöverosta.

olen pian 70v ja asunut ikäni omaktotialossa.

Suositan, muuttakaa kaikki OK taloon.

Opiskeluaikana pari vuotta kerrostalossa,

--hyi, ei koskaan enää minulle sitä kamaluutta.

Naapurit metelöi ja haisee liian lähellä, porraskäytävässä pitää hiippailla hiljaa, kaikki tuijottelee ovisilmistään, ei omaa pihaakaan, ruokakasseit raahattava portaita, koiraakaan ei voi vain päästää irti ovesta pihalle...

mutta täällä omakotitalon pihalla kukat jo kukkii ja juomme kahvia pihalla.

Koira  voi juosta sisään -ulos ihan milloin itse lystää, ei tarvitse katsoa perään eikä  hihnoja etsiskellä.

lapset ja mies voi soitella soittimia ja pitää äänekkäitä bileitä, rakennella pihalla sitä sun tätä

asun OK talossa ja naapurit ihania. Autamme toisiamme, ja lapset juoksee pihasta pihaan.

Ei ikinä kerrostaloon, tarvitsen vapautta soitella trumpettia ja pianoa silloin kun mieli tekee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ei ole rahaa sekä tonttiin että taloon näillä seuduin. Kovin pitkä työmatka ei houkuta. Minusta kaupunkien pitäisi tarjota vuokratontteja omakotitaloille. Tontit voisi halutessaan lunastaa omaksi. Jostain syystä pk-seudulla ei ole juurikaan ollut tätä mahdollisuutta.

25 min Kampista autolla kehyskunta. Meillä on viimeiset 10v kaukki kunnan tontit (n 300) olleet vuokratontteja jotka on voinut myös lunastaa omaksi.

Meillä on nyt vuokratontti ja 350e/kk on tosi pieni summa. Samaa tahtia saisimme tontin maksettua velkarahalla 23 vuodessa. Todellisuudessa kiinteistön arvo ei nousisi samalla summalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä. En keksi yhtäkään syytä miksi haluaisin muuttaa jonnekin syrjään pihaa kuokkimaan tai lumia auraamaan.

Asuin kyllä pari (elämäni kurjinta) vuotta rivarissa ja takapihalla kasvoi nokkoset niin korkeina, ettei ikkunoista nähnyt ulos. Eikä ole kielikuva tai liioittelua.

Jaa että ihan itsekseen kasvit kasvoivat ja voi kamala? Ei tullut keiju ja trimmannut pihaa?

Sulla ei sitten ole minkäänlaista sisälukutaitoa? No tästähän on uutisoitukin, että suomalaisten lukutaito, ja siis nimenomaan ymmärrys luetusta, on heikentynyt.

Tässä selkokielellä: ne nokkoset kasvoivat koska en hoitanut pihaa, mikä taas oli osoitus siitä kuinka huonosti se asumismuoto minulle sopi.

Tai sitten sinulla ei ole? Kommenttini pointti oli juuri se, että olipa sinulle suuri yllätys, että ok-talossa pitää itse aika paljon pitää yllä asioita. "Ei sovi minulle" = en viitsi osallistua.

Missä omakotitalossa?

Vierailija kirjoitti:

Asun 500m päässä (Helsingin) Kauppatorista. En haaveile omakotitalosta. Eikä niitä tässä kyllä näykään.

Ei innosta ylläpito-, lumi-, eikä pihatyöt.

Paremmin arvo muutenkin säilyy näissä 1911 rakennetuissa kiviseinissä, kuin yhdessäkään omakotitalossa.

Juuri näin. Terveisiä Korkeavuorenkadulta.

T: se, joka kirjoitti nokkosista.

En haaveile. Ei innosta pihahommat tai talon kunnostus. On turvallisempi olokin kerrostalossa.

Minä haaveilin niin paljon, että lopulta ostin pienen omakotitalon - tosin tunnin matkan päästä kotoani, sillä ei ollut varaa ostaa kaupunkialueelta. Syrjäseuduilta saa hyväkuntoisiakin taloja huokeaan hintaan.  Oma piha ja puulämmitteinen sauna ovat ihania juttuja, samoin se, kun ei tarvitse miettiä naapureita, kun kuuntelee illalla levyjä tai  viettää iltaa ystävien tai sukulaisten kanssa tai kun tiskaa tai pyykkää myöhään. Omakotitalossani lähimmät naapurit asuvat parin sadan metrin päässä metsikön takana.

Kerrostalo-osoite on edelleen virallinen osoitteeni, mutta asun joka viikko joitain päiviä kummassakin kodissani vuoden ympäri. Olen miettinyt, että viimeistään eläkkeelle jäädessäni myyn kerrostalokotini. Niillä rahoilla voin sitten teettää peruskorjauksen maaseutukodissani, ehkä pienen laajennuksenkin - joko yhden huoneen lisää tai talviasuttavan vierasaitan.

Tosin omakotitalossa ja puutarhassa on aina jotain hommaa ja korjattavaa, joten ymmärrän niitäkin, jotka viihtyvät paremmin kerrostalossa. Kerrostaloa ja kiinteistöhuoltoa tulee joskus minullakin ikävä, kun jokin paikka hajoaa. Ja lumitöitä saa joskus tehdä enemmän kuin jaksaisi. Mutta silti olen viihtynyt omakotitalossa paremmin.

Hetkittäin kesällä oma puutarha olisi kiva. Silti kerrostalokoti keskustassa ja mökki järven rannalla on meille parempi tapa elää. Niin iso osa vuodesta on pimeää ja kylmää ja nautimme kaupungin mahdollisuuksista ja työmatkasta kävellen tai pyörällä. Kaupungin isot vanhat puistot ovat myös ihania eikä niille tarvitse tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilin niin paljon, että lopulta ostin pienen omakotitalon - tosin tunnin matkan päästä kotoani, sillä ei ollut varaa ostaa kaupunkialueelta. Syrjäseuduilta saa hyväkuntoisiakin taloja huokeaan hintaan.  Oma piha ja puulämmitteinen sauna ovat ihania juttuja, samoin se, kun ei tarvitse miettiä naapureita, kun kuuntelee illalla levyjä tai  viettää iltaa ystävien tai sukulaisten kanssa tai kun tiskaa tai pyykkää myöhään. Omakotitalossani lähimmät naapurit asuvat parin sadan metrin päässä metsikön takana.

Kerrostalo-osoite on edelleen virallinen osoitteeni, mutta asun joka viikko joitain päiviä kummassakin kodissani vuoden ympäri. Olen miettinyt, että viimeistään eläkkeelle jäädessäni myyn kerrostalokotini. Niillä rahoilla voin sitten teettää peruskorjauksen maaseutukodissani, ehkä pienen laajennuksenkin - joko yhden huoneen lisää tai talviasuttavan vierasaitan.

Tosin omakotitalossa ja puutarhassa on aina jotain hommaa ja korjattavaa, joten ymmärrän niitäkin, jotka viihtyvät paremmin kerrostalossa. Kerrostaloa ja kiinteistöhuoltoa tulee joskus minullakin ikävä, kun jokin paikka hajoaa. Ja lumitöitä saa joskus tehdä enemmän kuin jaksaisi. Mutta silti olen viihtynyt omakotitalossa paremmin.

Kuulostaa unelmalta. Ainoa asia mikä mua estää muuttamasta maalle omakotitaloon on, että en usko että uskaltaisin asua yksin. Moni muukin tästä maininnut jo. Kerrostalossa tuntuu turvallisemmalta. Mikä on sun kokemus tästä?

En muuttaisi omakotitalosta pois. Asun yksin omassa talossa. Talo on vanha ja piha valtava. Enpä ota stressiä pihanlaitosta, talvella kolaan lumia sen verran että pihasta pääsee autolla pois. Kesällä silloin tällöin nurmikon ajo. Syksyllä pudonneiden omenoiden siivous. Se onkin aikalailla sitten siinä. En tajua, miksi sitä pihaa täytyy jatkuvasti kuopsuttaa, jos siitä ei nauti tai siihen ei ole aikaa. Rakastan isoa pihaa näin keväällä ja kesällä, kun voi fiilistellä auringonlaskua pihakeinussa ja kesällä lueskella riippukeinussa omenapuun alla. En tiedä, miten sopeutuisin enää kerrostaloelämään ja naapurien meuhkaamiseen..

Haaveilen nimenomaan pihan takia. Sen pitäisi olla niin suojainen, etteivät ohikulkijat näe sinne lainkaan. Koska teen osa-aikatöitä, ehtisin hyvin olla pihallani. Olisi ihanaa, jos voisi milloin vain istahtaa ulos odottamaan esim. ruuan valmistumista. 

Tällä hetkellä asun Helsingissä kerrostalossa. En minä voi lähteä ulos, jos ruoka kiehuu kattilassa tai pesukone on päällä. Joudun koko sen ajan olemaan passissa kotona neljän seinän sisällä. Lapsena asuin syrjäisessä paikassa paritalossa ja kaipaan sitä vapautta, että voi vaan mennä ulos ja sisään edestakaisin ilman, että pitää ottaa avaimia mukaan.

Työmatkaani menee nykyisin vähintään tunti ja lähimpään kauppaan 15 min kävellen (kauemmin kotiin päin ylämäkien takia). En siis nykyiselläänkään elä mitään "superhelppoa kaupunkielämää", jossa kipaisen kauppaan minuutissa ostamaan unohtuneen leivän. 

Jotkut tuntuvat luulevan, että pelkästään asuminen kerrostalossa pk-seudulla tarkoittaa sitä, että kaikki palvelut ovat nurkan takana. Ihan varmasti Suomesta löytyy lukuisia ihmisiä, joilla esim. kauppamatka on helpompi kuin minulla, vaikka he asuisivat ok-talossa pienellä paikkakunnalla. 

Minulla olisi varaa pieneen ok-taloon, mutta valitettavasti sairauksien takia en pysty tekemään mitään korjaushommia enkä muutenkaan huoltamaan taloa niin kuin pitäisi. Pitäisi olla niin paljon ekstrarahaa, että voisin palkata jonkun muun tekemään ne työt. 

En haaveile. Asuin lapsuus -ja nuoruusvuosia omakotitalossa, tiedän kyllä mitä se on.

Rivitaloon (päätyasuntoon) ehkä toivoisin seuraavaksi muuttavani.

En haaveile. Olen viettänyt sellaisessa 8 vuotta lapsuudestani ja 6 aikuisuudesta, se riittää. 

Meille kerrostalo on vapaus, vapaus jättää se kuukausiksi oman onnensa nojaan.

Onpa erikoista, että tutkitusti reilusti suurin osa suomalaisista haluaisi asua omakotitalossa, mutta mammapalstalla hehkutetaan kerrostalokykkimistä ylimitoitetusti. 

Ei mikään voittaisi asumista ok-talossa omassa rauhassa, ei enää naapurien kolistelua, meluamista, narkkeja, juoppoja, vaarallisia kriminaaleja, ulisevia tai arvaamattomia koiria ja muuta paskaa mistä saa kerrostaloissa kärsiä.

En todellakaan haaveile, vaan lähinnä kammoksun ajatusta omakotitaloasumisesta. Kokeiltu on, parikin kertaa.

Jos haaveilisin, niin muuttaisin omakotitaloon. Nykyisen kerrostaloasuntoni hinnallakin saisi kyllä omakotitalon pääkaupunkiseudulta (toki nykyistä kerrostaloasuntoani syrjäisemmällä sijainnilla).