Mikä mahtoi olla kurittamisen "kasvatuksellinen" ajatus? En ainakaan itse ihan tajunnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia

Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!

Miksi vanhempaa pitäisi rangaista siitä että hän on rankaissut lastaan jos rankaiseminen kerran on vahingollista eikä opeta yhtään mitään?

Vanhempi ei rankaissut, vaan pahoinpiteli. Se on laitonta.

Ei ollut laitonta rangaista ruumiillisesti ennen kuin vasta 80-luvulta lähtien.

Toisaalta ei asioiden laillisuus määrittele sitä mikä on rankaisemista ja mikä ei, vaan tehty asia ja sen motiivit itsessään.

Sitä paitsi jos tosiaan ei uskota siihen, että kielletystä teosta pitää seurata rangaistus, niin on täysin järjetöntä rangaista jotakuta vanhempaa siitä, että hän on rikkonut lakia.

Vierailija kirjoitti:

kurittaminen ei opeta yhtään mitään. oppiminen tapahtuu oivaltamalla ei rankaisemalla. kurittaminen on näennäisesti helppoa ja sillä saa vaikka eläimet tottelemaan hetkellisesti, mutta se on erittäin vahingollista.

Joo, lakkautetaan vankilat, poistetaan sakot ja jälki-istunnot ja kaikki mahdolliset rangaistukset, niin kyllä tästä ihanneyhteiskunta saadaan.

Tarkoituksena oli herättää pelkoa, niin että vastaisuudessa toimisit sillä tavoin kuin vanhemmat olivat sinulle sanoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kurittaminen ei opeta yhtään mitään. oppiminen tapahtuu oivaltamalla ei rankaisemalla. kurittaminen on näennäisesti helppoa ja sillä saa vaikka eläimet tottelemaan hetkellisesti, mutta se on erittäin vahingollista.

Joo, lakkautetaan vankilat, poistetaan sakot ja jälki-istunnot ja kaikki mahdolliset rangaistukset, niin kyllä tästä ihanneyhteiskunta saadaan.

Haluatko kenties raipparangaistukset ja kivitykset? Vai ihan vain remmiä pyllylle, kuten ap:n tapauksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia

Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!

Miksi vanhempaa pitäisi rangaista siitä että hän on rankaissut lastaan jos rankaiseminen kerran on vahingollista eikä opeta yhtään mitään?

Vanhempi ei rankaissut, vaan pahoinpiteli. Se on laitonta.

Ei ollut laitonta rangaista ruumiillisesti ennen kuin vasta 80-luvulta lähtien.

Toisaalta ei asioiden laillisuus määrittele sitä mikä on rankaisemista ja mikä ei, vaan tehty asia ja sen motiivit itsessään.

Sitä paitsi jos tosiaan ei uskota siihen, että kielletystä teosta pitää seurata rangaistus, niin on täysin järjetöntä rangaista jotakuta vanhempaa siitä, että hän on rikkonut lakia.

Tuliko mieleen miettiä rangaistuksen ja ruumiillisen rangaistuksen eroja?

Niin arvelinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen traumatisoitunut, hakattiin vyön soljella, ohuella bambukepillä, nyrkillä naaman ja kuristettiin seiniä pitkin. hiuksia revittiin tukkoina ja kasvot oli raapaleilla. Ei siinä ollut ajatusta, raivon vallassa hakattiin heikompaa kun muutakaan ei pystynyt. Isäni tätä kuolinvuoteellaan pyysi anteeksi, annoin näennäisesti, sisimmässäni en. Omaa lastani en ole hipaissutkaan vaikka pian täysi-ikäinen on. Katkaisin kierteen. 

Ei siinä kännihakkaamisessa ollut ajatusta, kunhan vihan vallassa lyötiin ensimmäistä vastaantulijaa. Veikkaisin että kun vastus olisi ollut suurempi, olisi käytös muuttunut. Naisia ja lapsia on helppo hakata.

Auts. Kamalaa. Ei mulla tommosta ollut. Tuohon verrattuna ihan lievää. Esim. joskus jos olin unohtanut kotiintuloajan ja tulin myöhässä kotiin, sain siitä muistutukseksi vyöstä, mutta ei soljella vaan ihan sillä nahkaosalla vaan.

Muistitko kotiintuloajan paremmin sen jälkeen?

Minkä takia unohtamisesta rangaistiin? Mitä järkeä siinä on? Jos vanhempasi unohtavat vanhoina pillerinsä, remmi esille vain.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoituksena oli herättää pelkoa, niin että vastaisuudessa toimisit sillä tavoin kuin vanhemmat olivat sinulle sanoneet.

Eikö heillä ollut rauhanomaisia keinoja saada asioitaan ajettua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia

Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!

Tuon ajan lapsena voin kertoa, että useimmiten lapsi kyllä itse koki saaneensa ruumiillista kuritusta ihan aiheesta. Tämä siis silloin, kun kuritusta käytettiin johdonmukaisesti vain aika pahoista teoista. Esim. minä sain tukkapöllyä, kun heitin hiekkaa pikkuveljeni silmille. Veljeni taas sai vitsoja (häntä lyötiin koivunvitsoilla paljaalle pyllylle), kun hän oli mennyt kävelemään heikoille jäille, vaikka tiesi sen olevan ehdottomasti kiellettyä hukkumisvaaran vuoksi. Ei meille kummallekaan jäänyt tuosta katkeruutta.

Koska ruumiillinen kuritus oli sallittua ja käytössä kaikissa tietämissäni perheissä, ei sitä lapsikaan kokenut hakkaamisena, vaan normaalina rangaistuksena pahasta teosta. Toinen juttu olivat sitten ne perheet, joissa oli mielivaltaista hakkaamista. Niissä lasten suhtautuminen asiaan oli toinen

En kannata ruumiillista kuritusta, mutta pyrin vain selittämään sitä, että aikoinaan siihen liittyneet asenteet olivat täysin toiset kuin nykyisin.

Miksi heitit hiekkaa pikkuveljesi silmille? Mä en muista ikinä tehneeni mitään noin tyhmää ketään kohtaan. Tai muutakaan rankaisemisen arvoista.

t.kristallikissa

Vallanhalua. Tyhmällä vanhemmalla ei ollut taitoa ohjata lastaan puhumalla, rakkaudella ja rajoilla. Eikä halua opetella vanhemmuutta. Ei rohkeutta myöntää virheitään. Ei viisautta muuttaa käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia

Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!

Miksi vanhempaa pitäisi rangaista siitä että hän on rankaissut lastaan jos rankaiseminen kerran on vahingollista eikä opeta yhtään mitään?

Vanhempi ei rankaissut, vaan pahoinpiteli. Se on laitonta.

Ei ollut laitonta rangaista ruumiillisesti ennen kuin vasta 80-luvulta lähtien.

Toisaalta ei asioiden laillisuus määrittele sitä mikä on rankaisemista ja mikä ei, vaan tehty asia ja sen motiivit itsessään.

Sitä paitsi jos tosiaan ei uskota siihen, että kielletystä teosta pitää seurata rangaistus, niin on täysin järjetöntä rangaista jotakuta vanhempaa siitä, että hän on rikkonut lakia.

Tuliko mieleen miettiä rangaistuksen ja ruumiillisen rangaistuksen eroja?

Niin arvelinkin.

Ruumiillinen rangaistus on yksi rangaistusten tyyppi. Tarkemmin sanottuna sellainen, missä rankaiseminen pohjautuu kivun aiheuttamiseen. Myös monia muita rangaistustyyppejä on, kuten taloudellisen tai aineellisen edun menettäminen, liikkumavapauden menettäminen, pakkotyö, tavaroiden menettäminen, häpeän kokeminen sekä kuolemanrangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Kurittaminen on sama asia kuin rankaiseminen. Se voi olla ei-ruumiillista tai ruumiillista.

Rankaisemisen ideana on estää sitä, että väärintekoon syyllistynyt toistaisi sen mitä on tehnyt (pelotevaikutus) ja toisaalta laittaa hänet sovittamaan tekonsa. Eli toisin sanoen rankaisu on yksi keino aikaansaada se, että väärintekijä ei pääse teostaan kuin koira veräjästä.

Lasten kurittaminen ei ole mihinkään kadonnut eikä toivottavasti katoakaan. Toki se niin usein ole ruumiillista nykyään.

Mites vanhempien väärinteot? Milloin he ottavat vastuun vääristä teoistaan?

Meillä tukistettiin 90-luvulla lapsia. Saatiin siis tukkapöllyä, mutta yleensä isoista asioista. Joskus kyllä maitolasin kaatuminen oli äidille liikaa, mutta tavallaan ymmärrän sen napsahtamisen kun yksin pääasiassa hoiti 5 lasta ja isoa taloa/pihaa, kun isä oli paljon töissä. Niin sanotusti "syystä" saatiin pääasiassa tukkapöllyt, eikä traumoja ole jäänyt.

Ainoa mitä ihmettelen nyt itsekin äitinä on se, että omassa lapsuudessa kun jotain tapahtui, niin ensin rankaistiin ja sitten vasta kysyttiin niin miten se tilanne oikein meni. Itse kysyn mitä tapahtui, ja sen mukaan tulee rankkuja: ei ruumiillista kuritusta, vaan jos lapsi lyönyt toista, niin joutuu menemään huoneeseensa, tai esim jälkkäri evätään tai karkkipäivän karkit. Nuorempi lapseni (5v) nimittäin suutuspäissään lyö vanhempaa lasta, vaikka kukaan muu perheessämme ei väkivaltaa harrasta. Ketään muita hän ei lyö, esim päiväkodissa ei ole koskaan ollut väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Vallanhalua. Tyhmällä vanhemmalla ei ollut taitoa ohjata lastaan puhumalla, rakkaudella ja rajoilla. Eikä halua opetella vanhemmuutta. Ei rohkeutta myöntää virheitään. Ei viisautta muuttaa käytöstään.

Mitä tarkoitat "rajoilla"?

Useimmilta ihmisiltä jos kysytään, niin niihin rajoihin sisältyy yhtenä keinona rankaiseminen, mutta ilmeisesi sinun kohdallasi ei niin ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia

Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!

Miksi vanhempaa pitäisi rangaista siitä että hän on rankaissut lastaan jos rankaiseminen kerran on vahingollista eikä opeta yhtään mitään?

Se on lasta kohtaan vahingollista, ei aikuista. Aikuinen on vastuussa käytöksestään, lapsi ei ole samalla lailla vastuussa, että olisi oikeus rangaista lasta, vaan lapsen kanssa asioita pitää käsitellä ja selvittää puhumalla ja jos rangaistaan, se ei saa olla fyysistä. Ei kai tuossa aikuisellekaan oltu antamassa keppiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurittaminen on sama asia kuin rankaiseminen. Se voi olla ei-ruumiillista tai ruumiillista.

Rankaisemisen ideana on estää sitä, että väärintekoon syyllistynyt toistaisi sen mitä on tehnyt (pelotevaikutus) ja toisaalta laittaa hänet sovittamaan tekonsa. Eli toisin sanoen rankaisu on yksi keino aikaansaada se, että väärintekijä ei pääse teostaan kuin koira veräjästä.

Lasten kurittaminen ei ole mihinkään kadonnut eikä toivottavasti katoakaan. Toki se niin usein ole ruumiillista nykyään.

Mites vanhempien väärinteot? Milloin he ottavat vastuun vääristä teoistaan?

Jos vanhempi tekee väärin, niin siitä voi tulla erilaisia rangaistuksia ja muita seurauksia eri tahojen toimesta. Vaikkapa jos pysäköi väärin niin voi saada pysäköinninvalvojalta pysäköintisakon.

Eipä ollut näitä "Mä kaadoin wilman. :) Jes. :)"  -hyypiöitä silloin, eli jotain tehtiin oikein.

Tosin vyönkäyttö kurittamiseen on kyllä korkean tason sadismia.

Historioitsija vastas: aikanaan ajateltiin, että kuritusväkivalta ei ole oikeaa väkivaltaa, vaan vallanpitäjän luonnollinen oikeus ja velvollisuus ylläpitää valtaansa myös väkisin. Siis vanhempien fyysinen valta oli samanlainen kuin nykyään vaikka poliisin ja oikeusjäjrestelmän valta viedä putkaan, ja tarvittaessa myös fyysisesti pakottaa ihmiset tottelemaan (meillähän poliisi ei saa rangaista, mutta saa käyttää asetta jos kiinniotettava ei tottele tai aiheuttaa vaaraa. Rankaisu tulee sitten oikeusjäjrestelmältä). Koska vanhempien valta suoraan vertautui oikeusjäjrestelmän valtaan, on luonnollista, että vanhemmat käytettivät samoja rangaistuksiakin: piiskaaminen oli 1800-luvun loppuun asti tavallinen rangaistus varkauksista, seksuaalirikoksista ja väkivaltarikoksistakin. Laissa usein mainitut sakkorangaistukset muutettiin myös yleensä piiskaamiseksi, koska ihmisillä ei ollut rahaa maksaa sakkoja (ja vankeusrangaistuksia käytettiin tosi vähän, koska kukaan ei halunnut maksaa niiden kuluja).

Taustalla oli myös kasvstuksellinen ajatus, että kipu a) muistuttaa kenellä valta on, b) pelottaa sekä tätä rikollista että muita toimimasta toiste samoin ja c) pienentää tulevaa rangaistusta helvetissä, koska osa kivusta on jo kårsitty. Tällöin ajateltiin jopa, että kaikissa ihmisissä asuu pieni pahilainen, ja vanhempien velvollisuus on piiskata se kuriin.

Nämä ajatukset on sittemmin todettu vääriksi ja tehottomiksi kasvatusmenetelmiksi, mutta aikanaan ne olivat olemassa ja ihmiset uskoivat niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurittaminen on sama asia kuin rankaiseminen. Se voi olla ei-ruumiillista tai ruumiillista.

Rankaisemisen ideana on estää sitä, että väärintekoon syyllistynyt toistaisi sen mitä on tehnyt (pelotevaikutus) ja toisaalta laittaa hänet sovittamaan tekonsa. Eli toisin sanoen rankaisu on yksi keino aikaansaada se, että väärintekijä ei pääse teostaan kuin koira veräjästä.

Lasten kurittaminen ei ole mihinkään kadonnut eikä toivottavasti katoakaan. Toki se niin usein ole ruumiillista nykyään.

Mites vanhempien väärinteot? Milloin he ottavat vastuun vääristä teoistaan?

Jos vanhempi tekee väärin, niin siitä voi tulla erilaisia rangaistuksia ja muita seurauksia eri tahojen toimesta. Vaikkapa jos pysäköi väärin niin voi saada pysäköinninvalvojalta pysäköintisakon.

Ei vaan kun siis tekee väärin lasta kohtaan. Rankaisee esim. sellaisesta, mitä lapsi ei tehnyt ja kieltäytyy selvittämästä asiaa, ja kun lapsi puolustaa asiassa itseään, eli siis rankaisee vanhempaa huutamalla tälle, haukkuu lapsen, vaikka on itse väärässä ja lapsi oikeassa. Niin milloin ottaa vastuun siitä, että rankaisi lasta siitäkin, että tämä puolusti itseään vanhemman väärintoimintaa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kurittaminen ei opeta yhtään mitään. oppiminen tapahtuu oivaltamalla ei rankaisemalla. kurittaminen on näennäisesti helppoa ja sillä saa vaikka eläimet tottelemaan hetkellisesti, mutta se on erittäin vahingollista.

Joo, lakkautetaan vankilat, poistetaan sakot ja jälki-istunnot ja kaikki mahdolliset rangaistukset, niin kyllä tästä ihanneyhteiskunta saadaan.

Huomaathan, että ainakaan Suomessa rikosseuraamusvirasto ei lähetä sakkolappua mustan silmän tai murretun sormen kanssa eivätkä opettajat piekse oppilaita jälki-istunnossa.

Kyse oli ruumiillisesta kurittamisesta, ei siitä etteikö teoilla olisi seurauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetettiin "kunnioittamaan" eli pelkäämään vanhempia

Pelkäämään kyllä ja aivan aiheesta, mutta kunnioittamaan? Kuka voi kunnioittaa lasten pahoinpitelijää? Onneksi se ymmärretään nykyään rikokseksi, ja siitä myös tuomitaan rangaistukseen. Toivottavasti siinä vanhempi oppii kunnioittamaan lastaan!

Miksi vanhempaa pitäisi rangaista siitä että hän on rankaissut lastaan jos rankaiseminen kerran on vahingollista eikä opeta yhtään mitään?

Se on lasta kohtaan vahingollista, ei aikuista. Aikuinen on vastuussa käytöksestään, lapsi ei ole samalla lailla vastuussa, että olisi oikeus rangaista lasta, vaan lapsen kanssa asioita pitää käsitellä ja selvittää puhumalla ja jos rangaistaan, se ei saa olla fyysistä. Ei kai tuossa aikuisellekaan oltu antamassa keppiä?

Aika hurja teoria, että lapsi ei olisi vastuussa käytöksestään. Yleensä kyllä ajatellaan, että sitä täyttä vastuuttomuutta on vain vauvalla ja siitä sitten vastuu lisääntyy asteittain sen mukaan, kun ihmisen ymmärrys kasvaa.

Sitä paitsi oikeus rangaista lasta on ihan yksiselitteisesti olemassa Suomenkin lain mukaan. Ja rankaiseminen on myös ihan käytännössä usein tarpeen, jos lapsen haluaa saada tottelemaan vanhempia, opettajia, hoitajia ym. ja muutenkin käyttäytymään hyvin. Pelkkä lapsen kanssa puhuminen ei useinkaan korjaa lapsen käytöstä puhumattakaan siitä, että puheen kautta lapsi sovittaisi tekonsa eli oikeudenmukaisuus toteutuisi.