Ei ole järkeä että nainen ottaa miehen sukunimen

Onhan sitä tutkittu, että perinteisiä arvoja kunnioittavat, uskovaiset,  ja maalaiset naiset  vaihtavat nimensä liki aina. Jos katsotaan  erittäin korkeasti koulutettuja, taitelijoita, vapaamielisempiä ja moderneja ihmisiä, niin näin ei tapahdu.

Ja tällä palstalla tuskin mitkään uraohjukset tai intellektuellit viihtyy, joten täältä saavat alapeukutuksia kaikki jotka eivät nimeään vaihda.

omansa pitänyt kirjoitti:

Samaa mieltä.  Miksi pitää  vaihtaa nimeä mennessään naimisiin, oli mies tai nainen. Eniten tätä tekevät konservatiivisimmat ja maalaiset.  Jotenkin nolon vanhanaikaista, vähän kuin pikkutyttönä leikittiin " sä olisit Rouva Aalto" jne ja mietittiin miltä kuullostas minkäkin nimisenä.

No mistäs kukaan tietää kenen sukunimi kenelläkin on?

Ei ole järkeä että sinulle toisten sukunimi on pakkomielle.

Minulla on oma miehellä oma, jos joku ottaa miehen sukunimen tai vaimon se on ihan se ja sama.

Sä olet pakkomielteinen, sairas ja lisäksi ärsyttävä ihminen.

Vielä 30 vuotta sitten oli vain hyvin yleinen tapa, että nainen sen miehen nimen ottaa. Tämän jälkeen on vähitellen tullut tavaksi jotain muuta. Konservatiivisista ja tunnetuista uskovaisistakin kaikkien tuntema Sari Essayah on pitänyt oman sukunimensä. Hieno sukunimi, miksi ei olisi sitä siis pitänyt? Ja hänen puolisollaan on myös vähän harvinaisempi sukunimi Knapp.

Kyllä viime vuosina on tullut helpommaksi valita sukunimensä. Kestää vain muutama vuosikymmen ennenkuin näistä ilmiöistä ja tavoista tulee tavallisempia ja tutumpia. Jonkun sukupolven on vain joskus aloitettava ne uudet tavat. Kaikki ei käy ihan rytinällä.

Itse taidan olla harvinaisuus. On oma nimi, samoin kahdella siskollani. Veljeni vaimon taas oli "pakko" saada  veljeni nimi ja kantaa nyt samaa  etu+ sukunimeä kuin sisareni. Arvatkaapa ärsyttääkö asia jo käytännön sekaannusten takia. Etunimikään kun ei mikään yleinen ole.

Vaikka en itse tyttönimestäni kauheasti pidä, niin on ärsyttänyt aina suunnattomasti sellaiset seurustelukumppanit, jotka on ruvenneet haaveilemaan miten meistä tulee aviopari ja sitten mun nimi on rouva (tähän kohti miehen nimi). Eivät siis ole vaivautuneet edes kysymään haluanko naimisiin (en halua, mutta jostain syystä oletetaan että kaikki naisethan tietysti haluaa, mitäs tuota kyselemään) tai haluanko ottaa jonkun toisen nimen (en halua etenkään, jos se on ihan tylsä). Kun näille tanopäille sitten sanoo, että ota sä ennemmin mun nimi, niin järkytytään ja suorastaan loukkaannutaan. Samoin kyllä loukkaannutaan siitäkin etten arvosta avioliittoa institutiona, enkä siis halua naimisiin. 

Todelliseen tasa-arvoon kuuluu se, että on täysin vapaa tekemään omat valintansa, oli sitten mitä sukupuolta tahansa.

Tasa-arvoa ei ole se, että pidetään oma nimi, vaan se, että ON VAPAUS VALITA ilman sukupuolirajoitteita, minkä nimen itselleen haluaa.

Ziisus.

No miehenä en ainakaan vaihtaisi -son -päätteistä sukunimeäni -nen -päätteiseen, mutta nainen saa toki pitää nimensä jos haluaa. 

Eihän näissä nimiasioissa aina järkeä tarvitse ollakaan. Mutta jos miehen sukunimi on vaikkapa Nännimäinen tai Sikiö niin pitäisin kyllä omani.