Se tunne kun astut terapiahuoneeseen ja huomaat terapeuttisi olevan entinen koulukiusaajasi

Hassu olet jos et ymmärrä olevasi etulyöntiasemassa.Voit pilata tänäpäivänä somessa ihmisen maineen hetkessä.Aika paha juttu terapeutille jos tieto leviää tommosesta käytöksestä,riippumatta tapahtuiko lapsena tai aikusena.Tämähän on kun sais tietää että eläinlääkäri tappoi lapsena kissanpentuja.Älä vedä päällesi uhriviittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa en ihmettele, vaikka terapeutti olisi entinen koulukiusaaja, terapiahan on monesti vähän samanlaista kuin kiusaaminen: kaikki mitä sanot tai teet on väärin, noloa ja huonoa.

Näinhän se on. Olet käsittänyt kaikki ihmissuhteissasi väärin ja olet sekaisin ja mustavalkoinen ja kärsit koska nautit kärsimisestä ja haluat tulla kohdelluksi huonosti...

En edes muista kaikkea mikä minussa oli pielessä. Terapia oli lopetettava jotta pysyisi järjissään.

Vierailija kirjoitti:

Hassu olet jos et ymmärrä olevasi etulyöntiasemassa.Voit pilata tänäpäivänä somessa ihmisen maineen hetkessä.Aika paha juttu terapeutille jos tieto leviää tommosesta käytöksestä,riippumatta tapahtuiko lapsena tai aikusena.Tämähän on kun sais tietää että eläinlääkäri tappoi lapsena kissanpentuja.Älä vedä päällesi uhriviittaa.

Oletko ikinä kuullut kunnianloukkauksesta?

Älkää oikeasti ottako tosissaan näitä voimafantasioita ja toimiko niiden mukaan. Oman elämänne vain pilaatte.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin eräässä mielenterveyden tilaisuudessa. Huomasin siellä miehen joka oli käyttänyt minua lapsena hyväksi. Googlasin hänet ja hän työskentelee nykyisin psykoterapeuttina.

Olen myös työelämässä ja sairaalassa potilaana ollessani huomannut että esimerkiksi hoitoalalle ja lastenhoitoalalle hakeutuu ihmisiä jotka vähän haluaa olla ilkeitä toisille. Esim. kohdellaan leikkauspotilaan asiaankulumattoman kovakouraisesti tai hyökytetään ja moititaan pieniä lapsia mielivaltaisesti asioista joita aikuisenkin on vaikea ymmärtää.

Niitä on kaikissa ammattikunnissa, kuten on myös täysin toisenlaisia ihmisiä. Kaikenlaisia ihmisiä siis toimii kaikenlaisissa ammateissa.

Vierailija kirjoitti:

Tota noin. Ikävä tosiasia on se, että vaikka kiusatulle kouluaikojen kohtelu ja etenkin kohtelija olivat tosi merkityksellisiä ja jäivät mieleen, niin sillä vastapuolella on ihan eri tilanne. Ei ne teidän kiusaajat teitä aikuisiällä enää muista. Ei nimeltä, ei kasvoilta. Ne muistaa ainoastaan omat porukkansa kouluajoilta.

Eli jos kohtaatte jossakin niin se on kiusallista ainoastaan teille.

(Itse en ole koskaan kiusannut ketään, mutta olen nähnyt näitä aikuisiän kohtaamisia melko paljon ja se kiusaaja on aina yhtä hämmentynyt siitä, kun ei edes muista koko henkilöä joka väittää hänen kiusanneen.)

Tietysti ne muistaa, älä valehtele. Ihminen jolla ei ole aivovauriota muistaa kyllä kaiken tekemänsä ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Olet toteuttanut minun fantasiani.

Ja fantasiaksi jääkin. Kuten edellä sanottiin, ei ne teidän kiusaajat teitä mieti tai muistele. Ei ne teitä tunnista tavatessa. Miksi antaa valtaa omasta elämästä näiden miettimiseen itsekään enää, kun kerran niistä on eroon päässyt?

Ja voi muuten joutua oikeudessa perustelemaan palkkausta, jos valitsee pätevyydessä heikomman hakijan. Että malttia vaan niiden fantasioiden kanssa.

Ahhaha. Työntekijän valinta on monen asian summa eikä sitä voida toisten toimesta kyseenalaistaa. Painotukset vaihtelee eikä se ole rikos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tota noin. Ikävä tosiasia on se, että vaikka kiusatulle kouluaikojen kohtelu ja etenkin kohtelija olivat tosi merkityksellisiä ja jäivät mieleen, niin sillä vastapuolella on ihan eri tilanne. Ei ne teidän kiusaajat teitä aikuisiällä enää muista. Ei nimeltä, ei kasvoilta. Ne muistaa ainoastaan omat porukkansa kouluajoilta.

Eli jos kohtaatte jossakin niin se on kiusallista ainoastaan teille.

(Itse en ole koskaan kiusannut ketään, mutta olen nähnyt näitä aikuisiän kohtaamisia melko paljon ja se kiusaaja on aina yhtä hämmentynyt siitä, kun ei edes muista koko henkilöä joka väittää hänen kiusanneen.)

Tietysti ne muistaa, älä valehtele. Ihminen jolla ei ole aivovauriota muistaa kyllä kaiken tekemänsä ennemmin tai myöhemmin.

Tavallisesti ihmiselle tulee sen verran monta erilaista kohtaamista elämässä, ettei niitä kaikkia ole tarkoituskaan muistaa. Muistatko jokaisen tekemäsi kassatapahtumankin? Yhtä merkityksellinen on ollut kiusattu kiusatulle. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Olet toteuttanut minun fantasiani.

Ja fantasiaksi jääkin. Kuten edellä sanottiin, ei ne teidän kiusaajat teitä mieti tai muistele. Ei ne teitä tunnista tavatessa. Miksi antaa valtaa omasta elämästä näiden miettimiseen itsekään enää, kun kerran niistä on eroon päässyt?

Ja voi muuten joutua oikeudessa perustelemaan palkkausta, jos valitsee pätevyydessä heikomman hakijan. Että malttia vaan niiden fantasioiden kanssa.

Ahhaha. Työntekijän valinta on monen asian summa eikä sitä voida toisten toimesta kyseenalaistaa. Painotukset vaihtelee eikä se ole rikos.

Kyllä näitä puidaan käräjillä vähän väliä. Pitää palkata pätevin ja pystyä se perustelemaan. Että siinähän naureskelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Olet toteuttanut minun fantasiani.

Ja fantasiaksi jääkin. Kuten edellä sanottiin, ei ne teidän kiusaajat teitä mieti tai muistele. Ei ne teitä tunnista tavatessa. Miksi antaa valtaa omasta elämästä näiden miettimiseen itsekään enää, kun kerran niistä on eroon päässyt?

Ja voi muuten joutua oikeudessa perustelemaan palkkausta, jos valitsee pätevyydessä heikomman hakijan. Että malttia vaan niiden fantasioiden kanssa.

Ahhaha. Työntekijän valinta on monen asian summa eikä sitä voida toisten toimesta kyseenalaistaa. Painotukset vaihtelee eikä se ole rikos.

Kyllä näitä puidaan käräjillä vähän väliä. Pitää palkata pätevin ja pystyä se perustelemaan. Että siinähän naureskelet.

Hahhaa. Ei tuosta syystä tuomiota tule, tietysti kiusaaja haluaa olla mahdollisimman vaikea ihminen kaikissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tota noin. Ikävä tosiasia on se, että vaikka kiusatulle kouluaikojen kohtelu ja etenkin kohtelija olivat tosi merkityksellisiä ja jäivät mieleen, niin sillä vastapuolella on ihan eri tilanne. Ei ne teidän kiusaajat teitä aikuisiällä enää muista. Ei nimeltä, ei kasvoilta. Ne muistaa ainoastaan omat porukkansa kouluajoilta.

Eli jos kohtaatte jossakin niin se on kiusallista ainoastaan teille.

(Itse en ole koskaan kiusannut ketään, mutta olen nähnyt näitä aikuisiän kohtaamisia melko paljon ja se kiusaaja on aina yhtä hämmentynyt siitä, kun ei edes muista koko henkilöä joka väittää hänen kiusanneen.)

Tietysti ne muistaa, älä valehtele. Ihminen jolla ei ole aivovauriota muistaa kyllä kaiken tekemänsä ennemmin tai myöhemmin.

Tavallisesti ihmiselle tulee sen verran monta erilaista kohtaamista elämässä, ettei niitä kaikkia ole tarkoituskaan muistaa. Muistatko jokaisen tekemäsi kassatapahtumankin? Yhtä merkityksellinen on ollut kiusattu kiusatulle. Oikeasti.

Kiusaaminen on eri asia kuin kassatapahtuma, kiusaaja on riippuvainen kiusaamisesta ja se on hänelle merkityksellistä. Minulla ei ole aivovauriota eli muistaisin jos vahingoittaisin jotakuta.

Ei todella voi sanoa noin, että kaikki kiusaajat olisivat unohtaneet kiusatun tyystin tai eivät voisi muistaa ja katua tekemäänsä. Jos emme nyt todella puhu empatiakyvyttömistä psykopaatinaluista (joita suurin osa kiusaajista ei edes ole), niin kyllä he muistavat.

Ainahan sitä voi sanoa ettei muista kun ei halua kantaa vastuuta teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Omassa yrityksessäsikö olet silpunnut hakemuksia ja tehnyt rekrytointipäätöksiä? Vai oletko jonkin osakeyhtiön palveluksessa vahingoittanut osakkeenomistajien etua jättämällä pätevimmän palkkaamatta? Vai oletko kunnan/valtion palveluksessa vahingoittanut meidän veronmaksajien etua jättämällä pätevimmän palkkaamatta?

Pätevimmän hakijan palkkasin kyllä, hänellä oli asiantuntijuus kunnossa eikä mitään kiusaamistaipumuksia. Osakkeenomistajat saavat kyllä voittonsa, ja uskoakseni oma työyhteisöni välttyi isolta ongelmapesäkkeeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Olet toteuttanut minun fantasiani.

Ja fantasiaksi jääkin. Kuten edellä sanottiin, ei ne teidän kiusaajat teitä mieti tai muistele. Ei ne teitä tunnista tavatessa. Miksi antaa valtaa omasta elämästä näiden miettimiseen itsekään enää, kun kerran niistä on eroon päässyt?

Ja voi muuten joutua oikeudessa perustelemaan palkkausta, jos valitsee pätevyydessä heikomman hakijan. Että malttia vaan niiden fantasioiden kanssa.

No ihan varmasti pystyn oikeudessa perustelemaan valintani. Valintani kohdistui hakijaan, joka oli pätevyydeltään, luonteenominaisuuksiltaan, asenteeltaan, arvoiltaan ja ulosanniltaan kaikkein sopivin kombinaatio siihen paikkaan mikä oli avoinna.

Kiusaaja-hakija voi totta kai vapaasti riitauttaa sen miksi ei tullut valituksi, toistaiseksi kyllä yrityksillä on täysi vapaus palkata sopivimmaksi katsomansa henkilö. Js "sopivimman" määritelmä on varsin subjektiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Olet toteuttanut minun fantasiani.

Ja fantasiaksi jääkin. Kuten edellä sanottiin, ei ne teidän kiusaajat teitä mieti tai muistele. Ei ne teitä tunnista tavatessa. Miksi antaa valtaa omasta elämästä näiden miettimiseen itsekään enää, kun kerran niistä on eroon päässyt?

Ja voi muuten joutua oikeudessa perustelemaan palkkausta, jos valitsee pätevyydessä heikomman hakijan. Että malttia vaan niiden fantasioiden kanssa.

Ahhaha. Työntekijän valinta on monen asian summa eikä sitä voida toisten toimesta kyseenalaistaa. Painotukset vaihtelee eikä se ole rikos.

Kyllä näitä puidaan käräjillä vähän väliä. Pitää palkata pätevin ja pystyä se perustelemaan. Että siinähän naureskelet.

Naureskelen kyllä, koska työtehtävään palkataan lain mukaan myös "sopivin". Eli jos edellytyksemme ovat asiantuntijuuden lisäksi tiimityötaidot, empaattinen ote asiakkaisiin, asiakaslähtöinen asenne ja sitoutuneisuus, niin kuka (ja miten!) todistaa etten tehnyt valintaani noilla kriteereillä?

Ja todella teinkin, en halua mitään draamaqueeniä työyhteisööni. Haluan taata turvalliset (henkiset) työskentelyolosuhteet myös alalle pyrkiville harjoittelijoillemme ilman ketään simputtajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tota noin. Ikävä tosiasia on se, että vaikka kiusatulle kouluaikojen kohtelu ja etenkin kohtelija olivat tosi merkityksellisiä ja jäivät mieleen, niin sillä vastapuolella on ihan eri tilanne. Ei ne teidän kiusaajat teitä aikuisiällä enää muista. Ei nimeltä, ei kasvoilta. Ne muistaa ainoastaan omat porukkansa kouluajoilta.

Eli jos kohtaatte jossakin niin se on kiusallista ainoastaan teille.

(Itse en ole koskaan kiusannut ketään, mutta olen nähnyt näitä aikuisiän kohtaamisia melko paljon ja se kiusaaja on aina yhtä hämmentynyt siitä, kun ei edes muista koko henkilöä joka väittää hänen kiusanneen.)

Tietysti ne muistaa, älä valehtele. Ihminen jolla ei ole aivovauriota muistaa kyllä kaiken tekemänsä ennemmin tai myöhemmin.

Tavallisesti ihmiselle tulee sen verran monta erilaista kohtaamista elämässä, ettei niitä kaikkia ole tarkoituskaan muistaa. Muistatko jokaisen tekemäsi kassatapahtumankin? Yhtä merkityksellinen on ollut kiusattu kiusatulle. Oikeasti.

Kiusaaminen on eri asia kuin kassatapahtuma, kiusaaja on riippuvainen kiusaamisesta ja se on hänelle merkityksellistä. Minulla ei ole aivovauriota eli muistaisin jos vahingoittaisin jotakuta.

Kyllä kiusaaja muistaa. Hän saa erittäin suurta sadistista nautintoa kiusaamisesta, jonka kyllä muistaa,