Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun astut terapiahuoneeseen ja huomaat terapeuttisi olevan entinen koulukiusaajasi
29.04.2019 |
"Kato tuttunaama!" "Kerrohan mikä on ongelmasi tällä hetkellä"
Puistattaa vieläkin nuo sanat!
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
^Ihmisen aivot eivät ole kehittyneet älyasteikäisenä. Kiusaaminen on per seestä, mutta ei voi loppuiäksi tuomita edes kiusaajaa siitä, millainen hän on ollut 15-vuotiaana.
Jos on 15-16-vuotiaana ollut systemaattinen koulukiusaaja, on erittäin todennäköisesti sosiopaatti, jolla ei ole empatiakykyä. Ei persoonallisuuden häiriöt putkahda yhtäkia aikuisena vaan kyllä ne on jo nuorena, vaikka diagnooseja ei annetakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota noin. Ikävä tosiasia on se, että vaikka kiusatulle kouluaikojen kohtelu ja etenkin kohtelija olivat tosi merkityksellisiä ja jäivät mieleen, niin sillä vastapuolella on ihan eri tilanne. Ei ne teidän kiusaajat teitä aikuisiällä enää muista. Ei nimeltä, ei kasvoilta. Ne muistaa ainoastaan omat porukkansa kouluajoilta.
Eli jos kohtaatte jossakin niin se on kiusallista ainoastaan teille.
(Itse en ole koskaan kiusannut ketään, mutta olen nähnyt näitä aikuisiän kohtaamisia melko paljon ja se kiusaaja on aina yhtä hämmentynyt siitä, kun ei edes muista koko henkilöä joka väittää hänen kiusanneen.)
Voi luoja teitä ihmisiä mitkä ruikutatte vielä vanhanakin aikuisiällä uhriutuen kun aina on kiusattu, kaikki paska muiden syytä.
Päästäkää katkeruudestanne irti ja antakaa anteeksi. Ei siksi, että kiusaajat ansaitsisivat sen vaan sinä itse. Älkää kantako sitä vihaa mukananne koko loppuelämää tai antaa määritellä sinua.
Minua kiusattiin kolmosluokalta peruskoulun loppuun asti, eristettiin, nöyryytettiin enkä saanut lainkaan ystäviä ja jos sain niin ne liittyivät kiusaajiin. Mielisairas olen ja terapiaa käynyt kymmenen vuotta, mutten ole lainkaan katkera enää ja osaan ajatella myös muiden kannalta.
Kiusaaminen ei koskaan ole oikein, mutta on helpottavaa ymmärtää mistä se kaikki johtuu, lapset ovat epävarmoja paskiaisia ja lauman mukana meneviä, purkavat pahaa oloaan kun eivät sitä rakentavasti osaa. Tai sitten on vaon sadistisia kusipäitä jotka koskaan eivät muutu ja pysyvät elämänkalluina tai kiusaajina aina.
Mutta entä sitten? Pointti on se, että sinä jatkat elämääsi etkä haudo kostoja ja ihme voimafantasioita joissa itse pääset nöyryyttämään ja kiusaamaan.
Frozenia lainaten, let it go.
Kaikenlaisia niissä terapeuteissakin on. Minun exänikin tekee sitä työtä (teologitaustainen psykoterapeutti) ja on kyllä todella omituinen ihminen jolla on tietynlaisia syviä kaunoja tietynlaisia ihmisiä kohtaan ja hyvin erikoisia näkemyksiä siitä että häpeän kohtaaminen on jotenkin erityisen tärkeää minkä takia järjestää ryhmän edessä nöyryytyksiä ryhmäterapiasessioissa.
Aiheen vierestä vähän. Yhdestä kiusaajastani tuli mielenterveyssairaanhoitaja. Olen miettinyt, että hän varmasti kiusaa myös potilaitaan, on ollut kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaiden kanssa tekemisissä. Kiusasi jo aikoinaan kaikkein eniten yhtä koulukaveria, jolla hyvin ilmeisesti oli mielenterveysongelmia. Ne pahenivat koko ajan ja hän jäi myöhemmin kokonaan pois koulusta. En ole uskaltanut ilmoittaa minnekään, eihän minulla mitään todisteita ole enkä tiedä mitä nykyään tapahtuu. Onneksi. Voin vain toivoa, että olisi parantanut tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provokaatio on tahallista toimintaa, jonka tavoitteena on kohteen negatiivinen reaktio, kuten paheksunta, ärsyyntyminen, loukkaantuminen tai suuttuminen.
Dumb ass!
Vierailija kirjoitti:
Provokaatio on tahallista toimintaa, jonka tavoitteena on kohteen negatiivinen reaktio, kuten paheksunta, ärsyyntyminen, loukkaantuminen tai suuttuminen.
Dumb ass!
Oliko tuo "dumb ass" siis esimerkki provokaatiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.
Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.
Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".
Olet toteuttanut minun fantasiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.
Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.
Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".
Olet toteuttanut minun fantasiani.
Ja fantasiaksi jääkin. Kuten edellä sanottiin, ei ne teidän kiusaajat teitä mieti tai muistele. Ei ne teitä tunnista tavatessa. Miksi antaa valtaa omasta elämästä näiden miettimiseen itsekään enää, kun kerran niistä on eroon päässyt?
Ja voi muuten joutua oikeudessa perustelemaan palkkausta, jos valitsee pätevyydessä heikomman hakijan. Että malttia vaan niiden fantasioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.
Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.
Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".
Omassa yrityksessäsikö olet silpunnut hakemuksia ja tehnyt rekrytointipäätöksiä? Vai oletko jonkin osakeyhtiön palveluksessa vahingoittanut osakkeenomistajien etua jättämällä pätevimmän palkkaamatta? Vai oletko kunnan/valtion palveluksessa vahingoittanut meidän veronmaksajien etua jättämällä pätevimmän palkkaamatta?
Tuo on pelkkä fantasia. Ei kukaan ottaisi riskiä siitä, että pääsisi itse käräjille kiemurtelemaan kiusattunsa syytteen kohteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provokaatio on tahallista toimintaa, jonka tavoitteena on kohteen negatiivinen reaktio, kuten paheksunta, ärsyyntyminen, loukkaantuminen tai suuttuminen.
Dumb ass!
Oliko tuo "dumb ass" siis esimerkki provokaatiosta?
Viesti oli suunnattu ykkössivun kaverille, jonka mielestä aloitus oli 0/5 provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tasan yksi kiusaaja lapsuudessa. Hänestä tuli psykologi.
Voitteko ajatella, että ne entiset kiusaajat ehkä ovat hakeutuneet alalle kun haluavat ymmärtää toisia paremmin?
Koko elämän me kehitytään. Harva jää kouluikäisen tasolle kehitykseltään (onneksi!). Harmi on, että monet kiusatut takertuvat siihen kauan sitten koettuun uhrin rooliin, vaikka ovat jo aikaa sitten todistaneet maailmalle (vaan eivät itselleen?) että ovat onnistujia elämässä.
Päästäkää irti katkeruudesta. Fakta tosiaan on, että ne kiusaajat ovat halunneet unohtaa ja ehkä unohtaneetkin. Osa ei ole edes tajunnut että se on kiusaamista.
Minulta yksi kiusaaja tuli pyytämään anteeksi. Kaveri oli hänelle päissään avautunut "haavoistaan" ja tämä kiusaaja oli aidosti järkyttynyt että muut olivat kokeneet tilanteet sillä tavalla loukkaavasti. Rohkea tyyppi, kun otti puheeksi - kumpikin heistä. Kasvua oli tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitteko ajatella, että ne entiset kiusaajat ehkä ovat hakeutuneet alalle kun haluavat ymmärtää toisia paremmin?
Koko elämän me kehitytään. Harva jää kouluikäisen tasolle kehitykseltään (onneksi!). Harmi on, että monet kiusatut takertuvat siihen kauan sitten koettuun uhrin rooliin, vaikka ovat jo aikaa sitten todistaneet maailmalle (vaan eivät itselleen?) että ovat onnistujia elämässä.
Päästäkää irti katkeruudesta. Fakta tosiaan on, että ne kiusaajat ovat halunneet unohtaa ja ehkä unohtaneetkin. Osa ei ole edes tajunnut että se on kiusaamista.
Minulta yksi kiusaaja tuli pyytämään anteeksi. Kaveri oli hänelle päissään avautunut "haavoistaan" ja tämä kiusaaja oli aidosti järkyttynyt että muut olivat kokeneet tilanteet sillä tavalla loukkaavasti. Rohkea tyyppi, kun otti puheeksi - kumpikin heistä. Kasvua oli tapahtunut.
Ja minulta taas lukioaikainen luokkakaveri pyysi anteeksi kiusaamistaan kerran Facebookissa. Olin itse yllättynyt, koska en ollut ottanut silloisia tapahtumia mitenkään kiusaamisena - minusta olimme olleet ihan tavallisia teinejä juoruinemme ja selkäänpuukotuksinemme. Oli muuten tosi hölmö tilanne.
Kiusaaminen on kokemuksellista. Välillä kiusaaja ei tajua, välillä taas kiusattu ei näköjään tajua. Ja välillä asioita ei oikeasti tarkoiteta.
Antakaa olla, menkää eteenpäin.
Minä olin eräässä mielenterveyden tilaisuudessa. Huomasin siellä miehen joka oli käyttänyt minua lapsena hyväksi. Googlasin hänet ja hän työskentelee nykyisin psykoterapeuttina.
Olen myös työelämässä ja sairaalassa potilaana ollessani huomannut että esimerkiksi hoitoalalle ja lastenhoitoalalle hakeutuu ihmisiä jotka vähän haluaa olla ilkeitä toisille. Esim. kohdellaan leikkauspotilaan asiaankulumattoman kovakouraisesti tai hyökytetään ja moititaan pieniä lapsia mielivaltaisesti asioista joita aikuisenkin on vaikea ymmärtää.
Riippuu vähän mikä terapia on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten tarkistanut nimeä ja edes googlannut terapeuttiasi?
Provona 0/5.
En mä ainakaan googlannut mun terapeuttia ennen kuin menin vastaanotolle. Nimen toki tiesin.
Mistä sitten yleensä sait hänen yhteystietonsa ja ajattelit, että "tämän tyypin vastaanotolle voisin mennä"? Ei kai kukaan yleensä osoita kenellekään terapeuttia, vaan asiakas tekee arvioinnin ja valinnan itse.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin terapeutti tervehtisi tuohon tyyliin eikä edes harkitsisi ottavansa tuttua ihmistä asiakkaakseen.
No niinpä. Tämä on täysin keksitty aloitus.
Mitäpä, jos kiusaaja oli unohtanut jo kiusattunsa nimen, mutta muisti sitten naaman sen nähdessään?
Helpommin kiusatulle jää kiusaajan nimi / naama muistiin kuin kiusaajalle, jolla voi olla useitakin kohteita, ja jolle asiasta ei synny mitään traumaa.
Ammatillisesti suhtautuva, asiallinen terapeutti ei ilmaisisi tunnistamista tuolla tavalla eikä aloittaisi terapiatyöskentelyä tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin eräässä mielenterveyden tilaisuudessa. Huomasin siellä miehen joka oli käyttänyt minua lapsena hyväksi. Googlasin hänet ja hän työskentelee nykyisin psykoterapeuttina.
Olen myös työelämässä ja sairaalassa potilaana ollessani huomannut että esimerkiksi hoitoalalle ja lastenhoitoalalle hakeutuu ihmisiä jotka vähän haluaa olla ilkeitä toisille. Esim. kohdellaan leikkauspotilaan asiaankulumattoman kovakouraisesti tai hyökytetään ja moititaan pieniä lapsia mielivaltaisesti asioista joita aikuisenkin on vaikea ymmärtää.
Niin, niille hakeutuu JOITAKIN tällaisia ihmisiä, aivan niinkuin kaikille muillekin aloille. Väittäisin, että vähemmän kuitenkin kuin monelle muulle alalle.
Terapeutteja on niin monenlaisia... voihan tämä nimenomainen terapeutti olla vieläkin kiusaamishenkinen ja on ihan tahallaan ottanut uhrinsa asiakkaaksi ihan vain nähdäkseen, miten tämä reagoi (?). Muistelen lukeneeni jostain tutkimuksesta, että melko moni (psyko)terapeutti on jollakin tapaa narsistinen. Ei ole linkkiä siihen enkä ala penkomaan, juttu on aika vanha - saattoi kyllä olla jossakin narsismia käsittelevässä kirjassakin. Itselläni on hyvin kalsea kokemus työpsykologista, joka oli todella tympeä ja ikävä monia asiakkaitaan kohtaan, myös minua. No, hän ei kai ollut kauaa meidän "palveluksessamme" enkä tiedä, onko ainakaan sillä lääkäriasemalla enää ollenkaan.