Se tunne kun astut terapiahuoneeseen ja huomaat terapeuttisi olevan entinen koulukiusaajasi

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Tämä ei voi olla totta. Ei kai kukaan ole näin lapsellinen ja kypsymätön

Sellainen voimaantumisfantasia tällä kertaa. Kerropa tarinan jatko, saitko nolattua "terapeuttisi", aneliko hän polvillaan anteeksiantoa edessäsi (siinä välissä missä pystyi, näissä r*nkkufantasioissa alistetulla on usein m* suussaan lopulta)

Ihan vaan tiedoksi, että terapeutti ei aloittaisi noilla sanoilla asiakkuutta. Ja ei todennäköisesti aloittaisi ollenkaan, jos kyseessä on tuttu henkilö.

Ap:ta varmaan vaan ketuttaa, kun hän on jostain kuullut entisen kiusaajansa olevan nykyään terapeutti. Ja tosiaan vaan fantasioi kostosta tai nolaamisesta tai jotain.

Niin, kiusaaminen jättää jäljet.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen voimaantumisfantasia tällä kertaa. Kerropa tarinan jatko, saitko nolattua "terapeuttisi", aneliko hän polvillaan anteeksiantoa edessäsi (siinä välissä missä pystyi, näissä r*nkkufantasioissa alistetulla on usein m* suussaan lopulta)

Ihan vaan tiedoksi, että terapeutti ei aloittaisi noilla sanoilla asiakkuutta. Ja ei todennäköisesti aloittaisi ollenkaan, jos kyseessä on tuttu henkilö.

Ap:ta varmaan vaan ketuttaa, kun hän on jostain kuullut entisen kiusaajansa olevan nykyään terapeutti. Ja tosiaan vaan fantasioi kostosta tai nolaamisesta tai jotain.

Niin, kiusaaminen jättää jäljet.

T: kiusaaja

PS. En kadu mitään!

Vierailija kirjoitti:

Terapeutin tulee olla hyvännäköinen edestä ja takaa.

Sekä miellyttävä.

Eihän sitä muuten tule. Mitään.

Sinccis

Sinkero se nainen jolle maksat ei ole terapeutti ja sen takia terapiasi ei ole tehonnut vielä. Terapeutti hoitaa niitä oikeita aivoja, ei miehen ala-aivoja kuten se jolle nyt maksat.

Mä en jatkaisi ainakaan tolla terapeutilla kuin ekan tapaamiskerran verran ja senkin käyttäisin siihen sanoen että jutellaanpa nyt avoimesti kaikki kiusaamisestasi.

Sitä on sitten Kokovartalomiestä katsottu. Niko Kivelän sketsihahmo.

Yksikään terapeutti ei sanoisi ja puhuisi noin. Ei yksikään, ei edes tuttu. Jos olisit käynyt terapioissa, tietäisit tämän kyllä. Toiminta on asiallista aina puhetapaa myöten, koska se kuuluu tuohon työhön. Ja kyllä, olen valitettavasti tavannut useita terapeutteja. Keksi ap muuta tekemistä kuin jatkuva provoilu. Jos on noin kova tarve kirjoittaa tarinoita niin kirjoita novelleja ja tarjoa niitä julkaistavaksi, saisit ehkä rahaakin toisin kuin täällä notkuessa.

Yksi yläasteeni/lukioni koulukiusaajatytöistä päätyi vuosia sitten opiskelemaan psykologiaa. Ties vaikka olisi nyt jossain "terapoimassa" :).

Yritti kiusata minuakin, mutta hän ei ollut tarpeeksi hävytön eikä itsetuntoni tarpeeksi huono, että olisin provosoitunut. Pikemminkin huvitti. Hän oli sellainen pikkukiusaaja joka vaati kiusaus-työparikseen vähän kreisimmän ongelmatapauksen joka johti showta ja otti niskoilleen isoimmat syytökset (sellaisen tytön joka haisteli tusseja tunneilla ja joi jo varhaisteininä itsensä poliisiautokuntoon viikonloppuisin).

Tämä pikku psykologin alku kuitenkin selvästi nautti siitä taustakiusaamisen tunteesta. Kun sai hymyillen seurata "hullun koiransa" eli kreisikaverinsa kiusauksen hedelmiä ja kuiskia korvaan mitä sanoa seuraavaksi.

Selvästi ihmismielen liikkeet ovat kiinnostaneet. Nyt voi sitten mehustella haavoittuvaisten ihmisten surkeilla elämänkohtaloilla aivan kuin lapsenakin, aitiopaikalta, seurata se kiusauksenkiilto silmissään :).

^Ihmisen aivot eivät ole kehittyneet älyasteikäisenä. Kiusaaminen on per seestä, mutta ei voi loppuiäksi tuomita edes kiusaajaa siitä, millainen hän on ollut 15-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Et sitten tarkistanut nimeä ja edes googlannut terapeuttiasi?

Provona 0/5.

En mä ainakaan googlannut mun terapeuttia ennen kuin menin vastaanotolle. Nimen toki tiesin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen voimaantumisfantasia tällä kertaa. Kerropa tarinan jatko, saitko nolattua "terapeuttisi", aneliko hän polvillaan anteeksiantoa edessäsi (siinä välissä missä pystyi, näissä r*nkkufantasioissa alistetulla on usein m* suussaan lopulta)

Ihan vaan tiedoksi, että terapeutti ei aloittaisi noilla sanoilla asiakkuutta. Ja ei todennäköisesti aloittaisi ollenkaan, jos kyseessä on tuttu henkilö.

Ap:ta varmaan vaan ketuttaa, kun hän on jostain kuullut entisen kiusaajansa olevan nykyään terapeutti. Ja tosiaan vaan fantasioi kostosta tai nolaamisesta tai jotain.

Niin, kiusaaminen jättää jäljet.

T: kiusaaja

PS. En kadu mitään!

Ei, vaan kiusattu. Onneni on, että olen päässyt yli siitä ja nyt aikuisena ei ole enää tarvetta käsitellä asiaa mitä ihmeellisimmillä keinoilla. Itse asiassa kiusaajallani on nykyään firma, jonka palveluja käytän. Tämä lähti siitä, että mulla oli kiiretilanne, ja muita ei ollut saatavilla, soitin hänelle. Ja palvelu ja työn jälki oli hyvää, hinta kohdillaan. Keskustelu ja kohtelu asiallista. Joten jatkoa seurasi.

No siinä olisi oiva tilaisuus tilittää menneisyys kiusaajan kanssa. Tulisi ainakin se kiusaaminen käsiteltyä.

Lopuksi tekisin selväksi että tämä oli tässä ja vaatisin toisen terapeutin.

Jos tämä ex-kiusaaja-terapeutti ei olisi asiallinen niin tekisin heti virallisen valituksen.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Miten ne siis tunsi sut jos kouluajoista jo kauan?

Siis mikä paha? Ihan että ”ai hei, tämä ei taidakkaan onnistua, etsin toisen terapeutin. Heippa!”

Vierailija kirjoitti:

Tuskin terapeutti tervehtisi tuohon tyyliin eikä edes harkitsisi ottavansa tuttua ihmistä asiakkaakseen.

No niinpä. Tämä on täysin keksitty aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan olisi mitä mainioin tilaisuus puhua se koulukiusaamisasia selväksi.

Tuo tilanneko, jossa on tuo valta-asetelma? Kiusaaja on asiantuntijan ja ap mielenterveyspotilaan roolissa. Ja ap vielä maksaa kiusaajalle rahaa.

Kauheeta!!

Vierailija kirjoitti:

Voi ei toi olis paha. Itse olen saanut laittaa kiusaajien työhakemuksia silppuriin (perään maili "tällä kertaa valinta ei kohdistunut...") ja oikein mehevän tapauksen otin haastatteluun. Ai taivas ne kiksit kun sai kysyä just niitä työyhteisöön ja tiimityöhön liittyviä kysymymyksiä ja hakija kiemurteli ja kertoi olevansa niiiin luotettava työntekijä ja aiiiivan paras työkaveri ja IKINÄ ei ajaisi omaa etuaan jne.

Alapeukuttakaa vain, mutta ihan oikeasti teki niiiin hyvää nähdä kiusaaja nöyränä ja sitten teatraalisesti kysyä että koska tämän tason tehtävän palkka alkaa 5:lla, luuletko että suoriutuisit tehtävästä, että olisit loistava tiimityöläinen ja olisit valmis seuraamaan esimiestä (=minua) minne vain? Se kiemurtelu ja vakuuttelu siitä miten hän taatusti olisi luottamuksen arvoinen oli jopa voimaannuttavaa.

Sitten (toisin kuin yleensä haastatteluissa) ilmoitin kylmästi että "sori, sun vakuuttelut ei tällä kertaa riittäneet ja et ole jatkossa".

Omassa yrityksessäsikö olet silpunnut hakemuksia ja tehnyt rekrytointipäätöksiä? Vai oletko jonkin osakeyhtiön palveluksessa vahingoittanut osakkeenomistajien etua jättämällä pätevimmän palkkaamatta? Vai oletko kunnan/valtion palveluksessa vahingoittanut meidän veronmaksajien etua jättämällä pätevimmän palkkaamatta?

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin terapeutti tervehtisi tuohon tyyliin eikä edes harkitsisi ottavansa tuttua ihmistä asiakkaakseen.

No niinpä. Tämä on täysin keksitty aloitus.

Mitäpä, jos kiusaaja oli unohtanut jo kiusattunsa nimen, mutta muisti sitten naaman sen nähdessään?

Helpommin kiusatulle jää kiusaajan nimi / naama muistiin kuin kiusaajalle, jolla voi olla useitakin kohteita, ja jolle asiasta ei synny mitään traumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan olisi mitä mainioin tilaisuus puhua se koulukiusaamisasia selväksi.

Tuo tilanneko, jossa on tuo valta-asetelma? Kiusaaja on asiantuntijan ja ap mielenterveyspotilaan roolissa. Ja ap vielä maksaa kiusaajalle rahaa.

Ei kai kukaan terapeutti tuollaiseen suostuisi vaan ohjaisi jäävinä toiselle terapeutille.