Miksi kouluissa pakotetaan pitämään esitelmiä luokan edessä?

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sitä edes jotain viitsiä. Naurettavaa, jos ei uskalla yhtä esitelmää pitää. Osoittaa, ettei tee koulun ulkopuolella yhtään mitään. Joka viikolle esitelmiä.

Pelkäsin esitelmiä, ja urheilin maajoukkuetasolla, joka päivä koulun jälk. ja vkloput treeniä. Mitä sinä teit?

Tasapainoinen ihminen ei jännitä esiintymistä. Todellisuudessa esiintymisjännityksen syyhän on pelko nolatuksi tulemisesta ja kritiikistä, koska itsensä asettaa täysin framille kaiken huomion keskipisteeksi. Tukekaa lapsianne olemalla läsnä ja harjoittelemalla kotona myönteisen ja kielteisen kritiikin kera.

Vierailija kirjoitti:

Esiintymistä pitäisi opetella ihan ensimmäiseltä luokalta alkaen. Sen ei pitäisi aiheuttaa jännitystä, vaan olla luontevaa. kun aihe on sellainen mikä lasta itseään kiinostaa nii se helpottaa, erilaisia tutustumis leikkejä ja muuta ilmaisutaitoa voidaan hyödyntää. jos lapsi on kova jännittämään nii joku harrastaja teatterin kurssi voisi olla hyvä idea. itseluottamusta tarvitaan muuhunkin kuin luokan edessä esiintymiseen mm. työhaastattelut...

.

Lapsemme pitivät esitelmiä jo ensimmäiseltä luokalta alkaen, johtuen matkoistamme koulujen loma-aikojen ulkopuolella.

Pitivät esitelmät aina siitä maasta, jossa olimme vierailleet.

Ei missään nimessä saisi pakottaa näihin. Tälläkin yksi paniikkikohtaus/kiusatuksi joutumisen tarina. Kuinka kohtuuton , joku voi olla, että haluaa nuorelle tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Onko parempi että työelämään mennessä ei osaa esittää asiaansa muiden edessä? Sen duunin saa varmasti joku joka osaa olla ihmisiksi seurassa.

Olisihan se parempi. Toisaalta sama se jos duuneista on kilpailu, joku jää kumminkin ilman.

Koulussa tuossa on vain se ongelma, että esiintymään heitetään kylmiltään. Siihen ei valmisteta, siihen liittyviä tunteita ei pysty missään turvallisessa ympäristössä käsittelemään. Silloin kokemus ei ole opettava, vaan voi päinvastoin pahentaa esiintymiseen liittyviä pelkoja.

Pistetään siis tekemään opettamatta. Sekö on koulun tarkoitus?

Musta on erikoista, ettei esitelmien pitämistä harjoitella yhtään eikä tehdä mitään lämmittelyharjoituksia, esim. ilmaisutaitotehtäviä ryhmässä, jotka vähän valmentaisi siihen esitelmien pitämiseen. On toki totta, että elämässä tulee tilanteita, että täytyy olla muiden edessä, mutta sitäkin on mahdollista harjoitella ja opetella etukäteen. Parasta olisi lähteä harjoittelemaan yksinkertaisten ja helppojen tehtävien kautta ja pikkuhiljaa kulkea kohti sitä, että uskaltaisi pitää esitelmän muiden edessä. Ei se ole mikään taito, jonka kaikki automaattisesti osaa. Mulle esiintyminen on ollut aina luontevaa ja sain paljon kiitosta esityksistäni, mutta ei se kaikille ole todellakaan luontaista. Jotkut taas osaavat laulaa ja piirtää loistavasti jo syntyessään ja sitten alkavat syventämään osaamistaan. Myöhemmin aloinkin harrastamaan monia ilmaisulajeja ja ottamaan valinnaisiksi ilmaisutaitoa. Niistä on ollut paljon hyötyä elämässä (ryhmässä toimimista, äänenkäyttöä, puhetekniikkaa, esitysten ja esitelmien rakenteita, kontaktin ottamista, muiden edessä esiintymistä, heittäytymistä...) ja on kyllä jännä, ettei niitä opeteta koulussa sen enempää ja vielä heitetään oppilaita kylmiltään muiden eteen ilman mitään harjoittelua etukäteen.

Parissa viestissä esiintymisestä on tehty introvertti vs. ekstrovertti -asia. Kyllä työelämässä pitää osata esittää asiansa sekä suullisesti että kirjallisesti, omasta temperamentista riippumatta. Siksi molempia esitystapoja täytyy koulussa harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Parissa viestissä esiintymisestä on tehty introvertti vs. ekstrovertti -asia. Kyllä työelämässä pitää osata esittää asiansa sekä suullisesti että kirjallisesti, omasta temperamentista riippumatta. Siksi molempia esitystapoja täytyy koulussa harjoitella.

Täytyy tottakai, mutta se että heitetäänkö arka ihminen luokan eteen naurunalaiseksi ja kiusattavaksi on täysin tarpeetonta. Esiintymistä voi harjoitella muillakin tavoin kuin sen luokan edessä jossa todennäköisesti on niitä kiusaajia ja nälvijiä. Esim. Harjoitukset itse valitussa ryhmässä varmasti helpottaisi tilannetta kummasti. Äärirajojen yli vetäminen on tasan vaan haitallista.

Minua kiusattiin eksarista lukion ekalle. Ala-asteella oli jo hankalaa pitää esitelmiä, mutta yläasteella siitä tuli jo mahdotonta. En vain pystynyt pitämään esitelmiä, saatoin olla koulusta sen viikon pois jos oli esitelmä tiedossa. Sen takia olenki varmaan tälläne vässykkä joka ei uskalla edes yksin kotona tehdä mitään kun ajattelen vain sitä, että mitä muut ajattelisivat ja ivaisivat

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sitä edes jotain viitsiä. Naurettavaa, jos ei uskalla yhtä esitelmää pitää. Osoittaa, ettei tee koulun ulkopuolella yhtään mitään. Joka viikolle esitelmiä.

Kiusatulle tuo on kylläkin kamalin mahdollinen tilanne,  olla kaikkien edessä naurettavana.

Vierailija kirjoitti:

Koska se on tärkeä taito oppia nykyaikaista työelämää varten

Kun sä koodaat niin ei siellä mitään esitelmiä tarvitse pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esiintymistä pitäisi opetella ihan ensimmäiseltä luokalta alkaen. Sen ei pitäisi aiheuttaa jännitystä, vaan olla luontevaa. kun aihe on sellainen mikä lasta itseään kiinostaa nii se helpottaa, erilaisia tutustumis leikkejä ja muuta ilmaisutaitoa voidaan hyödyntää. jos lapsi on kova jännittämään nii joku harrastaja teatterin kurssi voisi olla hyvä idea. itseluottamusta tarvitaan muuhunkin kuin luokan edessä esiintymiseen mm. työhaastattelut...

.

Lapsemme pitivät esitelmiä jo ensimmäiseltä luokalta alkaen, johtuen matkoistamme koulujen loma-aikojen ulkopuolella.

Pitivät esitelmät aina siitä maasta, jossa olimme vierailleet.

Meidän koulussapa on kolmannella luokalla joka viikko pakko pitää yksi esitelmä. Siinä niitä sitten viikonloput suunnitellaan. Totaalisen pyllystä.

Kammosin esitelmien pitoa kouluaikoinani ja yhä edelleen. Minua kiusattiin koulussa puhetavastani, kotona taas vaadittiin täydellisyyttä kaikessa. Se, että jouduin luokan edessä olemaan pilkattavana ja nöyryytettävänä, epäonnistumaan ja sitä kautta haukuttavana myös kotona, oli jotain ihan kauheaa ja todellakin jätti traumat. Olen kuitenkin harrastanut näyttelemisestä, eikä yleisön edessä esiintyminen silloin ole yhtään kauheaa. Koska olen hyvä laulaja, niin myös koulun laulukokeet luokan edessä oli ihan ok. Olen työssä, johon sisältyy paljon sosiaalista kanssakäymistä, mikä ei ole ollenkaan ongelma. Esitelmiä en kuitenkaan edelleenkään pidä.

Mikä on se ammatti, jonka voi opiskella ja jossa voi toimia menestyksekkäästi ilman yhtäkään esiintymistä? Kyllä sitä on hyvä harjoitella koulussa, tai muuten on edessä kapea ja vaikea polku työelämässä. Tuolla joku puhui koodaamisesta. Akateemiset ja korkeakoulutetut koodarit ainakin jotuvat esiintymään opinnoissaan.

En itsekkään tykännyt, mutta onneksi niitä harjoiteltiin. Ensin suomeksi, sitten lukiossa taisi olla englanninkielinen esitys ja yliopistossa myös ruotsinkielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sitä edes jotain viitsiä. Naurettavaa, jos ei uskalla yhtä esitelmää pitää. Osoittaa, ettei tee koulun ulkopuolella yhtään mitään. Joka viikolle esitelmiä.

Kiusatulle tuo on kylläkin kamalin mahdollinen tilanne,  olla kaikkien edessä naurettavana.

On opettajan vika jos sallii naureskelun. Esitelman pitamiseen pitaa valmistella lapsia jo pienesta pitaen. Omani on oppinut etta pitaa nostaa paa paperista ja katsoa yleisoa. Peilin edessa voi myos harjoitella ja huomata etta ihan normaaliltahan mina naytan.

t. se 7v. USAlaisen aiti.

Kouluajoilta muistan, miten esitelmät alkoivat ahdistaa jo heti kun sai tietää että sellainen täytyy pitää, ja ne saattoivat viedä monen edeltävän yön unet. Itselläni oli ainakin kauheat traumat kaikkia esitelmiä kohtaan ja siinä tilanteessa iski aina hirveä paniikki ja pakokauhu. Ei sellainen ole tarkoituksenmukaista eikä palvele enää ketään tai opeta mitään muuta kuin pelkäämään entistä enemmän. Luokissa vielä nauretaan tuollaiselle ja se vaan pahentaa asiaa. Omalta kohdaltani voin ainakin sanoa että koulunkäynti olisi ollut paljon mielekkäämpää jos ei olisi jatkuvasti tarvinnut pelätä milloin on seuraava esitelmä. Ja vaikka en edelleenkään halua joutua esiintymään yleisön eteen, niin hyvin olen silti pärjännyt elämässäni eivätkä muut sosiaaliset tilanteet tuota ongelmia. Ei ketään pitäisi pakottaa väkisin luokan eteen, siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä jos sellaista tilannetta oikeasti pelkää.

Voin sitten sanoa ettei auta yhtään. Olen koko nuoruuden ja lapsuuden ollut esiintymispelkoinen ja todella kovasti mennyt pelkojani vastaankin eli esiintynyt ihan itseni kasvattamisen takia. Voin sanoa ettei se ole auttanut. Nyt kun olen vanhemmaksi kasvanut enkä enään pitkään aikaan puskenut itseäni esille esiintymisestä on yhtäkkiä tullutkin ihan siedettävää mutten silti siitä nauti. Joitakin ei ole tarkoitettu olemaan esillä eikä kaikkien tarvitsekkaan. Koulussa on ihan ok että on mahdollisuus esiintyä mutta pitäisi olla myös vaihtoehtoja kuten esim. esiintyä vain opettajalle jolloin paineet olisivat pienemmät. Vasta lukiossa tuli vastaan tämä vaihtoehtoinen esiintyminen .

Vierailija kirjoitti:

Musta on erikoista, ettei esitelmien pitämistä harjoitella yhtään eikä tehdä mitään lämmittelyharjoituksia, esim. ilmaisutaitotehtäviä ryhmässä, jotka vähän valmentaisi siihen esitelmien pitämiseen. On toki totta, että elämässä tulee tilanteita, että täytyy olla muiden edessä, mutta sitäkin on mahdollista harjoitella ja opetella etukäteen. Parasta olisi lähteä harjoittelemaan yksinkertaisten ja helppojen tehtävien kautta ja pikkuhiljaa kulkea kohti sitä, että uskaltaisi pitää esitelmän muiden edessä. Ei se ole mikään taito, jonka kaikki automaattisesti osaa. Mulle esiintyminen on ollut aina luontevaa ja sain paljon kiitosta esityksistäni, mutta ei se kaikille ole todellakaan luontaista. Jotkut taas osaavat laulaa ja piirtää loistavasti jo syntyessään ja sitten alkavat syventämään osaamistaan. Myöhemmin aloinkin harrastamaan monia ilmaisulajeja ja ottamaan valinnaisiksi ilmaisutaitoa. Niistä on ollut paljon hyötyä elämässä (ryhmässä toimimista, äänenkäyttöä, puhetekniikkaa, esitysten ja esitelmien rakenteita, kontaktin ottamista, muiden edessä esiintymistä, heittäytymistä...) ja on kyllä jännä, ettei niitä opeteta koulussa sen enempää ja vielä heitetään oppilaita kylmiltään muiden eteen ilman mitään harjoittelua etukäteen.

Kyllä meillä ainakin oli ala-asteela 90-luvulla arkipäivää tuollaiset lämmittelyt ja muut ilmaisutaitoharjoitukset. Varmasti on myös niitä joilla tuollaista ei ole harrastettu kouluaikana, varsinkin ennen vanhaan. Nykyään opetuksessa on kyllä arkipäivää erilaiset ilmaisutaitoharjoitukset yksin ja ryhmässä. 

Koulun esitelmät ovat kyllä ikäviä tai oikeastaan se luokka määrittelee niin paljon millaista esiintyminen on. Itsekin muistan kun alakoulussa oli loppuun asti mukava luokka, jossa oli minunkin ujon oppilaan hyvä pitää ne vähät esitelmät mitä oli ja esiintyä näytelmissä. Vaihdoin toiseen kouluun ja niinpä yläkoulun luokka oli ihan erilainen ja paljon tuli kamalaa kommenttia muille. Oikeastaan ne parit tyypit aina päättivät kuka saa olla rauhassa ja ketä taas pilkataan samalla kun pitäisi esitelmä saada pidettyä. Opettajat harvoin puuttuivat tähän ja omia kokemuksia on kun opettaja jopa menee touhuun mukaan ja minullekin on yksi opettaja "nauranut",  kun aloin täristä luokan edessä ja tämä ei ole edes ainoa kokemus. Silloin tavallaan oikeuttaa sen luokan nauramisen jos opettaja  antaa siihen käytöksellään luvan tai jopa lisää nauramista. Nämä olivat hirveitä kokemuksia jo muutenkin kiusatulle yksinäiselle oppilaalle.

Minusta sekin ajatus on täysin väärä, että nämä kasvattaisivat luonnetta, koska luokassa eivät ole kaikki samassa asemassa. Joku luokan pomo saa vaan kehut muilta, vaikka vähän mokaisikin ja hänellä ei kukaan uskalla edes sanoa mitään ja samalla hänen "hovinsa" on myös turvassa. Sitten juuri ne ujot, yksinäiset ja muuten jo huonossa asemassa olevat oppilaat joituvat muiden huonoon kohteluun kun heitä saa pilkata ja mitään seuraamuksia ei tule. Muille se on vaan yksi päivä joilloin täytyy vähän jännittää ja monilla se jännitys jatkuu joka päivä jopa vuosia. Sellaiselle ihmiselle ne esitelmätilanteet tuovat jo liiankin suuren taakaan. Itsekin pitäisi varmaan olla joku todella vahva ihminen, kun olen kestänyt kaiken, mutta en ole ottanut sitä minään vahvistuksena. Ehkä sitten jos kaikille olisi tasapuolinen tilanne vuosin olla esitelmäintoinen ja kannattaa sitä käytäntöä.

Onhan tuo esitelmä/vko tosi rankka tahti ja lukiolaiseni inhoaa sitä. Mutta pakko vaan perustella sillä että työelämässä se tulee eteen kuitenkin

Onneksi on taitava tekstintuottaja joten aineistosta ei ole pulaa. Eilinen 500-800 sanan preso on nyt melkein 1000 sanaa