Miksi kouluissa pakotetaan pitämään esitelmiä luokan edessä?

Eipä tuo ole ujolle ylivoimaista, jos on hommansa hoitanut ja nähnyt vaivaa esityksensä valmistamiseksi.

Nimimerkki Maailman ujoin, joka piti seiskalla esitelmän avaruusfysiikasta ja soitti pakotettuna pianoa joka toisessa koulun juhlassa.

Oikeasti, siihen tottuu ja sen kestää, ja lopulta siitä tulee itsevarmuutta ja voimavara.

Menestys tulee omien rajojen ylittämisestä, epämukavuusalueelle menosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Puheoppia yliopistossa opiskelleena ammattiesiintyjänä en voi kuin nauraa kommentillesi.

Totta kai esiintymistä pitää opettaa, mutta ei sitä voi opettaa kuin siten, että kaikki esiintyvät ja oppivat sitä kautta suhtautumaan armollisemmin itseensä. Homma etenee vähitellen tietysti, mutta niin se kouluissa eteneekin. Ensin treenataan viittaamalla ja vastaamalla omalta istumapaikalta, osana normitunteja.

Jossakin vaiheessa on vaan pakko alkaa uskaltautua sinne eteen puhumaan. Luulitko, että esiintymistä voi opiskella ja opetella pelkästään kirjoista? 😁

Voi opetella hallitsemaan jännitystä, voi opetella elekieltä ja sitä kuinka rauhoittaa itseään kun jännittää. Näitä asioita ei opetella koulussa vaikka olisi hyvin tarpeellista. Vaikea uskoa että olet ihan yliopistossa opiskellut, kommenttisi kirjoitussävyn perusteella olisin veikannut korkeintaan peruskoulua.

Yläasteella äidinkielenopettajani antoi hienoja vinkkejä, mm. tuon aiemmin jonkun mainitsemisen otsaan katsomisen.

Silmiin katsominen on minulle vaikeaa, nuorena se oli suorastaan mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Puheoppia yliopistossa opiskelleena ammattiesiintyjänä en voi kuin nauraa kommentillesi.

Totta kai esiintymistä pitää opettaa, mutta ei sitä voi opettaa kuin siten, että kaikki esiintyvät ja oppivat sitä kautta suhtautumaan armollisemmin itseensä. Homma etenee vähitellen tietysti, mutta niin se kouluissa eteneekin. Ensin treenataan viittaamalla ja vastaamalla omalta istumapaikalta, osana normitunteja.

Jossakin vaiheessa on vaan pakko alkaa uskaltautua sinne eteen puhumaan. Luulitko, että esiintymistä voi opiskella ja opetella pelkästään kirjoista? 😁

Voi pitää vaikka erilaisia pienryhmäharjoituksia, puhua esiintymisjännityksestä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Juuri näin! Esiintymistaitoa voi opettaa, ja pakottamalla sitä ei opita.

terv. esiintymistaidon ope 

missäköhän sinäkin muka esiintymistaitoa opetat....

Sitä kun ei voi oppia pelkästään kuuntelemalla tai lukemalla, koska kyse on keskeisesti juuri siitä oman esiintymisjännityksen asettaman kynnyksen ylittämisestä. Se vaatii ennen pitkää rohkeutta astua esille.

Joten kaikilla - aivan kaikilla - esiintymistaidon kursseilla todellakin joutuu itsekin esiintymään.

Mainitseman, sorry typot....

Minä sain tehdä koulussa ryhmätyöt yksin 12-vuotiaasta lähtien, ja samoin esitelmät esitin ainoastaan opettajalle välitunnin aikana. Joidenkin mielestä tämä saattaa olla jotakin paapomista tai lellimistä, mutta mä en ihan oikeasti olisi varmaan selvinnyt peruskoulun läpi ilman tuota, olen todella kiitollinen että koulussa oli opettajia jotka ymmärsivät. Kirjoitin lopulta ylioppilaaksi E:n papereilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Puheoppia yliopistossa opiskelleena ammattiesiintyjänä en voi kuin nauraa kommentillesi.

Totta kai esiintymistä pitää opettaa, mutta ei sitä voi opettaa kuin siten, että kaikki esiintyvät ja oppivat sitä kautta suhtautumaan armollisemmin itseensä. Homma etenee vähitellen tietysti, mutta niin se kouluissa eteneekin. Ensin treenataan viittaamalla ja vastaamalla omalta istumapaikalta, osana normitunteja.

Jossakin vaiheessa on vaan pakko alkaa uskaltautua sinne eteen puhumaan. Luulitko, että esiintymistä voi opiskella ja opetella pelkästään kirjoista? 😁

Voi pitää vaikka erilaisia pienryhmäharjoituksia, puhua esiintymisjännityksestä jne.

Hahahahaha. Kuule, totta kai esiintymisjännityksestä puhutaan. Se ei poista sitä, että kun itse joutuu astumaan puhujan rooliin, aina jännittää. Jännitys on jopa hyväksi, koska ilman sitä ei keskity kunnolla.

Pienryhmäharjoituksia on koko koulunkäynti täynnä. Alkaen aamusta, kun lapsi tulee kouluun ja puhuu kavereille. Luokassa on 20-30 oppilasta, mikä on pieni ryhmä sekin. On ryhmätöitä, on viittaamista ja vastaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Juuri näin! Esiintymistaitoa voi opettaa, ja pakottamalla sitä ei opita.

terv. esiintymistaidon ope 

missäköhän sinäkin muka esiintymistaitoa opetat....

Sitä kun ei voi oppia pelkästään kuuntelemalla tai lukemalla, koska kyse on keskeisesti juuri siitä oman esiintymisjännityksen asettaman kynnyksen ylittämisestä. Se vaatii ennen pitkää rohkeutta astua esille.

Joten kaikilla - aivan kaikilla - esiintymistaidon kursseilla todellakin joutuu itsekin esiintymään.

Mutta ennen sitä esiintymistä sitä harjoitellaan. Etkö millään nyt ymmärrä.

miekkavalas kirjoitti:

Minä sain tehdä koulussa ryhmätyöt yksin 12-vuotiaasta lähtien, ja samoin esitelmät esitin ainoastaan opettajalle välitunnin aikana. Joidenkin mielestä tämä saattaa olla jotakin paapomista tai lellimistä, mutta mä en ihan oikeasti olisi varmaan selvinnyt peruskoulun läpi ilman tuota, olen todella kiitollinen että koulussa oli opettajia jotka ymmärsivät. Kirjoitin lopulta ylioppilaaksi E:n papereilla. 

Miten se yo-arvosana asiaan liittyy? Esiintymisjännitys ei liity millään tavalla älyyn tai oppimiskykyyn.

Mieti vaan ihan hiljaa itseksesi omaa työuraasi tuon jälkeen. Et ole koskaan tarvinnut kykyä puhua kokouksissa ääneen omaa kantaasi? Opiskellessakaan et koskaan joutunut pitämään esitelmiä? Ikinä et ole ollut sosiaalisessa tilanteessa, jossa olisi tehnyt mieli sanoa oma mielipide?

Toki voi sanoa, että hei, EI SUN TARTTE, mutta oiskohan kumminkin kiva osata se taito?

Joku jankkaaja paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Juuri näin! Esiintymistaitoa voi opettaa, ja pakottamalla sitä ei opita.

terv. esiintymistaidon ope 

missäköhän sinäkin muka esiintymistaitoa opetat....

Sitä kun ei voi oppia pelkästään kuuntelemalla tai lukemalla, koska kyse on keskeisesti juuri siitä oman esiintymisjännityksen asettaman kynnyksen ylittämisestä. Se vaatii ennen pitkää rohkeutta astua esille.

Joten kaikilla - aivan kaikilla - esiintymistaidon kursseilla todellakin joutuu itsekin esiintymään.

Mutta ennen sitä esiintymistä sitä harjoitellaan. Etkö millään nyt ymmärrä.

Sulla ei itselläsi mene selvä puhe nyt millään jakeluun.

Koko koulunkäynti on esiintymisharjoittelua. Alkaen siitä, että opettaja kysyy, oppilaat viittaavat ja vastaavat sitten paikallaan istuen. Jossakin vaiheessa aletaan tehdä tehtäviä taululla, ja pitämään lyhyitä esityksiä.

Ei KUKAAN joudu peruskoulussa pitämään esitelmää kylmiltään. Esitelmien teko astuu kuvaan vasta joskus alakoulun ylemmillä luokilla. Sitä ennen esiintymistä on harjoiteltu jo monta vuotta!

Ja ennen pitkää sitä pitää alkaa tehdä, koska loputon sivusta observointi vain nostaa kynnystä kokeilla itse.

Vierailija kirjoitti:

Joku jankkaaja paikalla?

Näyt olevan.

Vierailija kirjoitti:

Kaippa se on yksi sallittu tapa nöyryyttää ja nolata lapsia? Sadismilla on monta muotoa.

Uutta ops:ia on päässyt koko kansa kommentoimaan ennen sen lukkoon lyömistä. Nähtävästi soraääniä ei tullut tarpeeksi, koska siinä korostetaan entistä enemmän kaikenlaista esiintymistä. Vähän joka aineesta pitäisi pitää esiintymisiä suurin piirtein kerran viikossa.

Meillä pidetään äidinkielessä pariesitelmiä ja videoesitelmiä ja yksin luokan edessä, ihan valiten mikä tuntuu parhaimmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi olla esiintymisopetusta, ei mitään pakottamista esiintymään.

Siis esiintymistaidon opetusta. Siinä että pakotetaan esiintymään ei opi esiintymään, en ainakaan minä oppinut.

Puheoppia yliopistossa opiskelleena ammattiesiintyjänä en voi kuin nauraa kommentillesi.

Totta kai esiintymistä pitää opettaa, mutta ei sitä voi opettaa kuin siten, että kaikki esiintyvät ja oppivat sitä kautta suhtautumaan armollisemmin itseensä. Homma etenee vähitellen tietysti, mutta niin se kouluissa eteneekin. Ensin treenataan viittaamalla ja vastaamalla omalta istumapaikalta, osana normitunteja.

Jossakin vaiheessa on vaan pakko alkaa uskaltautua sinne eteen puhumaan. Luulitko, että esiintymistä voi opiskella ja opetella pelkästään kirjoista? 😁

Voi opetella hallitsemaan jännitystä, voi opetella elekieltä ja sitä kuinka rauhoittaa itseään kun jännittää. Näitä asioita ei opetella koulussa vaikka olisi hyvin tarpeellista. Vaikea uskoa että olet ihan yliopistossa opiskellut, kommenttisi kirjoitussävyn perusteella olisin veikannut korkeintaan peruskoulua.

Sulta loppuivat selvästi jo argumentit, kun piti ad hominemiin turvautua. Olet nolo.

Rauhoittumistekniikoita nimenomaan opetellaan siinä esiintymistilanteessa. Samoin jännityksen sietoa. Yhtäkään esiintymiskurssia ei vedetä ilman, että osallistujat joutuvat esiintymään. Yleensä esiintyminen aloitetaan heti ekasta kerrasta.

Ja koko koulunkäynti on esiintymistä, alkaen opettajan kysymyksiin vastaamisesta. Et viitannut tai nähnyt kenenkään viittaavan koulussa? Ikinä?

Tämä on varsin laaja ongelma, johon ei kukaan edes yritä tehdä mitään ratkaisua. En ymmärrä, miksi rauhoittavia lääkkeitä ei anneta helpommin juuri tuollaisia tilanteita varten? Turrutetaan jännitys ja siitä saa lopulta sitä varmuutta kun ei enää jännitä. Lopulta pystyy olemaan ilman lääkkeitä vastaavissa tilanteissa. Ujous/jännittmäinen käy kalliiksi yhteiskunnalle. Se pitää hoitaa pois lääkkeillä kerta sellaisia on keksitty.

Meillä ala-asteella luettiin äidinkielen tunnilla melkeinpä jokainen aine joka kirjotettiin. Eihän siitä kukaan pitänyt, ja kyseinen opettaja ei ollut kovin pidetty oppilaiden keskuudessa. Mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna olen ennemmin kiitollinen hänelle. Olen ujo ihminen. Tuntemattomille ihmisille puhuminen on vaikeaa, ja etenkin soittaminen on hankalaa. Monta asiaa on jäänyt tekemättä kun olisi pitänyt jonnekin soittaa. Mutta julkinen puhuminen onnistuu. Tietysti se jännittää, kaikkiahan se jännittää. Esiintymisestä kuitekin olen saanut usein kehuja, ja uskon että lapsuuden kokemuksilla oli tähän vaikutusta.

Kouluhan on monella tavalla pakkopullaa, eikä asioista voi vain kieltäytyä koska ei siitä pidä. Melkein kaikilla on aineita joista ei pidä, eikä "en mä sitä kuitenkaan ikinä tarvi" tapaiset selitykset toimi. Silti on pakko. Ei se lapsi kuitenkaan tulevaisuuttansa kovin hyvin tiedä.

Ymmärrän kuitenkin että tämä voi olla joillekin täysin ylitsepääsemätön asia. Näissä tapauksissa opettaja voisi mahdollisesti antaa poikkeuksen. Mutta yleisellä tasolla pitäisi saada kaikki sinne luokan eteen.

Vierailija kirjoitti:

Esiintyminen on hyvä osata, mutta käsittämätöntä on se, miten siihen on suhtauduttu kouluissa ainakin ennen. Pistetään vain jokainen vuorollaan esiintymään, vieläpä sanotaan ettei paperia saa olla mukana, ja missään vaiheessa ei ole ollenkaan opetettu niitä esiintymistaitoja. Juuri niin kuin useampikin on sanonut, että heitetään vain suoraan syvään päätyyn.

Minä lähdin peruskoulusta mukanani syvät traumat esiintymisestä ja sellainen esiintymispelko päällä, että se esti jatko-opiskeluista valmistumisen. Olin todella yllättynyt kun aikuisiällä edelleen esiintymispelkoisena aloitin opinnot uudelleen ja tällä kertaa oli eräs kieltenopettaja, joka alkoi valmistaa ryhmää kurssin lopussa pidettävään esitelmään ensimmäisestä tunnista lähtien. Siis meitä keski-ikäisiä aikuisopiskelijoita. Ja kyllä me tosiaan tarvitsimme tukea, koska varmaan yli puolet luokasta paljastui peruskoulun traumatisoimiksi.  

Olen ikuisesti kiitollinen tälle osaavalle opettajalle, joka opetti mm. erilaisia hengitystekniikoita, NLP-tekniikoita ynnä muuta joita ehdottomasti olisin tarvinnut jo yläasteella! Kaikkein suurin vaikutus oli varmaan sillä, että jännittäminen tehtiin näkyväksi, luonnolliseksi asiaksi josta voi puhua, toisin kuin peruskoulussa jossa annettiin vain ymmärtää, että esiintymistä ei tarvitse pelätä ja olet oikeastaan todella dorka kun pelkäät sitä, ei muita vaan pelota, vain sua koska olet idiootti. Tuo kurssi oli aivan mahtava, kaikki kannustivat toisiaan, muistiinpanolaput tärisivät käsissä ja koettiin punasteluja ja  jäätymisiä yhdessä. Jokaisen esiintymisestä löydettiin hyvää. Esiintymispelkoni jäi sinne.

Mahtava opettaja teillä! Meillä amk:ssa taas opettaja skippasi esiintymisjännityksen käsittelyn toteamalla ettei meitä varmasti jännitä kun olemme aikuisia ja jo työelämässä... Vähänpä tiesi! Tuli todellakin sellainen olo, että nyt ei saa jännittää kun olenhan jo aikuinen ihminen...

Itse olen aina panikoinut esitelmistä. Mutta nyt kuudenluokkalainen poikani ottaa rennosti, eikä stressaa ollenkaan, sanoo että oli helppo päivä koulussa kun oli vain esityksiä (hänen myös). Olen ollut käsityksessä, että nykyään on rennompaa, ja kun luokassa on hyvä henki menee esitelmätkin siitä vaan.

Onhan se hyvää koulutusta elämään.

Vierailija kirjoitti:

miekkavalas kirjoitti:

Minä sain tehdä koulussa ryhmätyöt yksin 12-vuotiaasta lähtien, ja samoin esitelmät esitin ainoastaan opettajalle välitunnin aikana. Joidenkin mielestä tämä saattaa olla jotakin paapomista tai lellimistä, mutta mä en ihan oikeasti olisi varmaan selvinnyt peruskoulun läpi ilman tuota, olen todella kiitollinen että koulussa oli opettajia jotka ymmärsivät. Kirjoitin lopulta ylioppilaaksi E:n papereilla. 

Miten se yo-arvosana asiaan liittyy? Esiintymisjännitys ei liity millään tavalla älyyn tai oppimiskykyyn.

Mieti vaan ihan hiljaa itseksesi omaa työuraasi tuon jälkeen. Et ole koskaan tarvinnut kykyä puhua kokouksissa ääneen omaa kantaasi? Opiskellessakaan et koskaan joutunut pitämään esitelmiä? Ikinä et ole ollut sosiaalisessa tilanteessa, jossa olisi tehnyt mieli sanoa oma mielipide?

Toki voi sanoa, että hei, EI SUN TARTTE, mutta oiskohan kumminkin kiva osata se taito?

Opettelin sitä esiintymistä sitten lukiossa. Ja arvosanat liittyy siten, että olen kiitollinen ettei mua peruskoulussa lytätty, oli sekin aika lähellä etten olisi uskaltanut jatkaa opiskelua ollenkaan. Tai etten olisi päässyt lukioon jos peruskoulun päättötodistuksessa esiintymättömyys olisi otettu huomioon arvosanoissa.

Mitä luulette lapsistanne tulevan jos ei esitelmää osaa luokan edessä osaa pitää? Haluatteko jälkipolvistanne palsta persuja?