Miksi kouluissa pakotetaan pitämään esitelmiä luokan edessä?

Mielestäni koko keskustelu on typerä. Olen itse yläkoulussa ja meillä on vähintään kerran vuodessa pakollinen puhe luokan edessä. Tottakai tilanne on jännittävä -varsinkin ensikertalaiselle- mutta milloin sitä tulee harjoiteltua ellei nyt. Ammatteja joissa muille ei tarvitse puhua ei nykymaailmassa kovin montaa ole ja puheenpitäminen voi tulla useammassa tilanteessa esille myös arkielämässä. Omaluokka on puheenpitämiseen myös huomattavasti turvallisempi ympäristö kuin tuntemattomat ihmiset eikä kenenkään puheita todellakaan kuvata. Muut antavat rakentavaa palautetta ja kehuja, ja koko tilanne on ohi muutamassa minuutissa. Oppilaalle tulee todennäköisemmin huonompi olo puheen pitämättömyydestä kuin hetken jännittämisestä.

Tuttu tilanne kirjoitti:

Mielestäni koko keskustelu on typerä. Olen itse yläkoulussa ja meillä on vähintään kerran vuodessa pakollinen puhe luokan edessä. Tottakai tilanne on jännittävä -varsinkin ensikertalaiselle- mutta milloin sitä tulee harjoiteltua ellei nyt. Ammatteja joissa muille ei tarvitse puhua ei nykymaailmassa kovin montaa ole ja puheenpitäminen voi tulla useammassa tilanteessa esille myös arkielämässä. Omaluokka on puheenpitämiseen myös huomattavasti turvallisempi ympäristö kuin tuntemattomat ihmiset eikä kenenkään puheita todellakaan kuvata. Muut antavat rakentavaa palautetta ja kehuja, ja koko tilanne on ohi muutamassa minuutissa. Oppilaalle tulee todennäköisemmin huonompi olo puheen pitämättömyydestä kuin hetken jännittämisestä.

Eli sinun mielestäsi luokan edessä tapahtuva nöyryytys on OK, josta voi seurata pitkäaikainen koulukiusaaminen? Kiva.

Muistan peruskoulussa joskus 5-6 luokalla ne tasoerot esitelmissä. Muistan yhden tytön, joka piti esitelmän omasta harrastuksestaan Agilitystä. Oli huikean hyvä esitys ja esiintymistaito jo tuossa iässä. Sitten oli näitä eläin esitelmiä, joissa naama punaisena änkytetään ja luetaan paperista kaikki hädissään. Mieleen jäävin esitelmä oli yhdellä pojalla joka luki lapusta lopuksi lauseen, : "tämä esitelmä oli nyt sitten tässä", 

Osa jännittää koe tilanteita, osa vihaa kirjoitelmia...kaikilla on heikkoutensa. Moni osalle ikävä asia on koulussa pakollista, joten miksei esitelmätkin. Ne ovat hyvä tapa oppia esitelmän asia perusteellisesti, saada rennompi oppitunti kuunnellessa muiden esitelmiä ja lisäksi tilanne voi kohottaa itsetuntoa, jos opettaja antaa aina parille luokkalaiselle tehtäväksi keksiä positiivisia asioita esitelmästä.

Jokaisella meistä on aivan eri käsitys esiintymisjännityksestä. Moni ihminen tule koskaan ymmärtämään esimerkiksi paniikkikohtauksia tai muita mielen järjettömyyksiä, jos ei niitä itse koe.

Kun kyseessä alkaa olla esiintymispelko, rupeaa ihminen kadottamaan kontrollin itsestään joutuessaan eräänlaiseen paniikkitilaan, ja pelkoa on hyvin vaikea saada katoamaan muuten kuin hyvin järjestetyllä siedätyksellä, mahdollisesti lääkkeillä tai terapialla. Joillakin pelko menee ohi itsekseen tai siedättymällä, ei silti kaikilla. Itse pärjään lääkkeillä, nyt kun aikuisena osasin sellaisia vasta hakea (teininä ja lapsena en osannut). Oppilaan koulumenestys usein kärsii esiintymispelon takia.

Aidot esiintymistilanteet (ilman lääkkeitä tai apua) ovat paljon jännittävälle nuorelle/lapselle huono siedätysmuoto yksinään, sillä aitoihin tilanteisiin liittyy yleensä toistuvana jonkinlainen 1) kiusaaminen tai huomauttelu 2) itsensä nolaaminen tärkeiden kavereiden edessä, sun muuta, eivätkä nämä tuo positiivisia mielikuvia vaan vahvistavat pelkoa. Näihin ei pitäisi pakottaa. Ennemmin voitaisiin työstää kommunikointi- ja ryhmätaitoja vielä enemmän, sillä näihin se työelämä oikeasti perustuu.

PS. Esiintymispelko voi olla pelkästään yksin pidättäviin puheisiin liittyvää, eikä välttämättä tule työelämässä mitenkään esille, vaikka joutuisitkin välillä olemaan siellä yksin äänessä.

Onhan se tärkeää oppia esiintymään ihmisten edessä, sitä taitoa tarvitsee koulumaailmassa, työelämässä ja muissakin tilanteissa. Mielestäni ratkaisu tuohon ei todellakaan ole poistaa esitelmien pitämistä kokonaan, mikä vaan pahentaa niiden jännittämistä kun ei mitään kokemusta niistä saa. Niistä pitäisi tehdä arkipäiväinen ja rento asia niin sitä ei enää koe niin erityisenä ja ahdistavana tilanteena. Helpottaa myös jos esitelmiä voidaan pitää pareittain/pienissä ryhmissä. Opettajalla todella tärkeää olla kannustava ja kiinnittää huomiota luokan ilmapiiriin ja siihen, että kenellekään ei noissa tilanteissa naureta.

Ja kyllä, pelkäsin itsekin lapsena ja nuorena kuollakseni esitelmien pitämistä, olin todella arka ja hiljainen lapsi. Parempi kuitenkin että niitä pidettiin,  itsekin päädyin lopulta opettajaksi. En ikinä olisi uskonut, ahdisti niin paljon olla luokan edessä äänessä vielä lukiossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedonhaku- ja esiintymistaito on tärkeä, tärkeämpi kuin asioiden ulkoa osaaminen.

Jännittävät tilanteet myös tärkeitä oppimisen paikkoja. Joka kerta kun esitelmä on pidetty, huomaa että siitäkin selvittiin ja mitä enemmän niitä on takana, sitä helpommaksi muuttuvat.

Minusta kohtuuton jännittäminen on yksi itsekkyyden muoto. Kaikki 20 pitävät esitelmän, kaikkia jännittää, turha on jäädä yhden vellomaan kuinka juuri minun jännityksen tunteeni on suurempaa kuin kenenkään muun.

Tiedonhaku on tärkeää toki mutta sen osaamista ei tarvitse todistella koko luokalle.

Jännittämistä on eri asteista. On niitä joilla vähän ääni ja kädet tärisee mutta saavat psyykattua itsensä kasaan ja puheennvuoronsa jälkeen onnittelevat itseään suoriutumisestaan. Sitten on niitä jotka oikeasti ahdistuvat ja ryntäävät vessaan oksentamaan ja saavat paniikkikohtauksen tai alkavat itkemään ja tärisemään kauttaaltaan, sillä esiintyminen ja huomioon keskipisteenä olo on yksinkertaisesti psyykkeelle liikaa. Ja minä itse jälkimmäiseen ryhmään kuuluvana en onnittele itseäni vaan muistan vielä neljän vuoden kuluttua kun sanoin sen yhden sanan väärin ja joku nauroi. Olisi tietty kiva jos siihen pystyisi mutta ahdistuksesta kärsivä ihminen ei voi itseään pakottaa olemaan ahdistumatta.

Ei luoja taas mitä ajatuksen juoksua. Jos kaikkia muita 20 jännittää ja he pitävät esityksen se ei tarkoita että se 21 oppilas siihen pystyy. Eikä se tarkoita että vertailee jännitystään muiden jännitykseen. Toisille se on vaan ylivoimaista ja aiheuttaa kohtuutonta stressiä pitkäksi aikaa sekä etu- ja jälkikäteen. Se ei ole millään lailla itsekästä ja ainoa joka siitä kärsii on jännittävä kohde itse. Itsekästä on olla sitä mieltä että kaikkien on pakko kyetä asioihin joihin sinä pystyt vain koska sinusta siltä tuntuu.

Pakottamalla kohtaamaan pelottava asia ei voiteta mitään vaan kehitetään suurempi trauma kun ei olla valmiita kohtaamaan asiaa.

Luokan edessä puhumista pitää harjoitella ekalta asti. Ryhmätyöt, draama, ääneen lukeminen ja erilaiset koko luokan tai oman ryhmän leikit ovat alkuopetuksessa tärkeitä juttuja. Yksin ei voi laittaa puhumaan, ellei olla ensin harjoiteltu pienemmissä porukoissa. Muutaman hiljaisemman kohdalla olemme kiinnittäneet tähän vuoden mittaan erityistä huomiota ja olen rohkaissut kokeilemaan omia rajojaan. Toisaalta suulaita oppilaita pitää ohjata antamaan muille tilaa.

Olemme nyt kolmosella ja tänä keväänä he pitävät ensimmäiset omat esitelmänsä. Aiheen on saanut valita itse, mutta suosittelin valitsemaan itselleen läheisen ja tutun aiheen. Moni haluaakin kertoa esim. lemmikistään tai harrastuksestaan. Tavan sai valita itse, moni tekee perinteisen julisteen & kertoo siitä, osa Power pointin, videonkin olisi saanut kuvata, mutta niitä ei ole tulossa yhtään. Kesto on useimmilla n. 5min, mutten antanut siihen varsinaisesti mitään raamia tai rajaa.

Ennen ekaa esitelmää kertasimme paitsi esiintyjän tärpit, myös yleisön roolin, mikä on ehkä esiintyjää tärkeämpi huomioida ja opettaa. Kerroin, että kaikkia jännittää ainakin vähän, mutta me yleisönä haluamme toisten onnistumisia ja pyrimme luomaan mukavan ilmapiirin esiintyjälle. Yleisö ei höpötä, napauta pöytää, pyöri paikallaan tai naureskele toisille, vaan kannustaa ja kuuntelee. Lopuksi annetaan aina raikuvat aplodit ja pelkkää positiivista palautetta. Koska kyseessä on eka kerta yksin, annan palautteen minä. Olemme kuitenkin harjoitelleet ryhmätöiden kohdalla myös vertaispalautteen antoa positiivisessa hengessä. Tälläkin on tavoitteena jättää jokaisesta esiintymisestä hyvä maku suuhun.

Hirveästi alapeukkuja kommenteille joissa ihan asiallisesti todetaan nykypäivän fakta. Isossa osassa työpaikkoja täytyy osata kertoa esimerkiksi omista töistään ja niiden tuloksista julkisesti muille. Eli käytännössä täytyy pitää esitelmä siellä töissä tai vaikka kouluttaa muita jonkin uuden järjestelmän käyttöön johon on ensin itse saanut koulutuksen. Luulisin, että hoitotyössäkin on pystyttävä esim. aamuvuorolaisen antamaan kattava tilannekatsaus vaikka hotiokodin asukkaiden sen päivän voinnista, lääkkeistä, poikkeuksista yms. iltavuoroon tulijoille. Miten käytännössä onnistuu työnteko nykypäivänä jos ei omassa tutussa luokassa pysty pientä esitelmää pitämään? Ja se oma luokka on kuitenkin loppujen lopuksi hyvä paikka harjoitella esitelmien pitoa myös niille ujoille. Jatko-opinnoissakin varmasti tehdään jo paljon ryhmätöitä ja esitelmiä eivätkä mielestäni opettajat tee työtään jos eivät jo peruskoulussa harjoittele tätä oppilaidensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulun esitelmiä ei oikein voi verrata myöhempien opiskelujen ja varsinkaan työelämän esityksiin. Koulussahan asetelma on usein se, että kuulijakuntaa ei voisi vähempää kiinnostaa esitelmän aihe, vaan keskitytään siihen esiintyjään. Ei siinä todellakaan opi yhtään mitään tulevaa ajatellen.

T: punastelija

No tämä! Kyllä minä olen työelämässä asiani hoitanut ihan puhelimella tai sähköpostilla, ei tulisi mieleenkään varailla neukkareita ja ruveta siellä tankkaamaan ihmisille asioita, jotka voin hoitaa silloin kun itselle parhaiten sopii, ja johon voi jokainen lisätä jotain jos lisättävää on.

Ekstroverttejä ei muuten arvosteta työelämässä välttämättä yhtään niin paljon kuin kouluissa, koska töissä pitäisi esiintymiseltä saada vähän niitä hommiakin tehdyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pelkäsin yläasteen alkupuolella esitelmien ja puheiden pitämistä luokan edessä. Kädet tärisivät, posket punoittivat ja ääni värisi. Yhdeksännellä luokalla, kun olin pitänyt jo monta esitelmää aloinkin pitää siitä. Ymmärsin, että moni sosiaalinenkin ihminen pelkäsi esitelmiä, joten olimme kaikki samassa veneessä ja pelko epäonnistumisesta oli turha. Vaikka teinit osaavat olla ilkeitä toisilleen ei ainakaan meidän luokassa naurettu toisten esitelmille.

Esitelmän pitäminen on muutenkin hyvä oppimisprosessi ja kokeessa varmasti muistaa, jos koekysymys liittyy omaan esitelmään. Ensin suunnittelu, sitten esitelmän tekeminen, harjoittelu ja lopulta esiintyminen muulle luokalle. Oiva tapa oppia asia perusteellisesti.

Omasta mielestä etenkin lukiossa oli mukavaa, kun oli esitelmä tunteja. Rentoa kun sai vain kuunnella muiden esitelmiä ja pitää ohessa oman esitelmän. Asenne ratkaisee lopulta aika paljon. Jos miettii kokoajan epäonnistumista niin aivan varmasti epäonnistuukin tai ainakin tuntuu vielä esitelmän jälkeen ahdistavalta. Jos taas ei ota itseään liian vakavasti niin esitelmät voivat olla ihan kiva tapa oppia uutta:)

88

Toki omasta mielestäni esitelmät voisivat olla ainakin useinmiten ryhmä- tai paritöitä niin tilanne voisi olla helpompi myös ei niin paljon esiintymisestä pitäville.

Olipa holhoava ja ylimielinen kommentti. Ihan niin kuin olisi pelkästä asenteesta kiinni. Toiset vaan menevät lukkoon tietyissä sosiaalisissa tilanteissa eikä siinä harjoitteleminen auta. Ihmiset ovat erilaisia.

Tämäkin aikalailla asenteesta kiinni, jos haluat ymmärtää kannustavan ja esitelmien positiivisia puolia tuovan kommenttini ylimielisenä ja holhoavana...

Suurin osa pystyy varmasti sen esitelmän pitämään jännityksestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti laulukokeita ei enää luokan edessä pidetä. Ehkä opettajat alkavat teettää jatkossa ryhmäesityksiä, kun ryhmätehtäviä tehdään enemmän. Omana peruskoulu- ja lukioaikana ei ollut ainuttakaan ryhmätyötä. En pitänyt itsekään esitelmien pitämisestä tuohon aikaan ja ajattelin, etten ikinä ryhdy työhön, jossa pitää esiintyä. Nyt olen sellaisessa työssä, ja ihan hyvin sujuu.

3-9 luokan olin musiikkiluokalla eikä meilläkään todellakaan ollut laulukokeita luokan edessä vaan suljetussa luokassa. Sai toki tuoda jonkun kaverin mukaan jos halusi tai vaikka Laulaa yhdessä jos jännitti. Älytön ajatus. Jos joku ei osaa laulaa alkaa väkisinkin naurattaa vaikka ei sitä tahallaan pilkkaa. Laulukoetta arvioi opettaja ei luokka miksi koko luokan tulisi kuunnella? Ihme hommaa

Vierailija kirjoitti:

Ei saisi pakottaa. Mielestäni vain ne, jotka vapaaehtoisesti haluavat esittää luokan edessä saavat sen tehdä, jos sen kokee hyödylliseksi taidoksi. Muut voivat käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten videon jonka näkee vain opettaja. Video on hyvä tapa heille jotka jännittävät, koska siinä suullinen ilmaisu kehittyy ja siinä oppii paremmin, kun ei tarvitse esitellä luokan edessä kädet tutisten ja äkkiä paperista lukien. 

Joten siis vaihtoehtoja pitää olla! Kaikki eivät ole luotuja esiintymään eikä sitä tule jokaiselta vaatia.

Veikkaan, ettei yläasteella kukaan oppilas pitäisi esitelmää luokan edessä, jos se olisi vain yksi useammasta vaihtoehdosta. Mutta ehkä esitelmiä voisi pitää hieman pienemmissä ryhmissä. Varmaan auttaisi tuohon jännitykseenkin. Etenkin, jos häiriköt olisivat ihan omana ryhmänään, superlahjakkaat omanaan, keskikasti jne.

Esiintyminen on hyvä osata, mutta käsittämätöntä on se, miten siihen on suhtauduttu kouluissa ainakin ennen. Pistetään vain jokainen vuorollaan esiintymään, vieläpä sanotaan ettei paperia saa olla mukana, ja missään vaiheessa ei ole ollenkaan opetettu niitä esiintymistaitoja. Juuri niin kuin useampikin on sanonut, että heitetään vain suoraan syvään päätyyn.

Minä lähdin peruskoulusta mukanani syvät traumat esiintymisestä ja sellainen esiintymispelko päällä, että se esti jatko-opiskeluista valmistumisen. Olin todella yllättynyt kun aikuisiällä edelleen esiintymispelkoisena aloitin opinnot uudelleen ja tällä kertaa oli eräs kieltenopettaja, joka alkoi valmistaa ryhmää kurssin lopussa pidettävään esitelmään ensimmäisestä tunnista lähtien. Siis meitä keski-ikäisiä aikuisopiskelijoita. Ja kyllä me tosiaan tarvitsimme tukea, koska varmaan yli puolet luokasta paljastui peruskoulun traumatisoimiksi.  

Olen ikuisesti kiitollinen tälle osaavalle opettajalle, joka opetti mm. erilaisia hengitystekniikoita, NLP-tekniikoita ynnä muuta joita ehdottomasti olisin tarvinnut jo yläasteella! Kaikkein suurin vaikutus oli varmaan sillä, että jännittäminen tehtiin näkyväksi, luonnolliseksi asiaksi josta voi puhua, toisin kuin peruskoulussa jossa annettiin vain ymmärtää, että esiintymistä ei tarvitse pelätä ja olet oikeastaan todella dorka kun pelkäät sitä, ei muita vaan pelota, vain sua koska olet idiootti. Tuo kurssi oli aivan mahtava, kaikki kannustivat toisiaan, muistiinpanolaput tärisivät käsissä ja koettiin punasteluja ja  jäätymisiä yhdessä. Jokaisen esiintymisestä löydettiin hyvää. Esiintymispelkoni jäi sinne.

Vierailija kirjoitti:

Esiintymistä pitäisi opetella ihan ensimmäiseltä luokalta alkaen. Sen ei pitäisi aiheuttaa jännitystä, vaan olla luontevaa. kun aihe on sellainen mikä lasta itseään kiinostaa nii se helpottaa, erilaisia tutustumis leikkejä ja muuta ilmaisutaitoa voidaan hyödyntää. jos lapsi on kova jännittämään nii joku harrastaja teatterin kurssi voisi olla hyvä idea. itseluottamusta tarvitaan muuhunkin kuin luokan edessä esiintymiseen mm. työhaastattelut...

Nain tehdaan USAssa. 7 vuotiaat pitavat esitelmia koko ajan, itse kirjoittavat sivun pituisen jutun. Omani osaa jo tervehdyksen, aiheen esittelyn, varsinaisen asian ja lopputervehdyksen. Tykkaa kovasti olla luokan edessa.

Esiintymistä pitäisi harjoitella heti ekalta luokalta lähtien pitämällä viikoittain suullisia esityksiä, silloin siitä ei tule sellaista kauhukokemusta.

Työelämässä esiintymistaito on nykyään ihan välttämätön, ainakin jo on yhtään kouluttautunut pidemmälle. Kokouksissa täytyy pystyä avaamaan suu ja kertomaan muille omasta projektista tms.

Eikä sitä työpaikkaa edes saa, jos ei yhtään osaa esiintyä, vastata kysymyksiin ja kertoa omasta osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi alapeukkuja kommenteille joissa ihan asiallisesti todetaan nykypäivän fakta. Isossa osassa työpaikkoja täytyy osata kertoa esimerkiksi omista töistään ja niiden tuloksista julkisesti muille. Eli käytännössä täytyy pitää esitelmä siellä töissä tai vaikka kouluttaa muita jonkin uuden järjestelmän käyttöön johon on ensin itse saanut koulutuksen. Luulisin, että hoitotyössäkin on pystyttävä esim. aamuvuorolaisen antamaan kattava tilannekatsaus vaikka hotiokodin asukkaiden sen päivän voinnista, lääkkeistä, poikkeuksista yms. iltavuoroon tulijoille. Miten käytännössä onnistuu työnteko nykypäivänä jos ei omassa tutussa luokassa pysty pientä esitelmää pitämään? Ja se oma luokka on kuitenkin loppujen lopuksi hyvä paikka harjoitella esitelmien pitoa myös niille ujoille. Jatko-opinnoissakin varmasti tehdään jo paljon ryhmätöitä ja esitelmiä eivätkä mielestäni opettajat tee työtään jos eivät jo peruskoulussa harjoittele tätä oppilaidensa kanssa.

Olen se ”punastelija”, joka tuossa aiemmin kirjoitti, että koulussa ja työelämässä esiintymisen lähtökohdat ovat niin erilaiset, ettei niitä voi verrata. Työssäni esiinnyn asiantuntijana ja kouluttajana yleisölle (kymmenistä satoihin), joka on nimenomaan tullut kuuntelemaan sanomaani. Koulussa ketään ei kiinnostanut sisältö, vaan virheet ja mokat, joista seurasi päänaukomista. Meillä oli yläasteella ihan ok luokka, enkä ollut kiusattu. Voin vain kuvitella, mitä esiintyminen on huonotapaisessa luokassa, jossa olisit jo valmiiksi ivailun kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi alapeukkuja kommenteille joissa ihan asiallisesti todetaan nykypäivän fakta. Isossa osassa työpaikkoja täytyy osata kertoa esimerkiksi omista töistään ja niiden tuloksista julkisesti muille. Eli käytännössä täytyy pitää esitelmä siellä töissä tai vaikka kouluttaa muita jonkin uuden järjestelmän käyttöön johon on ensin itse saanut koulutuksen. Luulisin, että hoitotyössäkin on pystyttävä esim. aamuvuorolaisen antamaan kattava tilannekatsaus vaikka hotiokodin asukkaiden sen päivän voinnista, lääkkeistä, poikkeuksista yms. iltavuoroon tulijoille. Miten käytännössä onnistuu työnteko nykypäivänä jos ei omassa tutussa luokassa pysty pientä esitelmää pitämään? Ja se oma luokka on kuitenkin loppujen lopuksi hyvä paikka harjoitella esitelmien pitoa myös niille ujoille. Jatko-opinnoissakin varmasti tehdään jo paljon ryhmätöitä ja esitelmiä eivätkä mielestäni opettajat tee työtään jos eivät jo peruskoulussa harjoittele tätä oppilaidensa kanssa.

Olen se ”punastelija”, joka tuossa aiemmin kirjoitti, että koulussa ja työelämässä esiintymisen lähtökohdat ovat niin erilaiset, ettei niitä voi verrata. Työssäni esiinnyn asiantuntijana ja kouluttajana yleisölle (kymmenistä satoihin), joka on nimenomaan tullut kuuntelemaan sanomaani. Koulussa ketään ei kiinnostanut sisältö, vaan virheet ja mokat, joista seurasi päänaukomista. Meillä oli yläasteella ihan ok luokka, enkä ollut kiusattu. Voin vain kuvitella, mitä esiintyminen on huonotapaisessa luokassa, jossa olisit jo valmiiksi ivailun kohteena.

Jatkan vielä: Kuvailisin tätä omalta osaltani niin, että kouluajan esitelmistä huolimatta olen työelämäsdä oppinut tarvittavan esiintymistaidon. Olisi voinut olla helpompaa ilman niitä ikäviä kokemuksia pohjalla. Uskallanpa väittää, että näin on monella muullakin.

Olen toisaalta samaa mieltä siitä, että esiintymistä voisi olla koulussa rutkasti enemmän. Perinteiset esitelmät kuitenkin roskakoriin.

Ymmärrän. Itselläni vaikea paniikkihäiriö, ja ilman pillereitä en tuollaisista tilanteista selviäisi. En söisi mitään pillereitä, ellei se olisi välttämätöntä kouluttautumisen ja työssäkäynnin kannalta.